Päivän väreinä sininen ja punainen

Kisaratsukko. © Riikka

Sunnuntaina suuntasin Jetin kanssa Team Ratsurinteen järjestämiin harjoitusestekisoihin. Luokkavaihtoehtoina olivat ristikko sekä 60, 75 ja 90 senttiä. Halusin mennä kaksi rataa, joten noista hypättäviksemme valikoituivat 60 ja 75 sentin radat. Kisapaikalle saavuimme juuri sopivasti, sillä 60 sentin rataan tutustuminen alkoi ihan lyhyen odotuksen jälkeen. Tätä ennen olin ehtinyt talutella Jettiä tovin maasta käsin. Varsinaisen verryttelyn tein yhteisverryttelyssä. Jetti oli kisapaikalla oma, ihana itsensä eli keskittyi syömiseen ja antoi minun hoitaa jännittämisen. 60 sentin luokka oli jaettu junnujen a-osaan ja sennujen b-osaan, jossa oli yhteensä seitsemän ratsukkoa. Arvosteluna oli A.2.0 eli ratsukot sijoittuivat perusradan ajan ja virhepisteiden mukaan. Ratsastin nyt ensimmäisen kerran tällä arvostelulla. 75 sentin luokka oli puolestaan kaikille avoin arvostelulla 367.1 eli puhtaan perusradan tehneet jatkoivat suoraan toiseen vaiheeseen, ja siinä kisasi 14 ratsukkoa.

Verryttelyhyppyjä ja käsistä päätellen tiputanssia. © Riikka

60 sentin verryttelyryhmässä oli ihanasti vain neljä ratsukkoa, kun taas 75 sentin verryttelyssä oli seitsemän. Se tuntui jo melkoisen paljolta, sillä kenttä on Noran muinoin tekemän arvion mukaan noin 45 x 45 metriä. Verryttelyssä hyppäsimme vasemmassa kierroksessa pystyä (60 sentin ratapiirroksen este numero 6) ja oikeassa kierroksessa okseria (este 5). Pystylle tuli asialliset hypyt, okserille Jetti lähti molemmilla kerroilla kaeumpaa kuin ajattelin. Suomennettuna: minä odotin kuin odotin rauhassa (lue: vähän unessa, sillä myöhästyin molemmista hypyistä). Koska Jetti kuitenkin hyppäsi minun viivästyksestäni huolimatta, riittivät nämä parit hypyt per este vallan hyvin. Annoin kentän koon vähän hyydyttää ratsastustani, mutta siitä huolimatta Jetti tuntui olevan kohtuullisesti hereillä. Oma vuoroni oli kolmentena, ja pääsin radalle jo toisena lähtövuorossa olleen ratsukon suorituksen ajaksi.

60 sentin ratapiirros. Itse napattu.

Otin pitkän kiihdytysmatkan lähtiessäni 60 sentin radalle vasemmassa laukassa. Jetti liikkui ihan mukavasti, mutta jostain syystä ykkösesteelle tuli pieni jarrutus. En onneksi ollut sukeltamassa, jolloin se ei menoa haitannut. Laukka säilyi vasempana, joten jatkoimme kakkosesteelle. Tie oli kohtuullinen, ja sain Jetin vaihtamaan hypyssä laukan oikeaksi, jes! Tie sarjalle oli puolestaan aika kehno, en malttanut käyttää tilaa kunnolla, joten tulimme vinosti ja lähelle. Laukka hidastui, mutta Jetti selvitti yhden askeleen välin toivotusti yhdellä askeleella. Laukan se tosin vaihtoi vasemmaksi turhaan a-osan jälkeen. B-osan jälkeen olimme puolestaan ristilaukassa, mutta onneksi Jetti suostui korjaamaan sen aika pian oikeaksi laukaksi. Neloselle tulimme riittävän hyvin, ja Jetti vaihtoi siinä mielellään laukan vasemmaksi.
 

