Rauhallisesti ruusukkeelle

Sunnuntaina oli vuorossa oman seuran tämän vuoden viimeiset kisat, jotka mentiin esteillä. Ratsukseni olin valinnut Jussin, jonka kanssa ilmoittauduin hurjaan 60–70 sentin luokkaan (arvosteluna 367.1). Saimme pitkästä aikaa ihan sennujen luokan, jossa osallistujia oli peräti viisi. Jussi meni kisoissa vain minun kanssani.

Ennen maneesissa ollutta verryttelyä ehdin kävellä tovin mutaisella kentällä. Jussi oli hieman unelias, mutta heräsi kyllä, kun vähän nohitteli. Maneesiin päästyämme verkkasimme ravissa ja laukassa tovin ennen kuin otimme hyppyjä. Yritin viritellä Jussia, mutta ei se kovin lennokkaaksi alkanut. Jussin laukka tuntuu suuntautuvan enemmän ylös kuin eteen, joten kovin vikkelää menoa en siitä irti saanut. Jussi oli kuitenkin hyvin kuulolla. Verryttelyhypyt otimme vasemmassa kierroksessa pystylle (ratapiirroksen este 6) ja oikeassa kierroksessa okserille (este 3). Kertaalleen Jussi pääsi ponkaisemaan liian aikaisin ja kertaalleen kolauttamaan puomia, mutta se korjasi hyvin niiden jälkeen otetuissa hypyissä. Keskityin pitämään Jussin kuulolla ja kertomaan itse, mistä kohtaa hypätään, sillä halusin välttää jättiloikat mahdollisimman hyvin. Otimme parit hypyt molemmille esteille. Jussi ei tuntunut energiapakkaukselta, joten en halunnut viedä siitä virtoja. Lähdimme luokassa kolmantena.

Noralle kiitos tästä!

Radalla matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Jussi liikkui ihan ok, mutta olisin saanut herätellä sitä vähän reippaammaksi. Ykköselle tultaessa yritin pitää Jussin kuulolla, sillä ponnistuspaikka oli jäämässä kauas. Taisin jäädä arpomaan liikaa, jolloin Jussi pääsi esittämään oman ratkaisunsa eli se lähti hyppyyn hitusen liian kaukaa. Pääsimme esteestä yli, ja virnistelin selässä hassun hevosen ratkaisua. Jussi oli hypyn jälkeen askeleen verran ristilaukassa, kunnes korjasi etupäänsäkin vasempaan laukkaan. Keräilin itseni hypyn jälkeen kasaan ja hoputtelin Jussia etenemään. Kakkosen pääsimme siitä paikasta, mistä olin ajatellutkin. Laukan korjasimme ravin kautta. Kolmosen ja nelosen linjan olin päättänyt meneväni viidellä askeleella, mikä onnistui ihan hyvin, vaikka Jussi kolauttikin nelosesteen puomia. Linjan jälkeen korjasin laukan taas ravin kautta oikeaksi. Viitonen meni ihan hyvin, ja päätin kääntää sen jälkeen vähän aikaisemmin. Parempi tie olisi mennyt tolpan ja seinän välistä, mutta halusin jättää sen reitin välistä. Siinä kun oli pientä hetkeä aiemmin kompastunut yksi hevonen epätasaisen pohjan takia. Niinpä käänsin Jussin ennen sitä estettä, joka oli seinän vieressä. Tie oli vähän hassu, mutta siinä oli hyvin aikaa hakea lähestyminen kuutosen ja seiskan linjalle. Kuutoselle pyysin Jussia lähtemään hieman kauempaa, minkä se toteutti hyvin. Sille linjalle laitoimme suunnitellusti kuusi askelta. Seiskan hyppy oli hassun hidas, mutta Jussi ylitti senkin puhtaasti. Siitä kaarroimme perusradan viimeiselle esteelle, joka ylittyi hyvin.

Uusinnan ensimmäiselle esteelle eli ysille käänsin hieman lyhyemmän tien. Yritin hakea Jussiin kierroksia, mutta ei se vieläkään oikein innostunut. Ysin ja kympin linjan menimme edelleen viidellä askeleella. Sen jälkeen olimme vastalaukassa, mutta Jussi hurruutteli sitä niin tasaisesti, etten tajunnut. Tiukemmassa kaarteessa se pudotti raville, ja sain korjattua sen takaisin laukkaan juuri ajoissa ennen yhtätoista. Se ylittyi ihan ok, ja pääsin kääntämään toisen vähän lyhyemmän tien uusinnan viimeiselle esteelle. Numero kaksitoista ylittyi tasaisen varmasti, ja niin olimme maalissa puhtaalla ja sangen rauhallisella suorituksella. Hieno Jussi!



Loppujen lopuksi suorituksemme riitti viiden ratsukon luokassa toiselle sijalle. Niin se kouluratsuna kunnostautunut Jussi pääsi ruusukkeelle estekisoissakin, kaikkea sitä! Luokan voiton nappasi hienosti Nora ja Jatsi, joiden ajasta jäimme sellaiset kymmenen sekuntia, hah. Vaan saimmepahan viettää vähän enemmän aikaa radalla. Jussin kanssa oli kiva hypätä esterata eikä tänään ollut edes sen kummemmin epävarma olo. Jussi on tasainen menijä, joka yrittää parhaansa esteilläkin. Esteratojen kuningasta siitä ei taida koskaan tulla, mutta kiva treenikaveri ja pienten luokkien kisaratsu se kuitenkin on.

Videosta kiitos Alekseille!

Ratatreeneissä ennen kisoja

Keskiviikon tunnilla luvassa oli esteitä tulevien kisojen takia. Ratsukseni sain toiveeni mukaisesti kisatykkini eli Jussin, joka jatkoi edelliseltä tunnilta. Jussin kanssa olisi tarkoitus hypellä seuran tulevissa estekisoissa 60–70 sentin rata. Ratsukoita tunnilla oli ilahduttavasti vain viisi. Tunnin alkupuolella verryttelimme ensin itsenäisesti, jonka jälkeen hyppelimme lyhyitä tehtäviä. Skippaan niiden selostamisen ja siirryn hypättyihin ratoihin.

Kaisalle kiitos tästä!

Ensimmäinen rata oli noin 60 sentin tuntumassa. Ykköselle tulimme ihan ok, vaikka tulinkin sille vasemmassa laukassa hassua tietä pitkin. Jussi hyppäsi sen kuitenkin ihan hyvin, ja matka jatkui kakkoselle. Sekään ei tuottanut ongelmia, mutta laukan sai korjata ravin kautta. Kolmoselle olisimme saaaneet tulla vähän pontevammin, sillä hyppy oli vähän hidas. Nelosen ja viitosen kaareva tie mentiin ristilaukassa, mutta Jussi kuitenkin hyppäsi niistä kohdin, mistä ajattelinkin. Kuutosena olleelle sarjalle sain vähän hoputella sitä samoin kuin pyytää välissä eteen, jotta Jussi pääsi sen askeleella. Sarjan jälkeen olimme ristilaukassa, jonka Jussi kekseliäästi päätti korjata paria askelta ennen seiskaa ravin kautta. Vaan Jussi sai itsensä juuri ja juuri laukkaan ennen estettä, joten pääsimme rämpimään sen yli. Rata ei ollut niin sujuva, mutta ainakin aika varma.

Kaisalle kiitos myös tästä!

Toisen radan tulimme noin 70-senttisenä. Ykkönen meni ihan ok, ja sarjalla sain taas varmistella, että Jussi venyttää sen askeleella. Kuten aiemmalla radalla, olimme sarjan jälkeen taas ristilaukassa. Jussi pääsi esittämään taas vaihdon ravin kautta hetkeä ennen hyppyä. Kolmosesta menimme taas kuitenkin yli. Nelonen meni ihan ok. Viitosen ja kuutosen kaarevan tien menimme myös tavoillemme uskollisena ristilaukassa, mutta silti varmasti. Seiskalle kaartamisessa vaihdoin laukan ravin kautta, ja niin pääsimme radan viimeisenkin esteen puhtaasti läpi. Toinenkin rata noudatteli meidän yleistä linjaamme. Onneksi kisoissa ei ole tyyliarvostelua. Kivaa oli kuitenkin se, että Jussi kuunteli hyvin minua eikä yrittänyt lähteä mistään ihan järjettömistä kohdista hyppyihin.

Olisin saanut ratsastaa Jussin paljon tarmokkaammaksi, sillä se tuntui sangen ponnettomalta paikoin. Se kuitenkin hyppäsi kiltisti jokaisen eteen tulleen esteen. Omassa ratsastuksessani olisin halunnut parantaa sitä, että olisin saanut laukan ajoissa kuntoon, jolloin minun ei olisi tarvinnut viime metreille saakka tuijotella ponnistuspaikkaa. Nyt vaikuttamiseni jäi aina vähän liikaa siihen hetkeen, kun hevoselle olisi pitänyt antaa hyppyrauha. Jussi tosin kaipaa hieman apua lähestymisissä, sillä muutoin se ei välttämättä tiedä, mikä on oikea kohta ponnistaa. Tunnin treenit jättivät sellaisen puolivarman olon. Kisakorkeutemme 60–70 senttiä ei nyt oikeasti ole Jussille vaikea, mutta olisin silti kaivannut vähän varmemman fiiliksen pohjalle. Jussi on kuitenkin kiltti ja yritteliäs kaveri, joten emmeköhän me sen voimin ja sopivasti vaikuttavan ratsastamisen yhtälöllä pääse ihan asiallisesti kisaradallakin maaliin.

No ei nyt ihan

Keskiviikon tunnilla oli luvassa koulua ja puomeja seitsemän ratsukon voimin. Olin odottanut ratsukseni Lenniä, mutta se olikin poissa pelistä pudotettuaan kengän. Sen sijaan sain Jussin, joka jatkoi suoraan edelliseltä tunnilta. Tunnin alkupuolen menimme pohkeenväistöjä ja siirtymiä ja loppupuolen tahkosimme laukkapuomeja sekä loivaa kiemuraa ravissa.

Kouluväännön kuviona oli tulla pituushalkaisijalle, tehdä sen keskelle pysähdys ja jatkaa tavallisesti loppuun. Sen jälkeen käännyttiin vuorotellen molempiin suuntiin ja tehtiin pitkälle sivulle pohkeenväistöä etuosa uralla pysyen. Tehtävää tultiin niin käynnissä kuin ravissa. Pysähdykset olivat meillä Jussin kanssa sangen surkuhupaisia. Jäin ottamaan liikaa ohjalla kiinni, kun en tuntunut saavan millään muulla reaktiota. Olin päästänyt Jussi aika etupainoiseksi, mikä tietysti vaikeutti tilannetta. Yritin kyllä tiivistää istuntaa ja jarruttaa sillä, vaan jotenkin tämä vinkki meni Jussilta ohi. Ravista tehdyt pysähdykset tulivatkin aina käyntiaskelten kautta. Yritin kyllä ennen pysähdystä lyhentää askelta ja valmistella tulevaa, vaan nyt ei vain tullut onnistumisia. Sen sijaan pysähdyksistä Jussi lähti aika hyvin eteenpäin. Muutamat siirtymät pysähdyksistä raviin olivat mukavan sujuvia.

Pohkeenväistöt käynnissä onnistuivat ihan ok. Toki sain olla tarkkana, etten jäänyt ratsastamaan liikaa kädellä enkä toisaalta nakannut pohkeitani irti. Kun sain mietittyä nämä kohdilleen sekä pidettyä Jussin väistön vastakkaisen puolen kurissa, saimme ihan asiallisia pätkiä. Raviväistöt sen sijaan menivät kiirehtien. Jussilla oli hoppu enkä saanut sitä malttamaan. Niinpä se enemmänkin punki ravissa menemään kuin otti rehellisiä väistöaskelia. Yritin toppuutella ja rauhoittaa menoa, vaan emme nyt oikein päässeet Jussin kanssa yhteisymmärrykseen. Millähän ajoin sitä tahattomasti eteenpäin? Se jäi nyt selvittämättä. Jotenkin nämä väistöt, joissa etuosa pysyy uralla, ovat ihanan kamalia. Ne paljastavat niin armotta sen, väistääkö hevonen vai ei.

Väistötehtävien jälkeen pääsimme puomien pariin. Toisella pitkällä sivulla ratsastimme ravissa loivan kiemuran, ja toisella pitkällä sivulla tulimme puolestaan viiden puomin suoran linjan, jolla yksi puomi oli omanaan ja siitä 13 metrin päässä olivat muut puomit innariväleillä. Kiemuran alkuun ja loppuun pyöräytimme ympyrän yksittäisen puomin yli laukassa. Puomeilla ongelmana oli paikan löytäminen. Jussi laukkasi ihan ok, mutta roikkui ohjalla. Yritin ryhdistää sitä, vaan yritykseksi se valtaosin jäi. Niinpä emme muka millään sattuneet ensimmäiselle puomille oikein, jolloin loputkin linjasta meni rämpien. Etenkin oikea kierros oli aika kamala. Arvioin Jussin laukan höhlästi paljon pidemmäksi kuin mitä se oikeasti oli, jolloin omat korjaukseni tulivat väärään aikaan. Saimme sentään mentyä välin lopulta myös sillä toivotulla neljällä askeleella, kunhan olimme sössineet pohjille tarpeeksi. Vasen kierros oli hitusen parempi, mutta sama paikan löytämisen vaikeus vaivasi siinäkin. Sain kuitenkin korjattua menoa hieman paremmin, jolloin pääsimme tehtävän hitusen paremmin. Ympyröillä ja loivalla kiemuralla ongelmana oli ratin puute. Jussi humputti menemään oman mielensä mukaan, ja minä ihmettelin menoa selässä. Jotenkin ohjaus meni rikki, ja Jussi pääsi menemään ne tiet, mitkä halusi. Minä sain hitusen tuupattua sitä oikeaan suuntaan, mutta etenkin ympyröillä meno oli ihan surkuhupaisaa. Miten sitä hevosta ohjataankaan, ohjissa roikkumalla? Joo ei.

