Ole mukana

Keskiviikon ratsastusannos täyttyi Heli Pensonin luona toisella koulutunnilla. Tällä kertaa pääsimme Noran kanssa testaamaan ihan normaalin tunnin, sillä ratsukoita oli enimmäismäärä eli viisi. Ratsukseni sain Pinnin, jolla olenkin mennyt jo kertaalleen koulua. Tunnin taso oli C-B ja aiheena oli vastalaukka. Alkuverkan saimme mennä tuttuun tapaan omaan tahtiin. Koetin muistaa rentoutua, sillä Pinni on hyvin herkkä ratsastajan pienillekin merkeille, olivat ne tarkoitettuja tai tahattomia. Yritys jäi tosin heti alkutunnista ajatuksen tasolle, sillä Pinni oli hyvin herkkänä. Pieninkin virhe sai sen hidastamaan käynnissä ja ravissa puolestaan pudottamaan käyntiin. Aloin sitten keskittyä siihen, että saan pidettyä pohkeen tuntumalla ilman, että puserran yhtään polvilla. Tämä alkoi auttaa, ja Pinni malttoi ravata eikä enää tulkinnut koko ajan minun pyytävän hidastamista. Pyörittelin sitten ravissa ja lopulta laukassa ympyröitä keskittyen hitusen enemmän vasempaan kierrokseen, jossa Pinni jätti turpansa mieluusti oikealle aivan kuin Pera. Opettaja neuvoi ottamaan kohottavia pidätteitä sisäohjasta ja myötäämään ulkoa, jotta Pinni malttaisi kääntää turpansakin oikeaan suuntaan. Tämä auttoi, mutta en saanut Pinniä jäämään helposti asetukseen, vaan ilman sitä sen turpa singahti jälleen väärään paikkaan.

Alkuverkan jälkeen siirryimme tunnin päätehtävään eli vastalaukkaan. Kuvio oli yksinkertainen: oikeassa kierroksessa nostettiin pitkältä sivulta vasen laukka ja vasemmassa kierroksessa taasen oikea laukka. Sitten uraa mentiin vastalaukassa ja pyöräytettiin ainakin peilipäätyyn ympyrä, halutessaan myös toiselle lyhyelle sivulle. Vastalaukkaharjoitus tuntui kivalta, sillä yleensä vastalaukka on onnistunut ainakin alun hankaluuksien jälkeen ihan hyvin. Nyt tosin sain kunnolla makua siitä, miten vaikeaa ratsastaminen voi olla, jos ei hallitse itseään ja alla on herkkä hevonen. Molempiin suuntiin vaivasi tismalleen samat ongelmat. En nimittäin meinannut saada Pinniä ollenkaan laukkaan. Se tarjosi kerta toisen jälkeen joko ravia tai sitten yhden laukka-askeleen, jonka jälkeen pudotti raviin. Siirryin sinnikkäästi aina uudelleen käyntiin ja koetin valmistella nostoa paremmin. Mutta ei, jokin meni pahasti aina vain pieleen. Opettaja neuvoi pitämään sisäohjan paremmin tuntumalla ja pitämään painon takajaloilla. Yritin toteuttaa tätä, mutta jokin istunnassa sanoi Pinnille jotain aivan muuta eikä edistystä meinannut tapahtua. Keljutus vain kasvoi ja sitä myöten keskittyminen herpaantui entisestään. Oli ikävä huomata, kuinka huonosti oma istunta on hallinnassa.