60 sentin radan esteet 3b ja 5. © Tiia-Riina

Viitosella ei ollut mitään ongelmaa, joten suuntasimme kuutoselle, joka oli samalla radan ainoa erikoisempi este roikkuvine kukkakoristeineen, jotka pääsivät heilumaan tuulessa hieman. Tämä este oli onneksi hypätty jo verryttelyssä, joten en jännittänyt sitä enää. Suoristus kuutoselle jäi puutteelliseksi, ja hypyssä Jetti vaihtoi ristilaukaksi, mutta korjasi sen pian oikeaksi laukaksi. Edessä oli enää viimeinen este, ja kannustin Jettiä etenemään. Seiska ylittyi ongelmitta, ja usutin vielä hieman Jettiä eteen, jotta ylittäisimme maaliviivan vikkelästi. Ei Jetti tosin kovin kierroksia ottanut pyynnöistäni, mutta eipähän sentään ollut sunnuntairetkelläkään. Niinpä 60 sentin tuloksena oli puhdas rata, jolla sijoituimme sennuluokassa toiseksi. Voittajalle hävisimme 1,7 sekuntia, ja eroa kolmanteen oli 6,43 sekuntia ja neljä virhepistettä. Jos sennut ja junnut olisivat olleet yhdessä, olisimme olleet kuudensia. Junnujen luokassa ponit vipelsivät sellaista kyytiä, ettemme me vanhukset olisi perässä pysyneet.

Jetti meditoi verryttelyssä. © Venla

75 sentin luokassa olin 11. lähtijä eli pääsin verryttelemään toisessa ryhmässä. Verryttelyssä tahtoi olla ahdasta niin monen muun ratsukon kanssa, mutta lopulta sain otettua muutamat hypyt. Verryttelyesteinä olivat vasemmassa kierroksessa pysty (75 sentin ratapiirroksen este numero 2) ja oikeassa kierroksessa riippuvin sydämin koristeltu okseri (este 8). Jetti tuntui vähän hyytyneemmältä aiempaan nähden, mutta alkoi liikkua, kun pyysin kunnolla. Pysty vasemmassa kierroksessa ylittyi nätisti eikä siinä ollut ongelmaa. Sen sijaan oikeassa kierroksessa ollut sydänokseri aiheutti pulman. Ensimmäisellä lähestymisellä luulin olevani menossa mukana, kunnes huomasin Jetin alkavan valua oikealle. Olin näyttänyt esteen sille etukäteen, joten ajattelin, että kyllähän me hyppäämme tämän vaikka sitten vähän reunasta. No hups, emmepä hypänneet, vaan Jetti tosiaan vilahti oikealta ohi. Näytin esteen sille uudestaan ja tulin pikaisesti uuden lähestymisen. Nyt jämäkällä komennuksella Jetti pomppasi esteen vähän sitä vielä tuijotellen, mutta ei enää arponut onneksi ylityksen kanssa. Päätin, että tämä ylitys sai riittää samoin kuin verryttely ylipäänsä ja siirryin odottamaan vuoroani.

75 sentin sentin ratapiirros. Itse napattu.

75 sentin kisaradan perusvaihe oli mukavasti sama kuin 60 sentin rata lisättynä vielä kahdeksannella esteellä. Matkaan lähdimme taas vasemmassa laukassa. Jetti liikkui ihan hyvin, mutta taas jostain syystä esitimme miniaskeleen ykköselle. Kakkoselle tuli ratsastettua nyt parempi tie, kun perusradalla en tahtonut pilata mitään turhalla kiirehtimisellä. Sain Jetin kakkosella vaihtamaan vasemman laukan oikeaksi, jihuu! Kolmosena olleelle sarjalle tuli myös paljon asiallisempi tie eikä sarjassa ollut muuten mitään pulmaa. B-osalla Jetti tosin vaihtoi laukan taas vasemmaksi, mutta korjasi sen lopulta ristilaukan kautta oikeaksi. Nelonen ylittyi hyvin, joskin nyt laukka vaihtui vasta hypyn jälkeen vasemmaksi. Viitonen meni ongelmitta, kuutoselle tuli taas hieman vino tie, mutta laukka vaihtui kuitenkin siinä oikeaksi. Seiskalle tuli pieni jarrutus ennen hyppyä, mutta pääsimme silti yli. Sitten edessä oli enää perusvaiheen viimeinen este eli se verryttelyssä ohimenon aiheuttanut sydänokseri, este numero kahdeksan. Sisuunnutin itseäni lähestymisessä ja päätin, että tästä menemme yli kerralla ja puhtaasti. Ääni- ja pohjeavuilla Jetti pomppasikin esteen ilman, että ehti alkaa miettiä siitä mitään muuta. Tai oikeastaan ilman, että itse aloin arpoa, voiko tätä sittenkään hypätä.