Loppuraveissa hain Jussia lopulta vähän kevyemmäksi ja ryhdikkäämmäksi. Saimme onneksi loppuun vähän parempia hetkiä, mutta olisihan tämän voinut tietysti tehdä ajatuksen kanssa jo tunnin alussa. Vaan sainpahan korjattua menoa sentään loppupuolella. Vaikka tunti menikin sangen epätasaisesti, ei se onneksi jäänyt vaivaamaan. Kun ei ole suurempia tavoitteita, ei sitä tule odottaneeksikaan kummempia. Jussilla oli silti hauska mennä puomeja. Siksipä tuumasinkin opettajalle, että voin mennä tulevan estetunnin silläkin ihan mielelläni. Enpähän ainakaan pääsisi lusmuilemaan, sillä Jussia täytyy hieman hyppytunneilla auttaa.

Hyviä hetkiä loppuravissa

Keskiviikon tunnilla luvassa oli koulua viimeistä kertaa tutun opettajan tunnilla. Ensi viikolla päästäänkin ratsastamaan tallin uuden opettajan ohjauksessa. Tälle tunnille sain Jussin, ja ratsukoita taisi olla yhteensä kuusi. Tunnilla treenailimme avotaivutuksia.

Alkuverryttelyssä menimme kaikki askellajit läpi. Istuin pitkästä aikaa koulusatulassa, mikä tavallista pahemminkin paitsioon jääneen venyttelyn takia ei tuntunut kivalta. En saanut käännettyä jalkojani riittävästi auki, jolloin polveni tarrautuivat polvitukiin kiinni. Sitä myöten jalkani jännittyivät, mikä välittyi koko istuntaan. Nakkasin jalustimet yhdessä kohtaa pois, mutta tilanne ei juuri helpottanut. Jussi sinällään eteni ihan ok. Oikeassa kierroksessa sain hakea sisäpohjetta ja asetusta paremmin läpi, vasemmassa kierroksessa taas pitää ulkopuolen hanskassa, ettei Jussi liirannut sieltä ulos. Muutoin Jussi oli aika mukava eikä vajonnut ihan niin etupainoiseksi kuin yleensä. Välillä se tosin vajosi edestä tyhjäksi, mutta kohottavilla puolipidätteillä ja pohkeilla sitä sai paremmin tuntumalle.

Sitten siirryimme tunnin avotaivutuskuviolle. Pitkän sivun alkupuolelle pyöräytettiin voltti, jonka jälkeen jatkettiin avotaivutuksessa noin puoleen väliin sivua. Sen jälkeen suoristettiin ja siirryttiin ensin raviin, myöhemmin laukkaan. Avotaivutuksia tultiin niin käynnissä kuin ravissa. Avotaivutuksissa sain muistaa siirtää koko hevosen etuosaa, etten vain vääntänyt kaulaa mutkalle muun hevosen pysyessä suorana. Jussia sai myös hieman jarrutella ulko-ohjalla, jotta etuosan sai haltuun. Etenkin ravissa Jussi pyrki välillä vähän kipittämään tehtävän läpi, mutta kunnollisilla pidätteillä malttoi taas odottaa. Avotaivutukset tuntuivat oman vinouden takia helpommalta oikealle. Vasemmalle tehtyinä ne eivät mitenkään mahdottomia olleet, mutta oma vasemmalle kiertyvä istunta toi vähän lisähaastetta.

Avotaivutuksen jälkeen tehdyt siirtymiset käynnistä raviin ja ravista laukkaan onnistuivat vaihtelevasti. Suoristuksissa sain olla tarkkana, että Jussi oikeasti suoristui eikä mennyt yli ja lipsahtanut taas vinkkaralle. Käynnistä raviin pääsimme ihan kohtuullisesti, kunhan olin ensin muistuttanut Jussille asiasta. Siirtymiset ravista laukkaan olivat puolestaan aika tahmeita. En tiedä, mitä jäin itse punkemaan, mutta kovin kevyesti Jussi ei laukkaan lähtenyt. Vaikka se kyllä osaa nostaa laukan varsin näppärästi. Ilmeisesti jäin vähän liikaa säätämään enkä ollut riittävän napakka, jolloin siirtymiset venyivät. Saimme kuitenkin esitettyä muutamat asialliset siirtymiset, joten homma ei mennyt ihan puihin. Avotaivutukset kuitenkin tuntuivat vähän notkistavan Jussia, mikä paransi sen ratsastettavuutta heti.

Loppuraveissa prässäsin Jussia vielä parempaan raviin, sillä olimme vähän hiippailleet aiemmin. Hiljalleen Jussi alkoikin tarjota parempaa ravia ja otti selänkin paremmin käyttöön. Sitä myöten se pysyi myös tuntumalla paremmin eikä vajonnut edestä tyhjäksi. Tästä olisi ollut hyvä lähteä työskentelemään enemmän. Vaan kuten yleensä, hyvät hetket tulivat vasta, kun hommat olivat jo pulkassa. Jussia en sinällään ole vielä oppinut ratsastamaan, mitä nyt menemään etupainoisena kaula kaarella. Tänään kuitenkin sain vältettyä tuota mallia aika hyvin, jolloin Jussikin toimi vähän paremmin. Sain vaadittua välillä hitusen enemmän, jolloin Jussikin joutui hommiin. Ehkäpä seuraavalla kerralla saan lopputunnin hyvistä hetkistä kiinni jo vähän aiemmin.

Kerrassaan kiva kisarata

Helatorstaina oli oman seurani 1-tason estekisat, joihin olin ilmoittautunut Jussilla 40–50 sentin luokkaan. Arvosteluna oli A.1.0. Luokka oli jaettu kahteen osaan: junnut ja sennut. Meitä sennuja oli tosin vain kolme. Useamman päivän sateet olivat muuttaneet kentän mutalammikoksi, jossa saattoi vain kävellä. Verryttely ja rata mentiin maneesissa.

Koska Jussilla oli samassa sennujen luokassa toinenkin kuski, kävin verryttelemässä jo junnujen viimeisessä verryttelyryhmässä. Jussin kanssa sain nopeasti tarkistettua kaasun, jarrun ja ratin. Verkkahypyt otimme oikeassa kierroksessa pystylle (ratapiirroksen este numero 5) ja vasemmassa kierroksessa okserille (ratapiirroksen este 3). Pystyhypyt menivät ongelmitta. Esteellä Jussi tosin vaihtoi turhaan laukan vasemmaksi, mutta sen korjaus onnistui ravin kautta. Ensimmäiselle okserihypylle Jussi roikaisi kaukaa. Näin tämän mahdollisuuden, mutta en saanut toppuuteltua Jussia odottamaan. Olinpahan kuitenkin hypyssä mukana. Toisella yrittämällä olin taas puikoissa, jolloin Jussi kuunteli minua, ja pääsimme esteen sujuvasti. Tämä riitti meille, ja luovutin Jussin toisen ratsastajan käyttöön. Minun vuoroni oli luokan viimeisenä.

Radalla lähdimme matkaan oikeassa laukassa. Jussi laukkasi ihan kohtuullisesti ja näin matalalla esteradalla sopivasti. Ykköselle tultaessa pyysin Jussia eteen, sillä mittailin matkan voivan päätyä miniaskeleeseen. Jussi vastasi pyyntöön hyvin ja venytti askelta sopivasti. Näin pääsimme ykkösen yli, ja laukkakin vaihtui toivotusti vasempaan. Kakkoselle tulimme myös ihan mukavasti, ja suoran linjan päässä olleelle kolmoselle pääsimme ihan hitusen kiemurtaen, mutta silti kuudella askeleella. Kolmosen jälkeen oli hyvä matka istua rennosti ja nauttia menosta. Neloselle tuli tehtyä asiallinen tie, jolloin se ylittyi ihan ok. Jussi vaihtoi hypyssä etuosansa, mutta ei takaosaansa ja korjasi esteen jälkeen itsensä nopeasti kokonaan vasempaan laukkaan. Korjasin Jussin sitten ravin kautta oikeaan laukkaan. Viitoselle tulimme hitusen lähelle, mutta tietoisesti sen valiten. Pidin Jussia hieman kiinni, ettei se päässyt kuvittelemaan hyppyä kaukaa. Jussi totteli oikein kivasti, ja viitonen ylittyi ihan ok. Kuutoselle pääsimme pistämällä suoralle linjalle seitsemän askelta. Kuutonen ylittyi hyvin, mutta Jussi oli sen jälkeen ristilaukassa. Ei muuta kuin ravin kautta korjaus. Seiskalle teimme taas ihanan asiallisen tien, jolloin radan viimeinenkin este ylittyi puhtaasti ja helposti.



Hitsit, että oli kivaa, ja Jussi oli kyllä niin mainio! Oli niin mukavaa mennä rata näin tasaisella hevosella, jonka kanssa saattoi ratsastaa ajatuksella teitä ja lähestymisiä, ja joka kuunteli ohjeet mukisematta. Ehdin jo radan aikana fiilistellä hyppäämisen helppoutta ja ennen kaikkea mukavuutta. Taputtelin Jussin hyväksi, ja pääsimme vielä tietysti puhtaalla suorituksella pokkaamaan punavalkoisen ruusukkeen. Palkintojenjaossa selvisi myös, että tuomari valitsi meidän suorituksemme luokan siisteimmäksi. Jeij! Hymy oli kyllä leveä ja fiilis mitä mainioin. Joskus on kyllä ihan paikallaan käydä hakemassa tällainen kisakokemus, jossa saa nautiskella menosta täysin omalla mukavuusalueella pysyen. Jussi on kyllä kiva hyppykaveri pienemmillä esteillä. Taidan kyllä toivoa sitä aina silloin tällöin estetunneille.

Videosta kiitos Kaisalle!

Kaksi ratsua yhden tunnin aikana

Keskiviikon valmennusryhmän tunti yhdistettiin aiemman tunnin kanssa, ja pääsimme seitsemän ratsukon voimin treenailemaan puomeille ja kavaleteille. Sain jo aiemmin toivomani Jussin, jolla olen menossa seuran helatorstain estekisoihinkin. Yhdistetyllä tunnilla oli myös Jussin toinen kisakuski, joten opettajan ehdotuksesta päädyimme vaihtamaan ratsukoita reilun puolen tunnin jälkeen. Aloitin tunnin kuitenkin Jussilla.

Verryttelimme tovin ravaamalla loivalla kiemuralla olleita puomeja. Jussi liikkui aika mukavasti, kunhan en antanut sen aivan maata etuosallaan. Opettaja muistutti hakemaan ympyröillä asetukset läpi sekä nohittamaan Jussia alun jälkeen vähän isompaan raviin. Jussi oli hyvin kuulolla, jolloin näitä korjauksia oli aika helppoa tehdä. Puomit sujuivatkin aika tasaisesti, kunhan vain huolehdin ravin säilymisestä niin tehtävän aikana kuin muualla. Kavaleteilla hurautimme muutamat kerrat pelkkää viiden askeleen suoraa linjaa. Jussi laukkasi aika ryhdikkäästi ja riittävän pontevasti, jolloin viisi askelta sopi väliin helposti. Jussi ei myöskään yrittänyt loikkia kavaleteille mistä sattuu, vaan kuunteli ohjeeni ja odotti hienosti. Olipa ihanan helppoa ja vaivatonta! Maltoin itsekin odottaa kavalettia hyvin heittäytymättä silti matkustajaksi.

Seuraavaksi yhdistimme suoraan linjaan vielä kahden kavaletin kaarevan tien, joka oli sama kuin raviverryttelyssä tulemamme loiva kiemura. Siinä oli tarkoitus saada laukat vaihdetuiksi. Aloitimme tehtävän ensin vasemmassa laukassa. Suora linja sujui edelleen ihan hyvin. Loivan kiemuran kavaleteilla laukka ei vaihtunut kokonaan, vaan jäi ristilaukaksi. Välillä ehdin korjata laukan ravin kautta, välillä taas posotin lyhyen välin ristilaukassa. Jussi kuitenkin korjasi aina toisella kavaletilla ristilaukan joko myötä- tai vastalaukkaan. Olisin saanut tehdä laukankorjaukset ravin kautta hieman vikkelämmin, sillä nyt Jussi pääsi vähän hangoittelemaan vastaan ennen kuin siirtyi raviin ja nosti uuden laukan. Meno oli kuitenkin muutoin läpi tehtävän tasaista ja aika vaivatonta, joten olin siihen tyytyväinen.

Tässä vaiheessa vaihdoin Jussin toisen kisakuskin kanssa ratsuja ja sain alleni hyvin verrytellyn Epperin. Kylläpä Epper vain tuntui erilaisemmalta kuin Jussi, vaikka se olikin mukavasti hereillä. Sen selässä oli kuitenkin tuttu ja turvallinen olo, joten saatoimme alkaa tulla tehtävää vuorostaan oikeassa laukassa heti ilman kummempia säätöjä. Suora linja meni Epperinkin kanssa viidellä askeleella ihan hyvin. Pikkuisen sain kyllä nohittaa sitä, mutta se vastasi hyvin pyyntöihin. Loivan kiemuran kavaleteille hain vähän isompaa laukkaa, jotta saisin vaihdot tehtyä. Kertaalleen saimmekin hypyissä laukat vaihtumaan molempiin suuntiin sujuvasti. Muutoin Epper piti vanhan laukan, jonka ehdin välillä korjata lennosta toivotuksi laukaksi. Toisen kavaletin jälkeen tein myös tarvittaessa vaihdon lennosta myötälaukkaan. Epperinkin kanssa tehtävästä jäi hyvä mieli, vaikka laukanvaihdot eivät nappiin aina menneetkään. Kylläpä minä niin tykkään tästä ponista!

Loppuraveissa haeskelin vielä Epperiä pyöreämmäksi ja tasaiseen tahtiin. Molemmat löytyivät aika mukavasti, jolloin sain antaa Epperin venyttää vielä ohjan perässä eteen ja alas. Olipa hauskaa mennä kahdella ratsulla yhden tunnin aikana. Etenkin kun molemmat toimivat suunnilleen samoilla säädöillä ja tekivät tehtävät mukavasti. Jos Jussi on kisoissa yhtä kiva kuin nyt, pitäisi radan mennä mukavasti. Täytyy siis muistaa ratsastaa samaan tapaan tarkasti, mutta rennosti, niin jospa sillä hyvä tulisi.