Kun sain lopulta Pinnin hetkittäin laukkaan, jouduin varmistelemaan menoa koko ajan. En saanut kertaakaan sellaista tunnetta, että Pinni olisi mennyt vastalaukkaa vaivattomasti, vaikka sitä tässä haettiin. Opettaja korostikin meille kaikille, että kyseessä oli vain vastalaukkaa, ei rakettitiedettä. Ympyröille taisimme päästä alle viisi kertaa ja niistä yksikään ei onnistunut kunnolla. Alku lähti kohtuullisesti, mutta aina puolivälin jälkeen Pinni pääsi pudottamaan raville. Loppujen lopuksi aavistuksen helpommalta tuntui mennä oikeaa laukkaa vasempaan kierrokseen. Laukkaa en päässyt tosin työstämään, sillä kaikki osaaminen meni tällä kertaa ylipäänsä laukan säilyttämiseen. Opettaja oli varoittanut jo ennakkoon Pinnin vaihtavan herkästi, mikäli kokee siihen tarvetta. Niinpä se esittikin ristilaukkapätkiä kaarteissa, kun en itse lopulta pysynyt tasapainossa. Itsestä outoa oli se, miten vastalaukka ei sujunut oikeaankaan kierrokseen, sillä painonihan on luontaisesti hieman vasemmalla. Sehän puolestaan osaltaan tuki hevosen pysymistä vasemmassa laukassa, vaikka ihanteena on toki tasapainoinen istunta myös vastalaukassa.

Loppuraveissa koetin keskittyä vielä siihen, että saisin molempiin suuntiin vähän rennompaa ja hitusen pyöreämpää menoa. Oikea kierros onnistui ihan kohtuullisesti, mutta vasen jäi vielä vähän kesken. Pinni kun edelleen tykkäsi viipottaa siinä kierroksessa turpa oikealle osoittaen. Tunnin lopussa piti tuumata opettajalle, että en minä ihan näin huono yleensä ole vastalaukkatehtävissä. Hän kommentoi siihen, että Pinnin herkkyyden takia tehtävä saattoikin olla hankalampi. Niin kuin olikin. Tunnin aikana kuulinkin opettajalta usein, kuinka minun pitäisi pystyä olemaan Pinnin mukana eikä jättää sitä yksin tai ajautua matkustajaksi. Pinni kuulemma reagoi tällaiseen kuskiin siten, että jää myös odottamaan ja jopa hidastaa. Niin kuin tunnin aikana moneen otteeseen kävikin. Pinnihän olisi sangen mahtava opettaja tasapainon ja rentouden suhteen, mutta toistaiseksi poukkoileva istuntani kaipaa vielä rutkasti parantamista ennen kuin voin kuvitellakaan ratsastavani rennosti ja helposti Pinniä.

Ihanan vaikeaa perusratsastusta

Pääsimme viimein Noran kanssa testaamaan myös Heli Pensonin koulutunnin. Ratsukoita tunnilla oli neljä, ja alleni sain uuden tuttavuuden, 1998 syntyneen ja 165-senttisen Poloneze-tamman eli Pinnin. Opettajan mukaan ratsu on osaavimmasta päästä hänen hevosvalikoimassaan. Tunnin aiheena oli mukavasti perusratsastusta eli keskihalkaisijalta pyöräytetyt voltit ravissa sekä lyhyille sivuille ja tarvittaessa pitkälle sivulle pyöräytetyt laukkavoltit.

Alkuverkka tämän opettajan johdolla on aika itsenäistä. Kommentteja tulee, mutta muuten itse saa päättää, miten hevosen lämmittelee. Pinnistä opettaja kertoi vielä sen verran, että alussa saattaa olla raskas edestä, mutta sen saa myös kevenemään, kun vain keskittyy ratsastamaan. Lisäksi tamma sietää raipan, mutta jännittyy siitä melkoisesti. Alun perusteella Pinni ei kyllä raippaa tarvinnut. Käyntiaskel veti mukavasti ja ravissakin oli hyvä meno. Satulassa oli aika lysti istua, kun alla oli kunnon koulupenkki. Tein tosin aloittelijavirheen jättämällä satulan liian eteen. Opettaja kertoikin, että Pinnin kanssa sitä tapahtuu herkästi.

