Tältähän se tuntuu

Perjantaina olin Oulunsalon ratsastuskoulun sennujen C-tunnilla. Ratsukoita oli kahdeksan, ja tunnin aiheena hevosen suoruus sekä kulmien ratsastaminen. Ratsukseni sain Preluden, 2010 syntyneen tamman.

Kuviona oli ratsastaa kenttä isona kulmikkaana kahdeksikkona eli molemmat päädyt ratsastettiin isoina neliöinä. Kuviota tultiin kaikissa askellajeissa ja päätyihin lisättiin myös alun jälkeen ympyrät. Alkutunnin hoin taas itselleni tuttua mantraa: kädet, katse, pohkeet. Tänään suurimmat pulmat olivat käsien ja harjoitusravissa istumisen kanssa. Kädet eivät taaskaan halunneet pysyä kannettuina tai oikeassa kohdassa, vaan seikkailivat minne sattuu. Istuntani taas levisi harjoitusravissa enkä siten saanut keskityttyä kunnolla itse tehtävään.

Prelude ei vaikuttanut erityisen jäykältä kumpaankaan suuntaan, jolloin kulmien ratsastaminen meni ihan mukavasti. Mitä nyt oma istuntani oli aina johonkin suuntaan vinkkarassa, ja ylävartalo tahtoi painua kasaan. Käsien lisäksi opettaja muistutteli katseestakin, mutta ihmeen hyvin sain pidettyä sen eteenpäin, vaikka välillä tunnustan ihastelleeni myös hevosen niskaa.

Kuvio oli ehdottomasti hankalin harjoitusravissa. Preluden ravi ei ollut sinällään kovin isoa, mutta eipä istuntani rippeet pitäneet siinäkään kovin kehuttavasti. Jäimmekin vähän sellaiseen hiippailevaan hirviraviin, mikä ei ainakaan auttanut. Jos olisin osannut ratsastaa Preluden käyttämään itseään oikein, olisi ravikin varmasti tasoittunut. Kulmat tahtoivatkin vähän lipsua miten sattuu, kun istuntani kertoi hevoselle vaikka mitä kummallisuuksia. Kulmien jälkeen kuitenkin pääsimme aika asiallisesti suoraan.

Tehtävän parhaimmat hetket tulivat laukassa. Preluden laukka oli oikein mukavaa, ja sain istuttua siinä paljon paremmin. Käteni löysivät myös paremmin paikkansa, jolloin sain houkuteltua Preluden vähän pyöristymään, jolloin meno parani entisestään. Laukka rullasi, Prelude oli kuulolla, kulmat ehti ratsastaa ja niiden jälkeen meno jatkui suoraan. Hitsit, tältähän sen ratsastuksen pitäisi tuntua ja vitsit, miten kivalta se tuntuikaan! 

Loppuraveissa sain vielä istuntapakkaani keventäen kasaan, jolloin Prelude pääsi tarjoamaan pätkiä rennon pyöreähköä menoa. Tästä olisi ollut itse asiassa hyvä aloittaa koko tunti. Enää tarvitsee oppia tekemään liki koko tunnin työn vaatinut onnistuminen heti alkuverryttelyssä. Helppoa, eikös? Tunnin tehtävät olivat taas hyvää perusratsastusta, jossa kyllä riittää hiottavaa loputtomiin. Tykkäsin Preludesta, ja se taisikin kiilata kärkeen tallin hevosista. Monta on tosin vielä kokeilematta, mutta olipa mukava törmätä ratsuun, josta pääsi jo tunnissa aavistuksen jyvälle.

Hyvällä mielellä tauolle

Keskiviikkona lyöttäydyin puolestaan koulutunnin viidenneksi ratsastajaksi. Ratsukseni sain ilahduttavasti Masan. Tunnilla työstimme asetuksia, teiden ratsastamista sekä suoruutta.

Alkuverryttelyssä tahkosimme käynnissä ja ravissa keskiympyrää siinä asetuksia haeskellen. Masa vähän yliasettui itsestään oikealle, joten pyrin nappaamaan sen paremmin vasemman eli ulko-ohjan tuntumalle. Vasemmalle se ei taaskaan asettunut niin hyvin, joten sain houkutella sitä siinä kierroksessa enemmän. Masa liikkui käynnissä ja ravissa hyvin, kunhan ensin herättelin sen.

Seuraavana tehtävänä keskityimme tarkkojen teiden ratsastamiseen. Nostimme käynnistä laukan lyhyen sivun keskeltä ja käänsimme pääty-ympyrälle, jolla pysyimme kaksi kierrosta. Sen jälkeen ratsastimme kulman tarkasti ja pitkän sivun loppupuolella siirryimme raviin. Masa nosti laukat käynnistä näppärästi. Pääty-ympyrällä sain itse vähän hahmotella kuviota ja kääntää tarkemmin, niin senkin reitti löytyi. Pääty-ympyrän jälkeen saimme jatkettua molemmissa laukoissa kulman helposti eikä Masa yrittänyt liirailla omille teilleen. Tehtävä sujui kaikin puolin sangen helposti. Laukkakin pyöri ihan kivasti, vaikka toki Masaa hieman sai nohitella. Hyvin se kuitenkin yritti, joten kyllä sekin oli hommassa mukana. Tehtävällä heikoin kohta taisi olla siirtyminen laukasta raviin. En juurikaan jaksanut valmistella sitä, minkä kyllä huomasi. No, ei sitä kaikkeen pysty. Kerralla ainakaan.

Lopuksi tulimme vielä pari kertaa käynnissä ja sitten harjoitusravissa keskihalkaisijalle mahdollisimman suorana sekä ajoissa kääntymisen lyhyelle sivulle valmistellen. Masa pysyi keskihalkaisijalla ihan hyvin, vaikka pientä valumista tuli paikoin. Oikealle kääntyminen oli helppo valmistella, asettuihan Masa sinne puoliksi itsestään. Vasemmalle kääntymistä sain valmistella selvästi enemmän, jotta sain asetuksen paremmin läpi. Sekin suunta alkoi toimia ihan hyvin, vaikka puoliero jäi silti tuntumaan. Tämä tehtävä päättyi siihen, että teimme pysähdyksen, edelleen mahdollisimman suorana. Jos se onnistui, sai siitä siirtyä suoraan loppukäynteihin pitkin ohjin. Masa taisi kuulla tämän porkkanan, sillä se pysähtyi valumatta minnekään. Siitä pääsimmekin käppäilemään loppukäynnit. Masa oli kyllä taas niin kiva ja mutkaton. Se myös liikkui asiallisesti eikä ollut yhtään kuntopyörä. Mukava tunti mukavalla hevosella. Tästä tunnista jäi oikein hyvä mieli.

Loppuun kirjoitan vielä sellaista, jota en jossain vaiheessa olisi millään voinut kuvitellakaan kirjoittavani. Ratsastusharrastukseni jää nyt määrittelemättömälle tauolle. Tässä noin vuoden aikana innostukseni lajia kohtaan on ollut laskusuunnassa eikä ratsastus ole enää napannut niin kuin ennen. Se on tuntunut enemmän pakkopullalta. Sellaisessa ei ole mitään tolkkua, joten otan suosiolla nyt ihan kokonaan taukoa. Viikon, kuukauden vai minkä ajan? En tiedä, sen näkee sitten. Koska en käy ratsastamassa, en luonnollisesti päivitä tätä blogiakaan. Palataan siis joskus, ehkä.

Suoruutta ja haitaria

Maanantain tunnilla oli puomeja ja kavaletteja. Ratsunani oli Pave, ja tunnilla oli yhteensä viisi ratsukkoa. Pääsimme kahden puomin suoralla linjalla ratsastamaan hevosia suoriksi sekä säätelemään askelta pidemmästä lyhyemmäksi. Laukanvaihtoja testasimme puolestaan kahden kavaletin kahdeksikolla.

Suoralla puomilinjalla vasemmassa kierroksessa Pave pysyi niin ravissa kuin laukassa aika hyvin suorana. Hieman se yritti ottaa ulkoa tilaa, mutta korjautui helposti. Oikeassa kierroksessa ja etenkin laukassa Pave valui selvästi enemmän ulos ja pyrki kenottamaan vasemmalle. Tai siltä se tuntui selkään, ohjeeksi tuli kuitenkin päästää oikealta. En oikein tunnin aikana saanut pehmiteltyä Paven oikeaa puolta, mikä varmasti aiheutti sen, että mielsin sen ongelmaksi suoruustehtävällä. Mielestäni Pave kyllä kenotti kaulastaan vasemmalle mutkalla eli tahdoin korjata asiaa suoristamalla oikealla ohjalla. Enemmän olisi kuitenkin pitänyt tehdä pohkeilla, jotta olisin saanut Paven paremmin rungosta suoraksi. Sitä myöten kuvittelemani kenotuskin olisi varmaan korjautunut tai muuttunut näyttämään minun vinkkelistäni suoremmalta.

Suora linja oli noin 20 metrin pituinen, ja pääsimme seuraavaksi säätelemään askelta sillä. Oikeassa laukassa onnistuimme tulemaan linjan viidellä ja kahdeksalla askeleella. Viisi askelta jäi jopa vähän ahtaaksi. Vasemmassa laukassa hurautimme välin vahingossa neljällä. Tähän suuntaan en saanut kerittyä Paven laukkaa, jolloin en saanut väliin survottua kahdeksaa askelta, vaan jouduimme tyytymään seitsemään. Olisi pitänyt jaksaa prässätä enemmän, mutta nyt ei vain onnistunut.

Lopuksi tulimme vielä pari kierrosta kahden kavaletin kahdeksikolla laukkoja vaihdellen. Meillä tehtävä meni viimeistä kavaletin ylitystä lukuun ottamatta nappiin, ja kaikki vaihdot tulivat oikein. Viimeisellä kavaletilla Pave ei vaihtanutkaan vasenta laukkaa oikeaan, vaan nappasi kavaletilla ristilaukan. Jäin ympyrälle ja yritin tuupata Paven korjaamaan takaosan oikeaan laukkaan, mutta ruuna päätti ristilaukan olevan voittajan valinta. Hurautin sitten yhden puomin yli, ja Pave päätteli siitä sen verran, että nappasi kokonaan vasemman laukan. Ei muuta kuin ravin kautta korjaus oikeaan laukkaan. Harmi, että viimeinen laukka jäi vaihtumatta. Muuten Pave teki vaihdot kivasti.

Loppukäynnit hoituivat pitkin ohjin. Tunnin tehtävät olivat hyödyllisiä, mutta etenkin suoristaminen kamalan kinkkistä. Jotenkin sitä näkee ja tuntee hevosen selästä eri tavalla kuin opettaja maasta käsin. Sitten onkin vaikea hahmottaa korjausohjeita, jos ne sattuvat selkään tuntumaan ihan kummilta. Tulipahan kuitenkin jotain väännettyä. Laukan sääteleminen taas oli kivaa, samoin vaihtotehtävä. Jotenkin ne puomit ja kavaletit vain motivoivat enemmän kuin pelkällä sileällä vääntäminen.