Ratsasta loppuun saakka

Lauantaina kävin pyörähtämässä Jussin kanssa C-tunnin seitsemäntenä ratsastajana. Ilmoittauduin tosiaan Jussilla oman seurani estekisojen 40–50 sentin luokkaan (arvosteluna A.1.0). Olin mennyt Jussilla viimeksi joulukuussa ja silloinkin esteitä, mutta oli niitä hyvä käydä nyt silti palauttelemassa mieleen.

Alkuverryttelyssä ravasimme suoralla linjalla olleita puomeja. Jussi liikkui kohtuullisesti ja ohjautui ihan hyvin, joten tehtävät menivät mukavasti. Tulimme samaa suoraa linjaa vielä pienenä ristikkona ja pystynä. Sain pidettyä Jussin kuulolla, jolloin linja meni nätisti viidellä askeleella. Kertaalleen Jussi pääsi tosin roikaisemaan liian kaukaa, jolloin hurruuttelimme linjan sitten ohjat pitkinä. Seuraavaksi hurautimme kaarevan linjan, joka oli kuudella askeleella hyvä. Jussi pääsi taas esittämään parit liian kaukaa lähteneet hypyt, vaikka yritin saada sitä odottamaan. Onneksi sain päästettyä ohjista niinä kertoina, jolloin en tullut kiskaisseeksi Jussia suusta. Jussi kuitenkin eteni ihan hyvin, joten sinällään roikaisut eivät pistäneet pakkaa ihan sekaisin. Matka kun jatkui niidenkin jälkeen ilman ylimääräisiä kuvioita.

Loppuun hyppäsimme kahdesti saman radan 40–50 sentin tuntumassa. Kakkosesteellä oli yksi laine koristeena, kolmosella puolestaan mustapunainen portti. Muuten esteet olivat tavallisia pystyjä. Ensimmäisellä kierroksella Jussi rykäisi ykköselle taas kaukaa, vaikka olin juuri laskenut hyppyyn olevan kolme hyvää askelta. Horjahdin sen verran, että aloitimme radan kokonaan alusta. Nyt pääsimme ykkösen järkevästi, kun odotutin Jussia selvästi. Kakkoselle tuli myös hieman liian kaukaa lähtenyt hyppy, mutta pääsimme silti kolmoselle asiallisesti, laukkakin vaihtui siinä toivotusti vasempaan. Nelosena oli pelkkä puomi, jolla piti yrittää laukanvaihtoa. Jussi vaihtoi kyllä etuosansa, vaan ei takaosaansa, joten korjasin sen oikeaan laukkaan ravin kautta. Viitosen ja kuutosen linja meni ihan ok.

Toiselle kierrokselle sisuunnuin hieman, sillä en halunnut Jussin pääsevän itse valitsemaan höhliä ponnistuspaikkoja. Ykköselle ponnistuspaikka ei osunut ihan nappiin, jolloin tietoisesti pyysin Jussia venyttämään. Matka jatkui siitä asiallisesti kakkosesteelle, joka ylittyi ihan ok. Kolmoselle taasen lähdettiin hieman kauempaa, mutta ei onneksi ihan vallattomasti. Nelosena olleella puomilla laukka ei edelleenkään vaihtunut kokonaan, jolloin sain korjata sen ravin kautta. Viitoselle odotutin Jussia kunnolla, jolloin pääsimme sen samoin kuin suoran linjan kuutoselle asiallisesti viidellä askeleella. Tämä oli paljon parempi rata, vaikka jokainen ponnistuspaikka ei ollutkaan täydellinen. Pääsin kuitenkin itse päättämään ratkaisut eikä Jussi valinnut vallatonta kohtaa lähteä hyppyyn.

Olipa kyllä hassu tunti ja sangen opettavainenkin. Jussin kanssa jokainen lähestyminen pitää yksinkertaisesti ratsastaa loppuun asti. Ei auta ynnäillä kolmea askelta ennen hyppyä ja heittäytyä sitten matkustamaan. Jussille menee silloin heti pakka sekaisin, jolloin se hieman höpsömpänä tapauksena ratkaisee tilanteet yleensä lähtemällä liian kaukaa. Jussin kanssa oppisin kyllä älyttömästi hevosen tuomisesta esteelle. Pitääpä melkein toivoa sitä erikseen joskus estetunnille. Sitä ennen meillä on kuitenkin ne estekisat luvassa. Kunhan vain sielläkin saan oltua se, joka tekee päätökset, niin menee meillä toivottavasti ihan hyvin. Tasaista ja puhdasta rataa siis hakemaan.

Odottamisen opettelua

Keskiviikon valmennusryhmän tunti yhdistettiin aiemman tunnin kanssa. Tuntilistaa lukiessa tuli mukava yllätys: esteitä! Harmikseni olin jättänyt turvaliivini kotiin, kun en huomannut ajatella toisella ryhmällä voivan olla muuta kuin koulua. Ratsukseni oli merkitty Rappen, mutta sain luvan myös vaihtaa. Vapaina olivat Jussi ja Dille. Ilman turvaliiviä halusin ratsun, joka tarjoaisi vähiten yllättäviä tilanteita. Niinpä Rappen sai jäädä talliin, ja Jussi lähti kanssani hyppyhommiin. Ratsukoita oli kahdeksan.

Alkuverryttelyssä yritin korjailla istuntaani. Palaset olivat hieman unohduksissa eivätkä lyhyemmät jalustimet ilmeisesti auttaneet. En oikein saanut vatsalihaksiani töihin, vaan yritin muilla väärillä keinolla keplotella kroppaani oikein. Sehän ei tietysti onnistunut. Erityishuomiota kiinnitin satulan keskellä istumiseen eli korjasin istuntaani enemmän oikealle. Muutoin verryttelyssä pyrin saamaan Jussia edestä kevyeksi sekä liikkumaan riittävän tarmokkaasti. Sellainen perusmeno löytyi, mutta kaasua ja jarrua olisi saanut prässätä enemmän. Laukassa otimme lyhyen verryttelyn, sillä liki kaikki tunnin hevosista olivat olleet jo liikkeellä. Laukassa Jussi eteni edelleen tasaisen varmasti. Ei mitenkään lennokkaasti, mutta ei myöskään laiskasti. Ehkä juuri sopivasti tulevia tehtäviä ajatellen. Tunnin esteet olivat maneesin keskiosassa toisiinsa nähden linjassa. Kaksi niistä oli lyhyen sivun suuntaisia, yksi loivasti lävistäjällä.

Verryttelyhypyt otimme oikeassa laukassa yksittäiselle ristikolle pitkällä lähestymisellä. Jussi laukkasi ihan mukavasti, ja ponnistuspaikat sattuivat hyviin kohtiin. Laukka tosin vaihtui hypyssä turhaan vasemmaksi. Korjasin sen ravin kautta takaisin oikeaksi. Seuraavaksi tulimme oikeasta kierroksesta aloittaen juuri hypätyn esteen sekä jatkoimme siitä lävistäjäpystylle. Molemmat esteet menivät kivasti. Laukka ei tosin vaihtunut toisella esteellä, mutta Jussi korjasi sen itse hypyn jälkeen. Jussi taisi olla hypyn jälkeen ristilaukassa, josta se sai pistettyä kavionsa oikeaan järjestykseen.

Sitten otimme hypätyn kahden esteen putkeen vielä kolmannen pystyn. Eli oikeassa laukassa ensimmäinen pysty, siitä lävistäjäpysty ja laukka vasemmaksi ja loppuun vielä kolmas pysty. Ensimmäinen este meni hyvin. Sitten toiselle tulimmekin vähän pitkänä ja löysänä, jolloin Jussi pääsi lähtemään hyppyyn hitusen liian kaukaa. Ehdin huomata tämän, mutta en reagoida. Kaiken huipuksi esitimme tämän saman tempun kolmannelle esteelle, vähän kauempaa vielä lähtien. Taas ehdin ajatella, että oho, nyt se aikoo lähteä, vaan en tehnyt mitään. Nerokasta! Ei Jussi onneksi niitä bravuureitaan eli järjettömän kaukaa lähteneitä roikaisuja tehnyt, mutta olisi silti ollut kiva olla hereillä ja ratsastaa nuokin höpökohdat pois. Lopuksi pyöräytimme saman kuvion vielä toisesta suunnasta aloittaen. Nyt tajusin ratsastaa, jolloin Jussi odotti kiltisti, ja jokainen ponnistuspaikka tuli parempaan kohtaan. Kierros oli varsin tasainen ja laukka riittävä noin 50–60 sentin esteille.

Loppuraveja varten pidensin jalustimet ja keskityin vielä istuntaan. Aktivoin vatsalihaksia töihin ja hain rintakehää ja lantiota oikealle kohdalle. Lisäksi yritin pysyä satulan keskellä. Jussi ravasi mukavasti ja oli edestä kevyempi kuin alkutunnista. Taisin olla itsekin sen verran lämmennyt, että sain paremmin tuntumaa oikeaan asentoon. Tunti oli kyllä kiva, kun tehtävät olivat ihanan yksinkertaisia ja esteet niin pieniä. Jussin kanssa on hyvä opetella odottamaan. Sillä ja minulla yhteistä on se, että saatamme yrittää lähteä hyppyihin ihan päättömistä paikoista. Niinpä meillä on hyvä harjoitella yhdessä sitä asiaa.

Oikeaa muotoa hakemassa

Keskiviikon valmennusryhmän koulutunnilla ratsukoita oli kuusi, ja olin toivonut mielessäni jotain täysin satunnaista ratsua. Arpaonni kuitenkin lätkäisi minulle Jussin. Kouluratsastus ei olisi voinut vähempää kiinnostaa (yleinen fiilis aina koulukisojen jälkeen), joten kiipesin edellistunnilta jatkavan ratsuni selkään vähän hajamielin. Tunnin aiheena oli pääty-ympyrällä hevosen jumppaamista ja sen niskan saamista korkeimmaksi kohdaksi.

Käynnissä haimme ensin myötäasetuksen, ja kun se löytyi, teimme välillä takaosan väistätystä ulommas. Tarkoituksena oli saada hevosia oikeinpäin siten, että niska on korkein kohta. Jussin kanssa tehtävässä oli kaksi suurta ongelmaa: pidätteet eivät menneet kovin hyvin läpi, ja Jussi pyrki vastaamaan jokaiseen pyyntööni niksauttamalla kaulan pyöreäksi lintsaten kaikessa muussa. Vasemmassa kierroksessa onnistuin saamaan muutaman väistöaskeleen siten, että Jussi pyöristyi rehellisesti ja käytti selkäänsä. Tällä kertaa jopa onnistuin tuntemaan eron satulaan, kun opettaja oli avustamassa. Hetket ilman väistöjä menivätkin sitten taas tahattoman rollkurin hengessä, kun Jussi pyrki kaikin tavoin viemään turpaansa ryntäisiin sen sijaan, että olisi ryhdistäytynyt ja kantanut itsensä. Oikeassa kierroksessa emme saaneet tehtävässä oikeastaan yhtään kunnon onnistumista. Jussi jyräsi pidätteitä vastaan tässä kierroksessa pahemmin ja väistöyrityksissä pääsi pullahtelemaan vasemman lavan kautta karkuun. Voi sitä turhautumisen määrää, kun en saanut Jussia tajuamaan, mitä siltä halusin! Opettaja yritti auttaa, mutta siitäkään huolimatta en saanut apuja kohdilleen ja tehtävää toimimaan.

Ravissa puolestaan haimme edelleen myötäasetuksia, mutta nyt niiden onnistuessa hevoset saivat venyttää hetken eteen alas. Venytyksen jälkeen ne haettiin taas lyhyemmäksi niska edelleen korkeimpana kohtana pitäen ja toistettiin sama homma uudelleen. Tässä tehtävässä sentään onnistui jokin, nimittäin Jussi venytti hienosti ohjan perässä eteen alas. Mutta kun niska piti saada taas korkeimmaksi kohdaksi, tulikin taas liuta pulmia. Jussi halusi rullautua, ja minä yritin kertoa, etten halunnut sellaista. Tässä kohtaa turhautumismittarini oli niin punaisella, että paras vaihtoehto olisi ollut heiluttaa valkoista lippua ja siirtyä katsomon puolelle. Välillä nollasin oman pääni vain humputtelemalla menemään, kunnes taas sain kerättyä vähän keskittymistä ja yritin uudelleen. Oikein sujuneita hetkiä tehtävään ei juuri mahtunut, mutta välillä meno oli sinnepäin. Tarkoittaen sitä, että Jussi ei sukeltanut, mutta ei myöskään ollut pyöreä. Jussi on hyvin näppärästi oppinut siihen, että moni ratsastaja (minä vielä jokin aika sitten mukaan lukien) on huijattavissa, kunhan vain niksauttaa kaulan pyöreäksi ja köpöttää menemään.

Laukassa työstimme edelleen hevosen muotoa niskaan huomiota kiinnittäen. Ei varmaan tule yllätyksenä, ettei tässäkään mitään loistavia hetkiä nähty. Jussi laukkasi kyllä tasaisesti, mutta joko melkein kokonaan väärinpäin tai sitten virheellisesti päätään liian alas vieden. Laukassa Jussi tuntui myös edestä raskaammalta, kun taisin sortua välillä vetokisaan sen kanssa. Pohkeita, pohkeita ja vielä enemmän pohkeita sekä riittävästi ohjasotteita, ettei hevonen pääse valumaan omille teille! Laukassa parasta tällä kertaa oli se, että Jussi puksutti siinä tasaisen varmasti menemään. Välillä jäin istumaan kyytiin kuin olisin ollut karusellissa ja miettimään maailman menoa. Siitäkin huolimatta Jussi puksutti menemään. Jos laukan suurimmat onnistumiset olivat siinä, että ratsu jatkoi hommiaan kuskin ollessa muissa maailmoissa, niin jo on tunti ollut melkoinen. Omat taidot eivät tällä kertaa riittäneet eikä yrityskään ollut kovin hääppöistä.

Loppuraveissa hevosia haettiin venyttämään vielä eteen alas. Jussi osasi tämän asian näppärästi, mutta opettaja hoksautti huolehtimaan vielä liikkeen säilymisestä. Tämä osuus tunnista sentään meni kohtuullisesti. Kun muistin säilyttää Jussin eteenpäinpyrkimyksen, venytti se hienosti ohjan perässä ja tuntui liikkuvan rennommin kuin koko tunnin aikana. Nyt ei ollut tietoakaan pidätteistä läpi jyräämisestä tai ohjille painamisesta. Tähän oli hyvä lopettaa tunti, joka ei mennyt nappiin saati lähellekään. Sinällään tehtävät eivät olleet vaikeita, mutta oikeat avut olivat vain pahasti hukassa. Perusratsastus tulee aina tarpeeseen etenkin tällaisina kertoina, kun sen puutteellisuus paljastuu näin karusti.

