lauantai 31. lokakuuta 2009

Mahtava Manta

Lauantai ja tallin tunti. Pollena Manta, treeninä siirtymiset. Lupaavat asetelmat koulutunnille. Lisäksi muistin jo ennen satulaan istumista kerrata mielessä, miten Mantaa pitäisikään ratsastaa, jotta se tekisi muuta kuin raivoaisi päänviskelyn kera. Siitä ja opettajan avustuksesta olikin valtavasti apua.

Lämmittely tehtiin ravailemalla ja pyörittelemällä vapaamuotoisia kuvioita. Manta hillitsi itsensä ihan kivasti ja minä istuin mukana köpöttelemässä. Olin ihan tyytyväinen hommaan, kunnes Manta alkoi keskittyä vähän enemmän päänsä mielenkiintoisiin heittelykuvioihin. Siinä vaiheessa opettaja muistutti napakasta ohjastuntumasta, joka Mantalla toimii parhaiten täysin paikallaan: ei erityisempää myötäystä, muttei myöskään tiukennusta. Tätä olin jo ajatellut ennen tuntia, mutta yllättäen vanha ongelmani ohjasotteen lepsuudesta ilmeni juuri tässä.

Ohjat uudelleen tuntumalle napakammin ja meno jatkui. Tällä kertaa opettaja komensi minut pääty-ympyrälle. Selvät ohjeet olivat ohjat käteen ja hevoselle liikettä. Jos Manta yrittäisi rikkoa laukalle, nopeasti korjaus ja jälleen etenevää ravia pyyntöön. Ja kuinkas kävikään, allani ollut päänviskelyään aloittava tamma rauhoittui ja alkoi oikeasti liikkua hienosti! Vaihdot suuntiin tehtiin lävistäjän kautta, jossa tehtiin myös lisäys. Opettajan ympyräläksytyksen jälkeinen lisäys menikin oikein mainiosti. Hitsit, että tykkään tästä tammasta, kun saan sen tekemään töitä yhdessä minun kanssani, ei yksin päänsä kanssa.

Tässä vaiheessa älysin pitää ne ohjat käsissäni ja Manta rauhoittui huomattavasti ja työskenteli oikein mukavasti. Lämmittelyn jälkeen teimme siirtymiskuviota siten, että käynnistä seis, pysähdyksestä raviin ja jälleen seis. Mantaa on ilo ratsastaa, kun se kuuntelee istuntaa. Vatsalihaksia (tai niitä muistuttavilla jutuilla) sen sai pysähtymään ja ravikin nousi todella kevyesti. Ravista seis olikin haastavampi. Ratsastin pysähdyksen taas kuin olisin käsitellyt lasia, joten Mantahan yritti ryömiä matkaa eteenpäin pysähdyksen sijasta. Opettaja muistutti, että polle tarvitsee napakan avun, koska sillä on menohalua ja liian aikainen myötäys ei pysäytä sitä, vaan kannustaa etenemään. Löytyihän se pysähdyskin lopulta.

Laukkatreeni lähti lyhyen sivun puolivälistä käynnissä, pitkän sivun keskeltä iso ympyrä ja ennen pitkän sivun loppumista mahdollisimman nopeasti käyntiin. Manta alkoi tässä vaiheessa hyvin malttamattomaksi ja vuoron odottaminen oli haastavaa. Tätä pulmaa en kunnolla saanut ratkaistua, mutta onnistumiset itse harjoituksessa palkitsivat. Laukka ja ympyrä meni kivasti ja entäs siirtyminen käyntiin? Sehän meni monta monituista kertaa nappiin! Manta ei riidellyt vastaan ja pudotti hyvin nopeasti käyntiin. Olin ihan yllättynyt. Yleensä menohaluisen pollen kanssa siirtyminen menee pitkän ravailun höpötykseksi ennen oikeaa askellajia, mutta ei tämä polle. Opettajakin mainitsi, että siirtymä meni todella nappiin ja mikäs Naantalin aurinko se Mantan selässä näiden kehujen jälkeen istuikaan? :)

On huippua, kun kerrankin ehtii ajatella sen kerran hevosen ratsastamista ja saada vielä asioita tunnilla onnistumaan kunnolla. Olisi kiva voida ottaa uusintayritys heti keskiviikkona Mantan kanssa, mutta saa nähdä, mikä polle sen kerran arpajaisista kohdalle sattuu. Olisihan se ihan kiva testata tallin uusinta tulokasta, Pupua. Mutta keskiviikkona se selviää, minkä pollen kanssa sillä kertaa saa testata taitojaan ja tuuriaan.

