torstai 31. joulukuuta 2015

Vuosi pulkkaan hyvillä fiiliksillä

Tämän vuoden viimeinen ratsastus hurahti Artsin koulutunnilla. Ratsukoita oli kolme, ja ratsunani oli toiveeni mukaisesti Hemppa. Tunnin alussa opettaja pohdiskeli ääneen tehtäviä, ja toivoin kunnon jumppaa. Tunnin päätehtäväksi tulivat pohkeenväistöt sekä voltit, ja nämä molemmat tehtiin Mikki Hiiri -kuviolla. Se sisälsi keskiympyrän sekä kaksi volttia, jotka tehtiin keskiympyrään nähden vastakkaiseen suuntaan. Keskiympyrällä teimme väistöjä ja voltit ratsastimme vähän isommin edeten.

Aloitimme käynnistä ja vasemmasta kierroksesta, joka oli meille Hempan kanssa helpompi. Väistöissä piti pelkän takaosan siirtämisen sijasta ajatella myös etuosan väistättämistä. Olin aloittanut väistöt vain takaosaa ajatellen, joten sain korjata tämän heti aluksi. Hemppa teki käyntiväistöt aika mukavasti ja ryhdistäytyi paikoin niiden aikana hyvin. Keskiympyrällä uraa sivuaviin kohtiin saatiin ottaa pienet nollaushetket eli suoristaa hevoset väistöstä ja antaa niiden vähän venyttää askelta. Alussa Hemppaa piti vähän kannustaa liikkumaan, mutta toistojen jälkeen se lähti venyttämään askelta näissä kohdissa hyvin. Voltit teimme muutaman kerran käynnissä, kunnes aloimme tulla ne ravissa, keskiympyrän edelleen käynnissä tullen. Volteilla sain ajatella suoruutta sekä aktiivisuutta, jotta Hemppa eteni niillä hyvin.

Oikea kierros oli takkuisempi, kun en saanut Hempan ulkopuolta haltuun. Hemppa asettui itsekseen liikaa oikealle, mitä sain lähteä korjaamaan paremmalla ulkopuolen tuella. Apuna sain ajatella vähän asettamista ulos, jotta sain paremmin korjattua Hemppaa kenottamasta oikealle. Tässä kierroksessa huomasin, kuinka onnettomasti vasen käteni saa pidettyä tuntuman. Oikeakätisyyteni ilmeisesti näkyy ratsastuksessakin, sillä se kykenee olemaan ihan hyvin sisä- tai ulkokäsi. Vasen käsi taas on vähän heikompi siihen verrattuna. Niinpä Hemppa pääsi ponnahtamaan paikoin aina takaisin oikealle, vaikka kuinka yritin napata sitä pohkeilla ja ohjilla suoraksi. Välillä sain Hempan suoremmaksi, jolloin väistöpätkätkin onnistuivat paremmin. Kun taas Hemppa oli liikaa oikealle, eivät väistötkään lähteneet kovin hyvin. Parannusta tähänkin suuntaan tuli, mutta sitä saisi selvästi jumpata vielä enemmän.

Tehtävää tultiin myös kokonaan ravissa. Hemppa tahtoi vähän jännittyä raviväistöissä enkä silloin saanut istuttua niin vakaasti, mikä ei tietysti parantanut tilannetta. Keskityin sitten aina rauhoittamaan tilanteen väistöissä, jolloin Hemppakin vähän rentoutui. Väistöt vasemmassa kierroksessa sujuivat paremmin niin kuin arvata saattoi. Oikeassa kierroksessa sain taas tehdä hommia ensin Hempan suoristamiseksi, ja se onnistui paikoin hyvin, paikoin jäi puutteelliseksi. Volteilla molempiin suuntiin Hemppa kuitenkin tarjosi mukavan pontevaa ravia ja lähti isompaan askeleeseen aika helposti.

Seuraavaksi yhdistimme kuvioon laukannostot, jotka tehtiin ravivolttien jälkeen. Laukkaa sai noston onnistumisesta riippuen ottaa joko seuraavaan ravivolttiin saakka tai jatkaa kokonaisen keskiympyrän. Hätäilin itse vähän laukannostoja, jolloin ne eivät aluksi lähteneetkään hyvin. Hemppa tarjosi vain nopeampia raviaskeleita, ja minä ihmettelin maailman menoa. Höpöksi menneiden yritysten jälkeen tajusin ratsastaa ravivoltin tarkemmin sekä yllättäen valmistella myös ne nostot paremmin. Vähän lyhyemmästä ravista ja tietenkin suoristettuna Hemppa tekikin muutamat hyvät ja helpot nostot. Laukka ei lähtenyt alussa pyörimään ihan kunnolla, mutta parani hiljalleen. Hemppa oli mukavan tasainen kuitenkin.

Näiden tehtävien ohella ehdimme myös ottaa uraa myöten niin ravia kuin laukkaa. Ravissa sai ajatella keskiravia, laukassa puolestaan aktiviisuutta, mutta ei niinkään lisää vauhtia. Lyhyet sivut näillä kerroilla ratsastettiin puoliympyrämäisesti, jolloin sai hyödyntää aiempaa väistötehtävää. Hemppa oli sekä ravissa että laukassa mainio. Saimme tehtyä sangen uskottavia keskiravipätkiä siten, että Hemppa oli tasaisesti molemmilla ohjilla. Laukassa Hemppa jatkoi samaa linjaa, ja fiilistelinkin selässä ratsastamisen helpoutta. Istuminen oli vaivatonta, pyynnöt menivät läpi kevyillä avuilla, ja homma oli kaikin puolin helppoa. Hempalla on kyllä todella mainiot liikkeet, kun vain saa annettua sille mahdollisuuden näyttää ne.

Loppuravissa ei tarttenut enää viilailla, vaan ainoastaan fiilistellä hyvin sujunutta tuntia. Hemppa venytti mukavasti ohjan perässä tasaisena ja rentoa. Hitsit, että tunti oli niin hyvä! Tällä tunnilla tuli taas koettua niitä hetkiä, kun selässä ei tarvinnut tehdä muuta kuin nauttia. Toki ne hetket olivat vaatineet töitä, mutta kylläpä ne tuntuivat hyvältä. Tähän tuntiin oli hyvä päättää vuoden 2015 ratsastukset, joita kertyi peräti 300. Eiköhän niiden kertojen aikana ole taas menty vähän eteenpäin ratsastajana. Tästä on hyvä jatkaa ratsastusvuoteen 2016.

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Pontevuus puolitiessä

Keskiviikon Tallinmäen tunnilla pääsimme tahkoamaan puomeja ja vähän kavaletteja. Olin tosin haikaillut estetunnin perään, mutta oli tämäkin kuitenkin jotain. Ratsukseni sain taas Hempan. Ratsukoita tunnilla oli viisi. Tunnin päätehtävinä olivat suoralla linjalla vinottain olleet puomit sekä toisella suoralla linjalla olleet puomit ja kavaletit.

