Juuri oikeanlaisen kisaratsun kyydissä

Sunnuntaina vuorossa oli Oulun Ratsastajien seuraestekisat. Kaikissa luokissa oli sama rata, ja arvosteluna oli A.0.0. Mikä mainio tapa kisata itseä vielä jännittäviä korkeuksia maneesissa ilman aikaratsastuksen miettimistä ja useamman radan opettelua. Opettajan kannustamana ilmoitin meidät Jetin kanssa niin 80 kuin 90 sentin luokkiin.

Molempien luokkien verryttelyssä minulla oli yksi asia tehtävänä: herättää Jetti oikeasti. Tiesin, että jos onnistuisin siinä, molemmat radat sujuisivat todennäköisesti hyvin. Jos taas yrittäisin lähteä radalle puoliunisen ratsun kanssa, ei suorituksessa olisi mitään hurrattavaa. Kun pääsimme 80 sentin verryttelyyn, olimme kävelleet ulkona jo hyvän tovin. Molemmissa verryttelyissä hyödynsin siirtymiä sekä temponvaihteluita. Jetti vilkaisia alussa maneesin nurkkia vähän pälyillen, mutta tokeni hommasta nopeasti. Taisin onnistua saamaan sen huomion enemmän itseeni kuin muuhun maailmaan. Ratsastin aika päättäväisesti, mikä toivottavasti oli osasyy Jetin heräämiseen. Toinen vaihtoehto on tietysti tuuri, ja sen varaan en mielelläni ihan jokaista kisaa laskisi. Verryttelyhypyt otimme molempia luokkia varten niin pystylle kuin okserille. Hypyt sujuivat ihan hyvin, mikä osaltaan rakensi luottamustani siihen, että radat menisivät hyvin. Odottelun jälkeen pääsin viimein ensimmäiseen suoritukseeni eli 80 sentin radalle.

Kaisalle kiitos tästä!

80 sentin radalle päästyäni ravasin nopeasti näyttämässä Jetille seiskaesteen valkoisen portin sekä kasiesteen sateenkaarikoristeen sekä katsomopäädyn avonaisen oven, josta porukkaa lappasi sisään ja ulos. Jetti oli tolkku eikä piitannut esteistä tai ovesta enempiä. Niinpä pyöräytin sen oikeaan suuntaan ja nostin oikean laukan. Jetti eteni ihan hyvin, joten suuntasimme ykköselle. Näin kauempaa, ettei askel sovi, jolloin osasin ihanasti odottaa hyppyä. Jetti ottikin miniaskeleen, mutta hyppäsi varmasti vaihtaen laukan toivotusti vasempaan. Kakkoselle tuli ihan asiallinen hyppy. Jetti piti vasemman laukan, mutta korjasi itsensä lopulta oikeaan laukkaan. Rohkaisin Jettiä äänellä hyppäämään kolmosen vähän kauempaa miniaskeleen sijaan. Se uskoi ratkaisuni ja lähti hyppyyn. Kolautimme puomia, joka onneksi pysyi paikallaan. Kolmosen ja nelosen suoran linjan selvitimme seitsemällä askeleella. Nelosena ollut okseri ylittyi ongelmitta. Jetti oli tovin ristilaukassa, kunnes vaihtoi kokonaan oikeaan laukkaan. Viitoselle tultaessa rohkaisin Jettiä vähän, ettei esteelle tulisi turhaan miniaskelta. Jetti kuunteli taas hyvin ja ylitti viitosen puhtaasti. Laukkakin vaihtui vasemmaksi. Kuutoselle tuli sujuva hyppy, jolloin pääsimme seiskalle viidellä askeleella. Sama hyvä meno jatkui, jolloin sekin ylittyi mukavasti. Viimeiselle eli kahdeksannelle esteelle ratsastin napakasti, sillä en halunnut Jetin viurahtavan esteestä ohi. Jetti hidastikin lähestymisessä hieman, mutta hyppäsi esteen silti mainiosti. Puhdas ja sujuva rata, jes!

Olimme opettajan kanssa sopineet, että 80 sentin sujuminen päättäisi sen, starttaisimmeko 90 sentin luokassa. Koska 80 sentistä saimme hyvän suorituksen, varmistui lupa 90 sentin radalle. Verryttelyssä otimme pari hyppyä kisakorkeudessa, ja se riitti. Jetti oli herättelyn jälkeen taas kuulolla ja etenemässä, joten yritin rentoutua ja uskoa, että selviämme radasta. Radalla lähdimme matkaan taas oikeassa laukassa. Ykkönen ylittyi mainiosti ja samoin kakkonen, jos puomin kolautusta ei lasketa. Kolmosen ja nelosen välin menimme jälleen seitsemällä askeleella ihan asiallisesti, ja Jetti jopa laskeutui toivotusti oikeassa laukassa neloselta. Viitoselle tulin ajaneeksi Jettiä turhaan eteen, joten kiitin sitä heti hypyn jälkeen esteen puhtaasta ylityksestä. Kuutoselle en saanut ratsastettua täysin suoraa tietä, jolloin Jetti tuli hyppyyn hieman vinosti. Tämä virhe kostautui, kun Jetti kopsautti takasillaan puomin alas. Tämä ei onneksi sekoittanut rytmiä, vaan pääsimme seiskalle viidellä askeleella ja sen yli sujuvasti. Kasille Jetti tulikin jo varmasti, jolloin sain oltua selässä rauhassa. Niin Jetti pääsi hyppäämään viimeisen esteen puhtaasti, ja ratamme oli siinä. Neljä virhepistettä ei jäänyt harmittamaan, sillä muutoin rata oli meidän suoritukseksemme oikein sujuva. Ehdin jo selässä ollessa fiilistellä, kuinka helppoa meno olikaan. Jes, jes, jes!



Kaiken kaikkiaan kisapäivä oli onnistunut. Molemmat radat olivat tasaisia ja sujuvia ja mikä parasta, minua ei juuri jännittänyt. Jetti oli kyllä todella mainio! En tiedä, mikä ruunan sai tällaiseksi, mutta kunpa se olisi aina yhtä hyvä ja luotettava. Sillä oli niin mukana hypätä, kun se eteni ja tuntui menevän kaikesta muitta mutkitta yli. Ylistin ja taputtelin Jetin kyllä hyväksi, sillä olin niin iloinen. Kyllähän tässä lajissa joutuu välillä paukuttelemaan päätä seinään, mutta onneksi nämä onnistumiset silottavat kuhmut saman tien. Tämä taisikin olla kisavuoden päätös, joten sain ainakin mainiot fiilikset loppuun. Tällä innolla on hyvä treenata ja odottaa ensi vuoden kisoja!

Videoista kiitos Kaisalle, joka oli samoissa kisoissa Vaken kanssa!