Piristysruiske puomeilta

Perjantain piristykseksi päätin ottaa Easyn kanssa puomitunnin. Alkukäynnit hoituivat näppärästi maasta käsin, kun raahasin puomeja paikoilleen. Selkään päästyäni pyöräytin vielä kentän kertaalleen molempiin suuntiin ympäri käynnissä ennen kuin siirryin raviin. Ravissa ylittelin kaikki puomit ilman sen kummempaa tavoitetta kuin saada hevonen liikkumaan tasaisesti niiden yli. Aluksi Easy vähän hidasti puomille tultaessa, mutta kun aloin huolehtia tasaisesta etenemisestä enkä unohtunut matkustajaksi ennen puomia, ylittyivät puomit asiallisesti. Suoralla ja kaarevalla linjalla olleiden puomien väliin tein myös siirtymiä käyntiin. Yhtä kertaa lukuun ottamatta Easy malttoi siirtyä helposti käyntiin samoin kuin palata takaisin raviin.

Laukassa opettelin ensin rytmin tulemalla pääty-ympyrällä ollutta puomia (ratapiirroksen numero 5) molemmista kierroksista. Easy laukkasi kohtuullisen tasaisesti, joten aika nopeasti aloin nähdä aina kolme viimeistä askelta ennen puomia. Lisäsin ympyräkuvioon sitten toisenkin puomin (numero 1). Tie puomilta toiselle sujui hyvin kolmella askeleella, kunhan muistin kääntää. Välillä tie pääsi venymään ulommas, jolloin askel ei enää sopinutkaan, ja Easy pudotti raville. Molemmat suunnat onnistuivat kuitenkin lopulta tasaisesti ja ilman suurempia ponnisteluita. Olennaisinta oli muistaa pysyä ympyrän kaarella koko ajan, jolloin tie ei päässyt venymään ja vanumaan.

Seuraavaksi tulin molemmista suunnista suoraa linjaa (numerot 1 ja 2) ja vasemmassa kierroksessa kaarevaa linjaa (numerot 1 ja 6). Suoran linjan olin yrittänyt mitata siten, että se oli 17 metriä ja kaareva linja puolestaan 13. Mitä lie etäisyydet sitten todellisuudessa olivat, sillä en ole saanut säädettyä askeltani tasan metrin mittaan. Suora linja kuitenkin meni hyvin kuudella askeleella, kun laukka oli rauhallista. Easyä sai vähän toppuutella, sillä se olisi mieluusti mennyt vähän reippaamminkin. Kaareva linja puolestaan meni nätisti neljällä askeleella. Arvelin tämän perusteella, että esteillä väleistä olisi pudonnut ainakin yksi askel ellei kaksikin pois. Tässä vaiheessa meille kuitenkin riitti rauhallinen ja ennen kaikkea tasainen eteneminen.

Välikäyntien aikana ehdin mietiskellä, mitä vielä treenaisin. Lopulta päädyin suunnittelemaan puomeista radan, jonka tulin kahteen kertaan. Ensimmäiselle kierrokselle lähdin vasemmassa laukassa ylittäen ykkösen ja kakkosen linjan näppärästi kuudella askeleella. Niiden jälkeen sain vähän pidättää, kun Easy olisi halunnut vähän kiihdyttää. Tie kolmoselle oli asiallinen, ja pääsimme siitä neloselle neljällä askeleella, vaikka viimeinen askel jäikin vähän lyhyeksi. Yritin vaihtaa laukkaa johtamalla sekä kolmosella että nelosella, mutta se vaihtui vasta ravin kautta. Oikea laukka nousi kuitenkin vikkelästi, ja viitoselle sai kääntää aika nopeasti. Laukka ei vaihtunut tässäkään, joten korjasin taas pikaisesti ravin kautta. Tie kuutoselle onnistui kivasti, ja laukanvaihto sujui taas ravin kautta. Seiskalle tultaessa vauhtia oli vähän enemmän, jolloin sain välissä huomata, ettei kuusi askelta mahtuisi. Annoin Easyn vähän venyttää, jolloin väli meni hyvin viidelläkin askeleella.

Toiselle kierrokselle lähdin ajatuksella ottaa suorasta linjasta yhden laukka-askeleen pois. Ensimmäinen suora linja onnistui hyvin viidellä. Kaarre kolmoselle söi vähän laukkaa, mutta väli meni edelleen hyvin neljällä. Jostain syystä en tullut testanneeksi tätä väliä kolmella askeleella. Nelosen jälkeen korjasin taas laukan ravin kautta. Viitoselle tuli tällä kertaa huono tie, mikä aiheutti ongelmia pikaisessa laukankorjauksessa. Easy intoili sen verran, että vaihto ravin kautta ei onnistunutkaan sutjakasti, jolloin päätin ottaa viitoselta alkaen alusta. Nyt Easy kuunteli, ja pääsimme viitosen ja kuutosen paremmin. Kuutosen jälkeen laukanvaihto ravin kautta onnistui vikkelästi, ja kontrollitestinä päätin tulla toisen suoran linja kuitenkin kuudella askeleella. Easy otti pidätteet hyvin vastaan, ja pääsimme välin sujuvasti ajatellulla askelmäärällä. 

Mitä enemmän olimme tahkonneet puomeja, sitä enemmän Easy tuntui innostuvan. Tietysti innostumiseen ja sitä myöten löytyneeseen reippauteen varmasti vaikutti myös se, että laukkasimme paljon enemmän kuin tavallisella koulutunnilla. Loppuraveissa Easy meinasikin jatkaa intoiluaan ja kipitystään niin, että sain tovin pyöritellä ympyröitä ja pieniä voltteja ennen kuin se muisti pidätteiden tarkoituksen ja rauhallisemman ravin olemassaolon. Kovin rentoa hölkyttelyä emme saaneet, mutta sentään pahin kipitysvaihe meni ohi. Loppukäynnit puolestaan hoituivat yhtä näppärästi kuin alkukäynnit eli puomeja takaisin raahaten. Mutta olipa vain kiva mennä puomeja vaihteeksi. Taisipa samalla olla muuten ensimmäinen kerta, kun niitä Easyn kanssa tahkosin.