Kohtuullisia sulkutaivutuksia

Keskiviikon valmennusryhmän koulutunnilla oli hyvät oltavat, kun ratsukoita oli vaivaiset neljä. Ratsukseni olin toivonut mielessäni jotain ihan sattumanvaraista, ja hevoslista paljasti valinnan osuneen Jussiin. Mikäpä siinä, vaikka ei se nyt ihan villein valinta ollut. Oli kuitenkin ihan mukava päästä menemään silläkin. Tunnin päätreeniaiheena olivat sulkutaivutukset, joita harjoiteltiin käynnissä.

Alkuverryttelyssä pyörittelimme ympyröitä käynnissä ja ravissa. Tarkoituksena oli saada hevosen etuosa odottamaan ja väistättää sitten takaosaa ympyrällä ulommas. Tehtävän avulla pyrittiin saamaan hevosia avuille ja valmisteltua tunnin tulevaa päätehtävää varten. Jussi oli tunnin alussa sitä mieltä, etteivät pidätteeni tarkoita yhtään mitään. Niinpä etuosan kontrollointi oli onnetonta, kun Jussi painoi pidätteistä läpi eikä juuri suostunut malttamaan. Sorruin paikoin leikkimään vetokisaa, jonka Jussi tietysti voitti, ja sen oli hurjan helppo jäädä painamaan ohjalle. Hiljalleen tajusin tehdä nopeampia puolipidätteitä ja ratsastaa pohkeella, jolloin sain Jussin välillä ymmärtämään, mitä siltä halusin. Takaosan väistätykset olivat vaatimattomia, kun keskittyminen tahtoi huveta siihen, että sain etuosan kuriin. Vasemmassa kierroksessa sain vähän parempia hetkiä, mutta kokonaisuudessaan meno oli vain sinnepäin kunnon onnistumisen sijaan. Saisin vaatia rutkasti enemmän, mutta jostain syystä jään usein puoliteholle. Ravissa Jussi keveni melkein automaattisesti, jolloin ratsastaminen muuttui siltä osin helpommaksi. Väistöt tosin olivat edelleen aika mitättömiä, mutta ainakin hevonen alkoi vähän paremmin kantaa itseään edestä.

Sulkutaivutukset tehtiin käynnissä toiselle pitkälle sivulle kahden voltin väliin. Volteilla oli hyvin aikaa valmistella tulevaa sulkutaivutusta ennen kuin sille piti lähteä oikeasti. Tehtävään lisättiin myös laukannosto toisen voltin jälkeen, ja laukassa pyöriteltiin voltit lyhyille sivuille sekä keskiympyrä pitkälle sivulle. Sulkutaivutukset menivät aika mukavasti molempiin suuntiin. Jussia oli helppo korjailla eikä se kiirehtinyt minnekään, mutta ei tahmaillutkaan kummemmin. Jos vaikeampi kierros pitäisi sanoa, niin se olisi ollut vasen. Suurta eroa oikeaan ei ollut, mutta vasemmassa kierroksessa etuosaa sai toppuutella enemmän. Sulkutaivutuksissa kivaa oli se, kuinka helposti Jussi reagoi pieniin korjauksiin, ja kuinka se paikoin rentoutui tehtävän aikana. Se ei häseltänyt yhtään ylimääräistä, vaan antoi minulle mukavasti aikaa pyytää asiat rauhassa. Niinpä sulkutaivutuksista jäi sangen hyvä mieli. En sitten tiedä, miten ne olisivat ravissa sujuneet, joten onneksi niitä harjoiteltiin näin tauon jälkeen vain käynnissä.

Laukkatyöskentelyssä opettaja neuvoi useasti ryhdistämään Jussia, jotta se ei menisi koko ajan pitkänä ja liian matalana. Jussi reagoikin pyyntöihini lähes aina painumalla edestä matalammaksi. Varsinainen ryhdistäminen olikin haastavampaa, kun en keksinyt sopivaa jippoa kertoa Jussille asian selvästi. Temppuilin sitten pohkeiden ja ohjasotteiden kanssa, ja vahingossa Jussi sattui aina välillä ymmärtämään minua. Olisi pitänyt tarkistaa opettajalta avut tämä asian toteuttamiseksi, kun omat taidot eivät riittäneet. Vasemmassa kierroksessa sain puolestaan muistaa kääntää Jussin etuosaakin, sillä muutoin se lähti valumaan ulommas. Laukka oli muuten ihan kivaa, sillä Jussi puksutti tasaisesti menemään. Jussi on muutenkin perusluonteeltaan tasainen menijä, joka ei yleensä turhia hätkyile. Miinuspuolena tosin oma puusilmäisyyteni, sillä tällaisen hevosen kanssa ajaudun tavallistakin helpommin matkustajaksi, kun meno on niin tasaista enkä enää välttämättä huomaa, että menoa voisi parantaa.

Tunti oli kaikkinensa mukava, vaikka varmasti paremminkin olisi voinut mennä. Sulkutaivutuksista jäi parhain fiilis, muussa menossa olisi ollut työstämistä. Jussi on kyllä kivaa vaihtelua muihin ratsuihin tasaisuutensa takia eikä käy kieltäminen, että sen muhkeus helpottaa hieman jalkojeni saamista hevosen ympärille. Sen sijaan koulusatulassa istuminen tauon jälkeen oli taas pieni järkytys. Kuinka jäykkä sitä voikaan olla! Ihan kuin asia nimeltä venytteleminen olisi taas joltain ratsastajalta jäänyt unholaan. Hups.

Voi hyvänen aika!

Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla oli odotetusti esteitä. Ratsukseni sain Jussin, jolle tunti oli päivän ainoa. Ratsukoita tunnilla oli kuusi, ja pääaiheena oli jumppasarjan hyppääminen. Yleensä rakastan jumppasarjoja, koska pääsen viilaamaan niillä omaa mukautumistani hevosen hoitaessa oman osuutensa. Tällä kertaa tosin jumppasarja osoittautui melko tuskalliseksi tehtäväksi.

Alkuverryttelyssä Jussi tuntui vähän tönköltä ja hitaalta. Niinpä annoin sen ravailla tovin pidemmällä ohjalla, jotta se saisi vähän rennommin lämmetä etenemään. Hiljalleen Jussi alkoi liikkua paremmin. Jossain vaiheessa muistin, että minun tulisi keskittyä ratsastamaan Jussi kantamaan itsensä edestä eikä painumaan alas. Yritin pistää pohkeeni töihin ja tehdä tarvittaessa kohottavia puolipidätteitä, mutta kunnon onnistuminen jäi puuttumaan. Jussi pääsi pilkkimään päänsä kanssa ja painumaan turhan alas. Seuraavassa hetkessä se olikin jo jännittynyt hirvi. Sellainen kompromissi noiden kahden väliltä jäi puuttumaan. Tajusin sentään jo ratsastaessani, että käsilläni oli oma, levoton elämänsä, jolle en voinut muka mitään.

Ennen kuin siirryimme jumppasarjalle, tulimme toisella pitkällä sivulla ollutta tehtävää molemmista suunnista. Oikeassa kierroksessa tultaessa oli ensin innariväleillä kolme kavalettia, sitten kolmen laukka-askeleen väli ja jälleen innarivälein kolme puomia. Ensimmäinen yritys oikeassa kierroksessa oli rämpimistä, kun Jussin laukka oli liian lyhyttä ja jäimme niin kavaleteilta kuin puomeilta kauas. Toinen kerta meni sujuvasti, kun laukka rullasi hyvin. Kolmannella yrittämällä jäimme ensimmäisestä kavaletista vähän kauemmas, mikä sekoitti rytmin, mutta lopulta Jussi harppoi tehtävän ihan ok. Vasemmasta kierroksesta puomit ylittyivät ok, mutta sitten herpaannuin välissä, ja Jussi jäi arpomaan, miten osua ensimmäiselle kavaletille. Se päätti jättää kolmannen askeleen ottamatta ja yllättäen ei päässyt kavaleteille hyvin. Rämpimällä niistä yli siis. Toisella kierroksella kävi samoin, ja opettaja neuvoi odottamaan rauhassa kolmannen askeleen, jotta Jussi ei lähtisi kaukaa. Kolmas kerta sitten onnistui, kun maltoin olla Jussin tukena, ja tehtävä meni kivasti.

Jumppasarjalla oli ponnistuspuomi, ristikko ja kaksi pystyä, ja väleihin meni yksi laukka-askel. Ensimmäisellä kierroksella tulimme pelkän ristikon pystyjen ollessa puomikasoja. Yritin hakea Jussia siihen laukkaan, jolla aikaisempi tehtävä onnistui, mutta sen sijaan sain Jussin vain pitkäksi. Niinpä askel ei sattunut ponnistuspuomille, ja loput tehtävästä menikin – yllätys, yllätys – rämpien! Saimme tulla tehtävän uudelleen samanlaisena. Nyt askel osui ponnistuspuomille, jolloin ristikko ja ensimmäinen puomikasa ylittyi just ja just hyvin. Sittenpä askel ei enää venynytkään, ja kolmas puomikasa jäi etujalkojen väliin. Seuraavaksi keskimmäinen puomikasa nousi pystyksi toisen pystyn jäädessä vielä puomikasaksi. Ja ei, ei onnistunut vieläkään. Askel ei sopinut alun alkaenkaan, joten ei se siinä kesken kaiken korjaantunut. Ongelma oli opettajan mukaan se, että nyt tulimme liian kovaa ja liian pitkänä. Toinen yritys tuotti sen verran tulosta, että ponnistuspuomi, ristikko ja pysty ylittyivät ihan ok, mutta viimeisenä olleelle puomikasalle Jussi joutui venyttämään kauempaa. Mutta mikä hienoa: sen seurauksena Jussin etupää oli ristilaukassa, mutta se korjasi sen ihan itse lennosta oikeaan laukkaan, jee! Lopuksi viimeinenkin puomikasa nousi pystyksi. Ensimmäisellä kierroksella pääsimme kohtuullisesti tehtävän läpi, mutta ei mitenkään ihanan sulavasti. Eipähän sentään ihan rämpimälläkään menty. Viimeisellä kerralla ponnistuspuomille tuli pieni haparointi, mutta Jussi tsemppasi hienosti ja pääsimme tehtävän kohtuullisesti.



Tunnin jälkeen keljutti niin monia asia. Sanoinkin opettajalle, etteivät omat taitoni riittäneet siihen, että olisin osannut tukea Jussia tarvittaessa. Opettaja yritti lohduttaa sanomalla, että jumppasarja paljastaa hevosen oman hyppytaidon ja -tekniikan eli en olisi saanut ottaa itseeni sitä, että tehtävät menivät niin kuin menivät. Voisin yrittää lievittää pahaa mieltäni ajattelemalla, ettei Jussi tosiaan ole hyppäämisen mestari, mutta syyn vierittäminen hevoselle tuntuu vain selittelyltä. Toki sillä on osansa asiassa, mutta miksi en osannut ratsastaa niin, että Jussi olisi saanut tarvittavaa tukea ja tehtävät olisivat menneet paremmin? Keljutusta varmasti lisäsi se, kun aikaisempi puomi-kavalettitunti oli mennyt niin kivasti. Taisin kuvitella itseni sen seurauksena sellaiseksi superratsastajaksi, ettei paremmasta väliä. Samalla näissä yli-itsetuntohuuruissa jätin ratsastamatta ja tässä tulos. Tunnin fiilis tiivistetysti: voi hyvänen aika! Hassua on silti huomata, että koulutunnit voin mennä ojasta allikkoon enkä nyt niin pahasti niitä murehdi. Mutta auta armias, kun estetunti ei suju. Itsesäälikieriskelyä riittää melkein aina siihen saakka, kunnes seuraava estetunti sujuu paremmin.

Videoista kiitos Alekseille!

Melkein kuin oikea esteratsukko

Keskiviikkona oli vuorossa valmennusryhmän tunti. Pakkasta oli ulkona -20, mutta maneesissa tuntuvasti vähemmän (Kaisa arveli blogissaan, että noin -12). Ratsukseni sain Jussin, jolla hyppäämisestä olen viime aikoina alkanut hassusti tykätä. Ratsukoita tunnilla oli seitsemän, ja Jussi tuli illan toiselle tunnilleen tallista.

Alkuverryttelyssä ravasimme suoralla linjalla olleita kolmea puomia vasemmassa kierroksessa sekä pyörittelimme päätyihin ympyröitä. Jussi liikkui mukavasti, mutta yritti ratkaista jokaisen pyyntöni niksauttamalla kaulansa pyöreäksi tekemättä mitään muuta. Pyysin vähän eteen, Jussi pyöristi kaulaansa ja kysyi, riittääkö. Pyysin olemaan nojaamatta vasemmalle lavalle, Jussi pyöristi kaulaansa entisestään. Hain asetusta vasemmalle paremmin läpi, Jussi väänsi kaulansa täysin itsenäisesti puolittaiseen rollkuriin ja vaikutti tyytymättömältä, kun vielä sekään ei kelvannut. Tunnustan kyllä, että olen ollut ja olen välillä yhä niitä ratsastajia, joille on riittänyt se, kun hevonen pyöristää kaulaansa riippumatta siitä, tekeekö se mitään muuta. Yleensä ratsun ei ole tarvinnut tehdä mitään muuta, sillä olen lumoutunut nätistä kaulasta, jolla ei ole ollut oikeasti mitään tekemistä ratsun oikeinpäin kulkemisen kanssa. Onneksi hiljalleen alan tajuta, että pyöreä kaula ei ole tae mistään sen enemmästä. Parempi on vain jatkaa sen takaosan työstöä, josta lopulta kaikki lähtee. Itse puomit menivät aika kivasti. Tahti säilyi pääosin, ja Jussi mennä puksutti helposti suoraan. Muualla Jussi yritti välillä heittäytyä edestä raskaaksi. Kohottavilla puolipidätteillä ja pohkeilla ratsastamalla tilannetta sai korjattua.

