Tiistaina kävin korvaamassa väliin jäävän keskiviikon tuntini. Lyöttäydyin kahdeksanneksi ratsastajaksi yhdistetylle B:n ja B–A:n tunnille. Ratsukseni sain ihanasti Hilanterin. Opettaja oli muistanut, kuinka aiemmalla kerralla olin haikaillut tämän ruunan perään. Treeniaiheena olivat avotaivutukset ja sitä kautta haettu hevosen suoruus. Avotaivutukset, jaiks! Niitä en olekaan hetkeen treenannut.
Teimme avotaivutukset käynnissä pitkien sivujen alusta noin puoliväliin saakka. Sen jälkeen hevoset suoristettiin ja alun jälkeen siirrettiin raviin, myöhemmin laukkaan. Ravia ja laukkaa työstettiin pääty-ympyröillä. Avotaivutuksissa tuppasin huijaamaan kontrolloimalla takaosaa etuosan sijasta. Jotenkin etuosan siirtäminen yksistään oli vaikeaa. Opettaja kehotti ajattelemaan säkää siten, että etuosan kontrollointi lähtisi ihan siitä alkaen. Ei siis vain niskasta tai kaulasta. Avotaivutukset tuntuivat aavistuksen verran helpommilta vasempaan kierrokseen tehtyinä. Läpihuutojuttuja ne eivät olleet. Opettaja neuvoi ratsastamaan Hilanteria avotaivutuksissa siten, että se kantaisi etuosaansa ja pyöristyisi sitä kautta. Tasapainottavilla puolipidätteillä sain vähän vihiä tästä asiasta. Tahti tosin kärsi melkoisesti, ja välillä Hilanteri hiippaili avotaivutuskohdat askel kerrallaan. En antanut sen tällä kertaa häiritä, sillä halusin keskittyä tekemään liikkeen mahdollisimman sinnepäin. Siispä tahti sai tällä kertaa väistyä tuon päämäärän tieltä.
Ravityöskentelyssä Hilanteri yritti ensin juosta alta. Yritin korjata istuntaani parhaani mukaan, sillä Hilanteri on sille herkkä. Samalla pyrin pitämään ulko-ohjan tuella ja Hilanterin riittävän suorana. Palikoita oli siis järjesteltäväksi aika monta, mutta välillä ne loksahtelivat hetkeksi paikoilleen. Niinä kertoina Hilanteri tasoittui mukavasti, pyöristyi ja tarjosi rentoa ravia. Hetket eivät olleet pitkiä, mutta sitäkin kivempia. Ulko-ohjan tuki olisi tosin saanut olla tasaisempi ja Hilanteri ryhdikkäämpi edestä, mutta onnekseni havaitsin nämäkin asiat ja pyrin korjaamaan niitä. Harjoitusravissakin istumista kokeilin, mutta en saanut istuntaani niin jämäkäksi, joten kevensin suosiolla.
Laukannostot olivat alussa surkuhupaisia. Hilanteri tarjosi ravia ja mutkitteli sitä ennen. Nollasin tilanteen nopeasti ja tein nostopyynnön korostetun selvästi. Tämä auttoi, ja Hilanteri nosti laukat. Aluksi laukka ei rullannut, vaan oli aika tahmeaa ja kulmikasta. Keskityin kuitenkin suoruuteen ja sitä kautta pyrin saamaan Hilanteria laukkaamaan paremmin. Kun sain sitä suoremmaksi, alkoi laukka rullata itsestään paremmin. Paikoin sain istuntaani sen verran kasaan, että saatoin mukautua Hilanterin laukkaan helposti. Tämä taas helpotti Hilanterin etenemistä, ja muutamat laukkapätkät olivatkin rentoja ja pyöreitä. Suurin ahaa-elämys oli taas se hyvä ulkopuolen tuki. Ilman sitä Hilanteri pääsi mutkalle, jolloin laukka sammui heti. Laukassa saimme molempiin suuntiin muutamia kivoja ja ilahduttavia hetkiä.
Loppuraveissa Hilanteri oli taas reippaana menossa. Toppuuttelin sitä malttamaan, mutta yritin olla ottamatta energiaa pois. Jälleen ulko-ohjan ja suoruuden muistamalla sain Hilanterin ravaamaan hetkittäin aika kivasti. Tunnista jäikin hyvät fiilikset. Tästä ruunasta tykkään yksinkertaisesti paljon. Opettajakin kehui Hilanterin kuunnelleen ja tehneen hommia hyvin. Itse huomasin Hilanterissa olleen tänään paljon vähemmän liikkuvia osia kuin yleensä. Monesti on tuntunut, että Hilanterissa on ainakin 101 liikkuvaa osaa turvan ja hännän välillä, mutta ei onneksi nyt. Ilahduttavinta tunnissa oli kuitenkin ehkä se, että säästyimme kunnon jumituksilta. Pari kertaa Hilanteri varoitti ylimääräisestä säätämisestäni nihkeilemällä, mutta tajusin niiden ansiosta nollata tilannetta, ja niin matka jatkui ilman kunnon juntturointia. Näihin mukaviin fiiliksiin päättyi ratsastusvuoteni 2014. Ei yhtään hullumpi päätös. Tästä on hyvä jatkaa treenejä ensi vuonna!