Kohtuullisen sujuvia vastalaukkapätkiä

Helveilyä jälleen kerran. Heppa oli vähän höpönä eikä millään olisi halunnu seistä harjattavana maltillisesti. Niin, onhan se kauheaa vielä kylmästä tarhasta kavereiden luota lämpimään talliin seisomaan yksin jonkun höpön ihmisen kanssa.

Maneesiin mahtui vuorostaan oikein mainiosti. Tunnin kuvioksi maalailin asettamista, lyhennyksiä ja lisäyksiä sekä pätkät vastalaukkaa. Asettamisesta saisin mennä sinne yksityistunnille. En vain yksinkertaisesti tunnu osaavan asettaa ja pitää hevosta siinä. Yleensä saan pään oikein, mutta sitten hevonen puskee oman mielensä mukaan minne haluaa. Kuulostaa ihan siltä, että kuski ei vain osaa. Voisipa kerran tuntea hevosen nahoissa sen, millaista on kantaa tällaista ratsastajaa. Luulen, että kokemus valaisisi niin paljon, että omia ongelmia alkaisi oikeasti paikata. Uskon tosiaan, että tiedostettujen ongelmien lisäksi löytyy vielä läjä toistaiseksi täysin tuntemattomia pähkinöitä purtavaksi.

Ravissa pyörittelin myös vähän ympyröitä ja yritin saada toimivia asetuksia. Eipä tästä oikein mitään tullut, Helvi puski ympyrät vaikka minkä muotoisiksi eikä kuski osannut korjata. Haloo pohkeeni, oletko siellä? Seuraavaksi siirryin lyhennyksiin ja lisäyksiin. Sain muutamia oikein kivoja lyhennyspätkiä kunnon tipuravilla, mutta silti eteenpäin menevästi. Pidennyksissä en kovin onnistunut. Pitkän askeleen sijasta sain vauhtia, ei hyvä.

Laukassa humputtelin muutamia kierroksia vain ympäri maneesia ja väliin ujutin muutamia isoja ympyröitä. Mikä lie sattunut kohdilleen, mutta taivas sentään, minun allani laukkasi mukavasti pyöristynyt hevonen! Eikä edes ainoastaan ympyröiden aikana, vaan myös pätkittäin suorilla. Siinä tuli tunnin suurin onnistumisen tunne, vaikken rehellisesti sanottuna ollutkaan varma, olinko saanut sen itse aikaan vai päättikö polle itse laukkailla oikein. Uskon kuitenkin, että oma rentous heijastuu suoraan hevoseen. Ehkäpä sillä oli pikkuriikkinen osa tuossa asiassa.

Vastalaukkaa tein oman tunnin kaltaisesti. Eli myötälaukassa lävistäjälle ja aluksi vain muutama askel lävistäjän lopussa vastalaukkaa. Pidin kaarteen loivana eikä Helville tämä ollut ongelma. Tästä innostuneena päätin ottaa vähän enemmän haastetta ja mennä myös lävistäjän päättävän kulmankin vastalaukassa. Loivensin kaarretta entisestään ja Helvi meni todella mainiosti ilman mitään ongelmia. Yhden ainoan kerran se pudotti raville, mutta olin siinä kohden ottanut vähän liian tiukan reitin. Tämä pääsikin tunnin toiseksi kivaksi onnistumiseksi.

Loppuraveissa Helvi oli tuttuun tapaansa juuri siinä vireessä, että treeni olisi pitänyt aloittaa vasta sitten. Olisipa kiva saada opetusta Helvin kanssa sellaiselta, joka sen pollen jo valmiiksi tuntee. Voisin saada vähän vinkkejä siihen, millaisia apuja tämä polle tottelee ja ehkä yhteistyömme helpottuisi sitäkin kautta.

torstai 29. lokakuuta 2009

Katse oikeassa suunnassa

Estetuntipollekseni oli jostain syystä opettajan merkkauksen jälkeen valikoitunut Hessu. Tohdin olla taas reipas ja kysyä, josko voisin kuitenkin saada Pokun. Onneksi pollet olivat molemmat menneet vain yhden tunnin, joten sain kuin sainkin tämän estesuosikkini.