Vinottain suoralla linjalla olleet puomit tulimme ensin käynnissä ratsastaen ne kiemurauralla. Sen jälkeen tulimme niistä ensimmäisen ja viimeisen ravissa, jonka jälkeen saimme alkaa kiemurella ne kaikki peräkkäin. Tällä tehtävällä pääsi treenaamaan kääntämistä sekä aktiivisuuden säilyttämistä. Itse keskityin erityisesti siihen, etten roikkuisi ohjissa, vaan käyttäisin pohkeita myös kääntämisessä. Hemppa selvitti tehtävän niin käynnissä kuin ravissa aika hyvin. Pontevuus toki välillä hieman katosi, mutta Hemppa meni tehtävän muutoin asiallisesti ja puomien keskeltä edeten. Sain oltua itsekseni todella hyvin turvautumatta käännöksissä pelkkiin ohjiin, mikä oli hyvä saavutus. Vielä kun olisin keksinyt, miten olisin säilyttänyt Hempan tasaisen pontevana koko tehtävän, niin homma olisi ollut hyvin paketissa. Tulimme vinot puomit vielä niiden keskeltä suoraan mennen. Tämä ei tuottanut ongelmia, kun vain löysi sen suoran tien ja pysyi sillä puomien ajan. Yllättävää.

Toisena tehtävänä tulimme kahden puomin ja kahden ensin maata vasten olleen kavaletin suoraa linjaa. Ensin treenasimme sillä kevyttä istuntaa ravissa. Toisella pitkällä sivulla puolestaan kiemurtelimme puomien väleistä esteistunnassa. Kevyt istunta löytyi aika hyvin, mutta esteistunta oli vähän hukassa. Jäin könöttämään johonkin epämääräiseen asentoon perusistunnan ja kevyen istunnan välillä. Näemmä esteistunnan treenaaminen on jäänyt pahasti paitsioon. Itse linja sujui ihan ok, mitä nyt edelleen sitä pontevuutta olisin menoon kaivannut. Ilmeisesti tällaisilla tehtävillä keskittymiskyky menee johonkin muuhun, jolloin unohdan ratsastaa myös eteenpäin.

Laukassa tulimme vielä samaa linjaa, ja kavaletit nousivat viimein irti maasta. Hemppaa sai nohitella etenemään, sillä se tarjosi hieman laiskaa etenemistä. Vasemmassa kierroksessa saimme tultua tehtävän aika sujuvasti, oikeassa kierroksessa askel ensimmäiselle puomille ei ottanut ensin osuakseen, kun en saanut Hemppaa suoristettua. Lopulta tajusin kääntää linjalle ajoissa roikkumatta sisäohjassa, ja meno parani heti. Positiivista tehtävällä oli myös se, että oma asento pysyi kohtuullisesti. Kunhan siis ensin olin ylimukautunut pari kertaa. Sain lopulta pidettyä pohkeet paremmin tuntumalla, jolloin Hemppakin tuli tehtävän tasaisemmin.

Loppuravi mentiin lyhyesti, ja annoin siinä Hempan venyttää vähän ohjan perässä. Tämäkin tunti oli ihan mukava, mutta tuo pontevuuden puute jäi vaivaamaan. En lopulta tohtinut patistella Hemppaa riittävästi, vaan annoin sen hurruutella vähän puoliteholla. Silläkin pääsimme nämä tehtävät, mutta olisivat ne kyllä sujuneet vähän helpommin paremmalla aktiivisuudella. Täytyypä jatkossa muistaa herätellä niin itseni kuin ratsukin töihin, etteivät kaikki tunnit mene ihan näin puoliunessa.

tiistai 29. joulukuuta 2015

Kiva kerta

Tiistain ratsastus hurahti Tallinmäen tunnilla, jolla oli mukavasti niin kouluvääntöä kuin puomitehtäviäkin. Ratsukseni sain Hempan, ja ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä. Alkuverryttelyssä annoimme hevosten vertyä rauhassa ravissa isoja kuvioita käyttäen. Hemppa eteni ihan mukavasti, mutta oli hieman levoton edestä. Yritin muistaa pitää pehmeän tuntuman siitä huolimatta ja ratsastaa Hemppaa pohkeilla eteen. Hiljalleen meno tasoittui, ja Hemppa tarjosi asiallista ravia. Opettaja hoksautti varomaan, ettei Hemppa painunut edestä turhan alas ja sitä myöten etupainoiseksi.

Seuraavaksi teimme tovin siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin. Ideana oli tietysti tehdä siirtymiset niin alas- kuin ylöspäin huolellisesti valmistellen siten, että ne olisivat hevoselle mahdollisimman helpot. Muistuttelin itseäni myös tasaisesta ja pehmeästä tuntumasta. Kuten edelliskerralla havaitsin, tuppaavat käteni paikoin muuttumaan jähmeiksi ja joustamattomiksi. Siirtymiset ylöspäin eli käynnistä raviin onnistuivat helpommin. Ehdin valmistella ne hyvin, jolloin Hempan oli helppo tajuta, mitä hain. Siirtymisissä ravista käyntiin jännityin itse liikaa enkä saanut valmisteltua saati tehtyä niitä pehmeästi. Siirtymisissä käyntiin turvauduin lisäksi liikaa ohjaan, kun en saanut istuntaani kuosiin ja käytettyä sitä jarruttamisen apuna.

Sitten ravasimme muutamia kertoja molemmista suunnista kolmea suoralla linjalla ollutta puomia. Hemppa eteni ne ihan ok, mutta sain itse kiinnittää tiehen ja suoruuteen huomiota. Alussa tuppasin kääntymään linjalle vähän myöhässä, jolloin jouduin korjaamaan reittiä kesken kaiken. Kun sain alun tien kuntoon, meni itse linjakin hyvin. Vasen kierros tuntui helpommalta. Oikeassa kierroksessa Hemppa tuntui jäävät vähän vinoon, vaikka yritinkin suoristaa sitä. Itselle jäi tunne, että Hemppa olisi jotenkin kenottanut oikeassa kierroksessa vasemmalle, joten keskityin suoristamaan sitä ulkoavuilla.

Tämän jälkeen tulimme samat puomit siten, että ylitimme kaksi ensimmäistä ravissa. Sen jälkeen siirryimme käyntiin, käännyimme ympyrälle ja nostimme laukan, jossa tulimme kolmannen puomin. Siirtymiset ravista käyntiin venyivät tälläkin tehtävällä, kuten aiemman perusteella saattoi olettaa. Ensimmäiset laukat eivät nousseet sujuvasti, eikä Hemppa tarjonnut kovin pontevaa laukkaa. Pääsipä se pudottelemaan ravillekin. Opettajan ohjeiden mukaan keskityin valmistelemaan laukannoston mahdollisimman hyvin sekä pyytämään Hemppaa heti nostosta eteen. Näillä vinkeillä tehtävä alkoikin toimia, ja Hemppa nosti parit laukat todella kivasti. Laukka olisi silti saanut olla napakampaa, mutta Hemppa oli kuitenkin kohtuullisen rento ja tasainen.

