Keskiviikon valmennusryhmän tunti yhdistettiin taas aiemman tunnin kanssa. Ratsukoita oli silti vain kuusi, joten ainakin oli tilaa treenata. Ratsukseni sain Elmon. Koulutunnin aiheena olivat avotaivutukset, joita tehtiin niin käynnissä kuin ravissa.
Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi ilman sen kummempaa kuviota. Keskityin ratsastamaan Elmoa pyöreäksi yrittäen samalla muistaa, että sen pitäisi silloinkin kantaa etuosansa. Sain kyllä pyöreyttä, mutta Elmo piti painoaan sinnikkäästi etuosallaan. Ei nyt mitenkään selvästi nojaten, mutta olisin saanut ratsastaa poniin enemmän ryhtiä. Vasemmassa laukassa sain vähän palasia kohdilleen, mutta oikeassa laukassa jäimme molemmat Elmon kanssa tuuliajolle. Vauhti korvasi määrän ja laadun, kunnes opettajan kommentin avulla tajusin alkaa ratsastaa Elmoa vähän rauhallisemmaksi ja enemmän takajalkoja ajatellen.
Verryttelyn jälkeen siirryimme avotaivutusten pariin. Kuviona oli pyöräyttää pitkän sivun alkuun voltti, jonka jälkeen jatkettiin avotaivutuksessa. Pitkälle sivulle sai pyöräyttää tarvittaessa voltteja. Tätä tehtävää tulimmekin pääosan tunnista, ja askellajeina olivat käynti ja ravi. Meille Elmon kanssa helpompi suunta tuntui olevan vasen kierros. Molemmissa kierroksissa Elmo tosin hieman harasi asettumista vastaan, mutta sain itse ratsastettua tehtävän paremmin vasemmassa kierroksessa. Käynnissä oli hyvin aikaa hakea avotaivutuksen osia paikoilleen, jolloin saimme muutamia asiallisia pätkiä. Niiden aikana Elmo ryhdistäytyi edestä ja oli kohtuullisen pyöreä, jolloin sain hyvää tuntumaa siihen, miltä ponin pitäisi muutenkin tuntua.
Ravissa osien hakeminen kohdilleen olikin hieman hankalampaa. Paikoin Elmo jännittyi pyynnöistäni enkä saanut hallittua sitä kokonaan. Kun sain yhtä osaa vähän sinnepäin, pullahti jokin toinen osa pois paikoiltaan. Opettaja tuumasikin avotaivutusten olevan Elmolle vielä vähän vaikeita, jolloin niitä kannattaisi treenata pala kerrallaan. Sen jälkeen keskityinkin aina ensin hakemaan etuosaa oikeaa kohtaan, jonka jälkeen vasta mietin asettamista, jos sinne saakka saattoi mennä. Oikea kierros tökki ravissakin enemmän vastaan. Siinä oli kuitenkin se ilo, että peili oli apuna. Pulmana tahtoi olla se, että joko etuosa ei siirtynyt minnekään tai jos siirtyi, meni Elmo samalla liikaa kaulasta mutkalle. Aika paljon sain tasapainoilla eri apujen välillä sekä yrittää kiittää Elmoa sen tarjoamista pienistäkin hyvistä hetkistä. Omatkin aivonystyrät olivat mukavasti koetuksella, kun saimme treenata pitkästä aikaa tällaista tehtävää.
Loppuraveissa haeskelin vielä Elmoa hyvään raviin sekä houkuttelin sitä ryhdistäytymään edestä. Käytin apuna kohottavia puolipidätteitä ja pyrin kiittämään aina, kun Elmo vähän nousi edestä. Samalla sain muistaa ratsastaa pohkeilla riittävästi ja pitää ne tuntumalla. Saimme taas kovasti ainakin sinnepäin olleita hetkiä, jotka tietysti ilahduttivat. Saisin silti ajatella takajalkojen päällä istumista sekä niiden aktivoimista hommiin entistä enemmän. Monesti tuppaan keskittymään liikaa etuosaan ja sen pyöreyteen, jolloin takajalat jäävät paitsioon. Pienen ravisäädön jälkeen annoin Elmon vielä venyttää ohjan perässä eteen ja alas. Poni on sangen näppärä tässä harjoituksessa, joten tuntimme päättyi mukavan rentoihin tunnelmiin.