Perusrata loppui siihen, ja edessä oli toinen vaihe. Oma keskittymiseni meni perusradan viimeisen esteen ylittämiseen niin täysin, etten enää muistanut kääntää suunnittelemalleni tielle ennen sarjaa ajan säästämiseksi. Jetti oli myös matkan aikana niin ristilaukassa kuin vasemmassa laukassa, ja tällä sekoituksella pääsimme ysiesteelle. Se ylittyi ihan ok, ja Jetti korjasi itsensä siinä vasempaan laukkaan. Kymppi meni hyvin, ja yhdelletoista tuli pieni miniaskel, mutta laukka vaihtui taas nätisti oikeaksi. Sarjalle ratsastin käännöksen huonosti, ja kävimme turhaan valumassa estelinjasta vasemmalla. Usutin Jettiä äänellä jatkamaan tästä huolimatta, minkä se tekikin hyvin. A-osan jälkeen olimme vasemmassa laukassa, b-osan jälkeen ristilaukassa. Sarjalla näemmä painoni heittelehtii oikein kunnolla. Jetti korjasi itsensä vähän myöhemmin oikeaan laukkaan. Edessä oli enää viimeinen este eli numero 13. Se ylittyi ongelmitta, ja niin pääsimme puhtaasti 75 sentin radan maaliin. Kisapaikan palkintojenjaossa olivat paperit menneet sen verran sekaisin, että vasta illalla selvisi, että sijoittunut 14 ratsukon luokassa neljänneksi eli olisimme päässeet Jetin kanssa toisen kerran palkintojenjakoon nappaamaan punaisen ruusukkeen. Se nyt jäi välistä, ja myönnän, että harmitti. Näemmä minulla ei ole riittävästi kisoja takana, kun väliin jäävät ruusukkeet ja kunniakierrokset harmittavat. Lopulta tajusin, että hitsit, mehän pärjäsimme hyvin! Kolmanneksi tulleelle hävisimme vain 0,47 sekuntia ja eroa viidenneksi tulleeseen oli 1,02 sekuntia. Pienet olivat erot.

60 sentin luokan palkintojenjako. © Venla

Kisapäivä oli taas ehdottomasti kokemisen arvoinen. Opettajakin tuntui hyvin tyytyväiseltä suoritukseemme, ja olin itsekin sangen iloinen puhtaista radoistamme. Keksin tosin heti ison asian, jota alkaa treenata: laukan säilyttäminen kaarteiden läpi. Nyt en tohtinut ottaa aivan tiukimpia teitä, sillä tiesin, etten saa ylläpidettyä laukkaa niiden aikana. Jatkossa saan oppia sekä kääntämään että kaasuttamaan, jolloin pääsemme kurvailemaan paremmin. Samalla huomasin, kuinka jännityspaukkuni muuntuvat sopivasti ensimmäistä rataa varten tarmokkuudeksi, kun taas toisen radan koittaessa olen jo vähän hyytyneempi. Toisaalta löytyihän minusta tällä kertaa päättäväisyyttä myös toiselle radalle, sillä verryttelyn kielto ei saanut minua ihan sekaisin eikä se näkynyt enää radalla huonolla tavalla. Kisat sujuivat mukavasti eikä kentän koko ainakaan näillä korkeuksilla haitannut. Harjoituskisoissa oli leppoisa tunnelma, ja itse asiassa 75 sentin rata oli hyvin kiltisti tehty, sillä siinä taisi olla este, ehkä kaksi 75 sentin korkeudessa ja muut reilusti pienempiä. Urhea ja uljas kisaratsuni Jetti ansaitsi taas sellaiset kiitokset ja rapsuttelut, että sillekin täytyi jäädä hyvä mieli. Tai ainakin viimeistään hyvä mieli tuli leipäpalasta, melassivedestä ja pääsystä takaisin laitumelle. Kivat kisat! Seuraavat olisikin sitten jo ensi viikon lauantaina Tallinmäen harjoitusestekisojen muodossa.

Videoista kiitos Hanskille ja kuvista kiitos Tiia-Riinalle, Riikalle ja Venlalle!