Lämmittelyt hoidettiin viikon takaiseen tapaan. Löysin ohjin ravailua ja laukkalämmittelyssäkin ohjastuntuma pidettiin kevyenä. Tämän jälkeen otettiin pääty-ympyrä puomien maustamana ja toisella pitkällä sivulla laukan lyhennystä, toisella pidennystä.

Pääty-ympyrällä Poku tahtoi hyytyä puomien edessä enkä tainnut löytää sitä lyhyempää laukkaakaan. Ikuisongelmani iski siis jälleen: joko ei ole kaasua tai sitten jarrua. Vauhtia sain kyllä, mutta uskon, että Pokusta olisi irronnut helposti vielä enemmänkin, en vain osannut kannustaa sitä moiseen menoon.

Lämmittelyhypyt otettiin menemällä vähän lävistäjämäisesti pitkältä uralta pientä pystyä kohden. Poku meni muuten kivasti, mutta päästin sitä luisumaan esteen sivulle ja vanhat pelot kieltäytymisestä yrittivät nousta pinnalle. Mutta tätä asiaa skarppaamalla suoriuduttiin muista ihan hyvin. Pokussa hauskaa onkin se imu, joka sen laukkaan tulee, kun se tajuaa pääsevänsä hyppäämään. On mukava mennä esteitä hevosella, joka myös pitää siitä.

Seuraavaksi hypättiin jo rataa. Ensin kavaletin ja kahden pystyn muodostama jumppa, viiden askeleen väli pystylle, siitä kiertäen lävistäjällä hypätyn pystyn ja tullen tuon jumppasarjan viimeisen esteen edestä säilyttäen laukan tahdin. Tämän hypyn jälkeen oikealle ja taas se toisella puolella lävistäjän kautta hypätyn portin yli.

Rata sujui muuten aika kivasti, mutta portille tulevasta tiestä tuli liian pieni pyörähdys, joten sain uusia sen vielä. Kuskille tarkempi ajatus reitistä ja kas, niin Pokukin vain meni niin kuin pyysin ja lähestyminen oli paljon parempi.

Meitä oli tunnilla vain neljä, joten hyppäämään ehti oikein mukavasti. Tunnin suurin anti itselle oli se, kun moneen kertaa tajusin katsovani oikeasti tulevaa estettä, en tuijottavani juuri hypättävää. Muistin myös osan ajasta kantaa kädet ja istuntakin taisi olla enemmän kohdillaan kuin pariin kertaan.

Pidän kyllä valtavasti Pokulla hyppäämisestä. Sen kanssa ei silti tule ihan täysin luotettua (mikä on varmasti ihan fiksua), mutta sen into hypätä yhdistettynä oikeisin apuihin tarjoaa kyllä uskomattoman hienoja onnistumisia. Vähän houkuttelisi pyytää Pokun kanssa jollekin päivällä yksityisestetunti. Olisi todennäköisesti aivan huippua, kuten oli silloin viimeksikin.

No, nyt olisi taas kaksi koulukertaa ja yksi puomeilu ennen seuraava estehyppelyä. Taidan silloinkin pitäytyä tässä uudessa ihastuksessani, jos vain mahdollista.

lauantai 24. lokakuuta 2009

Herra loppasuun kyydissä

Päivän toinen ratsastustunti ja polleksi sattui oikein mukavasti Rappen. Tunnin treeninä oli asettamiset, pienet pätkät vastalaukkaa ja pidennykset. Aika kivaa oli siis tarjolla.

Tunti aloitettiin humputtelemalla käynnissä ja ravissa vapaasti kiemuroita pitkälle sivulle. Rapessa kivaa on se, että se yleensä kulkee itse reippaasti ja asettuu helpolla. Sain tosin opettajalta kommenttia, että Rappeakin pitää tohtia käskeä asettumaan kunnolla, ei vain sinne päin. Kun näin teki, löysi polle pyöristymistä välittömästi. Mitenhän sitä aina ratsastaakin tiettyjä hevosia kuin ne voisivat särkyä käsiin?

