Perjantaina kävin ratsastamassa Tallinmäellä Jetin itsenäisesti lauantaina olevia tallin harjoitusestekisoja silmällä pitäen. Menin samalla kaavalla kuin viimeksi eli testasin, että siirtymät, temponvaihtelut ja laukanvaihdot onnistuvat, ja että hevosessa on jarru, kaasu ja ratti. Aluksi annoin Jetin lämmetä hommiin ihan rauhassa käppäillen käynnissä ja ravissa pitkin ohjin. Kun Jetti suunnilleen oli herännyt, laukkasin vielä molempiin suuntiin hetken puolipitkällä ohjalla. Suunnat vaihdoin lennosta tehdyillä laukanvaihdoilla lävistäjien loppupuolella. Oikean laukan vaihto vasemmaksi luonnistui tietysti helposti, mutta vasen laukka ei meinannut vaihtua oikeaksi. Napsautin sitten raipalla muistutuksen. Jetti ei arvostanut, vaan nakkasi pienen pukin, mutta niinpä vain se laukkakin sitten vaihtui oikeaksi. Käynnistyipä se moottorikin siinä samalla, joten siitä oli hyvä aloittaa napakka treeni.
Ravissa aloin pyöritellä ympyröitä, joiden aikana hain Jettiä vähän lyhyempään askeleeseen aktiivisuutta kovasti yrittäen pitää yllä. Kun lyhennys tuntui menevän läpi ilman, että vauhti sammui, poistuin ympyrältä ja päästin Jetin etenemään reippaammin. Jetti hoksasi tehtävän jujun mukavasti ja lähti itse etenemään ilman kummempaa nohitusta. Tämän jälkeen tein muutamia ravi-käynti-ravisiirtymiä. Siirtymät käyntiin onnistuivat helposti istunnalla, kun taas raviin palaaminen kesti aluksi tovin. Toistojen myötä ravi alkoi lopulta nousta paremmin, jolloin sekin tehtävä riitti.
Laukassa tein vaihtoja lävistäjien loppupuolella, ja nyt Jetti oli herännyt niin hyvin, että laukat vaihtuivat ihan näppärästi molempiin suuntiin. Oli kiva huomata, etteivät vaihdot vasemmasta oikeaankaan tökkineet enää niin kuin alkuverryttelyssä oli käynyt. Vielä kun saisin esteillä tiedotettua vaihdot Jetille yhtä selvästi, niin emme toivottavasti esittäisi radan aikana niin paljon vääriä ja ristilaukkoja. Vaihtojen jälkeen otin vielä muutamat spurtit pitkillä sivuilla. Ihan sellaista jiihaa-meininkiä emme saaneet, mutta kyllähän ne Jetin kaviot alkoivat irrota kentästä, kun vähän hoputti. Jetin kanssa kivaa on se, ettei sillä kentällä hirtä kaasu pohjaan, jolloin sen kanssa voi hyvin mielin sekä kaasutella että helposti jarrutella takaisin.
Loppuraveissa pyörittelin vielä tovin kahdeksikkoa yrittäen keskittyä siihen, että selvisimme käännöksestä ilman, että vauhti sammui. Huomasin jääväni liikaa käännöksessä sisäohjaan kiinni, kun en ilmeisesti luottanut siihen, että Jetti kääntyy pelkillä ulkoavuilla. Kun tajusin vähän höllätä sisältä, tuntui aktiivisuus säilyvän käännöksissä paremmin. Siinäpä hyvä huomio laukassa jalostettavaksi. Sisäohjalla varmaan voi johtaa käännöksessä, mutta siihen ei saa jäädä roikkumaan saati luulemaan, että se on ainoa kääntävä apu.
Loppukäynnit käppäilin taas peltolenkin kautta. Treenin saimme pakettiin reilussa puolessa tunnissa, kun en halunnut jäädä nyhräämään, vaan tarkistaa nopeasti, että hevonen on kuulolla. Tarkistus tuli kyllä ihan tarpeeseen, sillä tunnin alussa Jettiä ei tuntunut kiinnostavan keskittyä minuun, vaan se kiemurteli ja hidasteli. Lopputunnista puolestaan se oli mukavasti kuulolla ja reagoi apuihin asiallisesti. Peltolenkillä saimme nollata kivasti ja vain humputella. Tämän treenin perusteella odotan kisoja hyvillä mielin. Luokkina meillä on tosiaan 75 senttiä arvostelulla 367.1 sekä 90 senttiä arvostelulla A.1.0. Toivottavasti molemmista luokista saamme puhtaat ja asialliset radat.
