Torstaina kävin ratsastamassa Jetin itsenäisesti. Keli oli sen verran kohdillaan, että suolauksen avulla kenttä oli monin paikoin asiallisessa kunnossa. Niinpä kaikki askellajit olivat käytössä. Treeniaiheiksi valikoin kevyesti käsitellyt pohkeenväistöt ja laukanvaihdot.
Jetti oli tänään nihkeämpi kuin toviin. Eteneminen missään askellajissa ei oikein ollut herralle mieleen. Sain hoputtaa Jettiä ihan kunnolla ennen kuin se tarjosi mitään reaktiota. Yritin olla nopea ja looginen, mutta taisin silti jäädä enempään pusertamaan ja puskemaan. Mitenhän omaa reaktiokykyä voisi parantaa? Johdonmukaisuus auttaisi tietysti. Ei saisi hyväksyä kerta toisen jälkeen uneliasta vastausta. Toisaalta taas tiedän omassa vaikuttamisessani olevan vikaa, jolloin en koe oikeudenmukaisesti ärähtää kaikesta. Siinäpä yhdistelmä.
Koska Jetti oli kuuro pohkeille, päätin työstää niitä läpi pohkeenväistöjen avulla. Tein niitä käynnissä ja ravissa. Tänään väistöt oikealle lähtivät paremmin. Väistöt vasemmalle tahtoivat mennä joko takaosa tahattomasti johtaen tai Jetti vasemman lavan kautta karkuun pullahtaen. Tahti kärsi alussa, mutta parani hieman toistojen myötä. Oma keskittymiseni valuu vielä liikaa sivulle vievän avun saamiseen läpi, jolloin tahdin säilyttäminen kärsii.
Seuraavaksi otin laukkaa, jossa Jetti nihkeili pahiten. Se kehtasi pudottaa ravillekin muutamia kertoja. Sen jälkeen terävöidyin ja vahdin tiukasti, ettei ruuna päässyt enää moista tekemään. Laukka ei silti lähtenyt pyörimään kunnolla. Ei, vaikka yritin usuttaa Jettiä pitkillä sivuilla rennompaan ja pidempään laukkaan. Päätin silti kokeilla muutamia laukanvaihtoja lennosta. Aluksi Jetti tarjosi pätkiä vastalaukkaa molemmissa vaihtoyrityksissä. Näiden nihkeilyjen jälkeen tajusin taas ratsastaa napakammin, jolloin vaihdot alkoivat mennä läpi. Työstin niitä vielä sen verran, että sain parit asialliset vaihdot ilman odotusaikaa ja oikomisyrityksiä.
Loppuravissa hain Jetiltä reippaampaa etenemistä, jota löytyi kohtuullisesti. Annoin sen vielä venyttää ohjan perässä, minkä se teki vähän puolihuolimattomasti. Tämä kerta oli kyllä taas tavallista nihkeämpi. Jettiä ei tainnut huvittaa enkä minäkään tainnut jaksaa olla riittävän napakka motivoidakseni sitä. Eihän jokainen kerta voi edes ollakaan yhtä ruusuilla tanssimista. Tai ainakin näin on hyvä selitellä itselle. Plussaa kuitenkin siitä, etten heittänyt hanskoja tiskiin, vaan yritin ainakin vasemmalla kädellä korjata vikoja. Olihan siellä niitä kuuluisia pieniä, kovasti sinnepäin olleita ajatuksia, jotka ovat aina tyhjää parempia.
