Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla oli kuin olikin esteitä. Koulua oli minun mittapuullani väännetty ihan riittävästi, joten oli korkea aika päästä hyppäämään. Ratsuvalinta ilahdutti erityisesti, sillä sain Epperin. Haihattelin muka, etten ollut mennyt sillä vuoteen, kunnes blogi paljasti minun hypelleen sillä viimeksi tämän vuoden heinäkuussa. Ratsukoita tunnilla oli viisi.
Verryttelimme ensin hetken ravissa ylittäen kahta puomia ympyrällä. Opettaja muistutti hakemaan reitin katseella puomille ajoissa. Epper tarjosi ensin köpötysravia, mutta uskoi nohitukseni helposti. Sen jälkeen se kulkikin koko tunnin aika mukavasti vaatien ihanan vähän nohitusta. Puomien ylittäminen sujui mukavasti. Tiet olivat kunnossa eikä Epper muuttanut sen kummemmin tahtia puomeja ylittäessään. Muutimme kuviota siten, että ylitimme oikeassa kierroksessa ravissa yksittäisen puomin ympyrällä. Ylityksen jälkeen nostettiin laukka ja tultiin vielä ympyrällä kaarella ollut toinen puomi, jonka jälkeen jatkettiin uraa myöten. Epper pyrki vähän puskemaan sisälle, mutta toimi heti, kun osasin korjata sitä pohkeella. Laukannostot olivat aluksi hitaita, kunnes vähän nohitin ratsua. Sen jälkeen tehtävä sujui mukavasti, kun muistin pitää Epperin riittävän suorana. Tulimme saman tehtävän vielä kokonaan laukassa. Ongelmia ei tullut, vaan tehtävä sujui helposti.
Seuraavaksi tulimme vasemmassa laukassa pyöräyttäen pääty-ympyrän yksittäisen kavaletin yli ja jatkoimme siitä kahden esteen suoralle linjalle. Väli oli 11 metriä. Ensimmäisellä kierroksella väli meni ahtaasti neljällä askeleella. Päätin Epperin venyvän sen seuraavaksi kolmeen askeleeseen. Opettaja muistutti hakemaan sellaisen laukan jo ympyrän aikana eikä vain paahtamaan linjalle kovaa. Tämä onnistui aika mukavasti. Epper vastasi pohkeeseen hyvin, ja sain itse oltua menossa mukana. Opettaja tosin ohjeisti varomaan liiallista kippausta etukenoon, jolloin muutenkin etupainoisena mielellään menevän Epperin olisi vaikea kantaa meitä molempia.
Tunnin lopuksi tulimme vielä pelkän suoran linjan oikeassa laukassa. Aluksi ponnistuspaikka ensimmäiselle pystylle ei osunut millään. Kertaalleen ajattelin lähteä hoputtamaan Epperiä ihan järjettömästä paikasta yli, mutta onneksi tajusin hölmöyteni ennen kuin yllytin ratsua. Väli kuitenkin meni sinnikkäästi kolmella askeleella, vaikka jouduin pyytämään Epperiä heti ensimmäisen hypyn jälkeen eteen. Lopulta opettaja ehdotti lähestymisen lyhentämistä, jotta ponnistuspaikka löytyisi. Kaarsin vähän lyhyemmän tien ensimmäiselle esteelle ja tadaa, ponnistuspaikka löytyi kuin itsestään. Näin pääsimme päättämään tunnin hyppelyt vaivattomasti sujuneeseen suoraan linjaan. Tietysti olisi ollut kiva tajuta, miksi ponnistuspaikka ei löytynyt pidemmällä tiellä, mutta ei sitä kaikkea kerralla voi oppia.
Olipa kiva tunti! Epper oli niin sympaattinen menijä, ettei toista. Siksi kehtasin toivoa sitä ensi kerrankin tunnille. Pääsin myös muutaman kerran korjaamaan vääriä laukkoja, ja Epperhän veteli vaihdot lennosta kuin vanha tekijä. Mukava hypätä noin mainiolla ponilla, joka menee eikä keksi omia vinkeitään tai ihan hyydy paikoilleen. Vaikka sen möhkömäinen ulkokuori voi hämätä, löytyy sen alta mainio ratsastuskouluponi.