Alkuun menin hetken käyntiä pyöritellen ympyröitä. Pinni tykkäsi jättää turpansa oikealle suunnasta riippumatta. Ravissa tämä korostui entisestään, ja olin aika hukassa, miten saan turvan oikeaan paikkaan. Samasta ongelmasta olen kärsinyt muun muassa Peran kanssa. Muutoin ympyröissä ei ollut kummempaa ongelmaa. Laukassa opettaja kehotti meitä menemään vähän reippaammin, kun jäin kuulemma hissuttelemaan. Pinni myös kuuntelee istuntaa hyvin tarkasti ja menee juuri sitä vauhtia, mitä kuskin istunta sanoo. Laukkalämmittelyn jälkeen opettajalta tuli kommentti siitä, että jalkani laskeutuvat hyvin hevosen kyljille, mutta selkäni notko pitäisi saada suoristettua pois. Ihanaa, kun opettajat ovat alkaneet kiinnittää huomiota tähän ongelmaani.

Ensimmäisenä tehtävänä oli siis tulla harjoitusravissa keskihalkaisijaa myöten ja pyöräyttämällä matkan varrelle kaksi volttia eri suuntiin. Harjoitusravissa selkäni notko tykkäsi korostua entisestään, ja opettaja komenteli suoristamaan selkää tuon tuosta. Myös pohkeeni pääsivät irtoamaan hevosen kyljistä, johon opettaja kiinnitti myös huomiota. Volteilla sain aika toistuvasti palautetta taivuttaa hevosta enemmän. Pinni kuulemma teki vain juuri sen verran, mitä ratsastaja osasi vaatia. Voltit vasemmalle olivat vieläkin työläitä, sillä Pinni piti mielellään turpansa oikealla. Koetin asettaa sitä sisälle taipumaan sisäpohkeen ympäri, mutta jotenkin hevonen pääsi aina menemään oman mielensä mukaan. Oikealle tehdyt voltit menivät hitusen paremmin, mutta en edelleenkään saanut vaadittua tarpeeksi. En tiedä, miten jäin niin varovaiseksi ratsastajaksi, mutta olisin saanut vähän tsempata. Ravissa meno meni myös välillä vähän sipsutteluksi, jolloin opettaja komensi taas etenemään. Keskihalkaisijalla pääsimme hetkiä suoraan, mutta välillä peilistä tarkasteltuna Pinni oli etupäänsä kanssa hitusen oikealla.

Laukassa Pinni tuntui hetkittäin helpommalta hallita, mutta edelleen ratsastin asetukset ja taivutukset hyvin puolitiehen. Opettaja komensi vaatimaan hevoselta enemmän, ja muutaman kerran heräsin satulassa. Silloin sain pidettyä ulko-ohjan tuntumalla, sisäpohkeella tehtyäkin jotain ja asetettua maltillisesti. Niinä hetkinä Pinni jopa pyöristyi hetkeksi ja tuntui varsin mukavalta. Sitten taas jäin humputtelemaan, jolloin ratsukin vaihtoi saman vaihteen silmään. Yritin laukassakin miettiä selän notkoa suoremmaksi, mutta oma kroppa jäkitti vastaan. Polvet tahtoivat nousta, jos sainkin selkää suoremmaksi tai sitten jo seuraavassa laukka-askeleessa olin notkauttanut selkäni entiselleen. Melkoisen tiukkaa treeniä vaatii, että tuon notkon saa pois.

Loppuraveissa tavoittaa olikin saada venyttämään hevosia eteen alas. Pari kertaa Pinni malttoi vähän venyttää, mutta kipitti sitten muuten pää ylhäällä. Miksipä se tässä vaiheessa olisi kuunnellut kuskia, joka ei koko tunnin aikana ollut juuri puolikasta selvää lausetta saanut hevoselle sanottua. Tunnin lopuksi opettaja tuumasi, että saisin jatkossa ratsastaa vähän rohkeammin. Nyt jäin siis hissuttelemaan. Selittelin siinä, että uusien ja etenkin tammojen kohdalla tahdon jäädä varovaiseksi, kun en halua niiden kiskaisevan hernepeltoa turpaansa. Opettaja tuumasi, että Pinni on hyvin vähän tammamainen eikä nokkiinnu niin helpolla. Oma sinnikkyys vain katoaa turhan helpolla, jolloin jään humputtelemaa. Ei auta muu kuin piiskata itseäni parempiin suorituksiin jatkossa.