Tämän jälkeen siirryttiin laukkakuvioon. Pitkän sivun lopusta nostettiin laukka, tehtiin pääty-ympyrä ja siitä laukattiin toisen pitkän sivun alkuun ja lähdettiin lävistäjälle. Tarkoituksena oli saada toisen pitkän sivun loppuun asti laukkaa parin askeleen verran, jolloin hevonen siis menisi hetken vastalaukassa. Vasemmassa laukassa en saanut tätä onnistumaan kuin pari kertaa. En ilmeisesti tukenut Rappenia tarpeeksi ja se ehti monesti pudottaa laukan raville. Harmi. Mutta oikeassa laukassa homma rullasi kuin etukäteen suunniteltuna! Laukka pysyi tasaisena pienen vastalaukan ajankin ja Rappen siirtyi raville vasta pyynnöstä. Olin oikein tyytyväinen, kun hevonen yritti ja taisin jopa itse osata antaa oikeita apuja sen yrittämisen tueksi.

Tämän jälkeen jatkettiin ravissa lävistäjien kanssa. Nyt tarkoituksena olisi saada lävistäjän aikana pidennys ja pitkän sivun loppuun päästessä ottaa ravi taas normaalisti haltuun. Jälleen kuski keksi vaikeuksia juuri vasempaan kierrokseen. Pyysin lisäystä ilmeisen liian tarmokkaasti ja Rappen tulkitsi sen laukkapyynnöksi. Opettaja korjasi puuhaani korostamalla, että hevosen tulee olla suora, sillä asettuneena se voi tulkita lisäyspyynnön laukaksi. Mutta jälleen vasemmassa kierroksessa lisäykset onnistuivat aika mainiosti.

Yksi kinkkisimpiä ongelmiani tällä hetkellä on ohjastuntuma. Yleensä humputtelen menemään liian löysillä ohjilla, joten ei ihme, etteivät asiat toimi oletetusti. Olisi kyllä kiva ottaa yksityistunti aiheella asettaminen ja ohjasote. Tulisi kyllä tarpeeseen.

Ps. näin hupaisaa unta. Siinä olin odottamassa ensi viikon estetuntia, joka olikin muuttunut hieman. Ratsukot hyppäsivät ihan käsittämättömän korkeita esteitä ja yhden sellaisen valtavan muurinkin, varmaan kolmisen metriä korkeutta. Sen jälkeen piti vielä suorittaa koulurata. Olin ihan paniikissa. Mietin, ettei Poku kyllä ihan noin korkeita esteitä suorita enkä ole ehtinyt edes opetella sitä koulurataa. Opettaja tosin taisi sitten tuumata, etten edes saisi hypätä. Lisäksi jokin tallin valkoisista polleista oli muuttunut ulkoisesti ja taidoiltaan Miltoniksi. :)

Asetusta hakemassa

Tänään tuleekin tuplapostaus, kun aamupäivästä kävin ratsastamassa Helvin ja parin tunnin päästä pitäisi pyrähtää oman tallin tunnille. Kertoillaanpas Helvi tässä odottelun kuluksi.

Maneesiin mahtui kerrankin suhteellisen kivasti. Aloin lämmittelemällä samoin kuin keskiviikon tunnilla eli Helvi sai mennä ravia omaa vauhtiaan ja pyörittelin hyvin summittaisia ympyröitä välissä. Tämän jälkeen otin ohjat tuntumalle ja lähdin käynnissä etsimään asetuksia volteille. Nehän olivatkin hyvin piilossa. Välissä Helvi myöntyi, tuli asetuksen mukaisesti, kunnes taas omin lupineen suoristi itsensä ja meni menojaan.

Mitä tein väärin? Vähän veikkaan sitä, että kun hevonen tulee asetukseen, unohdan joko ulko-ohjan tai sitten pudotan liian reippaasti asettavasta ohjasta tuntumaa pois, jolloin hevonen ei ilmeisesti koe mielellääksi jäädä siihenkään. Enkä usko, että jalkani aivan täysin toimi käteni kanssa yhteen. Kas kummaa. Stoppasin homman hetkeksi ja pysäytin pollen odottelemaan. Tässä vaiheessa kokeilin, kuinka Helvi reagoi paikoillaan ohjasotteisiini. Pienillä houkutuksille se tulikin ohjan mukana, mutta en vain saanut tätä jalostettua itse hommaan liikkeessä.

Asetuskaivamisten jälkeen humputtelin muutamia väistöjä käynnissä ja ravissa. Kyllähän Helvi väisti, mutta vauhti kyllä katosi kerralla niinä hetkinä. Pitäisi oppia pyytämään kahta asiaa kerralla, ei vain yhtä.

