Ratsasta loppuun saakka

Lauantaina kävin pyörähtämässä Jussin kanssa C-tunnin seitsemäntenä ratsastajana. Ilmoittauduin tosiaan Jussilla oman seurani estekisojen 40–50 sentin luokkaan (arvosteluna A.1.0). Olin mennyt Jussilla viimeksi joulukuussa ja silloinkin esteitä, mutta oli niitä hyvä käydä nyt silti palauttelemassa mieleen.

Alkuverryttelyssä ravasimme suoralla linjalla olleita puomeja. Jussi liikkui kohtuullisesti ja ohjautui ihan hyvin, joten tehtävät menivät mukavasti. Tulimme samaa suoraa linjaa vielä pienenä ristikkona ja pystynä. Sain pidettyä Jussin kuulolla, jolloin linja meni nätisti viidellä askeleella. Kertaalleen Jussi pääsi tosin roikaisemaan liian kaukaa, jolloin hurruuttelimme linjan sitten ohjat pitkinä. Seuraavaksi hurautimme kaarevan linjan, joka oli kuudella askeleella hyvä. Jussi pääsi taas esittämään parit liian kaukaa lähteneet hypyt, vaikka yritin saada sitä odottamaan. Onneksi sain päästettyä ohjista niinä kertoina, jolloin en tullut kiskaisseeksi Jussia suusta. Jussi kuitenkin eteni ihan hyvin, joten sinällään roikaisut eivät pistäneet pakkaa ihan sekaisin. Matka kun jatkui niidenkin jälkeen ilman ylimääräisiä kuvioita.

Loppuun hyppäsimme kahdesti saman radan 40–50 sentin tuntumassa. Kakkosesteellä oli yksi laine koristeena, kolmosella puolestaan mustapunainen portti. Muuten esteet olivat tavallisia pystyjä. Ensimmäisellä kierroksella Jussi rykäisi ykköselle taas kaukaa, vaikka olin juuri laskenut hyppyyn olevan kolme hyvää askelta. Horjahdin sen verran, että aloitimme radan kokonaan alusta. Nyt pääsimme ykkösen järkevästi, kun odotutin Jussia selvästi. Kakkoselle tuli myös hieman liian kaukaa lähtenyt hyppy, mutta pääsimme silti kolmoselle asiallisesti, laukkakin vaihtui siinä toivotusti vasempaan. Nelosena oli pelkkä puomi, jolla piti yrittää laukanvaihtoa. Jussi vaihtoi kyllä etuosansa, vaan ei takaosaansa, joten korjasin sen oikeaan laukkaan ravin kautta. Viitosen ja kuutosen linja meni ihan ok.

Toiselle kierrokselle sisuunnuin hieman, sillä en halunnut Jussin pääsevän itse valitsemaan höhliä ponnistuspaikkoja. Ykköselle ponnistuspaikka ei osunut ihan nappiin, jolloin tietoisesti pyysin Jussia venyttämään. Matka jatkui siitä asiallisesti kakkosesteelle, joka ylittyi ihan ok. Kolmoselle taasen lähdettiin hieman kauempaa, mutta ei onneksi ihan vallattomasti. Nelosena olleella puomilla laukka ei edelleenkään vaihtunut kokonaan, jolloin sain korjata sen ravin kautta. Viitoselle odotutin Jussia kunnolla, jolloin pääsimme sen samoin kuin suoran linjan kuutoselle asiallisesti viidellä askeleella. Tämä oli paljon parempi rata, vaikka jokainen ponnistuspaikka ei ollutkaan täydellinen. Pääsin kuitenkin itse päättämään ratkaisut eikä Jussi valinnut vallatonta kohtaa lähteä hyppyyn.

Olipa kyllä hassu tunti ja sangen opettavainenkin. Jussin kanssa jokainen lähestyminen pitää yksinkertaisesti ratsastaa loppuun asti. Ei auta ynnäillä kolmea askelta ennen hyppyä ja heittäytyä sitten matkustamaan. Jussille menee silloin heti pakka sekaisin, jolloin se hieman höpsömpänä tapauksena ratkaisee tilanteet yleensä lähtemällä liian kaukaa. Jussin kanssa oppisin kyllä älyttömästi hevosen tuomisesta esteelle. Pitääpä melkein toivoa sitä erikseen joskus estetunnille. Sitä ennen meillä on kuitenkin ne estekisat luvassa. Kunhan vain sielläkin saan oltua se, joka tekee päätökset, niin menee meillä toivottavasti ihan hyvin. Tasaista ja puhdasta rataa siis hakemaan.