Leiritunti 7: laukan hallintaa esteillä

Torstaina tuntijärjestys keikautettiin uusiksi ja esteitä hypättiin jo aamusta. Ryhmäjako muuttui myös ja nyt tunnilla oli kerrallaan kolme ratsukkoa. Sain jälleen mukavasti tämän tallin estesuosikkini eli 7-vuotiaan Ilpon. Tällä kertaa tehtävänä oli laukan hallinta esteillä eli suhteutetuilla väleillä haettiin opettajan komentojen mukaan oikeita laukkamääriä.

Verkassa Ilpo tuntui alussa vähän eilistä hitaammalta. Se kuitenkin otti pohjepyynnöt hyvin vastaan ja kevyessä istunnassa sain siltä oikein hyvää laukkaa. En myöskään malttanut olla kokeilematta taas laukanvaihtoja lennossa. Hyvin sujui taas hevoselta, mutta itse tein tyhmän virheen ja jäin molemmilla kerroilla tuijottamaan hevosen jalkaa, että meneekö vaihtoapu perille. Pitäisi oppia pitämään katse menosuunnassa ja tuntemaan istunnalla, tuleeko toivottu asia tehtyä.

Hyppelyt alkoivat kahden ristikon suoralta linjalta. Opettaja halusi ristikoiden väliin normaalin laukan eli viisi askelta. Lisäkuviona oli pyöräyttää kummankin ristikon jälkeen ympyrä ja tulla siis sama hyppy toisen kerran. Meillä meni Ilpon kanssa tämä tehtävä muutoin oikein mainiosti, mutta ympyröillä annoin hevosen vähän valua ulos. Ulkopuolen avut olivat siis jääneet matkasta. Toisella kierroksessa kuitenkin vähän tsemppasin, jolloin ympyrä oli parempi.

Sitten ympyrät jätettiin pois ja tehtävänä oli tulla väli neljällä askeleella. Muistelen mokanneeni homman niin, että jostain syystä tulimme väärässä laukassa, jolloin hyppy tuli liian lähelle eikä siinä enää voinut yrittääkään saada vauhtia päälle. Opettaja korostikin sitä, että aina pitää olla a- ja b-suunnitelma. A-suunnitelma on se, jossa väli menee sillä oikealla askelmäärällä. Mutta jos ensimmäiselle esteelle tuleekin huono hyppy eli tässä tapauksessa liian lähelle, on otettava b-suunnitelma käyttöön ja hyväksyttävä yhden lisälaukan tarve. Jos en väärin väitä, niin saimme korjattua kuskin mokan ja pääsimme välin sujuvasti neljällä.

Sitten tehtävänä oli mahduttaa kuvioon yksi ylimääräinen askel. Hidastamisen luulisi olevan helppoa, mutta ei. Kaasutin ensimmäiselle esteelle pöljyyksissäni, jolloin mentiin väärin. Sitten tajusin vähän jopa ratsastaa, ja pääsimme välin toivotusti viidellä. Ilpo tosin olisi saanut siihen parikin laukka-askelta lisää, mutta eipä se niitä itsestään tee eikä kuski ollut oikein mukana.

Kuva: Venla R.

Samaa ajatusta laukan hallinnasta vietiin myös parille muulle estevälille. Ilpo oli kuulolla ihan mukavasti, mutta itselleni olisin suonut silti enemmä keskittymistä. Vieläkin tahtoo vähän vaivata se herran haltuun -asenne eli unohdan yhtäkkiä ratsastaa ja jään matkustajaksi. Ei hyvä siis. Onneksi hevonen jaksoi tällä kertaa paikata kuskin unohteluita.


Tunti oli jälleen aika mukava. Ilpo on rehti ja reilu estehevonen, jolla on oikein kivaa hypätä. Haaveilin kyllä moenen kertaan, että Ilpo voisi saada vähän lisää korkeutta ja pikkuisen pyöreyttä, jotta se olisi tällaiselle hujopille vähän passelimpi ratsu. Koosta huolimatta se antoi taas mukavia ja ennen kaikkea onnistumisen kokemuksia esteillä. Siitä Ilpolle iso kiitos.

Leiritunti 6: esteitä hyvällä korkeudella

Iltapäivän tunti jatkui tutulla hevosella eli Ilpolla. Luvassa oli rataesteitä, ja koska tunnilla oli mukana kokeneita ratsastajia, saatoin toivoa esteiden nousevan vähän korkeammaksi. Tunnin rytmi oli myös oikein kiva. Alkuverkassa ravailtiin ja laukkailtiin omaan tahtiin. Pyörittelin ympyröitä ja testailin jarruja. Sitten laukanvaihdon kokeileminen lennossa alkoi kiinnostaa. Nostin sitten myötälaukan ja lähdin kaartamaan vastaiseen suuntaan. Ulkopohje pyysi ja siirsin vasenta laukkaa tavoitellessani painoa siihen suuntaan, jolloin Ilpo toki totteli ja laukka vaihtui. Oikeaan oli vähän hankalampi, koska en saanut painoa uuden laukan suuntaan, mutta kaarteen avituksella vaihto saatiin. Opettajakin huomasi tämän ja kehui vaihtojani. Olin ihan tosi iloinen tästä. Sainpahan ajatusta laukanvaihdosta lennosta. Alkuverkkojen jälkeen otettiin kolme hyppyä kolmelle eri esteelle, jonka jälkeen siirryttiinkin jo radalle.