Laukassa pyörittelin ympyröitä ja Helvi laukkasin oikein hienosti parit pienemmätkin ympyrät eikä edes ehdotellut ravia niiden kohdalle (muutamiin muihin kohtiin se kyllä päätti ihan itse valita askellajinsa, mutta ei puhuta tästä). Pitkällä sivulla myös väistätin hieman laukassa keskemmäs kenttää ja se meni hienosti. Erityisen iloinen olin siitä, ettei Helvi yrittänyt puskea takaisin uralle, vaan laukkasi lyhyttä päätyä kohtaan suoraan. Ei siis ihan höpö ratsastus täysin.

Jatkossa täytyy muistaa ottaa kyllä loimi maneesille mukaan. Helvillä alkaa tulla jo talvikarvaa ja maneesin lämpimämmässä ilmassa se yllättäen hikoilee ja puolestaan paluumatkalla höyryää. Lämmintä ylle sekä heposelle että kuskille, sillä sairastaminen on ihan tylsää.

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Potkua Potteriin

Puomitunti, Potter ja treeninä laukanhallinta. Tunti aloitettiin rennolla lämmittelyllä. Käynnissä mentiin aika löysin ohjein ja kevyesti pyydettiin asetuksia volteille. Ravissa puolestaan jatkettiin löysin ohjin ja pyöriteltiin kevyitä voltteja samalla teemalla kuin käynnissä.

Tämän jälkeen siirryttiinkin puomeille. Ensin otettiin peruslaukalla väli, johon pistettiin seitsemän askelta. Sehän meni Potterilla mainiosti. Sitten väliin saikin sijoittaa kahdeksan tai yhdeksän askelta, miten parhaaksi näki. Potterilla kahdeksan meni kivasti ja kuulemma yhdeksänkin olisi ollut helppo. En ihan täysin kunnolla saanut yhdeksää, olisikohan se kerran mennyt suunnilleen. Jännä homma, miten laukan lyhentäminen tuntuu useimmiten olevan niin vaikeaa.

Pidennyksessä puolestaan lähdettiin tavoittelemaan seitsemää tai kuutta askelta. Lisätehtävänä oli se, että päädyissä kaarrettiin kahden puomin suoralle. Seitsemällä välit menivät kohtuullisesti. Tuppaan aina nostamaan jonkin laukkavauhdin ja jäämään siihen. Unohdan tarkkailla, millä vauhdilla hevonen lähtee, onko se sopiva ja tekemään tarvittavia muutoksia tehtävänkin aikana. Tähän saisi kiinnittää huomiota enemmän jatkossakin. Lisäksi pitäisi muistaa tasapainottaa meno kaarteessa, mutta ei missään nimessä hidastaa. Taas uutta kertausta vanhan päälle.

Olin vähän pelkuri ja toivoin tunnin lopuksi ensi viikon estetunnille pollea. Arvaattekos sen kauraturvan, jota toivoin? Aivan, pisteet sille, joka lausui nimen Poku. Se on toistaiseksi ansainnut luottamukseni esteillä, mutta se ei ole automaatti. Mietin jo nyt, jos sen saan, että sopivaa tempoa koko ajan, ei matelua ja niin ne laukatkin vaihtuvat oikein ja esteet menevät sujuvasti. Saa nähdä, kuinka viikon päästä käy. :)

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Kuinka saisi päänviskelyn kuriin?

Lauantain tunti ja pollena Manta. Ihan hyvä fiilis siinä mielessä, ettei vauhtia tarvitsisi olla pyytämässä, joskin vauhdinhallinnalle voisi tulla kysyntää.

Tunnin treeninä oli kiemurakaaret. Ensin tehtiin kahden kiemuran kaarta ja asetettiin aina suunnan mukaisesti. Manta meni ihan kivasti ja kykeni hillitsemään päänviskelyraivonsa alussa ihan hyvin. Manta oli kevyt houkutella asettumaan ja se myös pysyi pyydetysti aika kivasti.

Kolmikaarisessa kiemuraurassa tehtiin suoristuskohdissa siirtymät ravista käyntiin ja takaisin. Mantaa alkoi moinen temppuilu hermostuttaa ja niin se pää lähti lentoon. En vielä käsitä, miten tätä pollea pitäisi käsitellä, jotta se pää pysyisi aloillaan. Yritin pitää tuntumaan, istua jämäkästi ja pyytää hevosta tekemään niin kuin pyydetään. Kyllähän se tekikin, mutta päänviskelyn kruunaamana. Asetuskohdissa huomasin, että tuppaan itse kallistumaan asetuksen suuntaan. Tähän täytyisi taas kiinnittää huomiota, jotten keiku jatkuvasti satulassa vinossa ja huononna samalla hevosenkin tasapainoa.