Lopuksi tulimme vielä toista suoraa linjaa, jossa oli kaksi maata vasten ollutta kavalettia sekä niiden välissä puomi. Tulimme linjaa oikeassa kierroksessa, ensimmäisen kerran ravissa. Sen jälkeen nostimme laukan ja tulimme sitä pari kolme kertaa. Lopulta ensimmäisenä ja viimeisenä olleet kavaletit käännettiin irti maasta, ja pääsimme ottamaan pienet hypyt. Väleihin pistettiin yksi askel, ja Hempan tapauksessa sekin sai olla sangen lyhyt. Hemppa lyhensi tosi kivasti, mutta olisin saanut muistaa silloinkin ratsastaa pohkeella paremmin. Nyt jäimme vähän hiippailemaan. Alun haparoinnin jälkeen Hemppa tajusi tehtävän idean, jonka jälkeen pääsimme tulemaan sen sangen näppärästi. Pysyin itse hyvin tuntumalla ja annoin Hempalle työrauhan, jolloin tehtävä menikin ihanan helposti.

Loppuun ehdin ravata vielä pienen tovin ennen kuin piti siirtyä käyntiin. Hemppa oli tosi kiva! Se antoi taas ratsastaa itseään mukavasti, ja oma asenteenikin oli jotenkin rennompi. Kun kumpikaan ei yrittänyt vängätä kummempia, tulimme hyvin juttuun ja saimme tehtyä tehtävät ihan hyvin. Tunnin tehtävissä riitti meille taas puuhaa, mutta onneksi en jäänyt päsmäröimään ylimääräisiä, vaikka yritinkin aina parantaa menoa. Omalla mielentilalla on kummasti vaikutusta siihen, miten tunti menee. Tällaisella sopivan rennolla ja paineettomalla fiiliksellä kannattaisi nousta satulaan useamminkin.

maanantai 28. joulukuuta 2015

Tuntuman miettimistä

Joululoman jälkeen treenit jatkuivat maanantaina Tallinmäen koulutunnilla, jolla oli peräti seitsemän ratsukkoa. Tunnin piti tuuraava opettaja, ja ratsunani oli toiveeni mukaisesti Elviira. Tunnin ajan keskityimme miettimään tuntumaa käynnissä ja ravissa. Sen kummempia tehtäviä meillä ei ollut.

Tunnin tärkeimpänä kertauksena tuli se, ettei käsi saisi jähmettyä paikoilleen, vaan sen pitäisi olla elävä ja pehmeä. Opettaja puhui tunnin aikana paljon myös siitä, kuinka käden pitäisi hengittää ja antaa hevoselle sen tarvitsema tila. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, ettei tuntumaa olisi saanut olla. Se ei vain saanut jämähtää ja muuttua kovaksi.

Käynnissä oli hyvin aikaa tarkkailla omaa kättä. Siinä huomasin, että tuppaan pitkälti pysäyttämään käteni liikkumattomaksi ajatellen, että se olisi nyt se haettu tuntuma. Tämän havainnon jälkeen sain alkaa miettiä enemmän käden pehmentämistä ja Elviiran käynnissä tarvitseman tilan antamista. Tämä kaikki silti siten, että käteni seurasi liikkeitä joustavasti tuntuman säilyttäen eikä ylikorostetusti tuntuman hukaten.

Ravissa tuntuman löytäminen ja säilyttäminen pehmeämpänä oli helpompaa, sillä Elviira ei tarvinnut niin paljon tilaa ohjalla. Sain kuitenkin keskittyä korjaamaan käsieni perusvikaa eli liian alas painumista. Kun sain säilytettyä kyynärkulman ja kädet lähellä vartaloa, oli kädetkin helpompi kantaa eivätkä ne pudonneet alas niin helposti. Kevennyksen aikana sain myös pidettyä kädet mukavasti paikoillaan eivätkä ne lähteneet nousemaan ja laskemaan.

Tunnin aikana sai taas miettiä paljon, vaikka aiheena olikin vain yksi asia. Tuntuman merkitys on kuitenkin hyvin suuri, joten sitä sietääkin miettiä ja korjata. Elviira oli hyvä opettaja tässä, sillä se palkitsi korjaukset olemalla rento ja tasainen. Se myös jännittyi, jos käteni jäi liian paikoilleen ja kovaksi. Elviiran avulla sain taas hyviä hoksautuksia siitä, milloin käteni toimi, milloin ei. Käden lisäksi tunnilla sai tietysti miettiä keskivartalon tukea. Jos tuki oli sieltä hukassa, ei käsikään toiminut kunnolla. Ratsastaminen on kyllä melkoista palapelin kokoamista. Onneksi ne palaset loksahtelevat aina välillä kohdilleenkin.

tiistai 22. joulukuuta 2015

Parempi ote

Tiistaina oli tuttuun tapaan vuorossa Pian estetunti, jolle menin Hempalla. Ratsukoita tunnilla oli kolme. Kuten yleensäkin, pääsimme treenaamaan mukavan teknisiä tehtäviä niin puomien kuin esteiden parissa. Alkuverryttely tehtiin itsenäisesti, ja Hemppa liikkui tänään ihan ok. Ennen varsinaista puomien ja esteiden yhdistelmärataa, tulimme tehtäviä taas yksittäisenä. Koska tehtävät tultiin myös radalla, kertaan vain sen sujumisen.

Radalla matkaan lähdimme oikeassa laukassa ylittäen kaksi puomia. Siitä jatkoimme kavaletin, kahden isomman ristikon ja toisen kavaletin linjalle. Kavaletin ja ristikon kaareva linja oli kolme askelta, ristikoiden suora linja kaksi askelta. Sen jälkeen siirryimme raviin ja tulimme lävistäjällä olleet puomit ja ristikon. Ristikolla yritettiin napata vasen laukka, jossa jatkettiin puomeilta kahden esteen suoralle linjalle. Puomien ja esteen väli oli kolmen askeleen, esteiden väli neljä askelta. Sen jälkeen pyöräytettiin pääty-ympyrä ja tultiin kavalettien ja ristikoiden linja toisesta suunnasta. Siitä matka jatkui vielä esteen ja kahden puomin kaarevalle linjalle, johon piti sovittaa viisi askelta.

Rata alkoi ihan sujuvasti. Laukkapuomit menivät hyvin, ja matka jatkui niiden jälkeen asiallisessa laukassa. Kavalettien ja ristikoiden linja oikeassa laukassa meni myös ihan hyvin, ja siirryimme niiden jälkeen raviin. Lävistäjällä olleet puomit ja ristikko ylittyivät ihan ok, sillä Hemppa oli tällä tunnilla saanut vähän kiinni siitä, mitä ravilähestymisissä oikein piti tehdä. Laukka tosin piti tämän jälkeen korjata oikeasta vasempaan. Puomeilta esteelle ratsastettu tie meni vähän hitaasti, ja kolmen askeleen sijasta pistimme siihen neljä. Esteiden väli meni kuitenkin neljällä askeleella niin kuin piti. Laukan saimme taas korjata pois ja pyöräyttää sen pääty-ympyrän. Kavalettien ja ristikoiden linja vasemmassa laukassa takkusi. En saanut Hemppaa pysymään riittävän suorana esteillä, ja sen lisäksi Hemppa nappasi tehtävällä turhaan oikeaa laukkaa. Saimme jatkettua siltä esteen ja kahden laukkapuomin kaarevalle linjalle ihan ok, ja radan viimeinen tehtävä meni ihan hyvin.