Suoristuspuuhissa

Maanantain koulutunnilla ratsukoita oli neljä. Ratsukseni sain Akun. Pääsimme työstämään tunnin aikana hevosten suoruutta keskiympyrällä. Ideana oli tuoda ympyrällä etuosaa vähän sisemmäs ja tarvittaessa väistättää takaosaa sen jälkeen vähän ulospäin, jotta takasisäjalka saatiin astumaan paremmin alle.

Ympyrällä suoristaminen toi tehtävään omat haasteensa. Olisin niin tykännyt tehdä kaiken sisäohjalla niin kuin yleensäkin. Ympyrällä oleminen sai minut halailemaan sisäohjaa vielä tuplasti enemmän. Tajusin hiljalleen antaa siitä aina periksi, jotta sain houkuteltua Akua enemmän ulko-ohjan tuelle. Etuosan siirtäminen sisemmäs onnistui niin ja näin. Oikea kierros tuntui ehkä hieman helpommalta vasempaan verrattuna. Takaosan väistätys tuppasi unohtumaan, sillä keskittymiseni tuntui menevän ihan etuosan hanskaamiseen. Akun suoremmat hetket tunsi satulaan kuitenkin hyvin. Ruuna tuntui niinä lyhyinä hetkinä vähän ryhdistäytyvän ja loksahtavan oikeinpäin. Ympyrällä auttoi opettajan vinkki ajatella käännöksiä aina kolmen askeleen välein. Näin suoristaminen ei päässyt unohtumaan, kun ei jäänyt vain koko ajan kääntämään.

Tulimme samaa tehtävää myös laukassa. Tässäkin keskityin edelleen enemmänkin etuosaan. Ravityöskentely oli osittain tehnyt tehtävänsä, sillä Aku tarjoili molemmissa laukoissa mukavia, joskin edelleen sangen lyhyitä hyviä hetkiä. Säätönappulani eivät ole olleet toviin Akun asetuksilla, joten tunti menikin niitä etsiessä. Yritin muistutella itseäni, ettei Akua jäädä pitelemään, vaan siltä pyydetään ja myödätään heti. Onnistuin toteuttamaan muistutuksiani osittain. Niinpä onnistumiset jäivät aika lyhyiksi ja yleinen meno aika kauas parhaimmista hetkistä Akun kanssa. Ajatusta hommassa kuitenkin aina välillä oli, ja opettaja kehui Akun näyttäneen rennolta ja tyytyväiseltä.

Loppuravissa pyörittelimme vielä koko kentän kahdeksikkoa ja annoimme hevosten venyttää ohjan perässä eteen ja alas. Aku lähti venyttämään ohjan perässä ihan asiallisesti, vaikka suunnanmuutoksissa se aina nousikin. Sen sai kuitenkin houkuteltua takaisin aika nopeasti. Oma työskentelyni tunnilla oli vähän puolitehoista, mikä varmasti näkyi tuloksissa. En saanut otettua Akua kunnolla työstettäväksi, vaan sain oikeastaan ajateltua ja korjattua vain etuosaa. Takaosa jäi hieman paitsioon. Aku pääsi myös vähän laiskottelemaan, mikä tarkoitti sitä, ettei se edennyt kovin pontevasti. Laiska se ei toki ollut, välillä jopa yritti kipittää, mutta ilmavuus puuttui jokaisesta askellajista. Aku tarjosi sellaista tätimenoa, ja taisin olla siihen tietämättäni ihan tyytyväinen. Aku kuitenkin teki työnsä muutoin tuttuun tapaan tunnollisesti, joten olihan sillä kiva mennä. Vaikka ne omat säädöt vähän hukassa olivatkin.

Suoruutta nostoon ja laukkaan

Tiistaina lyöttäydyin koulutunnin neljänneksi ratsastajaksi. Ratsukseni sain taas Laren. Tunnilla pääsimme treenaamaan oikein ajan kanssa ravista tehtyjen laukannostojen sekä itse laukan suoruutta.

Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi. Päätyihin pyöräytimme ympyrät, jotka raviverryttelyn aikana menimme laukassa. Alkutunnin aikana pohdiskelin, miten Laren saisi tasaiseksi ja vähän pyöristymään. Vastauksen juurta tuntui löytyvän riittävän rauhallisesta tahdista ja sitä kautta löytyvästä tasapainosta. Jos Lare pääsi niin sanotusti hiihtämään, piteni se samalla eikä pysynyt alla, vaan meni menojaan. Pääty-ympyrän laukoissa palasia loksahteli oikeampaan suuntaan, ja Lare tarjosi tasaisempia ja vähän pyöreämpiä hetkiä.

Verryttelyn jälkeen siirryimme tahkoamaan tunnin pääkuviota, jolla vierähtikin valtaosa ajasta. Pitkän sivun loppuun pyöräytimme ravissa voltin, jonka jälkeen tulimme keskihalkaisijalle. Suunnilleen sen puolessa välissä valmistelimme aina haluamamme laukan ja pyrimme pysymään sekä nostossa että laukassa riittävän suorana. Voltit olivat hyvä paikka saada Lare aina kuulolle, jos se oli hieman laukan jälkeisessä kipityksessä. Tasainen kääntäminen jarrutti vauhtia sopivasti, jolloin raviin löytyi tasapainoa. Lare alkoi tehtävän edetessä tarjota volteilla pätkiä pyöreämpää ravia.

Keskihalkaisijalle tehdyissä nostoissa ensimmäinen asia oli tulla niihin rauhassa sekä suoraan. Lare pääsi hieman kiemurtelemaan, mikäli en saanut pidettyä sitä molempien pohkeiden välissä. Yleisimmin Lare haki tilaa vasemmalta ennen nostoa. Sain siis vartioida sitä vasemmalla pohkeella vähän enemmän. Oikeaa pohjetta unohtamatta, sillä muutoin ruuna huomasi siellä olevan vapaata tilaa. Laukannostot lähtivät kohtuullisen kivasti, vaikka Lare pääsi hieman nakkaamaan takaosaa niissä vinoon. Lare kuunteli kuitenkin pyynnöt hyvin ja nosti aina pyydetyn laukan. Noston jälkeen muutamina kertoina Lare pääsi ottamaan pienen koukkauksen oikealle ennen kuin taas muistin molempien pohkeiden roolin suoraan ratsastamisessa. Tämän jälkeen kiemurtelut oikealle vähenivät, ja pääsimme parsimaan taas pientä valumista vasemmalle. Toistot auttoivat, ja loppuun saimme muutamia asiallisia nostoja samoin kuin kohtuullisen suoraa laukkaa.

Keskihalkaisijalla nostettu laukka otettiin pois pitkän sivun alussa raviin palaten. Jossain vaiheessa tehtävälle tuli mukaan ratsastaa ravissa pitkä sivu avotaivutuksessa. Tätä osuutta ei tosin opettaja seurannut, joten avotaivutusten sujuminen jäi vähän hämärän peittoon. Kuvittelen, että otimme oikeita askelia aina välillä, mutta arvelen meidän myös menneen kaula linkussa avotaivutusta muistuttamattakaan. Avotaivutuksen kaltainen liike auttoi kuitenkin rauhoittamaan Laren ravia samaan tapaan kuin voltit. Kun annoin Larelle muuta puuhaa kuin vain eteenpäin menemisen, keskittyi se paremmin ja malttoi.

Loppuravissa hurauttelimme vielä kenttää isona kahdeksikkona. Keskityin edelleen malttamiseen, ja Lare kuuntelikin aika mukavasti. Saimme molempiin suuntiin mukavan rentoja ja pyöreitä pätkiä, kun tahti pysyi riittävän rauhallisena. Olipa kiva hoksia jo tunnin alussa, mikä asia saattaisi auttaa ja vieläpä saada toteutettua sitä vähän. Lare on kyllä tämän kolmannen testikerran perusteella mukava kaveri. Ei mikään laiskajaakko, mutta ei myöskään päätön kipittäjä. Tasainen ja kiltti ruuna. Eipä haittaisi yhtään, vaikka ratsuvalikoimaan pulpahtaisi jostain samankaltainen, joskin ehkä vähän isompi kaveri.

Lantio alle ja kädet ylös

Maanantain toinen tunti meni Gian kanssa istuntapainotteisella koulutunnilla. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä kuusi. Ensimmäisen puoliskon tunnista käytimme istunnan korjaamiseen kaikissa askellajeissa. Sen kummempaa tehtävää ei ollut, vaan pääsimme opettajan tarkempaan syyniin aina pääty-ympyrällä.

Minä sain tehtäväkseni kääntää lantion paremmin alle, pysyä lähempänä satulan etukaarta, viedä vähän ylävartaloa etukumarasta taaemmas sekä kantaa kädet. Melkoinen korjauslista, vaan eipä noista mikään ihan puskista tullut. Lantio löytyi alle kohtuullisesti aina liikkeessä, mutta siirtymisissä erityisesti alaspäin keskivartalon tuki katosi, lantio keikahti ja selkä pääsi notkolle. Sain ajatuksen kanssa keskittyä pitämään lantion alla myös siirtymisissä. Ylävartalo tykkäsi myös unohtua vähän liian eteen etenkin, kun nohittelin Giaa liikkumaan. Käsiä en aluksi muistanutkaan, mutta onneksi opettaja hoksautteli niistäkin tiiviisti. Etenkin laukassa istunnan korjaaminen oli haastavinta. Yritin kyllä korjata istuntaani, ja hetkittäin se meni parempaan suuntaan, mutta tuntui sen verran vieraalta, että itsestäni tuntui aivan kuin olisin jarruttanut sillä. Vaan oikeasti Gia laukkasi paremmin, kun sain hilattua omia palikoitani enemmän kohdilleen. Käsien kantamisessa huomaan edelleen sen, kuinka selvän keskivartalon tuen siinä onnistuminen vaatii. Jos tukea ei ole, eivät kädetkään pysy ylhäällä.

Jatkoimme istunnan miettimistä ravitehtävällä, joka oli edellistunnilta tuttu. Pyöräytimme pitkän sivun loppuun voltin, tulimme keskihalkaisijalle, pyöräytimme sen keskelle tulosuuntaan nähden vastakkaisen voltin, jatkoimme keskihalkaisijan loppuun ja käännyimme sille tehdyn voltin kanssa samaan suuntaan. Harjoitusravissa sain pidettyä lantion kohtuullisesti alla ja sitä kautta pysyin lähempänä satulan etukaarta enkä valunut liian taakse. Jännitin kuitenkin vääriä paikkoja, sillä jalkani kipristyivät samalla. Keskivartalon tuki oli kuitenkin paremmin mukana, sillä kädet pysyivät nyt paremmin ylhäällä. Gian kanssa suoraan meneminen samoin kuin voltit onnistuivat mukavasti. Sen ansiosta saatoinkin keskittyä enemmän istunnan korjaamiseen. Olin erityisen tyytyväinen siihen, kuinka asiallisesti pääsimme keskihalkaisijalta vasemmalle, vaikka se minulle hankalampi suunta onkin. Gia oli kuitenkin mukavan tasainen molempiin suuntiin, mikä helpotti omaa menoani selvästi.

