Maanantaina meillä piti olla valmennustunti Tallinmäellä, mutta se korvautui oman opettajan tunnilla. Olin onneksi ehtinyt asennoitua valmennushenkisesti, joten olin läntännyt mielikuvitussilinterin syvälle päähäni. Tunnille lähdin sillä asenteella, että nyt muuten ratsastan enkä vain vikise. Ratsunani oli tietysti Jetti, ja jaoin tunnin Kaisan kanssa.
Alkukäynnit hoidimme näppärästi peltolenkin kautta. Kentälle päästyämme aloimme ravissa miettiä hevosen muotoa. Välillä tuli ratsastaa hevosta vähän lyhyemmäksi ja korkeammalle niskalle, välillä taas pidemmäksi eteen ja alas -ajatuksella. Opettaja hoksautti minulle sen, että Jetin piti liikkua myös lyhyemmässä muodossa eikä vain silloin, kun se sai mennä pidempänä. Muistutuksena tuli myös pitää ne ohjat käsissä, kun Jettiä pyysi liikkumaan. Sain ratsastettua alusta asti aika napakasti, jolloin Jetti tarjosi hyvin sekä lyhyempää että etenkin eteen ja alas -ajatuksen pidempää muotoa tuntumalla pysyen. Raviin saimme paikoin mukavaa tahtia etenkin, kun muistin huolehtia Jetin suoruudesta. Niin ja pitää ne ohjat tuntumalla. Sekä tietysti käyttää niitä pohkeita. Monta palasta oli siis hoidettavana, mutta ihmeen hyvin ne tänään pysyivät näpeissä.
Seuraavaksi mietimme suoruutta laukassa. Meillä Jetin kanssa erityisesti vasen kierros on vaikea, sillä Jetti tykkää nakata siinä takaosansa sisemmäs. Tällä kertaa tämä pulma korostui alussa tavallistakin enemmän. En tiedä, mitä ihmettä tein, kun Jetti meni niin vinkkarassa. Yritin korjata tilannetta, mutta Jetti vastasi pyyntöihini poikittamalla enemmän. Tässä vaiheessa minun piti jo käydä käynnissä ja juttelemassa opettajan kanssa. Ohjeeksi tuli hyödyntää vasta-asetusta ja pitää pohkeilla hevonen raiteilla. Vasemman pohkeeni pidin tuntumalla, jotta Jetti ei yrittänyt enempää tyyrätä takaosaansa siihen suuntaan. Oikea pohje puolestaan vasta-asetuksen kanssa pyrki siirtämään etuosan moottorin eli takaosan eteen. Vinkiksi tuli ajatella sulkutaivutusta oikealle, kun Jetti pyrki tarjoamaan sulkutaivutuksen kaltaista menoa vasemmalle. Tämä mielikuva auttoi lopulta, ja sain omia apujani kohdilleen. Kas kummaa, niin se Jettikin vain suoristui paremmaksi. Laukka muuttui heti Jetin ollessa suorempana paljon rennommaksi ja tasaisemmaksi. Ero oli selvä, mikä auttoi huomaamaan aina, jos Jetti oli valumassa taas mutkalle. Työstimme suoruutta myös oikeassa laukassa, jossa oikeastaan sain keskittyä hakemaan asetuksen oikealle rehellisemmin läpi. Kun se löytyi, muuttui laukka taas paremmaksi. Paikoin Jetti laukkasi rennosti ja kohtuullisessa muodossa, jolloin piti tietysti testata vähän isompaa laukkaa. Se lähtikin mukavasti eikä istuminen siinä ollut sen vaikeampaa. Ai, että tuntui hyvältä!
Lopuksi treenasimme vielä vastalaukkaa. Kuviona oli nostaa pitkän sivun alusta käynnistä vastalaukka ja laukata kierroksen verran. Lyhyet sivut sai ratsastaa vähän loivemmin siten, että niidenkin aikana tuli hetki etenemistä suoraan. Aloitimme vasemmassa kierroksessa eli oikeassa laukassa. Ensimmäinen lyhyen sivun kaarre meni heti nappiin ja aika helposti vieläpä, joten aloin hihkua. No, Jettihän pudotti heti raville, mutta oli se silti hieno aloitus. Sen jälkeen sain ratsastettua kierroksen ja toisenkin siten, että Jetti säilytti vastalaukan kaarteissa ja meni itse asiassa aika kivan tasapainossa ja helposti. Yritin itse olla heilumatta selässä, vaikka hieman ylivarmistelin laukan säilymistä. Vastalaukka oikeassa kierroksessa eli vasemmassa laukassa oli hieman tihkaampi aluksi. Jetti pääsi pudottamaan raville enkä aluksi saanut aina korjattua sitä vastalaukkaan, kun Jetti tarjosi myötälaukkaa. Hiljalleen sain tehtyä avut selvemmin, jolloin pääsimme tahkoamaan varsinaisia vastalaukkakaarteita. Varmistelin tässä suunnassa aiempaan kierrokseen verrattuna enemmän. Ilmeisesti suunta tuntui minulle vaikeammalta oikeaan verrattuna. Opettaja neuvoi asettamaan rohkeasti oikealle, mikä lopulta auttoi. Kun Jetin sai asettumaan sinne vastalaukan säilyttäen, löysi se omia palasiaan kohdalle ja pyöristyi kivasti. Niinä hetkinä vastalaukkakaarteet menivät taas aika tasapainoisesti ja helposti. Hitsit! Tämä tehtävä kyllä palkitsi niin, että taputtelin Jetin kiitoksena superhyväksi.
Loppuraveissa piti vielä vähän fiilistellä vähän suorempaa hevosta. Jetti ravasi mukavasti ilman suurempia prässäilyjä. Kyllähän se toki ehdotti myös hitailua ja vinkkarallaan menemistä, mutta korjaantui kyllä takaisin paremmaksi. Tämä tunti oli kyllä taas niitä, joiden voimalla jaksaa monet mönkään menevät kerrat. On se vain älytön ero, kun saa ratsastettua oikealla asenteella. Hommat luistavat paljon helpommin, kun oikeasti yrittää eikä nakkaa hanskoja heti tiskiin ja siirry siihen mutkuemmäosaakuoonniinhuono-voivotteluun. Oli siistiä saada omalla ratsastuksella Jettiä näyttämään osaamistaan. Hitsit, kivaa! Tätä lisää!
