Oikeanlaista ajatusta

Tallinmäen estetunti oli tänä viikonloppuna jo lauantaina, sillä sunnuntaina oli vuorossa Iin Hevosharrastajien naamiaisestekisat. Jetti ahkeroi jo edellisellä koulutunnilla, joten se oli sekä mukavasti liikutettu että saanut tunnin ajan toljotella maneesia mielin määrin. Ilmeisesti tämän jälkimmäisen asian takia sain oltua itsekin rennompi, jolloin Jetti meni tunnin aika mitättömästi kyttäillen. Ratsukoita tunnilla oli viisi.

Alkuverryttelyssä ravasimme ensin tovin molempiin suuntiin jokaiseen kulmaan voltin pyöräyttäen. Jetti liikkui suoralla uralla hyvin, mutta volteilla eteneminen sammui. Nohitin ja komensin, mutta taisin jäädä pusertamaan liikaa, jolloin meno ei parantunut. Jetin tarjoama ravi pitkillä sivuilla oli kuitenkin sen verran hyvää, etten osannut jäädä murehtimaan volttien hitautta. Seuraavaksi tulimme kolmea ympyrän kaarella ollutta puomia ravissa muutaman kerran molemmista suunnista. Puomit menivät ihan hyvin, kun sain Jetin ravin pyörimään ajoissa ennen tehtävälle tuloa. Tulimme samat puomit minikavaleteiksi nostettuina myös laukassa. Ne sujuivat niin kuin ravipuomit: ensin vähän hitaasti, sitten parantaen. Ennen rataa hyppäsimme yksittäisiä tehtäviä, jotka kertautuivat aika pitkälti radan aikana. Niinpä kertaan vain kisakorkeudessa eli 80 sentin tuntumassa hypätyn radan.

Ratapiirros pitkästä aikaa käsin piirrettynä.

Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa hypäten ykkösenä olleen kavaletin. Sain Jetin etenemään kohtuullisesti, mutta en jäänyt ajamaan, jolloin ykkönen meni ok. Tie kakkosesteelle oli kunnossa, mutta laukan sain korjata pois ristilaukasta kokonaan oikeaan laukkaan. Tie kolmoselle vei katsomopäädyn kautta, jota Jetti oli tykännyt tuijotella. Niinpä laukka pääsi sen aikana sammumaan enkä saanut spurtattua ajoissa. Kolmonen ylittyi silti hyvin, mutta laukka ei riittänyt välin menemiseen kolmella askeleella, vaan otimme siihen neljännen askeleen. Se ei onneksi aiheuttanut neloselle ongelmia. Viitoskavaletille pääsimme myös ihan asiallisesti. Kaarre kuutoselle tuli ratsastettua aika järkevästi, jolloin hyppy sille oli ok, ja laukka vaihtui siinä vasemmaksi. Edessä oli vielä viimeinen este eli seiska. Tie sille vei taas sen katsomopäädyn kautta, joten laukka pääsi hyytymään yrityksistäni huolimatta. Seiskalla oli vielä se samainen laatikkokoriste, joka pelotti Jettiä viime hyppykerralla kahden ohimenon verran. Tällä kertaa olin näyttänyt esteen molemmista suunnista, joten Jetti pääsi seiskastakin kerralla yli.

Radan hyviä puolia olivat tietenkin jokaisen esteen ylittäminen kerralla. Toinen plussa tuli kohtuullisista teistä, jos päätykatsomon pieniä puskemisia ei lasketa. Kolmas plussa siitä, että vaikka laukka ei päätä huimannut, oli se tälle korkeudelle riittävän etenevää. Petrattavaa olisi ollut ristilaukkojen karsiminen kokonaan pois sekä kuitenkin sen vähän säpäkämmän laukan hakeminen. Muuten olin radan sujumiseen aika tyytyväinen. Ei kamalaa mönkimistä eikä sen kummempia jännitystutinoita. Tämä treeni oli paikallaan juuri päivää ennen kisoja. Riittävä päättäväisyys yhdistettynä sopivaan rentouteen ovat kyllä avaimia Jetin kanssa hyppäämiselle. Niitä taitoja pitää kyllä kehittää vielä melkoisesti, mutta onneksi niitä on jo ripauksina tallessa.