Radasta saimme kuitenkin ottaa suurennuslasin alle vasemmassa laukassa kavalettien ja ristikoiden linjan. Sitä tahkosimmekin hyvän tovin. Minun piti muistaa pitää Hemppa esteiden keskellä ja pohkeiden välissä suorana. Kerta toisen jälkeen Hemppa kuitenkin nappasi tehtävällä väärän laukan emmekä saaneet juuri parsittua suoritustamme. Tulipa tehtävän viimeiselle kavaletille yksi kielto, kun olin juuri edellisessä hypyssä yrittänyt suoristaa Hemppaa siinä onnistumatta, jolloin se pääsi vähän kiemurtelemaan eikä enää lähtenyt hyppäämään kavalettia ihan sen reunasta. Saimme lopulta tehtävälle parempia suorituksia, mutta turhat vaihdot eivät kuitenkaan karsiutuneet pois.

Tunnit treenit olivat kyllä taas hyvin hyödyllisiä. Muistin taas pitkästä aikaa pitää pohkeet paremmin kiinni myös hypyissä, mikä auttoi saamaan Hempasta paremman otteen. Se myös liikkui läpi tunnin aika hyvin. Tänään oli kiva huomata, kuinka tehtävillä olleet puomit eivät ainakaan joka kerta sekoittaneet pakkaa, ja kuinka paljon paremmin selvitimme Hempan kanssa ravilähestymisen esteelle. Hommia saatiin kyllä molemmat tehdä, mikä oli ihan hyvä vain. Kummasti sitä joutuu keskittymään enemmän, kun edessä ei olekaan vain yksittäisiä esteitä, vaan myös puomeja sekä siirtymisiä. Ihanan opettavaista kerrassaan.

maanantai 21. joulukuuta 2015

Mainio uusi tuttavuus

Maanantaina lyöttäydyin viidenneksi ratsastajaksi Tallinmäen koulutunnille. Hevoslista paljasti mukavan yllätyksen: ratsukseni oli merkitty Elvira Madigan II eli Elviira. Tämä 1997 syntynyt tamma on majaillut tallilla jo tovin, mutta käsittääkseni alkanut tehdä tunteja vasta lähiaikoina. Pääsin itsekin nyt sen kyytiin ensimmäisen kerran. Elviirahan vaikuttaa kaikin puolin näppärältä ratsulta, sillä onhan se aiemman omistajansa Sanna Siltakorven kanssa voittanut 2005 junioreiden SM-kenttämestaruuden. Säkäkorkeudeltaan tamma on noin 159-senttinen, mutta harjatessa se onnistui näyttämään pienemmältä.

Tunnin tehtävänä oli lyhennykset ja pidennykset kaikissa askellajeissa. Lyhentämisissä sai ajatella vähän kokoamisen kaltaista menoa, jossa hevosen etuosaa ryhdistettiin ja tuotiin niskaa vähän ylemmäs. Pidennyksissä taasen hevosten sai antaa venyttää vähän pidempään muotoon. Elviira oli kyllä mitä mainion ratsu tähän harjoitukseen. Se kuunteli istuntaa todella mukavasti ja vastasi kevyisiin pohjeapuihin. Sain keskittyä tosi hyvin omaan istuntaani. Lyhennyksissä yritin muistaa pitää pohkeet mukana, ettei eteenpäinpyrkimys katoaisi. Samalla ajattelin istuntaa hieman enemmän takajalkojen päälle. Opettaja neuvoi ajattelemaan lyhennyksen askeleen niin kuin maa vähän polttelisi hevosen jalkoja. Pidennyksissä tehtäväni oli lähinnä rentoutua, mutta säilyttii silti ohjastuntuma.

Niin käynnissä kuin etenkin ravissa saimme Elviiran kanssa hyviä hetkiä. Elviira kuunteli tarkasti, mitä yritin kertoa ja toteutti pyynnöt hyvin. Muutamat ravilyhennykset tuntuivat tosi kivoilta selkään. Elvira lyheni, mutta säilytti aktiivisuuden sekä tasaisuuden aika kevyesti vieläpä. Elviira oli näppärä myös pidennyksissä, joiden eteen ei tarvinnut oikeastaan tehdä muuta kuin antaa hevosen venyttää. Enpä muista, milloin viimeksi olisin onnistunut tekemään askeleen säätämistä näin mutkattomasti. Erityisen kivaa oli se, kuinka hyvin hevonen teki osuutensa. Sen ansiosta sain miettiä enemmän omaa mukautumistani ja vaikuttamistani, jotta sain yrittää tehdä tehtävän sitä kautta hevosellekin helpommaksi. Erityisesti sain miettiä pohkiden käyttöä, etten jättänyt niitä matkasta ja jäänyt vain ohjan varaan.

Seuraavaksi verryttelimme hetken kahdella pääty-ympyrällä laukassa. Elviiran laukka oli sangen kulmikasta, ja istumisen eteen sai tehdä töitä. Vasen laukka tuntui oikeaa vielä vähän hankalammalta. Elviira kuitenkin laukkasi tasaisen rennosti ja melko pyöreänä ilman, että siihen tarvitsi kummemmin vaikuttaa. Suunnanmuutokset kuviolla teimme laukanvaihtojen kautta. Ensimmäisessä vaihtoyrityksessä Elviira alkoi ennakoida ja teki vaihdon ravin kautta. Kaksi muuta vaihtoa puolestaan onnistuivat lennosta, mutta ehkä hitusen ruosteisesti. Apuni eivät välttämättä olleet niin tarkatkaan, että Elviira olisi voinut ne nopeasti ymmärtää.

Tämän jälkeen työstimme vielä hetken askeleen pidentämistä ja lyhentämistä myös laukassa. Meille ohjeeksi tuli ajatella enemmän laukan pidentämistä. Elviira kyllä lyhensi myös ihan asiallisesti, mutta laukassa oma istunta ei pysynyt niin vakaana, että meno olisi ollut yhtä sujuvaa kuin käynnissä ja ravissa. Pidennykset puolestaan ratsastin itse vähän liikaa kaasuttaen sen sijaan, että olisin lähtenyt niihin maltilla ja rauhassa venyttäen. Elviira ei tosin tuntunut pahastuvan, vaan tuntui enemmänkin siltä, että se olisi voinut laukkailla mielellään pidempäänkin reippaasti. Elviira kuitenkin pysyi laukassakin hienosti kuulolla, ja siinäkin askellajissa tuntui olevan säädeltävyyttä molempiin suuntiin.

