Lauantaina oli vuorossa Tallinmäen harjoitusestekisat, joihin olin ilmoittautunut
Jetillä 367.1-arvostelulla pidettyyn 75 sentin luokkaan ja A.1.0-arvostelulla olleeseen 90 sentin luokkaan. Olin tallilla hyvissä ajoin, jolloin ehdin rauhassa katsella aiempia luokkia, opetella radat ja laittaa Jetin kuntoon. 75 ja 90 sentin perusradat olivatkin samat. 75 sentissä oli tietysti vielä toinen vaihe, mitä 90 sentissä ei tietenkään ollut. Osallistujiakin oli mukavasti, 75 sentissä muistaakseni 12 ja 90 sentissä viisi.
 |
| 75 sentin verryttelyn este 1. |
Ensimmäisessä verryttelyssä Jetti oli aika unessa. Yritin antaa sen heräillä rauhassa, mutta oma kisajännitykseni ja ympärillä verrytelleet ratsukot saivat minut hätistelemään. Se ei siitä tykännyt eikä alkanutkaan heti virkuksi, vaan hiippaili menemään. Pitkästä aikaa verryttely tuntui kamalalta, ja yhtäkkiä olikin jo aika ottaa hyppyjä. Oikeassa kierroksessa tulimme radan ykkösestettä ja vasemmassa puolestaan viitosestettä, joka oli se usein mainitsemani musta-valkoinen, kiinteä portti. Oli kyllä ihana päästä hyppäämään se jo verryttelyssä.
 |
| Toinen verryttelyeste eli este numero 5. |
Ykköselle taisin ottaa pari hyppyä, joista ensimmäinen tuli tosi lähelle ja toinen oli asiallisempi. Laukka tosin vaihtui molemmissa hypyissä ristilaukkaan, mutta Jetti korjasi sen aina lopulta oikeaksi. Viitosen kanssa ei ollut ongelmia, vaan Jetti hyppäsi sen pari kertaa ihan asiallisesti. Ensimmäisen onnistuneen hypyn jälkeen saatoin uskoa, ettei Jetti tee siitä esteestä ongelmaa, ellen minä ala kytätä sitä. Muutamat hypyt riittivät, ja niin luokka pääsi jatkumaan. Olin toisessa ryhmässä luokan viimeinen ratsastaja, ja kaikki ryhmän ratsukot saivat odottaa radan kulmissa muiden suoritukset niin halutessaan. Me jäimme nököttämään Jetin kanssa yhteen kulmaan, josta näki mainiosti muiden suoritukset ja sai samalla kerrata tulevaa rataa.
 |
| Itse napattu kuva ratapiirroksesta. |
Meidän vuoromme tultua otimme pienen spurtin alle ja suuntasimme sitten oikeassa laukassa ykköselle. Jetti tuli hieman lähelle estettä, mutta meni kolauttamatta yli. Esteen jälkeen olimme ennalta-arvatusti vasemmassa laukassa, mutta sain sen vaihdettua oikeaksi. Toisena ollut portilla varustettu pysty ylittyi hyvin, mutta sen jälkeen Jetti oli vuorostaan ristilaukassa. Senkin sain korjattua takaisin oikeaksi. Kolmonen ylittyi hyvin, ja Jetti vaihtoi laukan siinä toivotusti vasempaan. Nelonen ylittyi hieman vasemmasta reunasta, ja viitoselle pääsimme viidellä askeleella. Siellä ollut portti ylittyi vaivatta, vaikka hieman kyllä jännitin sitä ja varmistin äänellä ylitystä. Kuutoselle tuli pienempi askel eikä laukka vaihtunut oikeaksi, mutta sen sai korjattua taas lennosta. Seiskan ja kasin väli meni hyvin neljällä askeleella, ja niin saimme puhtaan perusradan.
Toiselle vaiheelle lähtiessä spurttasin hieman, ja suuntasin ysiesteelle viitosen ja kuutosen välistä. Jäin jostain syystä ajamaan Jettiä eteen kohti estettä, jolloin tulimme huonoon paikkaan, ja puomi putosi. Harmitti! Sain kuitenkin jatkettua ratsastusta, ja kympin yli pääsimme pienen miniaskeleen avulla. Yhdelletoista ylsimme taas viidellä askeleella, ja ylitys oli hyvä. Kahdelletoista käänsin ennen kakkosestettä, ja Jetti kääntyi aika kivasti. Este ylittyi sujuvasti, ja taas Jetti kääntyi tosi mainiosti radan viimeiselle esteelle. Itse jäin hypyssä hieman, mutta Jetti selvitti sen puhtaasti. Niinpä tuloksena 75 sentin luokasta oli neljä virhepistettä toiselta vaiheelta. Pintaan yritti puskea paha keljutus oman puskemiseni ja siitä aiheutuneen pudotuksen takia, mutta muistuttelin myös, että vähän tiukemmin tehdyt käännökset onnistuivat paremmin kuin ehkä koskaan. Lopullista sijoitusta en tajunnut tarkistaa eikä tuloksia julkaistu erikseen.