Siinäpä olivatkin tunnin tehtävät. Istuntatunnilla ei kummempia tehtäviä tarvitsekaan, keskittyminen kun menee hyvin pitkälti siihen omaan kroppaan. Tällä tunnilla uutena korjauksena istuntaani tuli se, että minun pitäisi pysyä enemmän etukaaren luona. Tätä en olekaan kummemmin tullut ajatelleeksi. Paitsi tietyissä, joskin harvoissa, satuloissa huomaan laskevani liukumäkeä takakaarta kohti. Lantion kääntäminen kunnolla alle auttoi pysymään oikeammassa kohdassa satulaa. Kivaa oli se, että sain tunnin aikana vähän jämäköitettyä keskikroppaa, jolloin myös kädetkin pysyivät paremmin kannettuina. Vaan työtähän tässä istunnassa silti on. Siksipä onkin kiva, että siihen paneudutaan joskus ihan kunnolla.

Mukavan kevyttä

Maanantaina tuli taas ahmittua tuplat. Ensimmäiselle koulutunnille sain Tupun ja tunnin jaoin viiden muun ratsukon kanssa. Treeniaiheena olivat kääntöpisteajattelu ympyröillä, voltit sekä suoraan ratsastaminen.

Alkuverryttelyssä tahkosimme pääty-ympyröitä kääntöpisteajattelulla. Ympyrä ratsastettiin kahdeksankulmiona eli siihen mahtui myös suoraan mentyjä pätkiä. Tehtävää tulimme ravissa ja laukassa. Tupu oli tänään alkutunnista saakka mukavan tasainen. Se asettui molempiin suuntiin eikä kiirehtinyt. Laukassa oli tosin edelleen pientä painamista sisälle, mutta ei mitään kovin kamalaa. Kääntöpisteajattelu auttoi minua jättämään sisäohjan sopivasti rauhaan. Meno oli aika tasaista ja helppoa, ja opettajakin oli suoritukseemme tyytyväinen.

Tunnin pääkuviona pyöräytimme pitkän sivun loppuun voltin, tulimme keskihalkaisijalle, pyöräytimme sen keskellä voltin tulosuuntaan nähden vastakkaiseen suuntaan ja jatkoimme keskihalkaisijalta sillä tehdyn voltin kanssa samaan suuntaan. Keskihalkaisijalla oli tarkoitus päästä suoraan, voltit taas ratsastettiin tavallisesti. Voltit sujuivat molempiin suuntiin aika mukavasti, joten niitä ei niin tarvinnut miettiä. Suoraan menemistä saikin työstää hieman enemmän. Sinällään Tupu pysyi keskihalkaisijalla hyvin, kunnes tuli aika valmistella uuteen suuntaan lähteminen. Jos lähdimme oikealle, pysyi Tupu reitillä ihan hyvin. Sen sijaan vasemmalle lähtemisen valmisteluissa Tupu ennakoi ja yritti valua uuteen suuntaan omia aikojaan. Hinasin näissä omaa painoani hieman enemmän oikealle ja estin Tupun valumiset sisäpohkeella. Nämä kikat auttoivat, vaikka selvä puoliero tehtävään jäikin.

Loppuravissa testasimme vielä pitkille sivuille muutamat askeleen pidennykset ravissa. Tupu malttoi tämänkin tehtävän hienosti. Lyhyellä sivulla sain sen odottamaan vähän lyhyemmässä ravissa, jolloin se lähti pidentämään askelta ihan vain päästämällä. Tupu tuli myös lyhyempään raviin kivasti takaisin. Ennen tehtävää ehdin ajatella Tupun innostuvan kipittämään, vaan olinpa mukavasti väärässä. Tunnin tehtävät päättyivätkin tähän ja samalla hyviin fiiliksiin. Tupu oli läpi tunnin mukavan kevyt ja tasainen. Se työskenteli hyvin eikä alkanut kiirehtiä tai ehdotella omia ratkaisujaan. Olipa kiva ratsastaa tällaista Tupua. Seuraavaksi pitää keksiä, miten sen saa houkuteltua samanlaiseksi toistekin.

Auktoriteetin ilo

Perjantaina oli vuoden ensimmäinen Artsin koulutunti. Ratsukseni otin Paven ja tunnin jaoin kolmen muun ratsukon kanssa. Pääsimme treenaamaan niin sulkutaivutuksia kuin vastataivutuksia sekä hevosen suoristamista. Alkuverryttelyn teimme aika itsenäisesti käynnissä ja ravissa. Pave oli vähän ponneton eikä ensin asettunut oikein kumpaankaan suuntaan. Hiljalleen sain asetukset oikealle kohtuullisesti läpi, mutta asetukset vasemmalle jäivät menemättä läpi. Sitten siirryimmekin jo tehtävien pariin.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme pitkät sivut kolmessa osassa: ensimmäinen kolmannes suoraan, toinen sulkutaivutuksessa ja viimeinen taas suoraan. Aloitimme oikeassa kierroksessa ja käynnissä. Pitkälle sivulle tuleminen suorana olikin hankalampaa kuin olin ajatellut. Jotenkin kulman jälkeen jätin Paven edelleen asettuneeksi, vaikka se olisi pitänyt suoristaa. Sulkutaivutuksen kaltainen oikealle onnistui kohtalaisesti käynnissä. Sen jälkeen suoristaminen oli helpompaa, pääsihän sillä vaikeammasta liikkeestä vähän helpompaan (vaikka oikeasti suorana meneminen ei ole kovin helppoa). Parin käyntikierroksen jälkeen siirryimme raviin. Voi jee. Kuinka hirvi hevonen voikaan olla? Vastaus: todella hirvi. Pave ei ensin alkanut ravissa ajatellakaan mitään sulkutaivutuksen kaltaista, kun yritin sitä pyytää. Sen sijaan se nakkasi päänsä kattoon ja jäkitti menemään. Tavallisella tunnilla olisin nakannut pyyhkeen ja ohjat kehään, mutta Artsin ihana auktoriteetti sai herneet pysymään poissa nenästäni. Vaikka Pave herneili, jatkoin sinnikästä pyytämistä ja yritin opettajan ohjeen mukaisesti istua sitä enemmän takajaloille, mitä enemmän Pave yritti jäkittää ja kiskoa minua eteen. Kierros kierrokselta saimme hieman parsittua menoa, vaikka rehellinen sulkutaivutus jäi kauas. Sain kuitenkin ohjattua Pavea parempaan suuntaan, mikä oli kuitenkin parannusta.

Vasemmassa kierroksessa aloitimme heti ravissa. Jaiks. Enteilin ongelmia ja niitä tietysti sain. Pave hirveili ja jäkitti vastaan pahemmin kuin oikeassa kierroksessa. En meinannut millään saada asetusta läpi eikä Paven takaosakaan oikein halunnut siirtyä uralta sisemmäs. Mutta jälleen kierros kierrokselta yritin uudelleen ja uudelleen enkä lähtenyt jupisemaan (paria mutinaa lukuun ottamatta). Opettaja jaksoi huomata pienetkin parannukset ja kehua niistä. Se motivoi yrittämään. Samalla tosin sain taas huomata sen, kuinka huonosti tunnen pienet liikkeet oikeaan suuntaan. Siksi teen tahattomasti monet liikkeet liioiteltuna, koska en tunne niitä ennen sitä vaihetta. Teimme sulkutaivutukset vielä muutamia kertoja lävistäjillä. Siinä sain taas pohtia tovin oikeaa asentoa, kun ei ollutkaan seinää antamassa suuntaa. Sulkutaivutuksen kaltainen oikealle tehtynä sujui edelleen paremmin kuin vasemmalle.

Laukassa lähdimme korjaamaan hevosia suoremmaksi vastataivutuksen avulla. Pitkillä sivuilla asetimme ulos sekä tyyräsimme takaosaa hieman seinää kohti. Lyhyet sivut piti tämän jälkeen kyetä ratsastamaan mahdollisimman suoraan. Hevosta ei saanut päästää oikaisemaan pitkälle sivulle, vaan jokainen lyhyen sivun metri tuli käyttää hyödyksi. Aloitimme vasemmassa laukassa. Tässä suunnassa Pave asettui asiallisesti oikealle, ja sain vietyä sen takaosaa vähän seinää kohti. Kun tämä liike onnistui, tuli Paveen ryhtiä ja laukkaan tasapainoa. Tämän jälkeen lyhyet sivut oli paljon helpompi ratsastaa, kun Pave ei niin ennakoinut, vaan enemmän odotti reittiohjeita.

Oikeassa kierroksessa elämä oli hankalampaa, koska asetus vasemmalle ei vieläkään meinannut mennä läpi. Otin ensin liikaa tilaa menemällä uralta sisempänä. Tämä sai Paven himoitsemaan kohti uraa, jonne se painoi menemään minua juuri kuuntelematta. Sitten tajusin hilautua vähän enemmän uralle, jolloin Pavella ei ollut enää hinkua yrittää punkea seinästä läpi. Tämän jälkeen sain sen taas kuuntelemaan vähän paremmin. Asetukset vasemmalle olivat vaikeita, mutta hetkittäin ne onnistuivat kohtalaisesti. Tällöin myös Paven takaosaa sai siirrettyä oikealle pohkeella vähän ulommas. Tehtävän loppupuolella palaset napsahtivat toviksi todella hyvin kohdilleen. Pave loksahti oikeinpäin, ryhdistyi ja kantoi itsensä edestä kunnolla. Laukka muuttui pehmeäksi ja pyöriväksi, ja Pave tuntui pysyvän aivan allani. Sen jälkeen niin asetus kuin takaosan siirtäminen sujuivat liki tuosta noin vain. Tätä menoa kesti noin kierroksen, mutta kyllä se tuntui aivan helkkarin hienolta! Fiilistelin menoa Pavea rutkasti kehuen, mutta en kuitenkaan heittäytynyt matkustajaksi. Hyvä Pave, hyvä minä!