Loppuravissa tehtävänä oli antaa hevosten venyttää reilusti eteen ja alas. Elviira teki tämän todella hyvin. Olipa hauska tunti ja mitä mainion ratsu. Elviira keräsi kyllä pisteet kotiin. Se oli näppärä, kevyt ja kuuliainen ratsu, jolla oli ilo harjoitella tunnin tehtäviä. Tällä tammalla menisin kyllä mieluusti toistekin ja esitinpä saman toiveen ääneenkin. Ei siis muuta kuin seuraavaa kertaa odottamaan.

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Töttöröinnistä sujuvaan menoon

Sunnuntaina lähdimme Kaisan kanssa Tallinmäen maastoon. Kaisa meni tietysti Vakella, ja minä otin ratsukseni Hempan. Me otimme vetovastuun ja lähdimme käppäilemään tietä pitkin. Kelinä oli pari plussa-astetta, ja vaikka lunta olikin, söi vetisyys hieman joulufiilistä.

Kovin kauaksi tallilta emme päässeet, kun Hemppa keksi alkaa pällistellä jotain ja kieltäytyi menemästä eteenpäin. Sittenpä töttöröimme tovin ja villitsimme Vakeen samaan mielentilaan. Lopulta päätimme Kaisan kanssa hypätä satulasta alas ja mennä muka jännittävän kohdan ohi taluttaen. Kas vain, ongelma katosi liki heti, ja Hemppakin alkoi kävellä ihan muina ruunina. Nousin satulaan metsäpolun alussa, ja tällä kertaa pistimme Vaken keulille.

Köpöttelimme metsälenkin ja otimme toiselle tielle pienen pätkän ravia. Sitten kävimme taas lyhyen pyörähdyksen metsäpolulla ja palasimme samalle tielle. Siitä ravasimme pätkän, kunnes siirryimme laukkaan ja hurruuttelimme tallin kulmille saakka hyvässä laukassa. Tässä askellajissa samoin kuin aiemmissa ravipätkissä Hemppa toimi kivasti ja tuntui rennommalta. Ilmeisesti käynti ei ole sen juttu, vaan aina pitäisi päästä vähän nopeampaa. Tai sitten se mitä todennäköisimmin tietää, että minua voi vedättää halutessaan paljon ja ottaa siitä ilon irti. Laukka sen sijaan meni tosi mukavasti. Hemppa oli kevyesti säädeltävissä hitaasta laukasta reippaaseen ja siitä takaisin. Tämä sentään sujui meiltä.

Loppukäynnit käppäilimme kentällä. Tulipahan käytyä maastossa, vaikka lenkki olikin sangen kevyt. Toivottavasti nämä plussakelit vaihtuvat pian normaaliin talveen ja pääsemme tekemään vähemmän vetisiä lenkkejä. Maastoilu on kuitenkin mukavaa ja aiheellista vaihtelua, niin kuskille kuin ratsulle.

lauantai 19. joulukuuta 2015

Arabin kyydissä

Lauantain toinen ratsastus hurahti itsenäisellä tunnilla Tallinmäellä. Ratsuksi valikoitui sangen yllättävä tapaus: 2005 syntynyt arabiruuna Paluknys eli tuttujen kesken Palle. Tämä kaveri on noin 155-senttinen ja taitaa koulupuolella vaativankin puolen asioita. Estepuolella se on vielä aloittelija, mutta meni edellisissä kotikisoissa hienosti 40 ja 50 sentin luokat. 

Pallen kanssa päätin tutustella ensin perusratsastuksen kautta. Alkuverryttelyn menin tuntilaisten loppuravin matkassa, mutta sen jälkeen sain ylellisesti ratsastaa yksin maneesissa. Aluksi kävelimme ja ravasimme niin uraa myöten kuin isoja ympyröitä pyöritellen. Palle eteni hieman enemmän ylös kuin eteen, joten koetin rohkaista sitä venyttämään askelta lyhentämisen sijaan. Pallen kanssa huomasin nopeasti, kuinka herkästi reagoi istuntaan. Niinpä sain vakauttaa omaa olemistani mahdollisimman hyvin, etten sitä kautta hidastuttanut hevosta. Vasen kierros sujui ihan mukavasti, mutta oikeassa kierroksessa en saanut asetusta kovin hyvin läpi. Palle tuppasi jäämään siinäkin kierroksessa vähän asettuneeksi vasemmalle. Koetin houkutella sitä asettumaan oikealle, mutta suurempaa läpimurtoa emme tässä tunnin aikana saaneet.

Alkuverryttelyn jälkeen menimme muutamia pohkeenväistöjä niin uraa myöten kuin siltä keskemmäs ja siitä takaisin väistättäen. Väistöt teimme käynnissä ja ravissa. Niissä sain taas miettiä istuntaani, ettei se sekoittanut apuja. Palle väisti käynnissä mukavasti pienillä avuilla. Se tuppasi pikkuisen hidastamaan väistössä, minkä tulkkasin istuntani syyksi. Kun sain parsittua itseäni paremmin kasaan, pysyi eteneminen väistöissä tasaisempana. Väistöt ravissa sujuivat hieman epätasaisemmin. Palle tahtoi taas enemmän koota askelta kuin mennä rennosti väistättäen. Saimme kuitenkin sujuviakin pätkiä, mikä oli opettavaista näin herkän ratsun kanssa. 

Laukka Pallella oli lystiä ja siinä tuntui olevan varaa säädellä vaikka miten. Nostossa muistin pyytää laukan ulkopohkeella, sillä Palle on koulutettu nostamaan laukka siten. Palle tarjosi ensimmäisenä lyhyempää, mutta silti ihan etenevää laukkaa. Se myös venytti askeltaan mukavasti ja laukkasi hyvin eteen, kun sitä vain siltä pyysi. Sangen näppärää! Pallen herkkyys istunnalle tuli taas laukassakin esiin. Oma pieni horjahdus aiheutti sen, että kertaalleen Palle vippasi itsensä uralla myötälaukasta vastalaukkaan. Sen onneksi sai korjattua helposti takaisin. Fiilistelin tovin laukkaa, kunnes minun oli tietysti pakko kokeilla laukanvaihtoja lävistäjillä. Voi jee! Olipa helppoa ja sujuvaa. Palle tajusi vaihtopyynnöt helposti ja teki vaihdon ilman mitään hidastuksia. Tästä innostuneena piti kokeilla vielä vaihtoja keskihalkaisijalla. Omissa avuissa ja niiden ajoittamisessa oli puutteita, mutta parhaimmillaan saimme kolme vaihtoa keskihalkaisijan aikana. Palle yritti kovasti ymmärtää ja aina tajutessaan vaihtoi laukan mukavasti.

Loppuravissa hain Pallea vähän venyttämään eteen ja alas. Tässä sain hieman houkutella sitä ennen kuin se tohti lähteä pikkuisen venyttämään. Taputtelin Pallen hyväksi ja taluttelin loppukäynnit maasta käsin. Olipas tämä hauska kokemus! Palle on sekä herkkä että kovin yritteliäs ja kuuliainen tapaus. Se ei vedellyt hernepeltoja turpaansa, vaan yritti parhaansa mukaan ymmärtää ratsastajaa. Sympaattinen kaveri kerrassaan, ja onneksi sain mahdollisuuden kokeilla sitä.

