Kerrassaan kiva kisarata

Helatorstaina oli oman seurani 1-tason estekisat, joihin olin ilmoittautunut Jussilla 40–50 sentin luokkaan. Arvosteluna oli A.1.0. Luokka oli jaettu kahteen osaan: junnut ja sennut. Meitä sennuja oli tosin vain kolme. Useamman päivän sateet olivat muuttaneet kentän mutalammikoksi, jossa saattoi vain kävellä. Verryttely ja rata mentiin maneesissa.

Koska Jussilla oli samassa sennujen luokassa toinenkin kuski, kävin verryttelemässä jo junnujen viimeisessä verryttelyryhmässä. Jussin kanssa sain nopeasti tarkistettua kaasun, jarrun ja ratin. Verkkahypyt otimme oikeassa kierroksessa pystylle (ratapiirroksen este numero 5) ja vasemmassa kierroksessa okserille (ratapiirroksen este 3). Pystyhypyt menivät ongelmitta. Esteellä Jussi tosin vaihtoi turhaan laukan vasemmaksi, mutta sen korjaus onnistui ravin kautta. Ensimmäiselle okserihypylle Jussi roikaisi kaukaa. Näin tämän mahdollisuuden, mutta en saanut toppuuteltua Jussia odottamaan. Olinpahan kuitenkin hypyssä mukana. Toisella yrittämällä olin taas puikoissa, jolloin Jussi kuunteli minua, ja pääsimme esteen sujuvasti. Tämä riitti meille, ja luovutin Jussin toisen ratsastajan käyttöön. Minun vuoroni oli luokan viimeisenä.

Radalla lähdimme matkaan oikeassa laukassa. Jussi laukkasi ihan kohtuullisesti ja näin matalalla esteradalla sopivasti. Ykköselle tultaessa pyysin Jussia eteen, sillä mittailin matkan voivan päätyä miniaskeleeseen. Jussi vastasi pyyntöön hyvin ja venytti askelta sopivasti. Näin pääsimme ykkösen yli, ja laukkakin vaihtui toivotusti vasempaan. Kakkoselle tulimme myös ihan mukavasti, ja suoran linjan päässä olleelle kolmoselle pääsimme ihan hitusen kiemurtaen, mutta silti kuudella askeleella. Kolmosen jälkeen oli hyvä matka istua rennosti ja nauttia menosta. Neloselle tuli tehtyä asiallinen tie, jolloin se ylittyi ihan ok. Jussi vaihtoi hypyssä etuosansa, mutta ei takaosaansa ja korjasi esteen jälkeen itsensä nopeasti kokonaan vasempaan laukkaan. Korjasin Jussin sitten ravin kautta oikeaan laukkaan. Viitoselle tulimme hitusen lähelle, mutta tietoisesti sen valiten. Pidin Jussia hieman kiinni, ettei se päässyt kuvittelemaan hyppyä kaukaa. Jussi totteli oikein kivasti, ja viitonen ylittyi ihan ok. Kuutoselle pääsimme pistämällä suoralle linjalle seitsemän askelta. Kuutonen ylittyi hyvin, mutta Jussi oli sen jälkeen ristilaukassa. Ei muuta kuin ravin kautta korjaus. Seiskalle teimme taas ihanan asiallisen tien, jolloin radan viimeinenkin este ylittyi puhtaasti ja helposti.



Hitsit, että oli kivaa, ja Jussi oli kyllä niin mainio! Oli niin mukavaa mennä rata näin tasaisella hevosella, jonka kanssa saattoi ratsastaa ajatuksella teitä ja lähestymisiä, ja joka kuunteli ohjeet mukisematta. Ehdin jo radan aikana fiilistellä hyppäämisen helppoutta ja ennen kaikkea mukavuutta. Taputtelin Jussin hyväksi, ja pääsimme vielä tietysti puhtaalla suorituksella pokkaamaan punavalkoisen ruusukkeen. Palkintojenjaossa selvisi myös, että tuomari valitsi meidän suorituksemme luokan siisteimmäksi. Jeij! Hymy oli kyllä leveä ja fiilis mitä mainioin. Joskus on kyllä ihan paikallaan käydä hakemassa tällainen kisakokemus, jossa saa nautiskella menosta täysin omalla mukavuusalueella pysyen. Jussi on kyllä kiva hyppykaveri pienemmillä esteillä. Taidan kyllä toivoa sitä aina silloin tällöin estetunneille.

Videosta kiitos Kaisalle!