Loppuravissa haimme vielä hyvää etenemistä. Sain vielä muistaa istua takajaloilla ja olemaan kippaamatta eteen. Tunnin tehtävät olivat ihanan haastavia ja puristivat mehut meistä Paven kanssa juuri oikealla tavalla. Hommia tuli paiskittua ihan kunnolla. Olin tunnissa todella tyytyväinen siihen, kuinka jaksoin yrittää enkä repinyt pelihousujani, vaikka hankalia pätkiä oli vaikka kuinka monta. Tuntiin mahtui kuitenkin pieniä parannuksia, ja etenkin oikeassa laukassa tullut kunnon onnistuminen tallentui hyvin mieleen. Tällainen tuli tarpeeseen, sillä koulutreenit Paven kanssa ovat jo tovin olleet melko kamalia. Nyt tuli taas olo, että voimme me Paven kanssa toimia yhteenkin, vaikka erimielisyyksiäkin mahtuu mukaan.

Kertausta perään

Tiistaikin meni tuplahevostelun merkeissä. Ensimmäisellä tunnilla oli koulua hevosen suoruuden ja pohkeenväistön merkeissä. Ratsukoita oli peräti seitsemän, ja minä sain ratsukseni Paven.

Alkuverryttelyssä ravasimme pitkät sivut hieman irti urasta ja pyrimme pitämään hevoset seinän tuen puuttumisesta huolimatta suorina. Tämän lisäksi pyöräyttelimme ympyröitä. Oikeassa kierroksessa Pave tuntui asettuvan itsekseen oikealle, joten sain suoristaa sitä vasemmalla ohjalla. Vasemmassa kierroksessa se taas pääsi vähän kiemurtelemaan molempiin suuntiin, kun suoraan meneminen ei joka hetki jostain syystä luonnistunut. Patistelin Pavea ravaamaan vähän paremmin, jolloin pääsimme paremmin myös suoraan.

Pohkeenväistöissä pääsin kertaamaan edellistunnin oppeja, sillä väistöt tehtiin taas etuosa uralla pysyen ja siitä takaosaa vähän sisemmäs väistättäen. Tällä kertaa väistöt tehtiin vain käynnissä. Niiden lisäksi pyöräytimme väliin keskiympyröitä. Vasemmassa kierroksessa teimme ympyrät ravissa, oikeassa kierroksessa laukassa. Väistöt vasemmalle olivat odotetusti hankalampia. Muutoin tehtävällä vaivasi sama pulma kuin yleensä: en saanut Paven etuosaa riittävästi kontrolliin. Tällä kertaa tajusin kuitenkin hetkittäin olla roikkumatta ohjissa ja muutenkin sain vähän rytmitettyä ohja- ja pohjeapuja sen sijaan, että käytin niitä jatkuvasti päällekäin. Väistöissä sain myös muistaa istua enemmän takajaloilla, sillä lähdin tahattomasti kippaamaan vähän eteen, kun ähräsin apujen kanssa. Väistöt oikealle Pave tajusi vähän helpommin, ja siihen suuntaan saimme taas asiallisempia hetkiä.

Väistötehtävän aikana otettu oikea laukka sekä sen jälkeen vielä nopeasti ratsastettu vasen laukka pyörivät keskiympyrällä kivasti. Pavella oli mukavasti omaa energiaa, jolloin sain keskittyä istumaan itse rauhassa. Loppuravissa tulimme vielä muutamat pitkät sivut irti urasta suoruutta tavoitellen. Pave ravasi nyt paremmin, jolloin suoraan meneminen oli helpompaa. Väistötreenin kertaus samalla kaavalla tuli tarpeeseen, vaikka ei se vieläkään ihan itsestään sujunut. Apujen rytmittäminen ja varmasti myös selkiyttäminen ovat asioita, joihin saan kiinnittää valtavasti huomiota. Vaan jospa ne harjoittelemalla alkaisivat loksahdella oikein.

Koulukurssin 4. tunti: suoruutta etsimässä

Koulukurssin neljännellä tunnilla paneuduimme hevosten suoristamiseen. Ratsunani oli edelleen Pave, ja ryhmässäni oli lisäkseni kaksi muuta ratsukkoa.

Tunnin aloitimme työskentelemällä pääty-ympyröillä kaikissa askellajeissa. Vaihdoimme välillä niin pääty-ympyröitä kuin suuntaa lävistäjien avulla. Lähdimme liikkeelle käynnissä, jossa saimme tunnustella oman ratsun vinouksia. Tunnustelin ja tulkitsin, että ainakin minun kanssani Pave pyrkii kenottamaan päällään vasemmalle, kun taas oikea lapa on sisempänä. Tämän pohjalta Paven vino ja siten heikompi puoli on vasen, kun taas oikea on sen jäykempi ja vahvempi puoli. Opettaja oli samoilla linjoilla.

Paven tapauksessa vinoutta lähdettiin korjaamaan oikeassa kierroksessa houkuttelemalla Pavea kantamaan sisälapansa sillä rönöttämisen sijasta pyytämällä etuosaa oikealle sisäohjan pyynnöillä ja myötäyksillä. Sisäpohje korjasi tarvittaessa, mikäli Pave ei alkanut kantaa itse lapaansa, vaan pyrki kaatumaan vielä enemmän sisälle. Vasemmassa kierroksessa taasen Paven kenottamista vasemmalle korjattiin suoristamalla sitä ulko-ohjalla, välillä vasta-asetuksiakin hyödyntäen. Kun Pave suoristui edestä, sai sisäpohkeella ratsastaa heikompaa takajalkaa eli vasenta työskentelemään paremmin. Ympyröillä käytin näiden lisäksi apuna mutteriajatusta, jossa pääsin sekä kääntämään että ratsastamaan suoraan. Näin en jäänyt yhteen isoon kääntämiseen, vaan pääsin tekemään käännöksiä ja suoria hetkiä sopivan tiuhaan tahtiin.

Samat korjausliikkeet pysyivät mukana myös ravissa ja laukassa. Sain taas tehdä töitä, että tein korjausliikkeet rauhassa ja yksitellen enkä yrittänyt tehdä kaikkea kerralla ja lisätä mukaan muitakin apuviritelmiä. Kumman vaikeaa on tehdä asiat yksi kerrallaan, ihan kuin kymmenen avun nakkaaminen yhtä aikaa auttaisi mitään. Pave kuitenkin vastasi korjauspyyntöihin aika hyvin, vaikka hyvät ja suoremmat hetket eivät kauaa vielä kestäneet. Ne kuitenkin tunsi selkään liikkeen paranemisena, mikä motivoi jatkamaan työskentelyä. Tällaiset tehtävät palkitsevat, kun pyynnön läpimenon huomaa näin selvästi.

Hevosten suoristamiseen käytettiin tunnista iso osa, mikä oli kyllä aivan oikea ratkaisu. Lopuksi ehdimme treenata vielä suoruutta tulemalla keskihalkaisijaa pitkin ja kääntämällä joko samaan suuntaan kuin tullessa tai vaihtamalla suuntaa. Keskihalkaisijalle tehtiin myös muutamat pysähdykset. Pave oli tässä vaiheessa taas hyytynyt, joten liikettä siitä ei kauheasti irronnut. Suoristustehtävä oli kuitenkin auttanut, sillä saimme tultua keskihalkaisijaa sangen hyvällä tiellä ja ennen kaikkea suorana. Kääntymisen valmistelu onnistui myös kohtuullisesti, vaikka ratsastin uuden suunnan asetuksen hieman puolittaisesti. Käännöksessä Pave myös hidasti entisestään, joten sain muistaa ratsastaa sitä siinä vähän eteen. Parit pysähdykset olivat jarrutusmatkaltaan meiksi ihan asialliset. Ensimmäisellä kerralla Pave jäkitti isommin vastaan ja haki tilaa oikealta. Toisella kerralla tajusin tehdä pidätteet pysähdystä varten vasemmalla ohjalla, jolloin sain pidettyä Paven siinäkin suorempana. Tehtävässä kivaa oli erityisesti se suoruus, jonka saimme keskihalkaisijalla säilytettyä.

Tämän tunnin suurin anti oli ehdottomasti hevosen suoristamiseen keskittyminen. Kunpa sen muistaisi jokaisella ratsastuskerralla ja malttaisi vielä korjatakin sitä. Nyt ainakin Paven suoristamiseen tuli hyviä vinkkejä, jotka toivottavasti pysyvät pitkään mielessä. Eihän niitä ihmeitä tai suoristamisia hetkessä tehdä, mutta pala kuitenkin kerrallaan. Vielä kun saisin suoristettua itseäni, niin enpähän olisi viemässä hevosta vieläkin enemmän vinkkaralle.

Kipitystä ja pieniä kivoja hetkiä

Maanantain koulutunnille arvasin valitettavan oikein saavani jonkun muun kuin Paven. Sen sijaan sain ratsukseni Hiliman. Viimeksi olen mennyt sillä kunnolla marraskuussa. Siinä välissä on ollut pari maastoa sekä lyhyt humputtelu. Ratsukoita tunnilla oli kuusi, ja treeniaiheet olivat pohkeenväistöt, avotaivutukset sekä hevosen suoruus.

Alkuravissa haimme hyvää asentoa seisomalla pitkät sivut jalustimilla. Kun siinä löytyi vakaa asento, piti se siirtää kevennykseen. Jalustimien varassa löytyi nopeasti hyvä asento, mutta opettaja varoitti painamasta kantapäitä liian alas. Ne tosin painuivat ihan itsestään, kun menin reiän tai pari lyhyemmillä jalustimilla. Kevennykseen tuosta asennosta vein ajatuksen ylävartalon säilyttämisestä jalkojen tarjoaman tuen päällä. Viime aikoina ylävartaloni tuki on ollut puutteellista, ja alaselkä on päässyt painumaan notkolle. Jalustimilla seistessä huomasin alaselän notkon pahenevan, jos tasapainotin itseäni kippaamalla ylävartalon eteen enkä hakenut ylävartalolle tukea jaloista.

Verryttelyn jälkeen lähdimme tahkoamaan pohkeenväistöjä ja avotaivutuksia niin käynnissä kuin ravissa. Kuviona oli pitkän sivun alusta väistättää noin pari metriä hevosta keskemmäs. Siitä suoristettiin ja valmisteltiin avotaivutus. Kun sen sai kohdilleen, sai hevosen päästää kääntymään. Toisen pitkän sivun sai mennä vapaasti. Käynnissä Hilima toimi aika mukavasti. Pohkeenväistöt lähtivät helposti, kun muistin pitää Hiliman etuosan hyppysissäni. Avotaivutukset olivat ensin sangen loivia, mutta toistoilla ne paranivat molempiin suuntiin.