Seuraavaksi tulimme pääty-ympyrää vasemmassa laukassa ylittäen samalla yhtä puomia. Laukka tuli hakea vähän lyhyemmäksi, mutta silti aktiiviseksi. Ensin ratsastin laukan pelkästään hitaaksi, jolloin opettaja muistutti ratsastamaan takaosaa aktiivisemmaksi. Seuraavaksi sain laukkaan enemmän pontevuutta, mutta Jussi tahtoi päästä venymään välillä pitkäksi. Hiljalleen sopiva yhdistelmä alkoi löytyä, ja Jussi pääsi laukkaamaan kivan tasaisesti. Puomi ylittyi aika asiallisesti, kun muistin kääntää kunnolla ulkoavuilla. Askelkin sattui yleensä kohdilleen ja näin sen. Muutamia kertoja tosin paikka jäi näkemättä, mikä aiheutti minussa hämmennystä ja sitä myöten Jussissa. Tuloksena olikin sitten pudotus raville tai ihmeellinen kömpiminen puomin yli. Pitäisi oppia noina hetkinä nappaamaan pohkeet tuntumalle ja antamaan hevosen katsoa paikka. Jussi toisaalta ei ole tuossa hommassa kaikista näppärin, joten se kaipaisi siinäkin ratsastajalta vähän vinkkiä.

Oikeassa laukassa tulimme samoin pääty-ympyrää, mutta nyt siinä oli kaksi erillään olevaa puomia. Ensin tulimme tovin yhtä puomia, kunnes sen sujuessa sai ottaa toisenkin puomin mukaan. Jussi laukkasi mukavan tasaisesti, vaikka pyrki vähän painumaan edestä alas. Pohkeilla muistuttamalla se jaksoi aina nostaa pääyään vähän ylemmäs, jolloin etuosa keveni kummasti. Ulkoavuilla sai myös kääntää välillä reippaasti, jotta ympyrä ei lähtenyt suurentumaan. Muutoin puomien ylitys sujui ihan hyvin. Laukka rullasi, tiet löytyivät ja askel osui yleensä hyvin. Tehtävä tuntui sopivan vaivattomalta alun jälkeen, ja sain oltua selässä kohtuullisen rento niinä hetkinä, kun asiat toimivat melkein itsestään. Kivaa!

Lopuksi tulimme kolmen minikavaletin suoraa linjaa molemmista kierroksista. Vasemmassa kierroksessa ensimmäinen väli oli noin yhdeksän metriä ja toinen noin 15. Askelia tuli saada kaksi ja neljä. Ensimmäisellä kierroksella tuli ravirikko, kun en nähnyt paikkaa ja hyydyin selässä. Jussi hämmentyi samalla ja pudotti raville. Ihanan opettavaista. Toisella kierroksella hain paremman laukan alle, ja nyt saimme väleihin kolme ja viisi askelta. Lopulta tajusin antaa laukan rullata kunnolla, jolloin kaksi ja neljä askelta menivät väleihin kivasti. Jussi pysyi edelleen tehtävällä mukavan suorana eikä siihen tarvinnut juuri kiinnittää huomiota. Oikeassa kierroksessa homma alkoi sujua tosi kivasti, ja pääsimme tulemaan tehtävää välillä niin tasapainossa ja hyvässä rytmissä, että saatoin fiilistellä selässä ja ajatella meidän olevan melkein kuin oikea esteratsukko. Sillä laukalla ja rytmillä olisi varmasti esteiden ylittäminen ollut vaivatonta. Parasta olivat ne hetket, kun Jussi kuunteli ja toimi helposti ja kerrankin saatoin olla rauhassa selässä heittäytymättä matkustajaksi. Tällaiset fiilikset olivat kyllä paikallaan.

Loppuraveissa annoin Jussin venyttää ohjan perässä, minkä se teki paikoin mainiosti. Vähän kiire sillä tuppasi olemaan, joten kaiketi sekin oli vähän innostunut minikavaleteista. Jussin kanssa on jotenkin tosi kivaa puuhailla pienillä esteillä. Se on niin sympaattinen kaveri siinä hommassa, sillä vaikka se ei oikein täydellisesti sitä osaakaan, niin se kyllä yrittää parhaansa. On se vain mukava ruuna.

Paikoin ryhdikästä menoa

Keskiviikon valmennusryhmän tunnille sain Jussin. Mielessäni toivoin vaikka hassua leikkituntia kouluväännön sijaan ihan joulun läheisyyden kunniaksi, mutta loppujen lopuksi tunti meni mukavasti ihan oikeastikin ratsastaen. Ratsukoita tunnilla oli seitsemän, ja tunnin teemana oli vaikuttaa hevosen muotoon.

Käynnissä jakaannuimme ympyröille, ja tehtävänä oli lyhentää käyntiä ja ratsastaa hetki pienempää ympyrää takaosakäännöksen ideaa hyödyntäen. Tavoitteena oli saada takajalat ja selkä käyttöön oikein. Ensimmäisenä sain hakea Jussin lyhyeen käyntiin, mikä ei onnistunut ihan suitsait. Jostain syystä Jussi pyrki painamaan kädelle eikä halunnut hidastaa ja keventyä. Pohje tuntumalle ja pieniä pidätteitä, niin johan Jussi alkoi ymmärtää. Takaosakäännöstä hyödyntäen tehdyt ympyrät onnistuivat paremmin vasemmassa kierroksessa. Oikeallekin tuli onnistumisia, mutta siinä sain työstää enemmän. Molemmissa suunnissa Jussi oli välillä aika raskas edestä ja pyrki pidempään askeleeseen. Ihmettelin asiaa opettajalle ja hän tuumasi sen johtuvan siitä, ettei takaosa ollut vielä käytössä. Niinpä Jussi ei vienyt painoaan taakse, vaan pyrki nojaamaan eteen. Molempiin suuntiin saimme muutamia hyviä hetkiä, jolloin Jussi käytti itseään oikein eikä etuosan raskaudesta tai alta kipittämisestä ollut tietoakaan.

Tämän jälkeen työstimme hevosia ravissa niin kolmella isolla ympyrällä kuin uraa myöten menemällä. Tavoitteena oli saada hevosia venyttämään vähän eteen ja alas. Ravi taitaa olla Jussin vahvin askellaji, joten sen työstäminen oli aika helppoa. Jussi venytti mukavasti ja pysyi pidemmässäkin muodossa tuntumalla, kun muistin ratsastaa pohkeella. Kun unohdin pohkeet, pyrki Jussi etupainoiseksi ja kiskoi vähän ohjaakin. Opettaja muistuttikin huolehtimaan, että Jussi kantaa itsensä myös pidemmässä muodossa. Vasemmassa kierroksessa huomasin Jussin välttelevän asettumista ja pyrkivän vähän puskemaan sisälle. Opettajan vinkin myötä tajusin alkaa kääntää Jussia paremmin ulkoa ja pidin sisäpohkeen tuntumalla, jolloin ratsu pääsi suoristumaan ja meno parani. Oli kivaa työstää hevosta pidemmässäkin muodossa etenkin, kun Jussi toimi näin mukavasti.

Ravityöskentelyn jälkeen palasimme hetkeksi käyntiin, jossa haimme hevoset taas vähän lyhyemmiksi. Kun se onnistui, sai nostaa laukan ja työstää vuorostaan sitä. Laukassa ei haettu varsinaisesti mitään tiettyä muotoa, vaan keskityttiin hevosen suoruuteen. Vasen laukka toimi tänään oikeaa paremmin. Jussin suoruus parani mukavasti, kun muistin kääntää selvemmin ulkoavuilla. Välillä Jussi pyrki painumaan edestä liian alas, jolloin opettaja neuvoi ryhdistämään hevosta puolipidätteillä ja pohkeilla ratsastamalla. Jussi tuntui jäävän tuntumalle mukavasti ja kulki pääosin kevyenä edestä, jolloin sitä oli ilo ratsastaa. Laukan rytmi oli tasainen, ja Jussi tuntui etenevän laukassa tasan niin pitkään, kunnes siltä muuta pyydettäisiin. Ihanaa, kun ei tarvinnut huolehtia siitä, säilyttikö hevonen pyydetyn askellajin vai ei. Koska laukka pyöri vaivattomasti ja Jussi käytti itseään oikein, oli istuminen todella helppoa. Fiilistelin sitä hyvän tovin, sillä en muistakaan, milloin viimeksi satulassa istuminen olisi ollut näin vaivatonta.

Oikea laukka ei ollutkaan ihan niin helppoa. En tiedä, alkoiko Jussi väsyä työskenneltyään tähän asti kuuliaisesti vai ratsastinko epämääräisemmin tähän suuntaan. Veikkaan enemmän jälkimmäistä vaihtoehtoa, sillä kuntoa Jussilla luulisi riittävän. Laukka tuntui kulmikkaammalta ja hieman hankalammalta istua, kun Jussi pääsi leikkimään hirveä eikä kulkenut oikeinpäin. Opettaja neuvoi kohentamaan Jussin ryhtiä, sillä se tuppasi valumaan liian matalaksi ja samalla etupainoiseksi. Pohkeilla olisi saanut ratsastaa paljon aktiivisemmin, sillä valtaosan ajasta Jussi oli aika raskas edestä eikä mennyt niin kivasti kuin vasemmassa laukassa. Muutaman kerran sain sitä ryhdistäytymään, jolloin laukka tuntui pyöreämmältä ja ratsukin tuntui nousevan alla ja olevan taas kevyenä tuntumalla. Itselle jäi lopulta vähän hämäräksi, mikä oli se oikea tapa pyytää Jussia ryhdistäytymään. Sitä oikeanlaista pohkeiden ja ohjan oikeanlainen käyttöä jouduin vielä tällä kerta kovasti välillä haeskelemaan.

Loppuraveissa Jussi tahtoi olla vähän kiireinen ja juosta alta pois. Ilmeisesti sen keskittymiskyky oli jo loppunut enkä itsekään ratsastanut enää parhaiten. Lopulta sain haettua sen vähän pidempään muotoon, jossa se malttoi välillä pysyäkin rennommin. Opettaja kommentoi lopuksi, että Jussi oli näyttänyt välillä siltä, että se olisi tehnyt mitä vain siltä olisi pyytänyt. Kieltämättä tuntiin mahtui monta hyvää hetkeä, jolloin Jussi oli tosi kivasti kuulolla ja tuntumalla. Kehuinkin, kuinka mukavan mutkaton ratsastettava Jussi on ja kuinka hyvä työmoraali sillä on. Kerrassaan kiva tunti! Voi apua, tunnustinko taas nauttineeni koulutunnista? Parempi kyllä näin päin.

Hyppyjä Jussin opissa

Sunnuntain valmennusryhmän tunnilla oli myös esteitä, jihuu! Ratsuksi olin toivonut aiemmin viikolla Lorea, mutta tällä kertaa sain mennä Jussilla. Mietin ennen tuntia, että saanpahan taas treenata sitä, etten lähde itse hyppyyn ennen hevosta. Jussilla kun on tapana joskus hypätä vähän mistä sattuu. Estesilmää tällä ruunalla ei ihan jokaiseen hyppyyn ole, mutta se korvaa sen pienen puutteen menemällä kiltisti kaiken, mitä eteen laitetaan. Alkuverryttelyn menimme vikkelästi itsenäisesti käynnissä ja ravissa. Jussi liikkui mukavasti, ja keskityin kääntämään sitä suorana. Kummempia ongelmia ei ollut, joten valmistauduin hyppyihin luottavaisin mielin.

Ensimmäiseksi tulimme molemmista suunnista ratapiirroksen suoraa linjaa esteillä 1 ja 2 pyöräyttäen tehtävän alkuun sekä ensimmäisen hypyn jälkeen ympyrän. Aloitimme vasemmassa kierroksessa. Molemmilla kierroksilla Jussi hyppäsi esteet kivasti, mutta niiden väliin tehty ympyrä oli vähän liiraamista ulos. Opettaja muistutti ulkoavuista, mutta en tainnut sitten kunnolla päästä niillä kääntämään. Oikeassa kierroksessa Jussi pääsi vaihtamaan ensimmäisessä hypyssä itsensä kertaalleen vasempaan laukkaan. Toisella kierroksella Jussi myös pääsi tekemään bravuurinsa eli loikkaamaan niin kaukaa, etten edes minä, kaukaisten ponnistuspaikkojen fani, älynnyt lähtöä ja jäin matkasta. Opettaja neuvoi pitämään Jussin lyhyessä, mutta terävässä laukassa, jotta se ei tekisi moisia ratkaisuja. Esteiden väliin tehdyllä ympyrällä kääntäminen oli vähän vielä hukassa, mutta parani ulkoapuja käyttämällä.

Seuraavaksi tulimme ratapiirroksen esteitä 3 ja 4 kahdeksikolla. Aloitimme vasemmassa kierroksessa ja tulimme lävistäjällä olleen esteen numero 3 (tässä vaiheessa vielä pysty, myöhemmin okseri). Siitä piti saada laukka vaihtumaan oikeaksi ja jatkaa toiselle lävistäjäpystylle siellä taas laukka vasemmaksi vaihtaen. Ensimmäisellä kierroksella vasen laukka ei vaihtunut oikeaksi hypyssä, vaan sain korjata ravin kautta. Toisessa hypyssä laukka sitten vaihtui toivotusti oikeasta vasemmaksi. Opettaja kehotti käyttämään enemmän istunta-apuja laukanvaihdossa, sillä käteni tekivät taas hyvin suurieleiset johtamiset. Toisella kierroksella ratkaisin molemmat lähestymiset esteille pyytämällä Jussia eteen. Lähdimme molemmille esteille siten hieman kauempaa, mutta olipa siitä jotain hyötyä: molemmat laukat vaihtuivat hypyissä. Opettaja tuumasi, että ratkaisu oli ok, kun olin sen itse tehnyt eikä Jussi päässyt päättämään paikkoja. Tuumasin siihen, että olisi kiva myös oppia ottamaan takaisin tarvittaessa eikä ratkaista tilanteita aina vain ratsastamalla eteen. Jostain syystä en vain osaa ajatella ottamista kiinni esteen lähestyessä juuri nimeksikään. Sietäisi kyllä, sillä esimerkiksi Pera ei siedä yhtään, jos sitä aletaan painostaa hyppäämään turhan kaukaa. Nimimerkillä kokeiltu on ja kaulalle päädytty.

