Keskiviikon valmennusryhmän tunti yhdistettiin aiemman tunnin kanssa. Tuntilistaa lukiessa tuli mukava yllätys: esteitä! Harmikseni olin jättänyt turvaliivini kotiin, kun en huomannut ajatella toisella ryhmällä voivan olla muuta kuin koulua. Ratsukseni oli merkitty Rappen, mutta sain luvan myös vaihtaa. Vapaina olivat Jussi ja Dille. Ilman turvaliiviä halusin ratsun, joka tarjoaisi vähiten yllättäviä tilanteita. Niinpä Rappen sai jäädä talliin, ja Jussi lähti kanssani hyppyhommiin. Ratsukoita oli kahdeksan.
Alkuverryttelyssä yritin korjailla istuntaani. Palaset olivat hieman unohduksissa eivätkä lyhyemmät jalustimet ilmeisesti auttaneet. En oikein saanut vatsalihaksiani töihin, vaan yritin muilla väärillä keinolla keplotella kroppaani oikein. Sehän ei tietysti onnistunut. Erityishuomiota kiinnitin satulan keskellä istumiseen eli korjasin istuntaani enemmän oikealle. Muutoin verryttelyssä pyrin saamaan Jussia edestä kevyeksi sekä liikkumaan riittävän tarmokkaasti. Sellainen perusmeno löytyi, mutta kaasua ja jarrua olisi saanut prässätä enemmän. Laukassa otimme lyhyen verryttelyn, sillä liki kaikki tunnin hevosista olivat olleet jo liikkeellä. Laukassa Jussi eteni edelleen tasaisen varmasti. Ei mitenkään lennokkaasti, mutta ei myöskään laiskasti. Ehkä juuri sopivasti tulevia tehtäviä ajatellen. Tunnin esteet olivat maneesin keskiosassa toisiinsa nähden linjassa. Kaksi niistä oli lyhyen sivun suuntaisia, yksi loivasti lävistäjällä.
Verryttelyhypyt otimme oikeassa laukassa yksittäiselle ristikolle pitkällä lähestymisellä. Jussi laukkasi ihan mukavasti, ja ponnistuspaikat sattuivat hyviin kohtiin. Laukka tosin vaihtui hypyssä turhaan vasemmaksi. Korjasin sen ravin kautta takaisin oikeaksi. Seuraavaksi tulimme oikeasta kierroksesta aloittaen juuri hypätyn esteen sekä jatkoimme siitä lävistäjäpystylle. Molemmat esteet menivät kivasti. Laukka ei tosin vaihtunut toisella esteellä, mutta Jussi korjasi sen itse hypyn jälkeen. Jussi taisi olla hypyn jälkeen ristilaukassa, josta se sai pistettyä kavionsa oikeaan järjestykseen.
Sitten otimme hypätyn kahden esteen putkeen vielä kolmannen pystyn. Eli oikeassa laukassa ensimmäinen pysty, siitä lävistäjäpysty ja laukka vasemmaksi ja loppuun vielä kolmas pysty. Ensimmäinen este meni hyvin. Sitten toiselle tulimmekin vähän pitkänä ja löysänä, jolloin Jussi pääsi lähtemään hyppyyn hitusen liian kaukaa. Ehdin huomata tämän, mutta en reagoida. Kaiken huipuksi esitimme tämän saman tempun kolmannelle esteelle, vähän kauempaa vielä lähtien. Taas ehdin ajatella, että oho, nyt se aikoo lähteä, vaan en tehnyt mitään. Nerokasta! Ei Jussi onneksi niitä bravuureitaan eli järjettömän kaukaa lähteneitä roikaisuja tehnyt, mutta olisi silti ollut kiva olla hereillä ja ratsastaa nuokin höpökohdat pois. Lopuksi pyöräytimme saman kuvion vielä toisesta suunnasta aloittaen. Nyt tajusin ratsastaa, jolloin Jussi odotti kiltisti, ja jokainen ponnistuspaikka tuli parempaan kohtaan. Kierros oli varsin tasainen ja laukka riittävä noin 50–60 sentin esteille.
Loppuraveja varten pidensin jalustimet ja keskityin vielä istuntaan. Aktivoin vatsalihaksia töihin ja hain rintakehää ja lantiota oikealle kohdalle. Lisäksi yritin pysyä satulan keskellä. Jussi ravasi mukavasti ja oli edestä kevyempi kuin alkutunnista. Taisin olla itsekin sen verran lämmennyt, että sain paremmin tuntumaa oikeaan asentoon. Tunti oli kyllä kiva, kun tehtävät olivat ihanan yksinkertaisia ja esteet niin pieniä. Jussin kanssa on hyvä opetella odottamaan. Sillä ja minulla yhteistä on se, että saatamme yrittää lähteä hyppyihin ihan päättömistä paikoista. Niinpä meillä on hyvä harjoitella yhdessä sitä asiaa.