Ravissa sain käyttää paljon aikaa siihen, että Hilima malttoi edes vähän. Ympärillä ravaavat kaverit saivat Hiliman hätäiseksi, jolloin tehtäväkään ei tietysti onnistunut. Väistöt tuppasivat menemään joka kerta huolimattomasti Hiliman yrittäessä kipittää. En vain saanut siihen otetta. Hilima kuitenkin tajusi, että yritin kertoa sille jotain, sillä avotaivutuksissa se kuunteli paremmin. Aluksi en ehtinyt saada kaikkia palasia avotaivutuksessa kohdilleen, mutta onneksi tehtävää tultiin molemmissa kierroksissa sen verran pitkään, että ehdin työstää niitä. Niinpä saimme lopulta molempiin suuntiin liikkeitä, jotka tunnisti avotaivutuksiksi. Uurastus tuotti tulosta, onneksi. Hilima tuntui kyllä tajuavan, mitä siltä pyysin, mutta etenkin aluksi tuppasi silti ehdottelemaan kipittämistä vastaukseksi. En siis ollut saanut sitä odottamaan, vaan sillä oli vielä ajatus häseltämisestä mielessä.

Laukassa kuviona oli tehdä toisella pitkällä sivulla sama väistätys vähän keskemmäs. Siitä jatkettiin mahdollisimman suoraan ja avotaivutusta ajattelemalla valmisteltiin käännös. Toinen pitkä sivu mentiin kokonaan vähän keskempänä, jotta hevoset eivät alkaisi nojata seinään. Ideana oli saada suoristettua hevosia, jotta etuosa saataisiin moottorin eli takaosan eteen. Tässä kohdassa Hilimalla meni kuppi nurin, ja se häsläsi paikoin aivan älyttömästi. Se yritti karata käynnistä raville tai ravista laukalla ilman, että lotkautti korvaansa minun pyynnöilleni. Eihän se minua ehtinyt kuunnella, kun kaikki muut laukkasivat menemään. Hilima-parka ei voinut tajuta, miksi en antanut sen viipottaa menemään. Syy oli tietysti se, että kun Hilima viipotti, ei sitä voinut ohjata saati saada mitään pyyntöjä läpi. Oikeassa kierroksessa Hilima alkoi kaatua toden teolla sisälle. Viurahtelimme sellaisilla miniympyröillä, ettei tosikaan. Oikeassa kierroksessa lopulta jäin odottamaan rauhallisempaa hetkeä, kun muut alkoivat lopetella omaa suoritustaan. Senkään jälkeen emme kovin hienoja suorituksia tehneet, kun Hilima viipotti menemään, mutta parilla ympyrällä sain sen paremmin kuulolle ja tasoittumaan. Vasemmassa kierroksessa Hilima oli helpompi hallita. Siinä sain vähän rauhallisempaa laukkaa sekä suoristettua Hiliman aika hyvin tehtävällä. Tämä suunta oli onneksi niin paljon parempi, etten jäänyt murehtimaan oikeaa kierrosta niin paljon.

Loppuravissa hain Hilimaa vielä malttamaan ja ravaamaan rennosti. Kulmat ratsastimme vielä niissä vähän pohkeenväistöä ajatellen. Hilima otti väistättävät avut nyt hyvin vastaan, jolloin kulmat sujuivat hyvin, ja Hilima pehmeni niiden aikana. Annoin sen vielä venyttää ohjan perässä, mikä sai sen vähän kipittämään, mutta ei enää pahiten. Jos Hilima pysyisi tasaisen reippaana koko tunnin, sillä voisi olla kiva mennä koulua. Mutta jotenkin se minun kanssani ainakin innostuu jossain kohdassa niin, ettei hommista meinaa sen jälkeen tulla mitään. No, ainakaan sitä ei tarvitse patistella eteenpäin. Hiliman kanssa saa myös treenata oman maltin säilyttämistä, kun ratsu yrittää häslätä. Tarpeellinen harjoitus minulle, sillä tuppaan joskus olemaan samanlainen hätähousu kuin Hilima.

Tehtäviä kouluohjelmasta

Perjantain Artsin tunnilla ratsukoita oli peräti neljä. Tunnin menin Pavella, ja pääsimme treenaamaan muutamaa kouluohjelman tehtävää. Aiheina olivat hevosen suoruus keskihalkaisijalla ja sille tehty pysähdys, laukannostot ravista tietyssä pisteessä sekä laukkalävistäjät. Alkuun menimme omatoimisen verryttelyn lyhyllä laukkapätkillä. Pave tuntui aika hyvältä, ja laukatkin nousivat ihan kohtuullisesti.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme keskihalkaisijaa ravissa. Sille sekä tultiin että siltä poistuttiin samassa kierroksessa pysyen. Tulimme tehtävää molemmista suunnista, ja oikeassa kierroksessa lisäsimme sille keskikohtaan tehdyn pysähdyksen. Molemmissa kierroksissa saimme pysyttyä kohtuullisen suorana keskihalkaisijalla. Pave yritti hieman valua oikealle, mutta sain korjattua sitä. Opettaja muistutti istumaan tasaisesti satulassa eikä korjaamaan Paven liirailuja keinumalla itse puolelta toiselle. Kuviolle kääntymistä samoin kuin siltä poistumista sain myös miettiä tarkemmin. Etenkin keskihalkaisijan lopussa oikaisin aluksi enkä käynyt kunnolla lyhyellä sivulla. Riittävän monen toiston myötä tajusin ratsastaa pidempään suoraan, vaikka valmistelinkin kääntymistä. Kaarteissa oikealle Pave puski ensin sisälle, kunnes sain sisäpohkeen paremmin läpi. Sen jälkeen nekin kaarteet sujuivat ihan hyvin. Muutoin saimme näiden lisäksi muistaa ravata riittävästi, sillä kaarteet tuppasivat syömään etenemistä. Pysähdykset olivat odotetusti hankalia, ja Pavella kesti aina tovi ottaa pidäte vastaan. Opettaja neuvoi hakemaan Paven pysähdyksissä takaisin tuntumalle ja lähtemään siitä rauhassa raviin. Kun Pave oli takaisin ravissa, sai liikettä ajatella siitä eteen. Tämä kikka oli hyvä, sillä näin pääsimme raviin rennommin. Siitä Pavea oli helpompi pyytää ravaamaan vähän isommin, kun se ei ollut jännittynyt siirtymisessä ylöspäin.

Toinen tehtävämme oli ravista tehty laukannosto I-kirjaimesta, siitä muutaman askeleen verran suoraan ja uraa myöten myötälaukassa, kunnes lähdimme vielä laukkalävistäjälle. Sen lopussa tehtiin siirtyminen raviin. Samankaltainen kuvio siis kuin K.N. Specialissa, mutta ilman pääty-ympyrää ja siirtymistä lävistäjän lopussa käyntiin. Tehtävä onnistui tällä kertaa paremmin vasemmassa kierroksessa. Laukannostot olisivat saaneet olla valmistellumpia eli lyhyemmästä ravista tehtyjä, mutta muutoin ne olivat kohtuullisen oikeassa paikassa. Laukkalävistäjä meni myös aika helposti eikä Pave ehdotellut ravia ennen kuin pyysin sitä. Oikean laukan kanssa sitten pulmia oli molemmissa kohdissa. Laukannostoissa Pave tarjosi monta kertaa vasempaa ja jos nostikin oikean, tuli se kipitysraviaskeleiden kautta vähän heittäytyen. En tiedä, loppuiko Pavelta keskittyminen vai mikä tuli, mutta jotenkin tämä suunta meni kehnommin. Laukannostopulmien lisäksi lävistäjät olivat hankalia. Pave lähti viettämään lävistäjällä aina vasemmalle enkä meinannut saada tuotua sitä oikeassa kohdassa uralle. Jäin ilmeisesti miettimään liikaa oikea puolta, jolloin vasen jäi paitsioon, ja Pave otti ilon irti siitä. Saimme hieman parsittua tämän suunnan lävistäjää, mutta hankalammaksi se jäi.

Loppuravissa menimme itsenäisesti, ja annoin Paven venyttää ohjan perässä. Tunnista jäi hyvä mieli, vaikka tehtävillä oli pulmia. Ne eivät kuitenkaan jääneet mieleen, vaan ne hyvät hetket. Oma asenne ja mieliala oli tänään alusta asti kohdillaan, jolloin ratsastin rennommin ja keskittyneemmin. Kiittelin Pavea pienistäkin hyvistä hetkistä, mikä varmasti piti meidät molemmat hyvällä tuulella. Tällaisella fiiliksellä onkin paljon helpompi tehdä tehtäviä ja opetella uutta. Niin ja kaiken lisäksi ratsastus on silloin yksinkertaisesti kivaa!

Suoruutta ja nostoja

Maanantain Tallinmäen tunnilla oli koulua viiden ratsukon voimin. Menin tunnin Pavella. Tällä kertaa treenasimme aiemmalta tunnilta tuttua tehtävää, jossa tulimme keskihalkaisijaa pitkin suoruutta miettien. Keskihalkaisijan alkuun ja loppuun pyöräytimme voltin. Toisena tehtävänä treenasimme vastalaukkoja. Ympyrällä nostettiin laukka ja pitkille sivuille puolestaan ratsastettiin loivat kiemurat.

Keskihalkaisijakuviota tulimme pari kertaa käynnissä, kunnes tahkosimme sitä vielä ravissa. Kuten edelliskerralla, tuli Pave keskihalkaisijaa mukavasti suoraan. Sitä ei juuri tarvinnut korjailla, kunhan vain säilytti molemmat pohkeet tuntumalla ja siten hyvän etenemisen. Voltit vasemmalle sujuivat ihan asiallisesti, mutta volteilla oikealle sain taas yrittää jumpata ja vetreyttää Pavea. En saa Pavea vielä kunnolla asettumaan ja taipumaan oikealle, joten voltit tuppaavat vähän pienentymään tai menemään hieman jäykistellen. Sain nyt aavistuksen pehmiteltyä Pavea oikeassakin kierroksessa, mutta siinä suunnassa on kyllä vielä työtä. Omasta istunnastani nyt puhumattakaan.

Laukkatehtävällä pyrin keskittymään kahteen asiaan: laukannoston valmisteluun sekä tasaisuuteen. Pave tuppasi taas vähän innostumaan, kun kaverit laukkasivat menemään. Toppuuttelin sitä aina odottamaan, kunnes minä pyysin laukkaa. Nostot sujuivat taas vaihdellen. Välillä laukka nousi käynnistä ihan kohtuullisesti, välillä taas Pave pääsi kipittämään ravin kautta laukkaan. Saisin edelleen olla tarkempi valmisteluissa sekä osata napata Paven keskittyminen takaisin sen ollessa omissa ajatuksissaan. Loivat kiemurat laukassa eivät tuottaneet ongelmaa, kuten olin arvellut. Pieni vastalaukkakaarre meni helposti. Pave taisi kerran pudottaa raville. Sekin siksi, kun yritin toppuutella sitä tasaisempaan laukkaan, mutta unohdin pohkeet. Hups. Vaan positiivista oli se, että Pavelle pieni vastalaukkapätkä ei ollut mikään juttu. Jotkin asiat ovat yllättävän helppoja ratsulla, joka ei ole laukanvaihtoautomaatti.

