Keskiviikon valmennusryhmän tunnille toivoin etukäteen Epperiä, jolla ajattelin mennä oman seuran helatorstain estekisat. Tunnilla oli luvassa puomeja ja kavaletteja kuuden ratsukon voimin. Tallille päästyäni totesin Epperinkin saaneen suosiota kisaratsuna ja tulleen toivotuksi kisoihin maksimimäärän. No, sen kanssa oli silti kiva mennä tunnille treenaamaan.
Tunnin alusta asti pyrin miettimään, miten saisin Epperin edes hieman kantamaan itseään edestä ja miten minun pitäisi olla kyydissä, etten pahentaisi tilannetta. Epper liikkui kohtuullisen kivasti ravissa, jossa tahkosimme suoralla linjalla olleita kolmea puomia, joista keskimmäiselle pyöräytettiin iso ympyrä. Yritin ratsastaa Epperin liikkumaan ajoissa ennen puomeja, jolloin saisin rentoutua niiden aikana. Pääosin taktiikka toimi, mutta välillä Epper pääsi hidastamaan puomeilla. Olin kuitenkin tarkkana huomauttamaan asiasta, jolloin tehtävä alkoi sujua kivasti. Ympyröillä sain muistaa kunnollisen tien lisäksi myös sen etenemisen, ettei Epper yrittänyt hidastaa siellä.
Raviverryttelyn jälkeen tahkosimme lopputunnin laukassa puomeja sekä juuri ja juuri maasta irronneita kavaletteja. Tulimme pelkkää suoraa linjaa keskimmäiselle kavaletille edelleen ympyrän pyöräyttäen kuin pituushalkaisijalla olleen kavaletin kautta ensin ympyrää ja sitten suunnanvaihtoa yhdistettynä edelleen osaksi suoraa linjaa. Suora linja ei sinällään tuottanut enää uusia pulmia, lähinnä Epper pääsi venähtämään välillä pitkäksi, jolloin askel ei sopinut niin hyvin. Ympyrällä hypätty kavaletti sujui vähän tahmaillen, ja ensimmäisellä kerralla Epper hyytyi liki täysin sen eteen ennen kuin vaivoin möngersi itsensä siitä yli. Teimme samalle pituushalkaisijan kavaletille myös laukanvaihdot molempiin suuntiin. Saimme tehtyä nämä kertaalleen molempiin suuntiin, vaikka etenemisemme tuntui aika tahmaiselta. Epper pääsi välillä hidastamaan puomeja ja kavaletteja kohti. Lopputunnista aloin tajuta syyksi sen, että kippasin aina hitusen etukenoon niille lähestyttäessä. Se varmasti hyydytti Epperiä vielä, kun se jo ennestään oli itse etuosallaan kenottamassa. Siinä vaiheessa, kun sekä kuski että ratsu olivat etupainoisina, ei meno nyt vain voinut olla kovin sutjakkaa.
Loppuraveissa hain vielä meihin molempiin ryhtiä, ja saimmekin ihan kivaa etenemistä. Puomi- ja kavalettitehtävät jäivät vähän hampaankoloon, sillä olin jotenkin odottanut tarmokkaampaa menoa. Eihän Epper laiska ollut, vaan teki tehtävät ihan asiallisesti. Silti fiiliksenä oli vähän sellainen ei ihan, mutta sinnepäin. Ilmeisesti kaipasin siitä vielä muutamaa astetta viilatumpaa menoa, jota en kuitenkaan tainnut tulla ratsastaneeksi. Epperin kanssa ainakin oppisin istumaan satulassa kenottamatta, jos se näin selvästi vaikuttaa ratsun menoon. Tämän treenin perusteella olisi kyllä jäänyt arveluttamaan 80 sentin radan tahkoaminen, mutta eipä se tosiaan enää ollutkaan vaihtoehto. Kisojen luokkavaihtoehtoina olevat ristikko, 40–50 senttiä ja 80 senttiä sekä vähäisten hyppyhevosten yhtälö tuotti kyllä pulmia. Kisoihin teki silti mieli, joten lopulta lätkäisin itseni pienoisen jokeriratsun kanssa luokkaan, jota en tuolla tallilla ole koskaan kisoissa hypännyt. Joten Jussi ja 40–50 senttiä arvostelulla A.1.0, täältä toivottavasti tullaan! Sitä ennen meillä tosin on yhdet treenit Jussin kanssa. Ihan vain varmuuden vuoksi.