Laukkaharjoitus otettiin ympyrällä. Tavoitteena oli tunnustella hevosen laukkaa ja tehdä sen mukaisesti ratkaisuja. Mantan laukassa oli ainoa hiomisen vara se, että tahti pysyi kolmena eikä valunut neljäksi. Manta tosin tarjosi pari pukkiakin kiitoksena siitä, kun pyysin sitä laukkaamaan oikeasti, ei vain viskelemään päätään ja jalkojaan miten sattuu. Päänviskely asettui aina välillä ja viimein kuski tajusi yhden seikan siihen: istuminen kunnolla Mantan takajalkojen päällä pitäen ne ohjatkin oikeasti kädessä! Muutamat kierrokset menivät oikein näppärästi tällä vinkillä.

Manta on edelleen kiva ratsastettava koulupuolella, jos vain tuon päänviskelyn saisi tosiaan kuriin. Herkkä ja reipas hevonen on kiva ja tätähän Manta juuri on.

lauantai 17. lokakuuta 2009

Höpöä köpötystä

Olipas aika höpö Helveily-kerta. Luminen maa kerrytti Helvin kavioihin tierat, joita jouduin puukepakolla kaivertamaan irti, kun totta kai unohdin kaviokoukun matkasti. Enkä edes yhden kerran, vaan kolmesti matkalla!

Maneesille päästyäni harmistuin, kun siellä treenasi jo valmiiksi useampi ratsukko. En millään päässyt kiinni heidän harjoituksistaan ja koko aika meni siihen, kun pyörittelin päätäni ja koetin pysyä muiden jaloista poissa. Ohjatulla tunnilla sentään tietää, mitä muut tekevät, mutta vapaasti mennessä ei voi kuin arvata.

Ratsastelin kuitenkin vähän väistöjä ja asettamisia käynnissä ja ravissa. Helvi oli tuttu oma vauhditon itsensä, mutta tuntui vähän kannattelevan itseään. Se oli oikein positiivista huomata. Väistöjä tein keskihalkaisijalla ja koetin saada Helviä siirtämään takaosaansa pois etuosan jatkaessa kuviteltua suoraa linjaa. Välissä sujui, välissä kuski unohti avut.

Laukassa vain humputtelin menemään ja pyöräyttelin ympyröitä. Helvi laukkasi aika mukavan pehmeästi. Harmi vain, etten osannut ottaa omaa tilaani ja keskittyä pyöreyden hakemiseen. Laukan jälkeen Helvi tosin löysi upean, eteenpäinpyrkivän ravinsa ja minua harmitti kovasti, sillä sitä olisi ollut mukava työstää enemmän. Mutta tilaa ja aikaa oli enää rajoitetusti, joten tunti sai luvan päättyä siihen.

Menomatkalla varauduin jo tierojen lukuisaan poistoon, mutta kas kummaa. Maneesin muhjut kavioissa estikin tierojen kerääntymisen ja matka taittui kivasti. Tallilla sitten nekin liat kavioista pois ja polletoveri karsinaan iltapalalle.

Onko muuten mitään kauniimpaa kuin valkoinen maa, hiljainen lumisade ja hevonen vierellä?

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Huippua menoa!

Olipas kerrassaan kiva tunti, kun alla oli nuorekas herra nimeltä Rappe. Tunnin aiheena oli asettaminen sekä pienet pätkät vastalaukkaa.

Asettamisen saloihin perehdyttiin ajattelemalla pääty-ympyrää enemmän kuusi- tai kahdeksankulmiona. Eli hevosta ei koko ajan pidetty asettuneena, vaan aina tasaisin väliajoin pyydettiin asettumaan, muut ajat annettiin kulkea suorassa. Rappe on kiitollinen ratsastettava, että kunhan kuski pitää ohjat käsissä ja rentoutuu, tekee polle saman perässä. Siksipä ympyröille asetukset menivät hienosti, kuski muisti pitää kätensä oikeissa kohdin sekä myödätä ja kas kummaa, alla oli nätisti asettuva ja jopa ajoittain pyöristyvä hevonen sekä käynnissä että ravissa! Jännä, miten Rapen kanssa nämä asetukset ovat niin selvää kauraa, mutta sitten taas jollain Mortilla ei onnistu millään. Kuskin, hevosen vai näiden kahden yhteistyön puuttuvuuden syy?