Lopuksi tulimme vielä tehtävän esteillä 5-8, jossa tultiin esteitä kaarevilla linjoilla pystyiltä oksereille. Matkaan lähdettiin vasemmassa kierroksessa. Ensimmäisellä kierroksella sain Jussin vaihtamaan vasemman laukan okserilla oikeaksi, mutta vaihto toisinpäin ei enää onnistunut eli vasen laukka piti ottaa hypyn jälkeen ravin kautta. Matkalla olleet pystyt ylittyivät asiallisesti, ja kaarevat linjat pystyiltä oksereille olivat ihan ok. Toisella kierroksella ensimmäinen pysty meni mukavasti, ja tein rauhassa lähestymistä ensimmäiselle okserille. Jussipa päättikin, että jätetään yksi askel välistä ja hypätään kauempaa. En ollut yhtään itse taaskaan menossa, joten jäin matkasta. Reaktiona oli ihmeellinen hihkaisu kesken hypyn ja sitten heti Jussin kiittely siitä, ettei hermostunut matkasta jääneeseen kuskiin. Ja hei, laukka vaihtui muitta mutkitta vasemmasta oikeaksi tällaisellakin tavalla. Oikea laukka ei tosin vaihtunut vieläkään hypyssä vasemmaksi, vaan korjasin sen taas ravin kautta. Loppuun saimme tulla vielä yksittäisenä vasemmassa kierroksessa okserin numero 3, sillä se oli tuottanut eniten ongelmia koko porukalle. Nyt yksittäisenä tehtävänä siihen saattoi keskittyä täysillä, jolloin Jussi vaihtoi hypyssä hienosti vasemman laukan oikeaksi, ja tunnin hyppelyt päättyivät mukavaan onnistumiseen.



Olipa kiva tunti! Esteet pysyivät maltillisesti jossain 50-60 sentin tuntumassa, joten rimakauhukaan ei iskenyt. Tuumasinkin tunnin lopussa opettajalle, että jotenkin kierosti alan tykätä Jussilla hyppäämisestä. Se opettaa minua todella paljon odottamaan hyppyjä ja jatkossa toivottavasti myös löytämään sellaisen istunnan, jonka avulla osaan mukautua paremmin yllättäviinkin hyppyihin. Jussin kanssa voin myös oppia hakemaan sellaista laukkaa ja sen pituista hevosta, ettei ratsu edes yritä tarjoa kamikaze-hyppyjä. Jussin voikin ajatella olevan omanlaisensa opetusmestari esteillä, kun sitä pitää vähän neuvoa sen sijaan, että sen kyydissä voisi vain matkustella.

Videoista kiitos Alekseille!

Istunnan tarpeellista työstämistä

Kyynärkulma tai ainakin todella lähellä sitä.

Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla jatkettiin viiden ratsukon voimin istunnan työstämistä. Ratsukseni olin mielessäni toivonut Peraa tulevien koulukisojen takia, mutta sainkin Jussin. Mikäpä siinä, pieni tovi Jussilla menemisestä olikin tainnut jo tulla. Tunnin tehtävinä olivat siirtymät istuntaan erityisesti huomiota kiinnittäen.

Tunnin aloitimme vikkelästi käynti-laukkasiirtymillä, joista sai siirtyä käyntiin ravin kautta. Yritin keskittyä ratsastamaan mahdollisimman paljon pohkeella, ettei Jussi onnistuisi huijaamaan pyöristämällä kaulaansa kauniisti ja laahustamalla takaa ponnettomasti. Laukannostoissa puolestaan pyrin muistamaan kääntää lantion alle ja pyytämään vasta sitten Jussia laukkaan. Paikoin onnistuin, paikoin en. Ähräämiseni määrän huomasi aina siitä, kun Jussi jännittyi ja nosti päätään ylös. Taisimme saada pari asiallista laukkanostoa, kun en puuhannut niin paljon, vaan pistin itseni mahdollisimman oikeaan asentoon, huolehdin Jussin käynnin etenemisestä ja sitten vain pyysin laukkaa. Laukassa vasen kierros osoittautui tällä kertaa vähän paremmaksi, kumma kyllä. Oikeassa kierroksessa en oikein saanut ulkopuolesta otetta, jolloin jäin puuhaamaan sisäohjalla omiani. Jussi ei oikein vertynyt missään vaiheessa laukkaan kunnolla, vaan takaosa jäi lyhyempään ja jäykempään askellukseen. Oli kuitenkin kiva huomata, kuinka oman istunnan korjaaminen tuntui hevosen laukassa pienenä parantumisena. Vielä kivempaa oli tajuta, että hei, minähän tunsin istunnallani jotain eroa.

Seuraavaksi teimme siirtymiä lävistäjillä harjoitusravista noin viiden askeleen ajaksi käyntiin ja siitä raviin palaten. Siirtymisapuni käyntiin eivät olleet kohdillaan, sillä muutamia kertoja Jussi puksutti lävistäjän tyytyväisesti ravissa huomioimatta vikinöitäni selässä. Ihmettelin asiaa opettajalle, joka tuumasi minun jännittyvän ja irtoavan satulasta, kun aloin valmistella siirtymistä käyntiin. Ohjeena oli tietysti istua tiiviimmin satulassa, kääntää lantiota alle ja ajatella rintakehää alemmas, etten lähtisi kippaamaan takanojaan. Tämä onnistui paremmin, kun tajusin olla jähmettymättä, vaikka jämäköidyinkin vastustamaan liikettä. Kovin mahtavia siirtymiä käyntiin tai raviin emme saaneet aikaiseksi, mutta sentään pääsimme kyseisiin askellajeihin. Arvelen myös, että annoin Jussin valua vähän etupainoiseksi, jolloin se osaltaan vaikeutti siirtymistä. Pohjetyöskentelyni oli siis paikoin puutteellista, vaikka sain sen suhteen tsempattuakin.

Lopuksi otimme vielä keskiravipätkiä lävistäjille. Yrityksissämme oli paikoin ihan ajatustakin, mutta toteutus jäi aina vähän äänellä avituksen varaan. Pelkillä pohkeilla en saanut Jussia tekemään juuri mitään. Treeneissähän ääniavut eivät haittaa, mutta koulukisoja ja ylipäänsä muutakin ajatellen olisi hyödyllistä oppia ratsastamaan kuulostamatta säksätysorkesterilta. Oma istuntani hytkyi myös aika paljon ylimääräistä, mikä varmasti vei Jussilta mahdollisuutta lähteä pidentämään askelta. Muutaman pätkän saimme ihan asiallista menoa, jolloin olin Jussiin tyytyväinen. Se ei ole kaikista vetreimmästä päästä, joten muutamakin sentti pituutta sen askeleeseen on aina paljon eteenpäin.



Loppuraveissa hevosten annettiin venyttää eteen ja alas. Jussi bongasi tehtävän jujun aika kivasti ja venytti paikoin mainiosti. Muutenkin tunti tuntui tehneen sille hyvää, sillä ravi tuntui kivan aktiiviselta. Jussin kanssa tuntuu aina siltä, että parhaat onnistumiset tulevat ravissa. Käyntiä en sen kanssa osaa ratsastaa ollenkaan ja laukkaakin vasta sangen auttavasti. Tällä kertaa oli kuitenkin taas mukava huomata, kuinka nopeasti hevonen vastasi siihen, kun sain omaa istuntaani muutettua edes hetkeksi paremmaksi. Vielä kun muistaisin, että hevosessa on etuosan lisäksi se takaosa ja ratsastaisin sitä vähintään yhtä keskittyneenä kuin mitä pahimmillani nyplään etuosaa, niin johan alkaisi tapahtua kummia.

Kuvasta ja videoista kiitos Alekseille!

Malttamisen opettelua

Keskiviikon estetunnille toivoin saavani melkein minkä tahansa muun ratsun kuin Epperin, jotta en ennen kisoja pääsisi säheltämään mitään ylimääräistä sen kanssa. Opettaja oli arvellut myös Epperin kaipaavan kevyemmän päivän alle ennen kisakoitoksia, joten sain estetunnille ratsukseni Jussin. Arpajaisten tulos nauratti hieman sekä jännitti. Jussihan kyllä hyppää ihan järkevästi, mikäli sen saa tuotua esteelle asiallisesti. Minä taas toisinaan jätän liikaa asioita hevosen päätettäväksi nimenomaan lähestymisessä, jolloin arvuuttelin kovasti, miten meillä mahtaisi tunti sujua. Blogista tarkistin, että olen viimeksi ja ilmeisesti sen ainoan kerran hypännyt Jussilla marraskuussa 2009. Eli rapea 3,5 vuoden tauko siitäkin hommasta Jussin kanssa. Tunnilla oli kuusi ratsukkoa.

Alkuverrytttelyssä saimme mennä itsenäisesti käyntiä ja ravia. Jussi oli vähän tahmea, mutta ei onneksi kovin pahasti. Pohkeet sen sijaan eivät ihan menneet läpi, minkä huomasi eriskummallisen muotoisilla ympyröillä ja volteilla. Opettaja neuvoi ratsastamaan Jussin teräväksi ja ennen kaikkea edestä kevyeksi. Pienoisesta tahmeudesta huolimatta Jussi ei onneksi ollut edestä raskas eikä yrittänytkään kummemmin jäädä roikkumaan ohjiin, joten arvelin sen puolen olevan kohdillaan. Lisäneuvona opettajalta tuli ratsastaa esteillä mieluummin lyhyempää laukkaa, jotta Jussi ei pääsisi pitkäksi ja etupainoiseksi.

Ensimmäisenä tulimme lävistäjällä ollutta estettä oikeassa laukassa. Tarkoituksena oli saada vaihdettua hypyssä laukka vasemmaksi. Jussi liikkui ihan kohtuullisesti, mutta laukat jäivät vaihtumatta. Opettaja kommentoi, ettei johtamista tarvitsisi liioitella ihan niin paljon kuin tein. Saimme laukan vaihtumaan kerran, kun pyysin Jussia lähtemään hyppyyn hieman kauempaa. Muutoin sain korjailla laukat aina ravin kautta, mikä ei sinällään harmittanut, sillä Jussi vaihtoi aika nopeasti laukan toivotuksi noinkin tehtynä. Tämän jälkeen tulimme yhden askeleen sarjaa, joka sujui aika kivasti. Jussi eteni riittävästi eikä välissä tarvinnut olla ajamassa sitä eteen. Olisin tosin saanut korjata itse omaa istuntaani sen verran, etten olisi väkisin käynyt askeleen aikana istumassa alhaalla, vaan pysynyt kiltisti sarjan ajan kevyessä istunnassa. Onneksi sarja oli tehty ristikoista, joten istuskeluni eivät vaikeuttaneet Jussin menoa kovin pahasti.

Seuraavaksi tulimme sarjan, lävistäjällä olleen esteen sekä kahden pystyn suoran linjan. Sarja sujui edelleen hyvin, mutta lävistäjäesteellä laukka ei vaihtunut vieläkään. Ravin kautta siis vaihto. Jäin sitten nohittamaan Jussia, jolloin unohdin katsoa tietä. Niinpä tulimme suoran linjan ensimmäiselle esteelle vähän mutkitellen, jolloin hyppypaikka ei todellakaan osunut kohdilleen, ja Jussi-reppana kompastui esteeseen. Puomit putosivat, ja kävin itsekin halimassa ratsun kaulaa. Kokosimme molemmat itsemme Jussin kanssa ja jatkoimme suoran linjan toiselle esteelle. Harmi vain, että molempien pasmat olivat sen verran sekaisin, että siihenkin sattui vielä kurja hyppy. Saimme tulla suoran linjan heti uudelleen, mutta edelleen en nähnyt hyvää ponnistuspaikkaa, vaan päästin Jussin lähtemään väärästä kohdasta. Niinpä kuuden askeleen väli meni seitsemällä, mutta sentään nyt toinen hyppy meni sujuvammin.

Väliohjelmanumerona tulimme suoran linjan toisesta suunnasta eli katsomosta peiliä kohti. Tavoitteena oli saada väliin kuusi askelta, ja Jussi menikin välin toivotulla askelmäärällä. Muutoinkin linja meni ihan hyvin eikä ponnistuspaikat sattuneet nyt lähellekään niin hullunkurisesti kuin aiemmassa tehtävässä. Opettaja olikin neuvonut malttamaan odottaa hyppyä eikä suunnittelemaan sitä liikaa etukäteen. Ihannetilannehan on se, ettei hevoseen tarvitsisi olla vaikuttamassa ainakaan kolmea viimeistä askelta ennen hyppyä, jolloin sillä olisi työrauha. Myönnän joskus sortuvani väärässä hetkessä vielä vaikuttamaan, jolloin saatan enemminkin pahentaa kuin parantaa tilannetta.

Tämän jälkeen tulimme pienen radan esteillä 1-4b, ja matkaan lähdettiin oikeassa laukassa. Suoran linjan esteet 1 ja 2 ylittyivät sujuvasti, ja niiden väli meni toivotusti kuudella askeleella. Kolmoselle tuli sekä hyvä tie että ponnistuspaikka, jolloin Jussi vaihtoi hypyssä laukan oikeasta vasemmaksi. Sarjalle tulimme myös hyvin, ja tällä kertaa maltoin olla jäämättä satulaan kiinni, vaan pysyin vähän kevyemmässä istunnassa. Rata loppui siihen, ja meno oli aika mukavaa. Seuraavaksi tulimme saman alun ja lisäsimme vielä loppuun suoran linjan toisinpäin. Rata eteni nyt kolmoselle asti hyvin, mutta siinä laukka ei vaihtunutkaan. Ravin kautta sain korjattua laukan, ja Jussi selvitti sarjankin edelleen hyvin. Sitten viitoselle tulikin hassu ponnistuspaikka, mutta siitä huolimatta Jussi selvitti välin edelleen kuudella askeleella. Opettaja antoi meidän tulla suoran linjan uudelleen, mutta jälleen olin omissa ajatuksissani, ja ponnistuspaikka oli kehno. Lopuksi saimme ottaa vielä linjan ensimmäisen pystyn erikseen, jolloin sain viimein ponnistuspaikankin kohdilleen, ja Jussi ylitti pienen pystyn ongelmitta.