Tunnin tehtävillä oli taas mukava tarkkailla, mikä meiltä onnistui ja missä tarvitsemme vielä treeniä. Pave tuntuu kohtuullisen helpolta pitää suorana, kun taas asettaminen ja taivuttaminen selvästi vaativat työstöä. Laukka rullaa pääosin ihan hyvin, joskus vähän turhan reippaastikin. Sen sijaan laukannostoissa on vielä hiottavaa. Kiva, että meiltä löytyy asioita, jotka sujuvat jo kohtuullisesti sekä asioita, joita harjoitella. Vielä kivempaa on huomata, kun niissä asioissa tapahtuu edistystä.

Vipellystä ja vastalaukkaa

Pave edustaa.

Lauantain ja samalla kisapäivää edeltävänä treeninä Paven kanssa toimi Tallinmäen koulutunti. Ratsukoita oli kuusi. Tunnilla pääsimme miettimään niin suoruutta kuin ratsastamaan voltteja sekä vastalaukannostoja.

Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä tulimme keskihalkaisijaa pitkin mahdollisimman suorassa. Tulimme tehtävää pari kertaa käynnissä ja sitten ravissa. Keskihalkaisijan lopussa tuli valmistella ajoissa kääntyminen vuorotellen molempiin suuntiin. Tehtävään lisättiin myös voltit niin keskihalkaisijan keskikohtaan kuin sen jälkeen tulleeseen lyhyen sivun kulmaan. Pave kulki kohtuullisen suorassa niin käynnissä kuin ravissa, joten siinä ei tarvinnut säätää kummempia. Unohdin itse alussa valmistella kääntymisen, mutta opettajan muistutuksen jälkeen sekin sujui ihan hyvin. Oikealle kääntymisessä sain tosin muistaa erityisesti sisäpohkeen, ettei Pave oikaissut. Tehtävän voltit menivät myös ihan asiallisesti, kunhan sain käytettyä pohkeitani ja pidettyä Paven niiden avulla oikeilla raiteilla.

Tunnin toinen päätehtävä oli käynnistä tai lyhyestä ravista tehdyt vastalaukannostot pitkän sivun alussa. Mikäli vastalaukassa ei ollut ongelmaa, sai siinä pysyen ratsastaa myös toisen lyhyen sivun. Tätä ennen tehdyssä laukkaverryttelyssä Pave oli jo ehtinyt innostua siitä, kun niin monta kaveria laukkasi yhtä aikaa. Se vähän spurttaili pitkillä sivuilla, mutta tuli pääty-ympyröillä paremmin kuulolle. Pave olisi halunnut varmaan hillua kavereiden innoittamana enemmänkin, mutta tylsä kuski vaati rauhallisempaa menoa. Pavella jäi vähän kavereiden seuraaminen päälle, mikä heijastui vastalaukkatehtävään. Vasemmassa kierroksessa oikean laukan nostamiset käynnistä onnistuivat kohtuullisesti, ja saatoimme myös jatkaa lyhyen sivun vastalaukassa pysyen. Se ei ollut Pavelle ongelma muutoin kuin siten, etten saanut houkuteltua sitä siinä kierrokseen nähden myötäasetukseen. Sen sijaan Pave jäi könöttämään laukan puolelle eli tässä tapauksessa oikealle. Oikeassa kierroksessa vasemman laukan nostamiset menivätkin sitten kiirehtiessä pääosin päin mäntyä. Pave ei aivan malttanut kuunnella, vaan seurasi kavereiden menoa ja yritti hypähdellä itsekin laukkaan. Yritin pysyä rauhallisena ja valmistella nostoa ajatuksen kanssa, mutta taisin vähän lähteä Paven mukaan hössöttämään. Niinpä Pave ei nostanut pyynnöstä laukkaa, vaan pompahti raville, josta nappasi useimmiten myötälaukan. Jarruttelin sen siitä aina käyntiin ja aloin valmistella uutta nostoa. Tähänkin kierrokseen saimme lopulta nostettua pari kertaa vastalaukan ja saatoimme jatkaa siinä myös lyhyen sivun. Nämä tosin onnistuivat vasta siinä vaiheessa, kun useimmat tuntilaisista olivat jo lopettaneet tehtävän eikä Paven tarvinnut enää niin katsella, mitä kaverit tekivät.

Loppuravissa hevoset saivat taas venyttää eteen ja alas, niin kuin yleensäkin. Vaikka tuntiin mahtui vähän hösellystä, olin siihen ja Paveen tyytyväinen. Erityisen kiva oli huomata se, että kyllä ne vastalaukatkin sieltä löytyivät, kun ne vain valmisteli kaikessa rauhassa. Koska Pave ei ainakaan toistaiseksi vaihda laukkaa lennosta sileällä, eivät lyhyen sivun vastalaukatkaan tuottaneet pulmia. Vastalaukkaa voisikin siis harjoitella jatkossa Paven kanssa enemmänkin. Erityisesti sitä, että saan sen siinä rennommaksi ja kierrokseen nähden myötäasetukseen tai ainakin ensin suoristumaan. Onpahan taas yksi aihe treeneissä tahkottavaksi.

Aika tasaista

Hiliman jälkeen oli vuorossa estetunti Jetin kanssa. Tälläkin tunnilla ratsukoita oli neljä, ja tehtävätkin olivat samoja kuin Hiliman kanssa. Alkuverryttelyssä siis tarkkaa suoraan ratsastamista. Sen jälkeen puomin, esteen ja puomin sisältäneillä suorilla linjoilla suoruuden ja tasaisuuden treenausta. Lopuksi rata, joka yhdisti suorat linjat ja kaksi lävistäjäestettä.

Jetti oli läpi tunnin kivasti hereillä. Se liikkui helpommin kuin yleensä, mikä johti siihen, että kaahasimme pari kertaa tehtävien läpi. Hups, mutta posiitivinen sellainen. Harvemmin meitä Jetin kanssa moititaan liiallisesta vauhdista, hah! Tämän jälkeen tajusin taas vähän malttaa ja antaa Jetin tehdä hommat. Matkustajaksi ei silti saanut heittäytyä, sillä Jetti olisi ottanut saman asenteen hetkessä. Pienellä maltilla suorat linjat alkoivat sujua tasaisemmin, ja pääsimme jatkamaan suoraan myös niiden jälkeen. Pientä oikomista tuli estelinjoille, jos en malttanut itse ratsastaa tietä kunnolla, vaan olin jo liikaa ajatuksissani hypyissä.

Rata hypättiin noin 80 sentin tuntumassa, ja se sujui aika mukavasti. Linjat menivät asiallisesti. Ensimmäisen suoran linjan jälkeen tosin olimme ristilaukassa enkä saanut Jettiä vaihtamaan, vaikka aikaa oli. Tulimme sitten nelosesteelle ristilaukassa, mutta onneksi Jetti nappasi siinä vasemman laukan. Toinen suora linja samoin kuin lävistäjäeste menivät sen sijaan mainiosti. Meno oli meiksi yllättävän tasaista ja sujuvaa. Ei turhia hätäilyjä, mutta ei myöskään hyytymisen ja spurttailun yhdistelyä. Aika kiva siis! Kiva oli selvästi tämän päivän avainsana.

Olisipa hauska tietää, miten saisin Jetin liikkumaan joka tunti edes tällä tavalla. Tehtävät olivat helpompia, kun hevosen liikkumisesta ei tarvinnut huolehtia ihan joka hetki. Kai se on se yhdistelmä napakkuutta ja rentoutta. Loppukäynnit käppäilimme rennosti peltolenkin kautta, joten tunti päättyi leppoisiin tunnelmiin. Olipa kiva juhannusaatto ja hyppelyt. Lisää tällaista, kiitos!

On se kiva!

Juhannusaattoon sopi enemmän kuin hyvin kaksi estetuntia Tallinmäellä. Viiden päivän ratsastustauko tuntui hurjan pitkältä, joten satulaan oli kiva päästä takaisin. Ensimmäisen estetunnin menin Hilimalla kolmen muun ratsukon kanssa. Tunnin ideana oli suoruuden ja tahdin säilyttäminen.

Alkuverryttelyssä kavensimme hieman kenttää ja ratsastimme niin pitkät kuin lyhyet sivun mahdollisimman tarkasti suoraan. Myötäasetukset kulmiin valmisteltiin hyvissä ajoin, ja tarvittaessa vasta-asetuksia sai käyttää apuna. Vasen kierros sujui ihan asiallisesti kaikissa askellajeissa, oikeassa kierroksessa oli hieman enemmän työtä. Etenkin laukassa oikea kierros oli paikoin aivan kamalaa oikomista, kun en millään meinannut saada Hilimaa pysymään suunnittelemallani reitillä. Ihan hassua, kuinka muka minulle vahvempi kierros ei ota sujuakseen Hiliman kanssa. Opettaja tuumasi, että Hiliman vaikeampi puoli riippuu aina ratsastajasta. Vaikka saimme oikeaan kierrokseen hieman tolkkua, jäin kyllä pohtimaan, mikä istunnassani saa Hiliman oikomaan. Asiaa pitää tutkailla, jälleen kerran.

Ennen pientä rataa tulimme suoria linjoja omina tehtävinään. Suoralla linjalla oli puomi, este ja puomi. Tavoitteena oli tulla tehtävä suoraan ja tasaisesti. Hilima oli mukavasti menossa mukana enkä itse kiirehtinyt, jolloin saimme tultua välit aika mukavan tasaisesti. Parasta oli se, että Hilima reagoi sekä pyyntöihin odottaa kuin vähän edetä. Ponnistuspaikkoja ei tarvinnut alkaa sen kummemmin säätää, sillä ne löytyivät liki puoli-ilmaiseksi. Tällainen oli kyllä kivaa, kun sai pääosin nauttia menosta ja onnistumisista.

Päivän rata oli yksinkertaisuudessaan suorat linjat sekä parit lävistäjähypyt. Radan korkeus taisi olla noin 70–80 senttiä, mikä tuntui juuri sopivalta. Tunnin palaset loksahtelivat tällä tehtävällä mukavasti kohdilleen. Hilima eteni radan läpi tasaisesti ja varmasti. Ehdin miettiä ratkaisuja esteille tultaessa ja tehdä ne ajoissa. Hypyt sujuivat ja ratsastin varmistelematta silti turhia. Myös kaarteet oikealle sujuivat paremmin, kun viimein tajusin rentoutua käsistä, tukea pohkeilla ja antaa laukan sujua kaarteiden läpi. Laukatkin vaihtuivat lävistäjähypyissä sujuvasti. Hitsit, olipa kivaa! Ihan kuin olisin sanonut tuon jo muutamaan kertaan, mutta kun niin vain oli. On mukava huomata, että välillä tunti voi mennä sutjakasti niin, että asiat loksahtelevat paikoilleen. Kehitys kehittyy, ja minä näemmä kehityn sen mukana. Jeij!