Kolmas kerta katrillia ja heipat

Lauantaina olikin taas tuplaheppailun vuoro, mikä yllätys. Päivä alkoi Saaran tallin tunnilta, jo neljännen kerran tällä viikolla. Syykin tähän äkkinäiseen ja tiheään käyntimäärään oli. Pohdinnan jälkeen päätin viimein jättää tämän tallin vakiotunnin pois ja siirtyä kokonaan Tallinmäelle. Halusin käyttää lippuvihkoni ennen uutta vuotta pois, joten tälle viikolle tuli tehokäynnit. Tunnille sain toiveeni mukaisesti Hilanterin, jonka kanssa pääsin treenaamaan kolmannen kerran katrillia tälle viikkoa. Se ei haitannut, sillä ratsastin elämäni ensimmäisen katrillin vasta tänä vuonna, joten kai tässä on vähän kirittävää. Ratsukoita tunnilla oli seitsemän, ja menimme saman katrillin kuin edellispäivänä, yhden voltin lisäyksellä tosin.

Alkuverryttelyt menimme taas pitkälti itsenäisesti, laukat olivat edelliskerran malliin keskiympyrällä. Hilanteria sai vähän nohitella liikkumaan, mutta aika nopeasti se alkoi toimia ihan hyvin käynnissä ja ravissa. Pyöreyttäkin löytyi hetkittäin, ja välillä sain hakea rauhallisempaa tahtiakin. Muutoin opettaja kehotti tekemään muutamia takaosan väistätyksiä, että Hilanteri alkaisi nostella kaviotaan paremmin. Ensimmäinen laukannosto meni jumitellen. Minua vain nauratti, sillä Hilanteri on sangen kuuluisa kyvyistään juurtua maahan. Pääsimme kuitenkin jumittelusta aika nopeasti yli ja laukkaan. Laukka oli aluksi vähän tönkköä, mutta parani, kun sain Hilanterin suoremmaksi.

Kävelimme taas katrillin kertaalleen läpi ennen kuin tulimme sen ravissa. Me Hilanterin kanssa sijoituimme tänään letkassa toiseksi ja pariksemme saimme Manun. Katrilli meni suunnilleen seuraavasti. Käynnissä tulimme parijonossa keskihalkaisijalle ja hetken päästä siirryimme raviin. Lyhyeltä sivulta Hilanterin poppoo lähti vasemmalle, Manun oikealle. Sitten tulimme uudelleen keskihalkaisijalle parijonossa, josta erkanimme letkoissamme Y-kuviolla eli lyhyellä lävistäjällä takaisin uralle. Lyhyellä sivulla letkat ohittivat toisensa, Hilanterin poppoo sisempää. Pitkän sivun keskelle pyöräytimme voltin ja tulimme taas keskihalkaisijalle parijonossa. Keskikohdassa pyöräytimme voltit omiin suuntiimme. Pitkälle sivulle teimme loivan kiemuran, jonka keskelle pyöräytimme voltin omiin suuntiimme. Lyhyellä sivulla menimme taas toistemme ohi, edelleen sisempänä pysyen. Sitten tulimme lävistäjän toisten lomista pujahdellen, kunnes lyöttäydyimme keskihalkaisijalla yhdeksi letkaksi. Sen loputtua käännyimme vasemmalle ja lähdimme pitkän sivun keskeltä kahdeksikolle. Siitä matka jatkui taas keskihalkaisijaa myöten, jonka lopussa letkat kääntyivät omiin suuntiin, me siis oikealle. Pitkän sivun loppupuolelta pyöräytimme täyskaarron ja siitä ravasimme keskihalkaisijalle. Siinä menimme hetken parijonossa, kunnes aloimme hajaantua siten, että lopputervehdyksessä olimme koko maneesin leveydeltä pysähdyksissä.

Hilanteri pysyi Manun tahdissa kohtuullisen hyvin. Välillä tosin Hilanteri yritti laiskotella ja pääsikin ottamaan katrillin aikana muutamia käyntiaskelia. Sain sen kuitenkin aina vikkelästi raviin ja aloin ratsastaa tarkemmin, jolloin se ei enää loppukatrillin aikana ehdotellut moista. Hilanteri väläytteli myös kivoja, pyöreitä hetkiä, joita oli mukava fiilistellä. Katrilli pysyi tälläkin tunnilla kohtuullisesti kasassa, vaikka mukana olikin nyt sekä hevosia että useampi poni.

Lopuksi saimme vielä työstää hevosia tovin ravissa. Hain Hilanteria vielä hereille ja hommiin, minkä se teki tosi kivasti. Kun sain sen suoraksi, tarjosi tämä 23-vuotias ruuna hienoa, pyöreää ravia, joka tuntui ja näytti niin kivalta. Vaikka ikä alkaa jo Hilanterista näkyä, on sen asenne edelleen kohdillaan. Sehän kyllä tekee, kun kuski vain osaa pyytää oikein eikä säädä turhia. Hyvästä hetkestä siirsimme hevoset käyntiin, ja pääsin taputtelemaan Hilanterin hyväksi. Pakko myöntää, että kyllähän siinä tippa kävi linssissä. Hilanteri on kuitenkin ollut aina suosikkini tällä tallilla, joten kyllä sitä ikävä tulee. Niin vain liki 9,5 vuotta hurahti tällä tallilla, jolla aloin harrastaa ratsastusta säännöllisesti. Talli oli kyllä minulle oikea valinta, ja kaikkien näiden vuosien aikana sain oppia siellä paljon. Nyt kuitenkin on aika siirtyä eteenpäin, joten tälle tallille oli sanottava heipat.

perjantai 18. joulukuuta 2015

Ponityttö katrillissa

Perjantaina päädyin ylimääräiselle tunnille Saaran tallille. Samalla pääsin taas tauon jälkeen tallin toisen opettajan tunnille. Olin toivonut jokeriratsua ja arvaukseni mahdollisesta valinnasta osuivat nappiin: Dillehän se sieltä tuli. Ratsukoita tunnilla oli kuusi, ja tulevan joulun kunniaksi menimme tälläkin tunnilla katrillia. Dille jatkoi suoraan edellistunnilta, jossa oli ollut sama teema.

Alkuverryttelyssä menimme nopeasti kaikki askellajit läpi. Laukkaa otimme aina keskiympyrällä. Dille tuntui hassusti jäykältä molempiin suuntiin eikä sisäpohkeeni mennyt oikein kummassakaan kierroksessa läpi. Sain haettua Dilleä vähän pyöreämmäksi, mutta taipumiset jäivät kyllä matkasta. Muutoin Dille liikkui ihan mukavasti, mitä nyt välillä yritti painua edestä liian alas. Opettaja hoksautti niinä hetkinä tekemään pieniä kohottavia pidätteitä sekä ratsastamaan jalalla. Näiden vinkkien avulla Dille nousikin aina vähän ylemmäs ja kantoi itsensä paremmin. Laukassakaan ei tullut mitään kummempaa, vaan Dille eteni ihan mukavasti.

