Maanantaina pääsin Tallinmäen porukan mukaan, kun he lähtivät katsastamaan uutta tuntiratsua. Testattavana oli kolme ratsua: 2009 syntyneet suomenhevosruuna ja puoliveriruuna sekä 2005 syntynyt puoliveritamma. En ole aiemmin ollut mukana koeratsastuksissa, joten kokemus oli mielenkiintoinen.
Ensin kävimme katsomassa suomenhevosruunaa. Se oli ikäisekseen ihanan tolkku ja sympaattinen. Pyörähdin sen selässä varmaan kymmenisen minuuttia. Hassu ruuna ehdotteli kovasti laukkaamista, kun minä taas yritin ravata. Unohdin ratsastaa kunnolla pohkeilla, jolloin ratsu pääsi vähän oikomaan oman mielensä mukaan. Askellajit olivat mukavan tasaiset. Laukka olisi saanut olla pontevampaa, mutta noin nuorella hevosella on aikaa kehittyä sen suhteen. Tykästyin ruunan persoonaan. Suomenhevosissa vain on sitä jotain.
Seuraavaksi kävimme testaamassa puoliveristen edustuksen eli ruunan ja tamman. Kiipesin ensin nuorukaisen kyytiin, joka myös oli tolkku ikäisekseen. Se oli hieman levoton päänsä kanssa, mutta malttoi heti, kun sain käteni kunnolla tasaiseksi. Ruuna hakeutui helposti perusmuotoon, mutta minun ratsastamana tahtoi välillä painua turhan alas ja jäädä edestä tyhjäksi. Ihastuin sen laukkaan. Olihan se isoa, mutta siinä tuntui olevan ponnua ja tarvittaessa potkua melkoisesti. Sellaisella laukalla kelpaisi suunnata esteille. Hyppäsimmekin pari kertaa pienen ristikon. Ruuna ylitti sen tasaisen varmasti eikä intoillut ylimääräisiä ennen tai jälkeen. Tästä hevosesta taitaa tulla vielä tosi kiva ratsu, kun se jo näin nuorena vaikuttaa oikein asialliselta.
Lopuksi kipusin vielä tamman kyytiin. Se oli testatuista ratsuista rauhallisin, mutta ei missään nimessä laiska. Enemmänkin sellainen minulle sopiva hevonen, joka ei ole liian nopea liikkeissään. Tamma eteni tasaisen varmasti ja oli herkkä kädelle. Se varmasti alkaa liikkua rennommin ja pontevammin, kun se uskaltaa luottaa ratsastajan olevan kädellä pehmeä. Sen laukka oli ruunaan verrattuna vähän ponimaisempaa ja aavistuksen pompottavaa, mutta kyllä siinä istua saattoi. Hyppäsimme tammankin kanssa pari estettä, tällä kertaa pieniä pystyjä. Kaikki sujui helposti ja tasaisesti. Tamma vakuutti minut asiallisuudellaan.
Koeratsastusreissu oli kyllä mukava kokemus. Jokaisen hevosen selässä taisin olla enintään 10–15 minuuttia, joten tietenkään niiden todellista ratsastettavuutta en ehtinyt saada selville. Muutenkin tarvitsen useamman tunnin uuden hevosen kanssa ennen kuin pääsen siitä enemmän hyvälle. Nyt sainkin sellaisen pienen esikatselun, millaista meno näiden ratsujen kanssa voisi olla. Samalla toimin opettajalle esimerkkinä siitä, miten ratsu saattaisi toimia hänen oppilaillaan. Onneksi minun ei tarvitse tehdä lopullisia päätöksiä, vaan voin jännätä, mahtaako jokin näistä ratsuista reissata Tallinmäelle. Jäämme seuraamaan tilannetta.
