Perjantaina kävin ratsastamassa Jetin itsenäisesti Tallinmäellä. Kentällä pystyi onneksi menemään kaikissa askellajeissa. Kunnon treeniaihetta en ollut suunnitellut, joten turvauduin iänikuisiin siirtymiin. Pääpaino oli olla itse riittävän nopea reagoimaan, jotta saisin viritettyä Jetin samanlaiseksi. Tavoitteena oli, että reaktio pyyntöön tulisi nyt, ei odottelun jälkeen.
Alkuverryttelyssä hain Jettiä liikkumaan käynnissä ja ravissa vähän pidemmällä ohjalla. Jetti venytti paikoin mukavasti ohjan perässä ja pienellä nohittelulla liikkui aika hyvin. Unohdan monesti tunnin aikana, että hevosta on hyvä ratsastaa useammassa kuin yhdessä muodossa. Tällä kertaa muistin tehdä sitäkin.
Siirtymiä jumppasin kuvioilla käynti-seis-käynti, käynti-ravi-käynti ja ravi-seis-ravi. Yritin olla riittävän nopea reagoimaan, jos apuni ei mennyt kerralla läpi. Näin pyrin herkistämään Jettiä, joka monesti tykkää mietiskellä tovin ennen pyynnön toteuttamista. Siirtymisissä alaspäin keskityin siihen, etteivät ne olisi kovin valuvia. Onnistuneimmat hetket olivat tällä kertaa pysähdyksistä raviin tehdyissä siirtymisissä. Eivät ne toki mitään energiapurkauksia olleet, mutta Jetti oli kuulolla ja teki pyydetyn asian kohtuullisen hyvin. Oli kiva tuntea, kuinka yksi pyyntö sai hevosen käynnistymään. Siirtymät alaspäin pääsivät kuitenkin venymään hieman. Arvelen vieläkin jännittyväni istunnallani näissä, mikä saa hevosen arpomaan pyyntöäni. Sen seurauksena pyynnön toteuttaminen tulee pienellä viiveellä.
Laukassa annoin Jetin mennä vähän pidemmällä ohjalla kummempia säätämättä. Laukka ei lähtenyt pyörimään ennen kuin nohittelin ratsua. Testasin muutamat laukanvaihdot, jotka olivat ensin tahmeita. Jetti olisi mieluusti tarjonnut vastalaukkaa vaihdon sijasta. Yritysten ja erehdysten kautta saimme lopulta muutamat asialliset vaihdot. Omassa vaikuttamisessani on tapahtunut pieni parannus: en lähde nyt ihan niin pahasti heilumaan vaihdoissa, vaikka ne eivät heti onnistukaan. Vieläkin saisin toki istua tiiviimmin, mutta pienikin edistysaskel on kiva. Vaihtojen jälkeen prässäsin Jettiä vielä sen verran, että se oikeasti laukkasi kunnolla. Pientä hoputtelua se vaati, mutta lopulta ruuna jaksoi reipastua.
Loppuraveissa annoin Jetin vielä venyttää ohjan perässä. Nyt se tarjosi aika oma-aloitteisesti hyvää ravia, vaikka ehti myös ehdotella hiippailua. Loppukäynnit hurahtivat mukavasti peltolenkin kautta yhdessä kolmen muun kentällä olleen ratsukon kanssa. Nopeamman reagoinnin harjoittelu on kyllä tarpeellista, vaikka aika kinkkistä. Tuppaan itse jäämään nyhertämään ja odottelemaan sen sijaan, että olisin selkeä ja sopivan napakka. Uskon myös tällä nyhräykselläni saavani muutenkin vähän hitaita hevosia entistä hitaammiksi. Miten opetella reagoimaan nopeammin? Vinkkejä jakoon, kiitos!