Ohessa taas ratapiirros. Tällä kertaa jälki on ehdasti käsin tehtyä. Kiitos kanssaleiriläisten ahkeruudelle. Ilpo oli kaikin puolin verkassa mainiosti kulkeva, jolloin radallekin oli helppo lähteä. Verkkahypyt olivat myös sujuneet pääosin kivasti. Ensimmäisellä kierroksella estekorkeus oli maksimissaan 70 senttiä, toisella kerralla oli useampi 80 sentin este, jes!

Tällä kertaa en jaarittele pitkää selostusta radasta. Seuraavasta videosta voi katsoa ja päätellä itse, miten se mahtoi mennä. Laatu on vähän kehno, kun kameran varressa oli koskaan laitetta käyttämätön ihminen, mutta onneksi on kuitenkin tällainen todiste.

Samalla tuli muuten myös ratsastettua korkein rata tähän mennessä ja itse asiassa korkeudet eivät tuntuneet missään. Pari rumaa hyppyä tuli siitä, kun en hypännyt hevosen kanssa yhtä aikaa. Muuten olen tosi tyytyväinen rataan ja etenkin hevoseen. Ilpo meni tasaisesti, hyppäsi ja oli kaikin puolin toimiva. Itsessä olen tyytyväinen videolta todistetusti siihen, että niistä kymmenestä esteestä suurin osa meni hyvin. Kantapäät pysyivät kohtuullisesti oikein enkä nyt ihan leikkinyt olevani 160 sentin radalla. Niin ja katse, joka oli eteenpäin useimmiten. Ilpo oli todella hieno hevonen ja ansaitsi suuret kiitokset.

Kuva: Jenni K.

Leiritunti 5: kanget käyttöön

Keskiviikon koulutunnille saimme itse valita tietyistä hevosista itsellemme ratsun. Jostain vinkeestä päätin, että haluan itselleni ruunan nimeltä Iiris. Pollea tosin kutsuttiin vähän miehekkäämmin Ilpoksi. Taustatietojen mukaan Ilpo on yksityisratsu, joka menee omistajansa kanssa 90 sentin ratoja ja perusjuttujen lisäksi taitaa avot, sulut sekä vaihdot helposti ja ketterästi. Tunnin lisämauste oli se, että saimme ottaa kanget käyttöön. En tosiaan ole koskaan aiemmin niillä ratsastanut, minkä kyllä alussa huomasikin.

Aikalailla heti, kun oli saanut ohjat käteen, lähdettiin tekemään taas pitkille sivuille asetuksia ja taivutuksia. Olin nähnyt Ilpon muutamalla tunnilla menevän oikein nätisti taviskuolaimilla. Tällä kertaa ruunalla oli jotain muuta mielessä, sillä ensimmäiset puoli tuntia oli melkoista kinastelua. Ruuna paiski päänsä kanssa, ja minä yritin tajuta, mitä helkuttia teen väärin. En usko olleeni kädellä kova, sillä kankien takia olin erityisen varovainen. Opettaja vain tuumasi, että hevosilla on erilaisia päiviä ja että Ilpolla on näemmä tänään tällainen. Asetukset ja taivutukset menivät ihan miten sattuu ja välillä tunsin, kuinka pollen takaosa seilasi vaikka mihin suuntaan. Suuni oli melkoisen mutrulla ja nynnypuoleni olisi halunnut nakata hanskat tiskiin ja painua mököttämään. En onneksi sitä tehnyt.

Seuraava isompi tehtävä oli mennä keskihalkaisijaa pitkin käynnissä ja aloittaa vähän puolen välin jälkeen pohkeenväistöä kohti uraa. Pari alkukertaa ratsastin turhan vahvasti, johon Ilpo protestoi häseltämällä. Opettaja kehotti ottamaan kevyemmät avut, jota neuvoessani Ilpo oli melkoisen mahtava. Painoa vähän väistön suuntaan, varovaisesti pohjetta, ja ruuna meni kevyesti ja hienosti. Kerrassaan vaivatonta. Kankien takia polle myös kantoi itseään aika hyvin väistöissäkin. Ravissa sähelsin taas muutaman kerran, kunnes muistin ratsastaa kevyemmin. Aina takaisin tehtävän alkuun ravatessa polle meni myös hienosti pyöreänä itseään kantaen.

Lopuksi väistön jälkeen nostettiin laukka. Nostot eivät jostain syystä lähteneet ihan toivotusti, vaan raviaskelia mahtui väliin. Itse laukka oli kuitenkin makeaa. Ilpon laukka oli pehmeää ja siinä istui vaivatta. Lisäksi polle kantoi itsensä pyöreänä ja laukkasi ehdottelematta ollenkaan, että tässähän voisi lopettaa tai venkoilla. Ratsastus oli tässä hetkessä niin mahdottoman helppoa, että sisäinen kouluratsastajani hihkui jälleen kerran.

Oli mukava, kuinka ratsastus alkoi kulkea, vaikka puolet oli melkoista hammastenkiristelyä. Onneksi jälkimmäinen puolituntinen kruunasi homman ja tunnilta saattoi poistua hymyn kera. Ilpolla meni näemmä hetki päästä sopuun tämän päivän kuskin kanssa, mutta kun se tapahtui, näytti ruuna itsestään varsin mukavan puolen.