Sunnuntaina kisojen jälkeen palasin tallille vielä omalle valmennusryhmän tunnille. Ratsuarpajaisten tulos oli pieni yllätys ja samoin vähän jännittävä, sillä sain vasta neljännen kerran Lennin. Viimeksi tällä ruunalla olen mennyt helmikuussa, joten toisaalta oli hauska päästä näkemään, miten puolen vuoden tauko näkyisi ratsastuksessa. Tunnilla ratsukoita oli kuusi, ja kelin suosiessa menimme tietysti kentällä. Estekisojen jälkeen vuorossa oli luonnollisesti koulua, tällä kertaa istuntatreenin muodossa.
Ensimmäiseksi tulimme käynnissä keskihalkaisijaa pitkin ja teimme sen aikana muutamia pysähdyksiä. Jalustimet oli nakattu tehtävän alussa pois. Opettaja muistutti kääntämään lantion alle vatsalihasten avulla, ei selkää pyöristämällä. Tämän hoksautuksen aikana huomasin, että tähän asti olin hakenut lantiota juuri tuolla väärällä tavalla alle. Vatsalihakseni eivät siis jaksa ylläpitää oikeaa asentoa, jolloin alan huijata käyttämällä selkää. Kun lantion sai hyvin alle, piti rintakehä ajatella sen päälle. Siirtymisissä käynnistä pysähdyksiin testattiinkin sitä, kuinka hyvin tämän paketin sai pidettyä kasassa. Samaa työstettiin myös tekemällä siirtymiä raviin samoin kuin pyörittelemällä voltteja. Lenni kuunteli mukavasti istuntaa, jonka avulla sain tehtyä siirtymiä pysähdyksiin paikoin aika helposti. Istuntapaketti suoruuden suhteen pysyi kasassa, mutta lantio tahtoi aina käännähtää alta pois. Siirtymiset raviin sujuivat myös istunta-asennon säilyttämisen puolesta kohtuullisesti, mutta huomasin jännittäväni ylävartaloani, ettei se liikkuisi, jolloin vähän jännityin kauttaaltaan. Seuraavaksi pitäisi löytää yhdistelmä, jossa on sekä jämäkkyys että rentous.
Muutoin Lennin liikkuminen oli käynnissä paikoin jopa laiskaa, ravissa taas paikoin kiireistä. Keskityin olemaan kädellä mahdollisimman rento, jotta en ärsyttäisi muutenkin suustaan kovin levotonta ratsua enempää. Opettaja tosin muistutteli muutamaan otteeseen ottamaan lyhyempää ohjaa, jotta Lenni joutuisi vähän kantamaan itseään eikä pääsisi venymään pitkäksi. Hiljalleen Lenni väläytteli niin käynnissä kuin ravissa kivoja hetkiä pyöristyen, mutta suu tahtoi käydä silloinkin. Ihmettelin opettajalle asiaa, ja hän tuumasi, että Lennin ylälinja on niin heikko, ettei se jaksa pitää itseään pyöreänä ja rentona, vaan joutuu tosissaan tekemään töitä. Ilmeisesti suulla eläminen on Lennin tapa osoittaa, että nyt muuten on kinkkinen paikka. Lenni oli kuitenkin kiva siinä mielessä, että se kyllä yritti kovasti ja palkitsi nopeasti, kun sain itseni oikeinpäin seuraamalla merkkiä ja kulkemalla itsekin paljon paremmin.
Laukkaa työstettiin kahden ratsukon pääty-ympyrällä. Tässä vaiheessa otin jalustimet jalkaani varmuuden vuoksi. Aluksi laukannostot menivät mönkään, kun en saanut käyntiä riittävän aktiiviseksi. Opettaja muistutti pitämään edelleen oman istunnan kasassa ja tarkistamaan, että onhan lantio oikeasti alla ennen kuin yrittikään nostoa. Kun sain istunnan taas vähän paremmaksi, nosti Lenni molempiin suuntiin laukat helposti. Muutamia kertoja Lenni pääsi pudottamaan laukan raville, ja opettaja kertoi sen johtuvan istuntani heilahduksista. Itsekin huomasin, kuinka pahimmillani seilasin satulassa edestakaisin. Opettaja muistutti taas hakemaan lantiota alle ja takareisiä paremmin kiinni satulaan. Muutaman kerran valaistuin tässä, jolloin istuntani vakautui välittömästi, ja seilaaminen loppui. Lennikin tuntui rentoutuvan heti, kun en vaappunut selässä miten sattuu. Oli hassua huomata, kuinka valtava ero istunnan muutoksella syntyi. Tietysti oikean istunnan ylläpitäminen oli vaikeaa, mutta onnistumishetket tsemppasivat yrittämään aina uudelleen.
Loppuravin ja -käynnin aikana hain vielä Lenniä pyöristymään ja muistin kehua aina, kun se kulki hetkenkään oikeinpäin. Kovasti se tuntui askartelevan tehtävän parissa ja loksahteli paremmin oikeinpäin aina, kun sain oman istuntani toimimaan. Ihanan opettavainen ratsu! Tunti hurahti nopeasti ohi, ja huomasin, että Lennin kanssa olikin aika kiva haeskella yhteistä säveltä. Kaukanahan menomme oli täydellisestä saati paikoin edes kohtuullisesta, mutta opettaja vaikutti suoritukseemme silti ihan tyytyväiseltä. Niin kuin olin minäkin. Toivottavasti Lenni ei pääse turtumaan kovin pahasti istunnalle, sillä sen verran selkeä opettaja se oli sen suhteen.
