Lauantaina luvassa oli vielä Easyn hoito ja liikutus. En ollut ehtinyt miettiä tarkemmin treeniä, joten päätin ottaa kevyemmän kouluväännön kentällä. Päivä oli tuulinen, joten Easy herpaantui usein tuijottelemaan ja säpsähtelemään enkä saanut itseäni enkä sitä myöten ratsua keskittymään kunnolla. Aloitin pyörittelemällä käynnissä ja ravissa ympyröitä asetuksia hakien. Eteneminen oli vähän tihkasta, ja Easy töksähteli paikoin huomatessaan jotain mielenkiintoisempaa. Yritin sitten hakea reippaampaa liikettä hyvän tuntuman säilyttäen, mutta jotenkin en vain saanut sitä irti. Meno olikin enemmän jännittynyttä kuin reipasta ja rentoa. Saimme muutaman sinnepäin menneen yrityksen, mutta viilattavaa olisi ollut todella paljon.
Verryttelyn jälkeen siirryin tekemään ravissa pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta kohti uraa. Väistöissä vasemmalle huomasin, kuinka takapää pyrki johtamaan. Pienillä, tasapainottavilla pidätteillä sain Easyä vähän malttamaan, jolloin ehdin aina korjata etuosan johtamaan. Väistöt oikealle sujuivat vähän helpommin, ja Easy pysyi kohtuullisen tasaisena, joskaan ei pyöreänä edestä. Tahti vaihteli paikoin, mutta rennommalla otteella saimme muutamia väistöjä, jotka rullasivat sujuvammin. Huonommin sujuneissa väistöissä huomasin jääneeni itse jäykäksi ja pitämään apuja päällä sen sijaan, että olisin kertonut ratsulle tehtävän ja puuttunut peliin vasta, kun siihen tuli aihetta. Tein muutamia väistöjä myös laukassa. Aluksi Easy tulkkasi väistöpyyntöni kaasuksi ja kipitti menemään. Pidätteillä sain sen uskomaan, etten halunnut vauhtia, vaan väistöjä. Sen jälkeen se esittikin muutamia kivoja väistöjä laukassa tahdin säilyttäen ja vielä ihan mainiosti niiden jälkeen suoraan jatkaen. Nämä olivatkin tunnin parhaita hetkiä tällä kertaa. Pyörittelin väistöjen jälkeen myös ympyröitä, joiden aikana Easy tarjosi tasaista ja rauhallista laukkaa. Tuntui sangen mukavalta, kun ratsu odotti alla eikä kiirehtinyt oman mielensä mukaan minnekään.
Loppuun tulimme vielä kolmikaarista kiemurauraa ravissa. Suorituskohdissa teimme pysähdyksen ja siitä peruutuksen. Ravi tahtoi olla taas vähän töksähtelevää, vaikka yritin aktivoida takapäätä hommiin. Jokin ei vain loksahtanut paikoilleen, ja niinpä etenimme välillä vähän laahustaen, välillä kipittäen. Easy kuitenkin pysähtyi aina kohtuullisen helposti. Peruutukset eivät tosin ottaneet sujuakseen vieläkään. Easy ehti aina miettiä hetken ennen kuin lähti peruuttamaan. Yritin kyllä peruutusten saamiseksi helpommiksi keventää istuntaa ja pitää pohkeet tuntumalla, mutta meno ei jostain syystä parantunut. Itse peruutuksen Easy teki kohtuullisesti, mutta ei juurikaan vienyt painoaan takaosalle sen aikana. Ehkei sitä takaosaa yhtäkkiä voi olettaakaan saavansa mukaan hommiin, jos se ei ole ollut menossa mukana koko tunnin aikana.
Loppukäynneissä hain vielä Easyä tuntumalle yrittäen palkita jokaisen hyvän hetken. Meno oli vieläkin sangen epätasaista eli en onnistunut saamaan Easyä liikkumaan yhtään ponnekkaammin takaa eteen. Keskityin itse varmasti näpräämään taas liikaa ohjalla, mikä osaltaan sammutti pienenkin takapään mahdollisuuden alkaa liikkua. Muutenkin tuntui, että keskittymiskykyni oli kadonnut tuulen mukana, jolloin en saanut edes vaadittua niin paljon kuin olisi pitänyt. Tietysti on hyvä ottaa rennompia ja helpompiakin kouluvääntöpäiviä, mutta sen verran saisi silti aina keskittyä, että tehtävät tulee tehtyä pääosin oikein. Silloin pääsee kiittämään, jolloin sekä ratsulle että ratsastajalle jää varmasti paljon parempi mieli.