Tahkosimme katrillin ensin käynnissä läpi. Me Dillen kanssa olimme tällä kertaa letkassa viimeisiä, ja parinamme oli Potter. Katrilli tuli puksuteltua niin hyvin possujunassa, etten tullut painaneeksi sitä täsmällisesti mieleen. Minun kun ei tarvinnut tehdä muuta kuin seurata muita. Katrilli meni käynnissä ihan asiallisesti, vaikka pari säpsähdystä ja laukka-askelta mahtuikin mukaan osan hevosista säikähdettyä maneesin katolta liukuvia lumia. Dille ja Potter eivät nyt ihan täydellisiä pareja olleet, sillä Potter tuppasi välillä olemaan hitaampi, välillä taas olin itse jarrutellut liikaa, jolloin jäimme matkasta. Sain kuitenkin vähän tasoitettua menoa, jolloin pysyimme paremmin tahdissa Potterin kanssa.

Sitten ratsastimme katrillin kokonaan. Matkaan lähdimme käynnissä kahdessa letkassa keskihalkaisijalle pareittain tullen. Sen aikana siirryimme raviin ja jatkoimme keskihalkaisijan loppuun, jonka jälkeen käännyimme oman letkan kanssa vasemmalle. Siitä tulimme uudelleen samasta suunnasta keskihalkaisijalle, jonka ratsastimme nyt Y:n muotoisesti eli noin keskikohdasta teimme lyhyen lävistäjä uralle. Me vasemmalle, toinen porukka oikealle. Tämän jälkeen ohitimme toisen porukan lyhyellä sivulla, me tulimme hieman sisempää. Tämän jälkeen taisimme tehdä pitkän sivun keskelle voltin, jonka jälkeen tulimme taas lyhyeltä sivulta pareittain keskihalkaisijalle. Nyt taisimme tehdä pitkälle sivulle loivan kiemuran, jonka jälkeen ohitimme taas toisen porukan toisella lyhyellä sivulla, me taas hieman sisempänä mennen. Tämän jälkeen tulimme lävistäjän, jossa hevoset menivät toistensa lomista. Sen jälkeen tulimme keskihalkaisijalle jonossa ja toisen lyhyen sivun tullessa vastaan käännyimme kaikki vasemmalle. Pitkän sivun keskeltä teimme kahdeksikon kahdella voltilla siten, että päädyimme takaisin samalle pitkälle sivulle. Tästä tulimme taas jonossa keskihalkaisijalle, jonka lopussa meidän letka kääntyi oikealle, muut vasemmalle. Pitkän sivun loppupuolella teimme täyskaarron ja palasimme takaisin toista päätyä kohti. Siellä käännyimme keskihalkaisijalle parijonossa, joka lopulta lähti levittäytymään siten, että tulimme koko maneesin leveydeltä lopputervehdykseen.

Katrilli sujui ihan hyvin. Dille meni mukavasti, ja koko porukka pysyi kivasti kasassa. Tämäkin olisi ollut hauska nähdä yleisön silmin, vaan pääsinpähän nyt häntäpään paikalta vähän paremmin näkemään satulastakin käsin. Aivan täydellisesti ei tuo katrilli mieleeni tosiaan painunut, mutta ainakin tehdyt kuviot olivat mukana. Pientä häikkää tuossa järjestyksessä on, mutta ehkä se ei nyt niin vakavaa ole. Loppuravissa hain vielä Dillen kuulolle ja suunnanmuutoksissa tein keskiraviyritelmät. Opettaja pisti meidät vielä tekemään pari lisää sillä ajatuksella, että suoristin Dillen kunnolla ja rohkenin pitää ohjat tuntumalla. Näillä ohjeilla viimeinen keskiravilävistäjä menikin jo asiallisesti. Tunti oli kyllä mukava, katrillin ratsastaminen kun on niin kivaa. Siinä saa sekä muistaa ratsastaa itse että seurata, missä muut menevät ja pysyä sopivasti mukana. Dille suoriutui katrilliponin tehtävästä mainiosti, joten tämä ponityttö oli tuntiin hyvin tyytyväinen.

torstai 17. joulukuuta 2015

Malttamisen opettelua

Torstain hevostelu oli jo aamulla Artsin koulutunnilla, jonka jaoin toisen ratsukon kanssa. Ratsunani oli luonnollisesti Hemppa. Tällä tunnilla pääsimme treenaamaan siirtymisiä ja voltteja, ja me Hempan kanssa saimme keskittyä malttamiseen erityisesti pysähdyksissä.

Pysyimme koko tunnin yhdellä kuviolla. Tulimme keskihalkaisijaa, jolle teimme ensin siirtymisen ravista käyntiin ja takaisin. Sitten teimme kaksi siirtymistä sen aikana: ensin ravista käyntiin ja toisena ravista pysähdyksiin. Laukassa kuvio muuttui siten, että tulimme keskihalkaisijalle ja pyöräytimme vähän keskikohdan jälkeen yhden voltin, jolla valmistelimme siirtymisen raviin. Sen jälkeen teimme myös siirtymisiä käyntiin ja me Hempan kanssa myös kokonaan pysähdyksiin.

Siirtymisissä tällä kertaa ei ollut niin paha asia se, vaikka ne eivät tapahtuneet nopeasti. Tärkeämpää oli tehdä siirtymiset pehmeästi ja sujuvasti. Meillä Hempan kanssa siirtymiset ravin, käynnin ja pysähdyksen välillä venyivätkin välillä. Yleensä eniten siirtymisissä alaspäin. Huomasin oman keskivartalon tuen katoavan näissä, mikä varmasti haittasi siirtymisen sujuvuutta. Opettaja hoksautti myös tulemaan keskihalkaisijalle hyvässä ravissa, jolloin kiemurtelut vähenisivät ja muutenkin pääsisi ratsastamaan siirtymiset täsmällisemmin. Kun taas tulimme liian hitaasti, meni kaikki muukin sangen hidastetusti.

Pysähdyksissä sain keskittyä siihen, että palkitsisin Hempan vasta, kun se oikeasti malttoi. Hemppa tuppasi haahuilemaan pysähdyksissä päällään moneen suuntaan sekä pyrkimään joko eteen- tai taaksepäin. Jostain syystä Hemppa ei osaa arvostaa monen muun tuntihevosten lempiasiaa eli paikallaan olemista. Pysähdyksissä minun tehtävänäni oli säilyttää ohjastuntuma, jotta Hemppa lopulta hyväksyisi sen hiljaa odottaen. Välillä hyviäkin hetkiä oli, mutta aika paljon Hemppa eli pysähdyksissä. Opettaja arveli, että on vain oppinut sen pahana tapana ja sen kanssa pitäisi sinnikkäästi harjoitella rauhassa seisomista.