 |
| 90 sentin verryttelyn este numero 1. |
90 sentin luokan verryttelyssä Jetti oli tietysti jo hereillä. Niinpä otin kevyesti laukkaa ennen kuin otimme verryttelyhypyt samoille esteille kuin 75 sentin verryttelyssä. Muutama lähelle sattunut ponnistuspaikka tuli, mutta muutoin meno oli samanlaista. Oikea laukka tuppasi vaihtumaan vasemmaksi, mutta sen sai korjattua aina takaisin. Oli kuitenkin kiva huomata, että vaikka esteiden noustua ne muka näyttivät isoilta, katosi jännitys hyppyjen jälkeen. Jetillehän tämän korkeusluokan esteet ovat vielä melkein risuja, joten senkään takia en varmasti ottanut turhia tutinoita. Vaikka olihan tämä vasta toinen kerta, kun tätä korkeutta Jetin kanssa olen hypännyt. Olin luokassa ensimmäisenä, joten pääsin näppärästi verryttelyn jälkeen starttaamaan.
 |
| Verryttelyn este numero 5. Korvista kiinni! |
Ykkönen ylittyi nyt sujuvammin kuin aikaisemmalla radalla, mutta siitä huolimatta Jetti vaihtoi itsensä vasempaan laukkaan. Nyt en saanut korjattua laukkaa oikeaksi, vaan tulimme kakkosesteelle ristilaukassa käyden ja vasempaan taas päätyen juuri ennen hyppyä. Tämä sotki ponnistuspaikkaa, ja Jetti kopsauttikin etukavionsa puomiin, joka kuitenkin pysyi ylhäällä, huh. Kakkosen jälkeen olimme edelleen ristilaukassa, joka korjaantui lopulta valmiiksi vasemmaksi laukaksi. Kolmoselle lähestyin nyt aiemmasta virheestäni oppien rauhassa, jolloin Jetti pääsi ylittämään sen puhtaasti. Nelonen meni hyvin, ja viitoselle pääsimme viidellä askeleella. Siinä ollut portti ei ollut taaskaan onneksi ongelma, vaan Jetti liiti helposti sen yli. Kuutoselle tuli miniaskel, mutta se ei onneksi aiheuttanut ongelmia. Sen jälkeen olimme vasemmassa laukassa, jota yritin korjata oikeaksi. Etupää vaihtoi, mutta takapää ei. Sitten seiskaeste olikin niin lähellä, että päätin hevosen saavan selvittää itsensä järjestykseen tai hypätä esteen ristilaukassa. En halunnut jäädä vänkäämään vaihtoa viime hetkeen asti hevosta häiriten. Jetti vaihtoikin itsensä viime tipassa vasempaan laukkaan, jolloin ponnistuspaikka ei sattunut parhaiten, mikä aiheutti taas kolautuksen esteelle. Puomi pysyi taas onneksi paikoillaan, ja pääsimme viimeiselle eli kahdeksannelle esteelle neljällä laukassa, ja se ylittyi puhtaasti. Jes, elämäni toinen puhdas 90 sentin rata!
Olipahan taas opettavaiset kisat. Tutussa paikassa järjestettyjä kisoja näemmä alan hiljalleen jännittää paljon vähemmän kuin aikaisemmin, mikä on hyvä juttu. Jettihän on siitä kiva, että se toimii pitkältä samalla tavalla riippumatta siitä, ovatko kisat kotikentällä vai eivät. Molemmat radat olivat mukavia ratsastaa, ja oli kiva päästä kokeilemaan myös aikaratsastusta. Videoita katsoessa kiinnitin huomiota jälleen kerran siihen, kuinka käteni tuppaavat jäämään pahemman kerran paikoilleen. Välillä taas myötään niin, että ihan kuin yrittäisin tarttua hevosta korvista kiinni. Pitäisi löytää sopiva välimuoto noista kahdesta, niin saisi kädetkin toimivimmiksi. Lisäksi lisätreeniä vaatii se, että opettelen tuntemaan ja säilyttämään hyvän rytmin läpi radan, jolloin en ala tehdä ylimääräisiä nohituksia turhaan enkä ennen kaikkea ajaudu puskemaan hevosta. Sitten tietysti saisi vieläkin hioa omaa istuntaa niin, ettei Jetti turhaan vaihtele laukkoja vääriksi tai ristilaukoiksi. Paljon siis on työnsarkaa edessä, mutta uskallan silti väittää, että kehitystäkin on tapahtunut.
Videoista ja kuvista kiitos Elinalle!