Tunti olikin siinä. Jussin kanssa kivaa oli se, että sain vähän itsekin miettiä ennen estettä enkä voinut ihan täysin jättää ponnistuspaikan katsomista hevosen hommaksi. Jussi kuitenkin eteni ihan hyvin ja meni esteet mukisematta yli, mitä nyt muutaman kerran vähän hassusti. Se ei kuitenkaan säntäillyt tai jumitellut, mikä oli myös sangen hyvä juttu. Jussi opetti hyvin malttamaan ennen estettä, sillä häseltämiseni aiheutti sen, että Jussi pyrki lähtemään ihan ihmeellisestä paikasta hyppyyn. Kun taas maltoin olla rauhassa, näki Jussikin hyvän hyppypaikan eikä menossa ollut valitettavaa. Voisinpa hypätä siis toistekin Jussilla tällaisia ihanan pieniä esteitä, joilla ei tarvitse korkeuskammoa potea.

Videoista kiitos Alekseille!

Pulmia peruutuksissa

Harmillisesti perjantain pienryhmätunnilla oli taas käynyt kato, jolloin tunti yhdistettiin aikaisemman C-B-ryhmän kanssa. Niinpä ratsukoita oli yhteensä yhdeksän, mikä tuntui turhan isolta määrältä pitkästä aikaa. Olin ennakkoon arvellut saavani Hilanterin tai ehkä Manun, mutta opettaja oli jakanut minulle Jussin. Ei yhtään hullumpi valinta, sillä Jussi on useimmiten sopivan mutkaton ratsastaa. Tunnin aiheena olivat siirtymät, joista olinkin hyvin mielissäni. Ne kun ovat yksi lempitehtävistäni kouluväännössä.

Alkuverryttelyssä sai mennä itsenäisesti ensin käynnissä ja sitten ravissa. Jussi oli ollut jo aiemmalla tunnilla, joten se oli sopivasti lämmitelty hommiin. Käynnissä koetin ratsastaa Jussia liikkumaan ilman, että se jäi roikkumaan ohjalle. Hetkittäin onnistuin ja hetkittäin taas en. Vaikka ratsastin ihmeen paljon normaalia enemmän pohkeilla, en tainnut tarjota Jussille tasaista tuntumaa, jolle jäädä. Ravissa meno helpottui hieman, mutta Jussi puski sisälle molemmissa kierroksissa mielestäni normaalia enemmän. Ehkä se oli jäänyt aiemman alkeistunnin fiiliksiin ja arveli, että riittää, kunhan etenee jonnekin. Minä taas jäin ihmettelemään menoa enkä korjannut puskemista riittävällä tarmokkuudella. Keskittymiskyky, kai se on jotain syötävää?

Alkuverryttelyn aikana otimme jo muutamat käynti-pysähdys-peruutus-käyntisiirtymät. Jussin kanssa minulla on aina ollut ongelmana saada se pysähtymään riittävän näppärästi. Yleensä pysähtymistä edeltää pieni jarrutusmatka, ja hiljalleen Jussi valuu pysähdykseen. Arvelenko oikein, jos väitän käynnin olevan vailla aktiivisuutta, jolloin pysähdyskään ei suju riittävän napakasti? Toinen vaihtoehto on tietysti se, etten vain osaa pysäyttää hevosta. Joka tapauksessa saimme kuitenkin aina pysähdyttyä, ja ensimmäisen hankalan peruutusyrityksen jälkeen Jussi muisti osaavansa myös tämän asian. Niinpä se peruutti ihanan kevyesti pyöreänä pysyen ja vieläpä suoraan. Olin ihan fiiliksissä tietysti, sillä peruutus oli niin vaivaton ja helppo.

Sitten siirryimme ensimmäiseen varsinaiseen tehtävään. Maneesin keskiosa rajattiin siirtymisalueeksi ja peilipäädyssä ratsastettiin ravissa oikeassa kierroksessa ja katsomopäädyssä puolestaan vasemmassa. Kun hevosen sai ravissa hyväksi, sai siirtyä maneesin keskiosaan, jossa tehtiin ravista pysähdys, siitä peruutus ja sen jälkeen siirtyminen suoraan raviin. Alun perin pääty-ympyröillä piti olla harjoitusravissa, mutta päädyin lopulta keventämään. En saanut Jussia juuri rentoutumaan, jolloin se meni hirviravia eikä istumisestani tullut mitään. Jussi jännittyi istuntayrityksistäni ja viskasi päänsä noina hetkinä ihmeellisesti ylös. En ole tähän törmännyt aiemmin ja jäin ihmettelemään tätäkin. Lopulta näin järkevämmäksi valita keventämisen, jotta hommat eivät menisi ihan penkin alle jännittymisen takia. Se auttoi jonkin verran, mutta ravityöskentely oli silti kaukana hyvästä.

Siirtymiä lähdin tekemään muista hankaluuksista piittaamatta enkä osannut ennakoida yhtään tulevaa. Sain Jussin vielä jotenkuten pysähtymään, mutta peruuttaminen ei alkanut onnistua nimeksikään. Jussi joko pyrki eteen tai jommallekummalle sivulle, mutta ei taakse. Jouduimme ähräämään tämän saman asian kanssa miltei joka kerta, kun tulimme sitä tekemään. Opettaja muistutti pitämään pohkeet pysähdyksissä tuntumalla, sillä ne lennähtivät aina hevosesta irti. Lisäohjeena tuli, että Jussilta pitää täsmällisesti sulkea kaikki muut reitit paitsi taaksepäin liikkuminen. Kuulostaa helpolta, mutta enpä osannut sitä toteuttaa. Jussi löysi aina jonkin muun reitin, ja minulla kesti tuhottoman kauan ennen kuin sain suunnilleen tavaamalla kerrottua Jussille, että haluan sen pe-ruut-ta-van, kii-tos. En voi vieläkään käsittää, mikä ihme teki aiemmin sujuneesta tehtävästä näin pirun vaikeaa. Kun lopuksi aina saimme jonkinlaisen peruutuksen, onnistui siirtyminen siitä raviin lähinnä vain tyydyttävästi. Väliin mahtui aina pari käyntiaskelta, mutta olin jo lannistunut enkä jaksanut tsempata kunnolla. Buu luovuttamiselle!

Seuraavaksi teimme peilipäädyssä sopivasta kohdasta käynnistä pysähdyksen, siitä peruutuksen ja sen jälkeen laukannoston. Meillä oli edelleen Jussin kanssa mielipide-eroja siitä, mitä peruuttaminen on, mutta vähitellen pääsimme yksimielisyyteen hieman aiempaa nopeammin. Laukka ei aluksi noussut peruutuksesta kovin hyvin, mutta toistojen myötä Jussi pääsi tehtävästä kärryille, ja nostot paranivat. Oikea laukka oli samanlaista kuin ennenkin eli Jussi yritti olla edestä raskas, ja minä taas koetin saada sitä sieltä kevyeksi. Jäinpä tietysti sitten nyhertämään ohjan kanssa liikaa, joten oikeassa laukassa emme saaneet muuta mainittavaa kuin kertaalleen pienenevän ympyrän avulla tehdyn hyvän siirtymisen laukasta suoraan käyntiin. Vasemmassa kierroksessa sitten lopulta saimme yhden tai kaksi peruutusta yhdistettynä pontevaan ja hyvään laukannostoon, joten viimein tähdet ja kuu sattuivat loksahtamaan oikeaan asentoon. Laukannoston jälkeen Jussi tosin ampaisi ihmeellisesti menemään ja sitä sai jarrutella tovin rauhoittumaan. Opettaja neuvoi säätämään istunnalla tahdin laukalle ja huolehtimaan pohkeilla, että laukka on aktiivista. Opettajan silmän alla sainkin Jussia hieman oikeinpäin laukassa, mutta muualla meno oli kaukana kauniista.

Loppuraveissa Jussi sentään vähän tasoittui ja oli enemmän oma itsensä. Ei se silti ihan parasta siinäkään näyttänyt enkä kyllä tainnut sitä siltä pyytääkään. Niin kuin en pyytänyt koko tunnin aikana, vaan vedin itse hernepellon nenääni, kun hevonen kehtasi olla toimimatta. Kumman tasaisesti Jussi silti humputteli edeltävästä tunnista sen, minkä ehdin nähdä, joten tajusinpa viimein itse aiheuttaneeni hankaluudet. Tunnista jäikin vahvasti masentava en vain osaa -fiilis, jonka kanssa oli ikävä lähteä kotiin. Tämän siitä saa, kun herneilee eikä malta nollata tilannetta ja ratsastaa paremmin, ähäkutti!

Askellajeista yksi hallussa

Keskiviikon vakiotunnilla oli mukavasti vain kuusi ratsukkoa. Opettaja oli jakanut minulle Jussin, joten sain hieman intoa kouluvääntöön, vaikka olisin jo kolmen viikon putken jälkeen toivonut jotain muuta. Onneksi ensi viikolla onkin jo kavalettien vuoro ja sitten esteiden. Tunnin treeniaiheena olivat takaosakäännökset, ja laukassa puolestaan haettiin vähän lyhyempää menoa takaosakäännöksiä ajatellen.

Takaosakäännöksiä tehtiin molemmilla pääty-ympyröillä, jotka muutettiin tötteröiden avuilla neliöiksi. Neliön kulmissa sitten haettiin käyntiä lyhyemmäksi vähän kokoamista ajatellen ja sitten käännyttiin takaosakäännöksen avulla. Aluksi hurautin käännökset turhan vauhdikkaasti, kun olin jättänyt kuulematta kokoamisajatuksen. Opettajan ohjeiden avulla sain sitten haettua Jussin aika lyhyeen käyntiin, josta oli helpompi lähteä tekemään takaosakäännöstä. Niiden tekeminen tuntui sujuvammalta oikeassa kierroksessa, jossa Jussi kääntyi helpommin. Vasemmassa kierroksessa tuntui paljon vaikeammalta saada etuosaa kääntymään. Jussi yritti myös siinä kierroksessa selvemmin kävellä pidätteiden läpi, jolloin en saanut käyntiä kovin helposti lyhennettyä. Lisäksi sisäpohje tahtoi unohtaa varmistaa sen, ettei Jussi päässyt horjahtamaan käännöksessä sisälle, vaan säilytti itse tasapainonsa kääntymisessä.

Ravissa takaosakäännöksiä sai tehdä vähän enemmän ajatustasolla tai ainakin näin itse sovelsin. Käynnissä Jussi oli kyllä liikkunut pyöreällä kaulalla, mutta ilman takaosaa, jolloin se oli sangen raskas edestä. Ravissa sen sijaan se alkoi kantaa itseään paljon paremmin ja muuttui rutkasti kevyemmäksi edestä tuntumalla pysyen. Niinpä takaosakäännösmäiset kulmat menivät paremmin, vaikka raviakin olisi voinut lyhentää paremmin. Ravasimme myös ihan koko uraa seuraten ympyröitä pyöritellen. Opettaja muistutti korjaamaan samalla istuntaa ja varmistamaan, että Jussi asettuu rehellisesti eikä vain syvennä pyöreyttään huijaten siten. Sisäpohje pääsi hyvin tässä vaiheessa käyttöön, jolloin asetukset alkoivat mennä paljon paremmin läpi, ja Jussi oli taas rehellisemmin molempien ohjien tuntumalla.

Laukkaa treenattiin puolestaan pääty-ympyrällä, jota ratsastettiin lyhyemmässä laukassa hieman neliönä takaosakäännöstä ajatellen. Laukassa Jussi oli taas yhtä raskas kuin käynnissä. Koetin saada takapäätä töihin, mutta jotenkin pyyntöni eivät menneet kovin läpi. Opettaja neuvoi pitämään oikeassa kierroksessa myötäasetus ja hakemaan takapäätä vähän sisemmäs. Kun sain tätä läpi, Jussi kantoi itseään hetkittäin paremmin. Vasen kierros tökki edelleen, ja Jussia sai tosissaan houkutella kääntämään ulkopuolta neliöllä ratsastaessa. Oikeassa kierroksessa kääntyminen sujui paremmin, mutta Jussi keikahti hyvien hetkien jälkeen nopeasti takaisin etupainoiseksi, kun en saanut ratsastettua sitä rehellisesti työskentelemään. Opettaja ohjeisti hakemaan Jussia vähän lyhyemmäksi, ja hetkittäin tuntui, että käteni ennemmin irtoavat kuin Jussi lyhenee. Pohkeita olisi siis saanut käyttää rutkasti enemmän, että hevosen takaosakin olisi lähtenyt liikkeelle. Oman istunnankin kanssa tuntui olevan vaikka mitä pulmaa. Keskeisin oli se, että kun yritin suoristaa alaselän notkon, ylävartaloni kippasi eteen. Kroppa tuntui junnaavan vastaan niin, etten pystynyt sekä istumaan ryhdikkäästi että korjaamaan notkoa. Istuntani tuntuikin hetkittäin hyvin jäykältä, mikä varmasti vaikeutti Jussin selän käyttämistä.

Loppuraveissa Jussi kulki taas ihanan rennosti. Tavoitteena oli saada hevosia venyttämään eteen ja alas, minkä Jussi teki pääosin hyvin. Hetkittäin Jussi tosin lähti venyttämään itseään pitkäksi unohtaen kantaa itseään, jolloin opettaja huomautti korjaamaan menoa. Kun Jussi venytti itseään kantaen, kulki se taas paljon tasapainoisemmin eikä etupainoisuudesta ollut tietoakaan. Samalla niinä hetkinä Jussin askel tuntui kevenevän ilman, että vaikutin siihen itse. Opettaja pyysikin ottamaan muutaman kerran pitkille sivuille askeleenpidennystä rento muoto säilyttäen. Jussi lähtikin näihin aika mukavasti, jolloin sain syyn hangonkekseillä selässä. Tuntuuhan se kerrassaan makealta, kun hevonen tekee oman osuutensa niin kuin pitää. Vielä kun olisin saanut samaa tunnetta laukkaan, niin varmaan hymyilisin vieläkin. Tällä kertaa se jäi kuitenkin puuttumaan. Ensi kerralla enemmän pohkeita ja parempaa istuntaa, niin eiköhän yhden askellajin hallinta toivottavasti vielä joskus muutu niiden kaikkien kolmen hallitsemiseksi.