Vastalaukkaa lähdettiin miettimään hyvin kevyesti. Varsinaista vastalaukkaa ei menty, mutta kierrokseen nähden nostettiin "väärä" laukka, jota mentiin pitkän sivun loppuun, siirryttiin raviin, nostettiin myötälaukka ja tehtiin ympyrä, kunnes taas käynnistä homma alusta. Nostot sujuivat ihan hyvin. Pidin Rappen kauempana seinästä, jottei se ennakoisi laukkaa tottumusten mukaan ja annoin yliselvät avut varmuuden vuoksi.

Tämän jälkeen lyhyeltä sivulta katkaistiin kulma ja suunnattiin pitkää sivua kohden vinosti, mutta hevonen suorassa. Tästä nostettiin vasen laukka ja hurruuteltiin taas pieni matka. Tässä kohden kuski töpeksi. Yritin nostaa laukkaa hevonen vinossa ja sehän ei yllättäen onnistunut. Hevonen suoraksi, selvemmät avut ja kas, niin nousi pyydetty laukka. Vielä olisi saanut keskittyä siihen paremmin, että laukka nousee suoraan käynnistä ilman raviaskelia. Mutta hyvin nousi ne muutamat kerrat, kuten piti.

Rappesta jäi tosi hyvä fiilis. Esteillä se ei ole suosikkini, mutta koulussa sillä on kiva mennä. Eteenpäinpyrkivyys ja herkkyys tekevät siitä oikein mieluisan ratsun. On mukava voida keskittyä omien apujen ja myötäysten huomioimiseen ennemmin kuin siihen, että ylipäänsä saa hevosen liikuttelemaan jalkojaan. Rappe vei pisteet kotiin ja ansaitsi ahkeroinnistaan leipäpalasen, jonka otti vastaan tietenkin höristen. :)

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Asettamisen treeniä

Talli tuntuu aina ihan vieraalta, kun siellä käy muulloin kuin omien tuntien aikana. Nyt sunnuntainakin käytävät vilisivät vieraita kasvoja, sentään hepat ja opettaja olivat edelleen samat vanhat. :)

Hevosena oli edelleen maailman paras polle eli Hilanteri ja treeninä asettaminen unohtamatta suoruutta muissa kohdin. Suoruuden hakeminen aloitettiin menemällä keskihalkaisijaa myöten ja tarkkailemalla, että hevonen pysyy suorana. Hiltsullahan on toisinaan taipumuksena kyetä kulkemaan niin monesta kohdasta vinkkaralla, ettei kuski pysy laskuissa mukana. Ongelmahan ratkeaa sillä, että laittaa pollen kulkemaan reippaasti, jottei sillä jää aikaa mennä mutkalle.

Hilanteri suoritti tehtävää oikein mallikkaasti ja ravisiirroissa oli mukavasti kuulolla. Keskihalkaisijan lopussa ja käännyttäessä se hivenen puski oman mielensä mukaan, mutta jämäkillä sisäavuilla sekin asia ratkesi.

Tämän jälkeen keskihalkaisijalta lähdettiin tekemään voltti, jossa pyrittiin saamaan asetus kunnolliseksi ja hevosta pyöreämmäksi. Kuskilla oli aina välillä ohjat oikein hyppysissä ja herra Hilanteri palkitsi sen nätillä asettumisella ja jopa ajoittaisella pyöristymisellä.

Ravihumputtelun jälkeen tehtävään lisättiin laukannosto, kun voltilta palattiin keskihalkaisijalle. Laukka nousi hivenen laiskasti, mutta kulki muuten kohtalaisesti, jos unohdetaan lyhyen sivun rämpiminen, asetuksen olo missä sattuu ja volteille lähdön takkuilut. Unohdin vain laukassa jälleen kerran pitää ohjat käsissäni ja istua tukevasti Hilanterin takajalkojen päällä. Siitä seurauksena oli etupainoinen kömpijä, joka sai itse valita asennon, johon päänsä lätkäisi.