Tunti meni kyllä heittämällä yhteen parhaimmista Hiliman kanssa. Kehuin ja taputtelin Hiliman hyväksi, joten tammallekin täytyi jäädä hyvä mieli. On se vain kiva hyppykaveri, aivan mainio! Näillä fiiliksillä mennään taas hyvä tovi eteenpäin.

Ihanan vaikea bonustehtävä

Tiistain Tallinmäen tunnilla ratsukoita oli viisi, ja treeniaiheena oli pääosin koulua. Sain valita Jetin ja Hiliman väliltä, ja Jetti veti tälle tunnille pidemmän korren. Pääsimme miettimään tunnin aikana hevosen suoruutta sekä tahdin säilyttämistä.

Ensimmäisenä ratsastimme kenttää tovin ympäri ajatuksella pitää hevonen suorassa niin pitkillä kuin lyhyillä sivuilla. Oikeassa kierroksessa ei oikeastaan kummempia tarvinnut tehdä, mitä nyt hieman vartioida, ettei Jetti pullauttanut kaulaansa oikealta mutkalle. Tätä ei juurikaan onneksi tapahtunut. Vasemmassa kierroksessa sen sijaan sain liikutella Jetin etuosaa takaosan eteen, sillä se olisi mieluusti kulkenut etuosa enemmän oikealla, takaosa puolestaan enemmän vasemmalla. Pienet vasta-asetukset sekä etuosan korjaaminen ulkopohkeella auttoivat tähän. Jetin meno paranee aina kummasti, kun sen saa raiteilleen. Ero tuntuu yleensä heti, mikä motivoi suoristamaan hevosta sen sijaan, että antaisi sen mennä mutkalla ja koettaisi korvata vinouden aiheuttamaa hitautta hoputtamisella.

Tahkosimme myös ympyrän kaarella olleita puomeja tovin ravissa. Tarkoituksena oli säilyttää sama tahti ennen puomeja, niiden aikana sekä niiden jälkeen. Oikeassa kierroksessa näytti, ettemme pääse Jetin kanssa puomeja ikinä asiallisesti. Askel ei venynyt, jolloin Jetti joutui rämpimään puomit. Yritin nohitella sitä liikkumaan paremmin, mutta askeleen venymisen sijaan tahti kiihtyi. Opettelemista on vielä siinä, että saan Jetin venyttämään askelta. Tässä puomit ovat toki avuksi. Lopulta saimme oikeassa kierroksessa pari järkevämpää pätkää, kun ratsastin ravin ajoissa paremmaksi ja pysyin tehtävän ajan tuntumalla. Vasemmassa kierroksessa homma onneksi toimi helpommin. Ilmeisesti Jetti oli tajunnut tehtävän idean, jolloin toisesta suunnasta se oli helpompi tulla alusta asti paremmin. Tehtävä kuitenkin osoitti hyvin sen, kuinka välillä unohdan ratsastaa, mihin Jetti reagoi hieman hyytymällä.

Laukkaa työstimme tovin ratsastamalla kenttää oikeassa kierroksessa vähän neliskulmaisena. Kulmat piti ratsastaa siis huolellisemmin ja vähän terävämmin. Jetin kanssa ne onnistuivat kohtuullisen mukavasti. Välillä sain tosin pitää sisäpohkeella Jetin raiteilla, ettei se yrittänyt oikaista kulman jälkeen, vaan jatkoi suoraan. Tämän jälkeen työstimme laukkaa ratsastamalla salmiakkikuviota. Jetti toimi molempiin suuntiin aika kivasti. Vasemmassa laukassa sain taas muistaa suoristaa sitä, mutta kun se onnistui, tarjosi Jetti taas parempaa laukkaa. Tällaisten terävämpien kulmien ratsastaminen on kyllä tehokasta. Koko kenttää käyttäen kulmat tahtovat mennä hieman hutiloiden, kun jotenkin sitä on aina kiire sinne pitkälle sivulle.

Saimme Jetin kanssa loppuun vielä bonuksen: hieman sovelletun kolmikaarisen kiemurauran samassa laukassa pysyen. Tehtävä oli haastava, mutta silti tosi kiva. Jetti pääsi esittämään laukanvaihtoja monta kertaa, kun tie ja ratsastaja olivat hukassa. Välillä tein tiet liian tiukasti, välillä taas vain panikoin, mikä sai Jetin vaihtamaan. Lopulta tajusin pitää toivotun laukan avut paremmin tuntumalla, mutta olla käsistä rento sekä ratsastaa kuvion mahdollisimman loivana. Näin saimme molempiin suuntiin esitettyä etäisesti kolmikaarista kiemurauraa muistuttaneen kuvion, jolla pysyimme samassa laukassa koko ajan. Tätä pitää kyllä treenata enemmän. Kummasti tulee sekä itselle että hevoselle tasapainoharjoitusta.

Loppuraveissa hain vielä Jettiä etenemään riittävästi, kunnes annoin sen venyttää ohjan perässä eteen ja alas. Tunti oli kyllä kiva, etenkin se ihanan vaikea kolmikaarinen kiemuraura. Muutenkin olen taas viime aikoina tajunnut suoruuden merkitystä paremmin. Hassua, kuinka pienetkin muutokset näkyvät hevosessa toisinaan hyvällä tapaa isostikin. Nyt vain pitää muistaa haeskella niitä pieniä palasia joka tunti paremmin kohdilleen.

Oikea asenne palkitsee

Maanantaina meillä piti olla valmennustunti Tallinmäellä, mutta se korvautui oman opettajan tunnilla. Olin onneksi ehtinyt asennoitua valmennushenkisesti, joten olin läntännyt mielikuvitussilinterin syvälle päähäni. Tunnille lähdin sillä asenteella, että nyt muuten ratsastan enkä vain vikise. Ratsunani oli tietysti Jetti, ja jaoin tunnin Kaisan kanssa.

Alkukäynnit hoidimme näppärästi peltolenkin kautta. Kentälle päästyämme aloimme ravissa miettiä hevosen muotoa. Välillä tuli ratsastaa hevosta vähän lyhyemmäksi ja korkeammalle niskalle, välillä taas pidemmäksi eteen ja alas -ajatuksella. Opettaja hoksautti minulle sen, että Jetin piti liikkua myös lyhyemmässä muodossa eikä vain silloin, kun se sai mennä pidempänä. Muistutuksena tuli myös pitää ne ohjat käsissä, kun Jettiä pyysi liikkumaan. Sain ratsastettua alusta asti aika napakasti, jolloin Jetti tarjosi hyvin sekä lyhyempää että etenkin eteen ja alas -ajatuksen pidempää muotoa tuntumalla pysyen. Raviin saimme paikoin mukavaa tahtia etenkin, kun muistin huolehtia Jetin suoruudesta. Niin ja pitää ne ohjat tuntumalla. Sekä tietysti käyttää niitä pohkeita. Monta palasta oli siis hoidettavana, mutta ihmeen hyvin ne tänään pysyivät näpeissä.

Seuraavaksi mietimme suoruutta laukassa. Meillä Jetin kanssa erityisesti vasen kierros on vaikea, sillä Jetti tykkää nakata siinä takaosansa sisemmäs. Tällä kertaa tämä pulma korostui alussa tavallistakin enemmän. En tiedä, mitä ihmettä tein, kun Jetti meni niin vinkkarassa. Yritin korjata tilannetta, mutta Jetti vastasi pyyntöihini poikittamalla enemmän. Tässä vaiheessa minun piti jo käydä käynnissä ja juttelemassa opettajan kanssa. Ohjeeksi tuli hyödyntää vasta-asetusta ja pitää pohkeilla hevonen raiteilla. Vasemman pohkeeni pidin tuntumalla, jotta Jetti ei yrittänyt enempää tyyrätä takaosaansa siihen suuntaan. Oikea pohje puolestaan vasta-asetuksen kanssa pyrki siirtämään etuosan moottorin eli takaosan eteen. Vinkiksi tuli ajatella sulkutaivutusta oikealle, kun Jetti pyrki tarjoamaan sulkutaivutuksen kaltaista menoa vasemmalle. Tämä mielikuva auttoi lopulta, ja sain omia apujani kohdilleen. Kas kummaa, niin se Jettikin vain suoristui paremmaksi. Laukka muuttui heti Jetin ollessa suorempana paljon rennommaksi ja tasaisemmaksi. Ero oli selvä, mikä auttoi huomaamaan aina, jos Jetti oli valumassa taas mutkalle. Työstimme suoruutta myös oikeassa laukassa, jossa oikeastaan sain keskittyä hakemaan asetuksen oikealle rehellisemmin läpi. Kun se löytyi, muuttui laukka taas paremmaksi. Paikoin Jetti laukkasi rennosti ja kohtuullisessa muodossa, jolloin piti tietysti testata vähän isompaa laukkaa. Se lähtikin mukavasti eikä istuminen siinä ollut sen vaikeampaa. Ai, että tuntui hyvältä!

Lopuksi treenasimme vielä vastalaukkaa. Kuviona oli nostaa pitkän sivun alusta käynnistä vastalaukka ja laukata kierroksen verran. Lyhyet sivut sai ratsastaa vähän loivemmin siten, että niidenkin aikana tuli hetki etenemistä suoraan. Aloitimme vasemmassa kierroksessa eli oikeassa laukassa. Ensimmäinen lyhyen sivun kaarre meni heti nappiin ja aika helposti vieläpä, joten aloin hihkua. No, Jettihän pudotti heti raville, mutta oli se silti hieno aloitus. Sen jälkeen sain ratsastettua kierroksen ja toisenkin siten, että Jetti säilytti vastalaukan kaarteissa ja meni itse asiassa aika kivan tasapainossa ja helposti. Yritin itse olla heilumatta selässä, vaikka hieman ylivarmistelin laukan säilymistä. Vastalaukka oikeassa kierroksessa eli vasemmassa laukassa oli hieman tihkaampi aluksi. Jetti pääsi pudottamaan raville enkä aluksi saanut aina korjattua sitä vastalaukkaan, kun Jetti tarjosi myötälaukkaa. Hiljalleen sain tehtyä avut selvemmin, jolloin pääsimme tahkoamaan varsinaisia vastalaukkakaarteita. Varmistelin tässä suunnassa aiempaan kierrokseen verrattuna enemmän. Ilmeisesti suunta tuntui minulle vaikeammalta oikeaan verrattuna. Opettaja neuvoi asettamaan rohkeasti oikealle, mikä lopulta auttoi. Kun Jetin sai asettumaan sinne vastalaukan säilyttäen, löysi se omia palasiaan kohdalle ja pyöristyi kivasti. Niinä hetkinä vastalaukkakaarteet menivät taas aika tasapainoisesti ja helposti. Hitsit! Tämä tehtävä kyllä palkitsi niin, että taputtelin Jetin kiitoksena superhyväksi.