Hetki kerrallaan

Torstain C-B-tunnille mahduin kahdeksanneksi ratsastajaksi Jussilla. Vaikka ulkona oli edelleen rapsakasti -19 astetta, laitoin Jussille tällä kertaa satulan. Koska olin juuri edellispäivänä mennyt Jussilla satulatta, oli nyt hyvä mahdollisuus selvittää, miten meno satulan kanssa poikkeaisi siitä. Tunnin aiheita olivat alkuverryttelyssä hevosen ratsastaminen rennoksi puolipitkällä ohjalla sekä pohkeenväistöt käynnissä ja ravissa.

Alkuverryttelyyn lähdettiin keräämällä ohjat puolipitkälle tuntumalle, jonka jälkeen hevosia houkuteltiin pyöristymään eteen ja alas asetusten ja taivutusten avulla. Oikeassa kierroksessa Jussi tajusi tehtävän idean aika hyvin ja kulkikin rennosti pyöreänä pidemmässä muodossa. Eroa käynnin ja ravin välillä ei oikeastaan ollut, ja jos Jussi unohti rentouden, sai sen houkuteltua helposti ympyrän aikana takaisin oikeinpäin. Ravissa Jussi esitti letkeän rentoa etenemistä, jolloin itsekin osasin olla puuhaamatta ylimääräistä. Vasemmassa kierroksessa Jussi vaati enemmän houkuttelua rentouden saamiseksi. Pyörittelinkin ympyröitä tiuhempaan, jolloin Jussi alkoi hyväksyä pyyntöni ja kulkea taas paremmin. Sain kuitenkin oikeaan kierrokseen verrattuna olla useammin korjaamassa sen menoa, joten liekö suunta ollut sillekin vähän vaikeampi vai oma puolieroni tuonut pyyntöihini sen verran epäselvyyttä, että meno vähän hankaloitui. Joka tapauksessa saimme molempiin suuntiin toivottua menoa, ja opettajaltakin tuli kehuja Jussin etenemisestä. Jussillahan on kokemusta lännenratsunakin toimimisesta, joten tehtävä oli sille varmasti selvää kauraa.

Alkuverryttelyn jälkeen siirryimme tunnin toiseen tehtävään eli pohkeenväistöihin. Kuviona oli väistättää hevonen pitkän sivun alusta keskihalkaisijalle, pyöräyttää voltti ja väistättää sitten hevonen takaisin uralle. Aloitimme tehtävän oikeassa kierroksessa, jossa väistöjä tehtiin käynnissä ja ravissa. Vasemmassa kierroksessa tulimme väistöjä vain käynnissä. Jussi väisti käynnissä oikealle ihanan kevyesti,. Sen oikeaa lapaa sai kuitenkin vartioida, sillä se helposti yritti pullahtaa sieltä ulos. Pienillä puolipidätteillä se malttoi väistää rauhassa, jolloin meno oli kumman helppoa. Hetkittäin tosin Jussin takaosa pääsi väistössä johtamaan, jolloin opettaja hoksautti korjaamaan sen odottamaan etuosaa. Välillä myös sorruin liian jyrkkään väistöön kuvioon nähden. Jussi lopetti väistön aina helposti ja jatkoi hyvin voltille, jossa sain kertailla ulkopuolen hallintaa. Väistöt käynnissä vasemmalle olivat aluksi tihkaampia. Takapää ei lähtenyt ihan niin hyvin väistöön, kun etuosa kiirehti liikaa. Puolipidätteiden avulla sain taas Jussia kuulolle, jolloin se malttoi odottaa paremmin. Nyt vuorostaan vasenta lapaa sai kontrolloida enemmän, jotta hevonen ei päässyt sieltä karkuun.

Ravissa nakkasin jalustimet pois, sillä huomasin ottavani niistä turhan paljon tukea. Sen seurauksena istuntani jännittyi enkä saanut istuttua harjoitusraviin hyvin. Väistöissä sain puolestaan kiinnittää vielä enemmän huomiota siihen, että hevosen etupää oli hanskassa eikä väistö mennyt kipitykseksi. Ahkerasti tehdyillä puolipidätteillä meno pysyi pääosin kunnossa, joskin väistö vasemmalle oli edelleen hieman vaikeampaa. Opettaja toivoikin Jussilta selvempää väistöaskelta, jonka sai pyytämällä väistättävää jalkaa pohkeella liikkumaan vähän enemmän edelleen etupäätä kontrolloiden. Oli kuitenkin mukava huomata, kuinka maltoin ottaa hetken kerralla enkä yrittänyt survoa kaikkia apuja yhtä aikaa. Muistin lisäksi olla rennompi kädellä enkä jäänyt pitelemään hevosta ohjilla varmuuden vuoksi. Tällaiset pienet onnistumiset tai ainakin parannukset ilahduttivat kumman paljon.

Laukkatyöskentelyynkin mahtui vielä hyviä hetkiä. Tärkeimpänä oli taas muistaa pitää Jussi kohtuullisen suorana niin, ettei se päässyt puskemaan ulkolavalla. Ajattelin sitten ympyrällä kääntäväni koko hevosen etuosaa, jolloin sain hyvin myös Jussin ulkopuolen hallintaan. Kun vielä muistin olla rento sisäohjalla, tarjosi Jussi hetkittäin varsin rentoa ja pyöreää laukkaa. Opettaja muistutti tarkkailemaan istuntaa ja varomaan, etten lähtenyt työntämään keskivartaloani eteenpäin ja sitä myöten pahentanut selän notkoa. Väistöt olivat ilmeisesti tehneet Jussille hyvää, sillä laukka tuntui pyörivän aika kivasti. Paikoin Jussia sai nohittaa, mutta välillä pääsin myös lyhentämään laukkaa aika kivasti. Yritin saada siirtymiä käyntiin laukasta muutaman kerran, mutta vaikka laukka oli lyhentynyt, tarjosi Jussi silti mieluummin ravia. En tainnut valmistella siirtymistä riittävän huolella, joten näitä olisi kiva päästä treenaamaan ihan tunnin varsinaisena aiheena.

Tunnin jälkeen hymy oli taas herkässä. Jussi on kyllä niin hieno ratsu! Jos en tietäisi sen harmillisesta tavasta hyytyä koulukisoissa, alkaisin itsekin haaveilla sillä kisaamista. Sen kanssa pääsen tasaisempaan menoon kuin ykköskouluratsuni eli Peran kanssa. Jussi tuntuu sen verran lunkimmalta, ettei se jaksa herneillä kuskin virheistä ihan niin helposti kuin Pera. Tai ehkä en odota Jussilta niin paljon kuin Peralta, niin maltan sen selässä olla asteen verran rennommin. Oli miten oli, tunti oli sangen kiva, ja kehtasin jopa olla vähän tyytyväinen omaankin menoon. Tällä kertaa maltoin ratsastaa hetki kerrallaan enkä jäänyt vänkäämään montaa asiaa kerralla. Väistöissäkin korjailin hevosta pala palalta, kunnes homma taas alkoi toimia. Tällainen ratsastus on hieman haastavampaa, kun olen tottunut enemmän suurpiirteiseen menoon. Mutta kuten tämä tunti osoitti, joskus kannattaa ottaa hetki kerrallaan.

Sulkutaivutuksia satulatta

Keskiviikon vakiotuntini treeniaihe oli tismalleen sama kuin viime sunnuntaina. Luvassa oli siis sulkutaivutuksia pitkillä sivuilla käynnissä ja ravissa sekä laukan työstämistä pääty-ympyröiden avulla. Ratsukseni opettaja oli merkinnyt Jussin, ja koska pakkasukko oli (v)ihastuttanut meitä -21 asteen pakkasella, päätin mennä ilman satulaa. Maneesissa tosin olisi tarennut muutenkin, sillä siellä oli vain -10 astetta. Satulan halusin jättää matkasta senkin takia, että pääsisin tunnustelemaan istuntavirheitäni paremmin ja kehittämään aika heikkoa tasapainoani parempaan suuntaan.

Tunti polkaistiin käyntiin aloittamalla sulkutaivutukset pienen kävelyhetken jälkeen. Käynnissä sulkutaivutukset onnistuivat aika mukavasti molempiin suuntiin ilman huomattavampaa puolieroa. Aluksi pyysin Jussia siirtämään takaosaa sisemmäs liian tarmokkaasti, jolloin poikitusta tuli turhankin paljon. Tämän töppäyksen jälkeen aloin aina välillä kurkistella olkani yli, etten ollut tyrkännyt takaosaa tahattomasti liikaa. Pienemmillä avuilla pyydettynä ja vähän kerrallaan Jussi olikin helpompi saada maltillisempaan poikitukseen. Etuosa pysyi aika helposti omalla reitillään, ja Jussi pyöristyi kulkemaan mukavasti. Oikeassa kierroksessa opettaja hoksautti Jussin hieman puskevan oikeaa lapaa sisemmäs, jolloin sain pyytää sitä kantamaan itsensä siltäkin puolen. Apukeinona tähän toimi kohottavat pidätteet sisäohjalla ja sisäpohkeella lavan vartiointi. Aluksi Jussi hieman vastusteli tätä, mutta pyyntöjen jälkeen keveni taas hyvin edestä ja kantoi itsensä tasaisemmin.

Ravissa takaosan siirtäminen sisemmäs vaikeutui molempiin suuntiin hieman käyntiin verrattuna. Nyt huomasin myös puolieronkin, sillä vasempaan kierrokseen meno oli hitusen tihkaampaa. Jostain syystä en saanut Jussia kovin helpolla siirtämään takaosaa, vaan sitä sai pyydellä napakammin. Hetkittäin saimme aina palikoita kohdalleen, jolloin sulkutaivutus luonnistui ravissakin helpommin, mutta en päässyt keksimään, mitä tein niinä kertoina paremmin. Oli kuitenkin kivaa, että Jussi pysyi koko ajan ravissa, vaikka ei aina pyynnöistäni tajunnut, mitä siltä halusin. Ainakin se yritti ymmärtää eikä vain vaihtanut vapaalle. Ravissa huomasin myös jostain syystä lipuvani pienoiseen etunojaan, kun pyysin hevoselta sulkutaivutusta. En tiedä, mitä ihmettä oikein sillä luulin saavani aikaan, mutta niin vain ylävartalo lähti kippaamaan eteenpäin, kun käytin pohkeitani. Ilmeisesti painoni oli enemmän istuinluiden etuosalla, jolloin pohkeiden käyttäminen hetkautti ylävartaloni eteen. Sen sijaan, jos painoni olisi ollut tasaisesti istuinluiden päällä, en ehkä olisi nyykähtänyt eteenpäin. Onneksi tätä vaivaa ehti korjata liki joka kerta, sillä sen kyllä huomasi. Muutoin istuminen harjoitusravissa ilman satulaa oli kohtuullisen vaivatonta, kun muistin korjata asentoani aktiivisesti ja sain Jussin olemaan leikkimättä hirveä. Pääosin ravi olikin aika mukavaa, joskin hetkittäin Jussi lähti sukeltelemaan päänsä kanssa kummallisen alas ihan itsekseen. Kun pyysin sitä pohkeella ylös sieltä, pahastui Jussi teostani ja leikki hetken hirveä pää ylhäällä kipittäen ennen kuin malttoi taas pyöristyä rennosti tuntumalle.

Laukan työstämisessä olennaista oli muistaa saada hevonen molempien ohjien tuntumalle. Jussin kanssa sain tehdä molemmissa kierroksissa töitä etenkin ulkopuolen kanssa, sillä muutoin se yritti vähän valua sieltä ulos. Opettaja neuvoikin ajattelemaan ulko-ohjaa vähän passiivisena tarjoamassa tasaista tukea samalla, kun sisäohja asetti. Näin Jussi ei päässyt vetämään itseään ulkopuolelta pitkäksi, vaan sai hakeutua molempien ohjien tuntumalle. Laukassa sain ratsastaa melkoisesti pohkeella ennen kuin Jussi alkoi työskennellä paremmin ja malttoi hakeutua parempaan muotoon. Alussa ennen oikeinpäin hakeutumista Jussi olikin hieman raskas edestä, jolloin onneksi muistin aktivoida pohkeitani töihin. Sinnikkäällä yrittämisellä ja sopivalla rentoutumisella saimmekin molempiin suuntiin muutamia aika hyviä hetkiä. Kuten opettajakin tuumasi: ei yhtään hullumpaa laukkaa. Istuntaan tuli laukassa sen verran muistutusta, että sain taas vetää vatsaa sisään, etten päässyt notkauttamaan selkääni ja könöttämään etukumarassa. Laukassa olikin muutoin luonnollisesti helppoa istua. Siirtymisissä raviin sen sijaan istuntani hajosi muutamia kertoja niin hupaisasti, että saatoin vain hihittää. Siirtymien treenaus ilman satulaa voisi ollakin seuraava haaste.

Loppuraveissa houkuttelin Jussia venyttämään ohjan perässä alas, mitä se tekikin ihan kohtuullisesti. Tunnista jäi hyvä mieli pelkästään sen takia, että menin sen ilman satulaa. Jotenkin tunnun suhtautuvan treenaukseen silloin paljon kepeämmin, kun ei ole sitä perusvarustusta vakavasti otettavaan kouluvääntöön. Hymähtelinkin tunnin alussa, että jos jokin menee pahasti pieleen, voin aina selitellä sen johtuneen satulattomuudesta. Mutta eipä onneksi tarvinnut alkaa selitellä. Olen nyt vähän ajan sisään mennyt ilman satulaa varmasti useammin kuin viime vuoden aikana yhteensä. Jatkossa olisi myös tarkoitus jättää aina silloin tällöin satula matkasta, sillä ilman sitä huomaan itse paljon paremmin istuntaongelmiani. Satulan kanssa kun niitä voi helposti vähän peitellä ottamalla siitä tukea. Jussi oli myös oikein kiva ratsu sulkutaivutuksiin, sillä sen verran mutkattomalta se tuntui ja teki tehtävät ilman suurempaa kinastelua. Jussilla onkin varsin hyvä työmoraali, josta se ansaitsee isot kiitokset. On kivaa tehdä töitä hevosen kanssa, joka jaksaa keskittyä ja kuunnella ratsastajaansa, vaikka tämä ei ihan joka hetki olisikaan kartalla.