Tunnista jäi silti todella hyvä fiilis. Aiemmin Hilanteri on pitänyt päänsä valtaosan tunnista, joten käynnin ja ravin onnistumiset palkitsivat todella paljon. Eikä sitä kaikkea voi hallita kerralla, joten pieni pala kerrallaan.

Ei se väistö ollut pohjetta nähnytkään

Hessu ja pohkeenväistöä. Tämähän tiesi taas jaloistaan tietämättömälle kuskille pulmia. Tuntia aloiteltiin siirtymisillä ja Hessu kulki tapansa mukaan vähän tahmeasti. Nousihan se ravi, muttei sitä hyvälläkään tahdolla voinut väittää eteenpäinpyrkiväksi.

Väistöt lähdettiin tekemään katkaisemalla lyhyen ja pitkän sivun kulma ja saapumalla siis jo valmiiksi pitkälle sivulle vinossa. Siitä sitten väistätystä noin puoleen väliin, suoristus ja raville. Käynnissä tämä sujui Hessun kanssa kohtalaisesti. Muistin jarrutella etupäätä, jotta takapää pysyisi mukana. Ravissa sen sijaan kuski luuli väistävänsä, hevonen taas luuli kuskin pyytävän normaalia ravia. En käsitä, miksi jalkani ja käteni eivät osaa tehdä ainakaan Hessun kanssa pohkeenväistöä oikein. Saan takapään aina lipsahtamaan takaisin uralle ja siinäpä se väistätys menee pipariksi. Sitten taas joillain hevosilla väistöt onnistuvat ihan näppärästi ravissa. Yksityistunti tästä minulle, kiitos.

Treenasimme tunnilla myös keskihalkaisijalla itse valitun laukan nostoa. Hessu muistaakseni tykkää tarjota vasenta laukkaa mieluummin, joten muutamat oikean laukan nostot menivät höpöiksi. Korjauksena asetusta enemmän haluttuun suuntaan ja todella selvät pohjeavut ja tadaa, pyydetty laukka nousi. Jännää, miten sitä kuvittelee voivansa ratsastaa kaikkia hevosia samalla tavalla. Siksipä kaikki treenit eivät voikaan onnistua kaikilla yhtä hyvin, jos kuski ei osaa mukautua hevoseen. Tätäpä täytyy miettiä tämän päivän tunnilla, jolla korvaan eilisen perumani tunnin.

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Käsien ja jalkojen yhteistyö kateissa

Käsittämättömän pitkä tauko. Olen piiskannut itseäni kyllä ahkerasti laiskottelusta kirjoittamisen suhteen ja viimein raipalla sivallus tuotti tulosta. En yllättäen ala kerrata tässä menneitä kertoja, sillä siitä tulisi megapostaus, joten annan niiden suosiolla vajota unholaan. Tiivistettynä voi tietenkin sanoa, että välillä on tullut oikein hyvä fiilis, välillä taas fiilis on vajonnut kentän mutaan.

Lauantaista aloittelen jälleen säännöllisemmän kertauskirjoittelun. Polleksi valikoitui Mortti ja treeninä oli ympyrällä asettamista käynnissä, ravissa ja laukassa. Tiivistettynä: hidasta tönkkömenoa eikä kuski osannut taas yhtään mitään.

En tajua, miksi esimerkiksi oikeassa kierroksessa käteni ei tajua asetuksessa mennä pois siitä kaulasta ja miksi vasen ei voi pysyä nätisti paikoillaan? Ei, oikea käteni haluaa puskea jostain syystä kaulan väärälle puolelle ja vasen lähtee sitä karkuun. Järjetöntä. Tämän ongelman takia koko treeni meni ihan päin puuta enkä saanut Morttia yllättäen ristiriitaisilla avuillani tekemään pyydetysti. Kraah!

Mitä hyvää? Välillä ympyrällä laukkapätkät menivät toivotun pontevasti, mutta asetus oli jälleen kerran hukassa. Ehkä 1,5 kertaa sain homman suoritettua oikein, mutta se ei oikein riittänyt hyvään fiilikseen. Miltä kuulostaisi yksityistunti tästä aiheesta? Ei yhtään hullummalta.

Ei kovin hyvä aloitus tälle kirjoittamiselle, mutta kuten opettaja tuumasi tunnin lopuksi, joskus on näitä päiviä ja joskus taas meneekin paremmin. Sitä parempaa kertaa odotellessa jälleen.