Tiistaina tarjoutui mahdollisuus Artsin tuntiin Tallinmäellä, ja onnekseni pääsin osallistumaan. Pyysin ratsukseni Hiliman, sillä arvelin Artsin oppien olevan senkin kanssa oikein hyödyllisiä. Tunnin jaoin toisen ratsukon kanssa, ja pääsimme treenaamaan hyvin perusjuttuja. Valtaosan tunnista pysyimme pääty-ympyrällä.
Ratsastimme pääty-ympyrälle ensin neljään kohtaan pysähdykset. Hilimahan ei meinannut jaksaa seisoa, vaan pyrki aina liikkeelle. Saimme kertailla hyvän tovin pysähdyksiä ennen kuin Hilima malttoi seistä vaaditun ajan. Sen jälkeen aloimme ajatella ympyrää salmiakkikuviona, jossa oli neljä selvää kääntöpistettä. Salmiakkikuvio muuttui lopulta mutterikuvioksi ja lopulta ihan ympyräksi. Käännöksissä ohjeeksi tuli viedä sisäohjalla johtaen hevoset etujalat toivottuun suuntaan ja korjata sisäpohkeella tarvittaessa, jos hevonen yritti valua sisälle liikaa. Pidätteet tehtiin puolestaan ulko-ohjalla. Oikea kierros oli meille helpompi, sillä siihen suuntaan sain Hilimaa kääntymään oikein, asetukset läpi ja vähän rennompia ja pyöreämpiä pätkiä. Vasemmassa kierroksessa asetusten läpisaanti samoin kuin etuosan vieminen toivottuun suuntaan olivat hankalampia. Opettaja ohjeisti ihanan sinnikkäästi tekemään asiat oikein sekä kiittämään sisäkädellä taputtamalla, jotta homma ei menisi vetokisaksi. Oli muka vaikea hahmottaa, että ohjia saattoi käyttää toisistaan riippumattomina. Jotenkin sisäkäsi tahtoi aina lähteä mukaan, jos yritin tehdä ulkokädellä pidätteitä. Kun taas sisäkäsi teki jotain, herpaantui ulkokäsi omille teilleen. Sain kuitenkin kohtuullisesti kiinni sisäpohkeella korjaamisesta, mikä suoristi Hilimaa ja helpotti käännöksiä.
Tahkosimme samaa kuviota myös ravissa. Kuvio muuttui sen verran, että pääty-ympyrän pitkien sivujen kohtiin pyöräytimme voltit. Ravissa Hilima tahtoi muuttua kiireiseksi, joten sain toppuutella sitä melkoisesti. Samalla kuitenkin piti olla herkkänä myötäämässä, etten lietsonut ratsua vetokisaan. Välillä menomme oli melkoista hirveilyä, kun Hilima jännittyi avuistani enkä saanut sitä kuulolle saati rentoutumaan. Välillä taas sain jotenkin itseäni järjestykseen, jolloin Hilima pääsi rentoutumaan ja väläytti taas hyviä pätkiä. Opettaja muistutteli myötäyksen tärkeydestä, sillä Hilima reagoi siihen hyvin myötäämällä vastineeksi. Neuvoksi tuli myös ajatella istumista Hiliman takajalkojen päällä, sillä tahdoin välillä keikahtaa etukenoon. Puhumattakaan siitä, että vasemman kylkeni tuki tuppasi katoamaan, jolloin Hiliman kanssa molemmat kenotimme vasemmalle.
Otimme kuviolle myös vaihtelevasti puolikkaan ympyrän verran laukkaa, välillä taas ihan ympyränkin yhteen menoon laukaten. Laukan jälkeinen ravi oli taas sellaista kipitystä, että oksat pois. Laukka itsessään paljasti taas hyvin pulmani pitää hevonen reitillä, vaan hetkittäin saimme korjattua tätä paremmaksi. Opettaja muistutteli edelleen myötäämään, mutta silti kääntämään sekä istumaan takajaloilla. Sama mantra siis kuin aiemmin, ja pisteet opettajalle sen sinnikkäästä kertaamisesta. Itselleni vaikeinta taisi olla se, että sain sekä käännettyä etuosaa että vartioitua tarvittaessa sisäpohkeella. Tuppasin unohtamaan sisäpohkeen, jolloin Hilima pääsi kaatumaan sisälle. Paremman pohjetuntuman avulla oli helpompi korjata tarvittaessa, jolloin myös pääsin kääntämäänkin Hilimaa paremmin. Kun sain näitä palikoita kohdalleen, tarjosi Hilima mainioita hetkiä laukassakin.
Laukkatyöskentelyn jälkeen palasimme vielä toviksi ravaamaan pääty-ympyrälle, jolle pyöräytimme myös ne tutut voltit. Laukan jälkeen meno oli tovin ja toisenkin kiireistä, mutta sinnikkäästi yrittämällä sain Hilimaa aina välillä kuuntelemaan. Samoja palikoita ja apuja sain siis rakennella yhä uudelleen kohdilleen, mikä toimi hyvänä kertauksena. Loppuun saimme molempiin suuntiin aivan asiallisia pätkiä, joihin oli hyvä päättää tunti. Ennen pitkien ohjien antamista opettaja neuvoi tekemään vielä yhden pysähdyksen, jossa Hilima odottaisi rauhassa. Siitä piti neuvotella pieni hetki, mutta lopulta Hilima malttoi seisahtua odottamaan rauhassa. Siihen saimme päättää tämän tunnin treenit.
Huh! Tuo oli kyllä päällimmäinen ajatus tunnista. Tunnin tehtävät olivat juuri sopivia peruasioiden opettelua meille Hiliman kanssa. Neuvot olivat tuttuja, mutta jotenkin ne silti muka unohtuvat monella tunnilla. Hiliman kanssa saan kyllä kiinnittää huomioita eri asioihin kuin Jetin kanssa. Se on tosin hyvää vaihtelua samoin kuin treeniä. Toki Jetinkin kanssa minulla on samankaltaisia pulmia, mutta ilmeisesti Jetin oman osaamisen takia ne korjautuvat hieman helpommin. Hilimassa hienoa on se, ettei sen kanssa tarvitse murehtia eteenpäinpyrkimyksestä. Päinvastoin, sillä meillä on välillä jarrut hukassa. Hilimassa kivaa on myös se, kuinka se pienen häsellyksen jälkeen malttaa taas keskittyä ja palkitsee hyvät hetket selvästi. Tiedänpähän ainakin, kun olen saanut tehtyä asioita oikein, kun Hilima pyöristyy ja rentoutuu. Onhan meillä vielä työnsarkaa edessä, mutta toistaiseksi tuntuu siltä, että yhteistyömme virittäminen parempaan suuntaan on aivan mahdollista. Se juuri motivoi treenamaan lisää.
