Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla pakerrettiin jälleen kouluväännön parissa, kuten arvelinkin. Ratsuksi olin haaveillut Peraa, mutta se meni tällä kertaa toiselle ratsastajalle. Sen sijaan sain ratsukseni Rappenin, mikä oli ilahduttava vaihtoehto. Ratsukoita tunnilla oli ihanasti vain viisi, ja treeniaiheina olivat takaosan väistätykset niin sisemmäs kuin ulommas, vasta-asetukset sekä laukannostot käynnistä.
Tunti alkoi pääty-ympyröillä käynnissä tehdyillä takaosan väistätyksillä vuoroin sisemmäs, vuoroin ulommas. Tarkoituksena oli saada hevoset väistöjen aikana myös pyöristymään. Opettaja tuumasi tehtävän alussa, että Rappen vaatii aina tovin aikaa löytääkseen palasensa kohdilleen väistöissä ja rentoutuakseen. Molempiin suuntiin oli helpompaa saada Rappen väistämään takaosallaan vähän ulommas. Paikoin se tosin yritti vähän kiihdyttää tahtia ja puskea tehtävän läpi, mutta tuli aina kuulolle sitä pyydettäessä. Vasemmassa kierroksessa sain Rappenia myös rentoutumaan tässä väistössä, mutta oikeassa kierroksessa en saanut sitä onnistumaan. Takapään väistätys sisemmäs oli molemmissa kierroksissa hankalampaa. Opettaja sanoi Rappenin helpolla menevän itsestäänkin liian mutkalle, jolloin se ei voi käyttää itseään oikein. Ohjeena olikin kokeilla, minkä verran asetusta ja taivutusta tuli olla, jotta Rappen löytäisi itsensä paremmin kohdilleen. Rappen väisti takaosallaan loppujen lopuksi mukavasti sisemmäs, mutta en onnistunut saamaan sitä rennoksi tehtävän aikana. Yritin hakea erilaisia yhdistelmiä, mutta tällä kertaa ei tärpännyt.
Ravissa teimme pääty-ympyröiden aikana aina välillä vasta-asetuksia. Tavoitteena oli saada ulko-ohjan tuntuma tasaiseksi ja sisäohjan tuntuma rennoksi. Aluksi väänsin Rappenia turhan mutkalle, mistä opettaja huomauttikin.Vasta-asetukset auttoivat mukavasti pyöristämään Rappenia, ja paikoin se ravasikin mukavan rennosti pyöreänä pysyen. Omituista oli huomata, kuinka vasenkaan kierros ei Rappenin kanssa tuntunut hurjan vaikealta. Eihän se helppo vieläkään ollut, mutta jotenkin Rappen ei tuntunut reagoivan vasemmalla könöttävään istuntaani niin vahvasti kuin jotkin muut hevoset. Pitkillä sivuilla puolestaan vasta-asetusta ajattelemalla sain Rappenia mukavasti suoremmaksi, jolloin se taas pääsi kulkemaan rennon pyöreänä. Sisäkäteni ei päässyt niin rennoksi kuin olisin toivonut, mutta väittäisin kuitenkin olleeni ulko-ohjan kanssa paremmin tuntumalla kuin yleensä.
Laukkatehtävänä teimme laukannostoja käynnistä. Nostopaikkana piti muistaakseni olla pitkän sivun alkupuoli, mutta nostimme Rappenin kanssa laukkoja vähän mistä sattuu. Laukassa sitten piti yrittää muistaa olla sisäkädellä mahdollisimman rento. Ensimmäinen laukannosto olikin sitten melkoinen ampaisu. Käynnin ja laukan väliin taisi mahtua pari raviaskelta, mutta sittenpä Rappenia vietiinkin jo. Eihän se lujaa mennyt, mutta hökelsi menemään niin, ettei juuri minua kuunnellut. Niinpä laukka tuntui melkoiselta räpellykseltä, ja Rappen hönki menemään hirvenä. Tästä lähtien nostoyritykset tai ylipäänsä rauhallisen käynnin löytäminen tuntui mahdottomalta. Rappenilla oli kova kiire edetä enkä saanut sitä lyhyitä hetkiä lukuun ottamatta rauhoittumaan. Opettaja neuvoi olemaan mahdollisimman hiljaa ja rauhassa selässä, jotta Rappen rauhoittuisi sen myötä. Istuntani ei kuitenkaan pitänyt minkään vertaa, jolloin Rappen ei saanut siitä tukea yhtään. Välillä jonkin ihmeen ja kumman kautta ympyrällä Rappen huomasi, että oli olemassa myös rauhallisempi laukka, jolloin se loksahti pyöreämmäksi ja laukkasi paljon asiallisemmin. Sitten se taas keksi, että hei, tässä askellajissahan voi myös kiirehtiä, kun ei tuo kuskikaan mitään siihen sano, ja sitten se hökelsikin tovin taas menemään. Itse nostoissa taisimme onnistua järkevästi kerran tai kahdesti. Muutoin Rappen otti väliin pari raviaskelta ennen kuin siirtyi laukkaan. Yritin kovasti kääntää lantiota alle ja olla nostossa muutoin rauhassa, mutta emme tällä kertaa olleet samalla kartalla Rappenin kanssa.
Loppuraveissakin oli vielä kipitystä ilmassa, vaikka tehtävänä oli saada hevoset venyttämään eteen ja alas. Opettaja otti meidät taas hetkeksi hyvällä tapaa silmätikuksi, jolloin saimme täsmäneuvoja. Aina, kun Rappen rentoutui edestä, tuli sitä vähän ratsastaa pohkeella eteen, jotta se ottaisi selkänsä käyttöön. Oma keskittymiseni tahtoi herpaantua aina, kun hevonen pyöristyi ja venytti, jolloin se ei tietenkään kantanut itseään rehellisesti. Opettajan ohjeilla sain aina hetkittäin vaikutettua myös liikkeeseen, jolloin Rappen tuntui kulkevan paljon parempaa ravia, vaikkakin oli pidemmässä muodossa. Sain taas hyvän muistutuksen siitä, että vaikka hevonen on lähtökohtaisesti reipas, voi sekin tarvita melkoisesti silti pohkeita. Vielä kun keksikin, missä ne omat pohkeeni mahtavat sijaita ja kun löydän ne, tajuaisin vielä jotain niiden käyttämisenkin päälle.