Loppuraveissa piti vielä vähän fiilistellä vähän suorempaa hevosta. Jetti ravasi mukavasti ilman suurempia prässäilyjä. Kyllähän se toki ehdotti myös hitailua ja vinkkarallaan menemistä, mutta korjaantui kyllä takaisin paremmaksi. Tämä tunti oli kyllä taas niitä, joiden voimalla jaksaa monet mönkään menevät kerrat. On se vain älytön ero, kun saa ratsastettua oikealla asenteella. Hommat luistavat paljon helpommin, kun oikeasti yrittää eikä nakkaa hanskoja heti tiskiin ja siirry siihen mutkuemmäosaakuoonniinhuono-voivotteluun. Oli siistiä saada omalla ratsastuksella Jettiä näyttämään osaamistaan. Hitsit, kivaa! Tätä lisää!

Kunnollisempia laukanvaihtoja

Tiistain Tallinmäen koulutunnilla pääsimme Jetin kanssa treenaamaan hieman väistöjä sekä suoruutta ja laukanvaihtoja. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä viisi.

Aloitimme kääntämällä lyhyeltä sivulta hyvä tovi ennen kulmaa ja väistättämällä siitä pitkän sivun uralle. Väistöjä sai alkaa jyrkentää niin, että uralle pääsi nopeammin. Jetin kanssa sain kiinnittää tuttuun tapaan huomiota sekä tahtiin että ristiaskeleisiin. Samalla oli hyvin aikaa korjata istuntaa, jotta ei sen takia tuonut tehtävään lisäpulmia. Toistojen myötä väistöt paranivat, ja saimme aika mukavasti sujuneita ristiaskeleita jyrkemmälläkin tiellä. Tehtävässä kivaa oli, että parhaimmat väistöt menivät kohtuullisen vaivattomasti.

Hevosen suoruutta työstimme ratsastamalla kenttää isona kahdeksikkona käynnissä ja ravissa. Kuvio oli ehkä enemmänkin neliökahdeksikko. Suuntaa kuviolla vaihdettiin ratsastamalla kentän poikki mahdollisimman suorana. Jos hevonen yritti valua johonkin suuntaan, sai sitä korjata suoremmaksi pohkeenväistön avulla. Myös suunnanvaihdon aloittava ja lopettava kulma tuli ratsastaa huolellisesti. Jetti pyrki suorituskohdissa jäämään vähän painamaan vasemmalle, joten pohkeenväistö oikealle sai sitä paremmin suoraksi. Suunnanvaihdossa Jetti pääsi välillä myös oikaisemaan liian aikaisin, kun en malttanut itse ratsastaa kulmaa huolellisesti. Tarkemmalla ratsastuksella suorana pysyminen parani eikä Jetti ennakoinut uutta suuntaa niin paljon.

Tehtävää tultiin vielä samoin laukassa. Ensin saimme työstää pelkästään suoruutta jatkamalla kuvion puolikasta useamman kerran putkeen samaan suuntaan. Kun se alkoi toimia, lisäsimme tehtävään suorituskohdissa tehdyt laukanvaihdot ja työstimme kuviota toiseenkin suuntaan. Alussa tuntui vaikealta sekä laukata että ehtiä ratsastaa suoraan. Jetti pääsi valumaan suoristuskohdissa pois reitiltä sekä ennakoimaan käännöstä. Pieni ajatus pohkeenväistöllä korjaamisesta sekä ylipäänsä parempi tuntuma pohkeilla auttoivat pitämään Jetin suorempana. Lisäksi huolellisempi ajatus suoraan menemisestä oli tietysti avuksi. Näin Jetti ei päässyt ajattelemaan käännöstä, kun en itsekään vielä miettinyt sitä.

Kuvioon yhdistetyt laukanvaihdot tarjosivat tunnin parhaimmat hetket. Pari kertaa sain tuotua Jetin oikeasti suorana vaihtoon, jolloin kaikki sujui helposti. Laukka vaihtui näppärästi ilman, että Jetti pääsi valumaan kumpaankaan suuntaan, ja laukanvaihdon jälkeen pääsimme jatkamaan vielä tovin suoraan. Hitsit, että nämä vaihdot tuntuivat hyviltä! Kaikkeen sitä suoruudella pääseekin. Onnistuin istumaan vaihdoissa kohtuullisesti enkä lähtenyt hillumaan irti satulasta niin kuin monesti tuppaan tekemään. Tämä tehtävä sai kyllä taas innostumaan siitä, kuinka laukanvaihtoja saisi treenata ihan ajatuksen kanssa.

Loppuun ravailimme vielä menemään ilman kummempia säätöjä. Niin vain koulutuntikin hurahti mukavasti. Tehtävissä oli mukavasti ideaa, ja etenkin nuo laukanvaihdot jäivät kutkuttelemaan hyvällä tavalla. Muutenkin laukkaa saisin opetella työstämään entistä enemmän samoin kuin omaa istumistani siinä. Vielä jokin aika sitten laukka tuntui koulutunneilla vaikeimmalta askellajilta, kun en jotenkin päässyt istumaan siinä enkä sitä kautta vaikuttamaan Jettiin kunnolla. Nyt Airan istuntatuntien ansiosta minulla on jo jotain vihiä oman kropan korjauksista. Laukkakin alkaa tuntua siltä, että voin yrittää hiljalleen saada itseäni siinä oikeinpäin ja sitä kautta päästä ratsastamaan Jettiäkin paremmin. Askel kerrallaan kuitenkin, niin kuin aina.

A niin kuin apua ja avotaivutus

Tiistaina kävin korvaamassa väliin jäävän keskiviikon tuntini. Lyöttäydyin kahdeksanneksi ratsastajaksi yhdistetylle B:n ja B–A:n tunnille. Ratsukseni sain ihanasti Hilanterin. Opettaja oli muistanut, kuinka aiemmalla kerralla olin haikaillut tämän ruunan perään. Treeniaiheena olivat avotaivutukset ja sitä kautta haettu hevosen suoruus. Avotaivutukset, jaiks! Niitä en olekaan hetkeen treenannut.

Teimme avotaivutukset käynnissä pitkien sivujen alusta noin puoliväliin saakka. Sen jälkeen hevoset suoristettiin ja alun jälkeen siirrettiin raviin, myöhemmin laukkaan. Ravia ja laukkaa työstettiin pääty-ympyröillä. Avotaivutuksissa tuppasin huijaamaan kontrolloimalla takaosaa etuosan sijasta. Jotenkin etuosan siirtäminen yksistään oli vaikeaa. Opettaja kehotti ajattelemaan säkää siten, että etuosan kontrollointi lähtisi ihan siitä alkaen. Ei siis vain niskasta tai kaulasta. Avotaivutukset tuntuivat aavistuksen verran helpommilta vasempaan kierrokseen tehtyinä. Läpihuutojuttuja ne eivät olleet. Opettaja neuvoi ratsastamaan Hilanteria avotaivutuksissa siten, että se kantaisi etuosaansa ja pyöristyisi sitä kautta. Tasapainottavilla puolipidätteillä sain vähän vihiä tästä asiasta. Tahti tosin kärsi melkoisesti, ja välillä Hilanteri hiippaili avotaivutuskohdat askel kerrallaan. En antanut sen tällä kertaa häiritä, sillä halusin keskittyä tekemään liikkeen mahdollisimman sinnepäin. Siispä tahti sai tällä kertaa väistyä tuon päämäärän tieltä.

Ravityöskentelyssä Hilanteri yritti ensin juosta alta. Yritin korjata istuntaani parhaani mukaan, sillä Hilanteri on sille herkkä. Samalla pyrin pitämään ulko-ohjan tuella ja Hilanterin riittävän suorana. Palikoita oli siis järjesteltäväksi aika monta, mutta välillä ne loksahtelivat hetkeksi paikoilleen. Niinä kertoina Hilanteri tasoittui mukavasti, pyöristyi ja tarjosi rentoa ravia. Hetket eivät olleet pitkiä, mutta sitäkin kivempia. Ulko-ohjan tuki olisi tosin saanut olla tasaisempi ja Hilanteri ryhdikkäämpi edestä, mutta onnekseni havaitsin nämäkin asiat ja pyrin korjaamaan niitä. Harjoitusravissakin istumista kokeilin, mutta en saanut istuntaani niin jämäkäksi, joten kevensin suosiolla.

Laukannostot olivat alussa surkuhupaisia. Hilanteri tarjosi ravia ja mutkitteli sitä ennen. Nollasin tilanteen nopeasti ja tein nostopyynnön korostetun selvästi. Tämä auttoi, ja Hilanteri nosti laukat. Aluksi laukka ei rullannut, vaan oli aika tahmeaa ja kulmikasta. Keskityin kuitenkin suoruuteen ja sitä kautta pyrin saamaan Hilanteria laukkaamaan paremmin. Kun sain sitä suoremmaksi, alkoi laukka rullata itsestään paremmin. Paikoin sain istuntaani sen verran kasaan, että saatoin mukautua Hilanterin laukkaan helposti. Tämä taas helpotti Hilanterin etenemistä, ja muutamat laukkapätkät olivatkin rentoja ja pyöreitä. Suurin ahaa-elämys oli taas se hyvä ulkopuolen tuki. Ilman sitä Hilanteri pääsi mutkalle, jolloin laukka sammui heti. Laukassa saimme molempiin suuntiin muutamia kivoja ja ilahduttavia hetkiä.

Loppuraveissa Hilanteri oli taas reippaana menossa. Toppuuttelin sitä malttamaan, mutta yritin olla ottamatta energiaa pois. Jälleen ulko-ohjan ja suoruuden muistamalla sain Hilanterin ravaamaan hetkittäin aika kivasti. Tunnista jäikin hyvät fiilikset. Tästä ruunasta tykkään yksinkertaisesti paljon. Opettajakin kehui Hilanterin kuunnelleen ja tehneen hommia hyvin. Itse huomasin Hilanterissa olleen tänään paljon vähemmän liikkuvia osia kuin yleensä. Monesti on tuntunut, että Hilanterissa on ainakin 101 liikkuvaa osaa turvan ja hännän välillä, mutta ei onneksi nyt. Ilahduttavinta tunnissa oli kuitenkin ehkä se, että säästyimme kunnon jumituksilta. Pari kertaa Hilanteri varoitti ylimääräisestä säätämisestäni nihkeilemällä, mutta tajusin niiden ansiosta nollata tilannetta, ja niin matka jatkui ilman kunnon juntturointia. Näihin mukaviin fiiliksiin päättyi ratsastusvuoteni 2014. Ei yhtään hullumpi päätös. Tästä on hyvä jatkaa treenejä ensi vuonna!