Laukka toimi tänään hetkittäin mukavasti, mutta olisin kaivannut itseltäni tarkempaa ratsastamista ja sitä kautta menoon enemmän tasaisuutta. Voltit menivät sinällään ihan ok, mutta en saanut hyödynnettyä niitä riittävästi raviin siirtymisen valmistelussa. Siirtymiset olivat vähän puolihuolimattomia. Tässä huomasin taas keskivartalon tuen katoamisen. En näemmä osaa keskittyä sekä pitämään itseäni kuosissa että antamaan hevoselle apuja. Jompikumpi jää toisinaan matkasta. Saimme tehdä Hempan kanssa tehtävän lopussa lyhyet pysähdykset treenin vuoksi. Niissä minun piti varmistaa, ettei Hemppa lähtenyt haahuilemaan päänsä kanssa, vaan malttoi odottaa. Kun sain pidettyä pysähdykset lyhyinä, teki Hemppa ne asiallisesti. Opettaja totesi, että sen kanssa on hyvä aloittaa lyhyistä pysähdyksistä ja jatkaa treeniä siitä. Muutoin hoksautuksena tehtävällä tuli vasemmassa laukassa se, että Hemppa piti asettaa selvästi siinä vasemmalle, sillä muutoin se pyrki jäämään asettuneeksi ulos. Ulko-ohjasta sai antaa vähän antaa periksikin, jotta Hemppa tohti lähteä asettumaan vasemmalle. Tätä asiaa pitää miettiä jatkossa, samoin kuin kunnon ulkopuolen tukea.



Loppuravissa annoin Hempan vähän venyttää ohjan perässä rennosti edeten. Tunnilla tuli taas paljon hyviä huomioita ja onneksi myös niitä hyviä hetkiä. Hemppa vertyi alkutunnista mukavasti ja oli aika hyvin ratsastettavissa. Toki sitä vähän tympi pysähdykset, mutta kyllä se taisi hieman tajuta, mitä niissä haettiin. Tunnin treenit olivat sopivan haastavia eikä siihen tarvittu edes mitään ihmeellisiä temppuja. Joskus se hyvä perusratsastus onkin haastavinta.

Videoista kiitos Kaisalle!

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Vallattomasti vaihtoja

Keskiviikon toinen tunti meni viimeisen päälle laukanvaihtoja tahkotessa. Opettaja oli kysellyt aiemmin toiveita tälle tunnille, ja minä tietysti olin hihkunut vaihtoja. Ratsukseni olin toivonut Epperiä, mutta se meni toiselle ratsastajalle. Toiveestani oli kuitenkin kuultu se olennaisin eli tahdoin ratsun, joka oikeasti osaa vaihtaa laukat. Niinpä kipusin vasta neljännen kerran Jukan kyytiin. Hupaisaa tässä oli se, ettei se 145-senttisenä sinällään tuntunut kummemmin pieneltä 170-senttisen Manun jälkeen. Ponityttö, mikä ponityttö. Ratsukoita tunnilla oli neljä.

Tunnin vietimme keskihalkaisijalla olleita kolmea puomia tahkoten. Välillä ne kävivät myös minikavaletteina, kunnes madaltuivat takaisin puomeiksi. Ideana oli pyöräyttää niiden jokaisen yli ympyrät kumpaankin suuntaan. Hurauttelimme tehtävän ensin ravissa. Jukka oli vähän potkurimainen ratsastettava. Yhdellä pyynnöllä se meni aina tovin, kunnes alkoi taas hyytyä. En muistanutkaan, että se osasi olla tällainen. Jotenkin olin kuvitellut sen reippaammaksi. Muutoin se toimi ravissa ihan mukavasti ja pyöristyikin aina, kun sain sen liikkumaan vähän tarmokkaammin. Puomien yli pääsimme asiallisesti. Ympyrätkin alkoivat näyttää ympyröiltä, kun keskityin teiden ratsastamiseen paremmin.

Seuraavaksi tahkosimmekin samaa tehtävää laukassa. Ensin kavaletteina, sitten puomeina. Ensimmäisen ylitys mentiin myötälaukassa, mutta loppujen ylitysten aikana piti saada laukanvaihto tehtyä. Jopa silloin, kun tulimme ympyrältä ja jatkoimme suoraa linjaa seuraavalle kavaletille. Laukassa Jukka jatkoi potkukelkkailuaan eli yritti laiskotella aina muutaman reippaamman askeleen jälkeen. Totesin sille kuitenkin, ettei moinen käy päinsä, ja hetkittäin se jopa uskoi. Poni joutuikin kunnon hommiin, sillä laukkasimme tunnilla paljon.

Laukanvaihdoissa sain kommenttia olla johtamatta turhaan liioitellusti. Olen jostain opetellut johtamaan isosti kädellä, joten sain vähän viilata sitä pienemmäksi. Ympyröillä suuntaa vaihtaessa Jukka nappasi toivotut laukat aika hyvin. Sain välillä jopa tehtyä johtamiset vähän pienemmin, ja Jukka silti tajusi, minne olimme menossa. Toistotkin varmasti auttoivat tässä. Sen sijaan vaihdot ympyrältä suoralle linjalle palatessa eivät onnistuneet. Pari kertaa sain Jukan vaihtamaan lennosta, mutta muuten vaihdot jäivät matkasta. En saanut valmisteltua vaihtoja saati oikein tajunnut, miten saisin mentyä sekä suoraan että pyydettyä vaihtoa. Olen näemmä tottunut tekemään vaihdot aina helpotetusti kohdissa, jotka ovat olleet apuna kertomassa hevoselle tulevasta suunnasta. Positiivista oli kuitenkin se, ettei ympyrällä tehtyihin vaihtoihin tarvinnut minikavaletin hyppyä avuksi, vaan ne onnistuivat myös puomilla. Jukka tosin onkin hyvä vaihtamaan laukkoja myös sileällä.

Loppuravissa hain vielä Jukkaa venyttämään ohjan perässä, minkä se teki ihan asiallisesti. Olipa kiva ja osaltaan työläskin tunti. Sain todellakin koko rahan edestä niitä laukanvaihtoja. Jukka oli myös hassu tapaus taas tauon jälkeen. Jos se olisi vähän isompi, saattaisin aivan hyvin tykätä hypätä sillä. Vähän heräteltävämmät tapaukset kun tuppaavat olemaan minun mieleeni. Jukasta varmasti löytyy myös kierroksia, kun se saa viriteltyä oikein. Tänään emme ihan sitä parhainta vaihdetta löytäneet, mutta onneksi se ei kummemmin vaikuttanut tehtäviin.

Katrillihupailua

Keskiviikkona päätin taas tuplaheppailla ja menin tallille jo tuntia tavallista aiemmin. Kuuden ratsukon tunnilla oli luvassa koulua. Opettaja ehdotti katrillia eikä kukaan vastustanut, joten pääsimme hupailemaan sen parissa. Kivaa! Ratsunani oli Manu. Itsenäisen alkuverryttelyn jälkeen kävimme katrillin pätkissä läpi, kunnes ratsastimme sen kahdesti kokonaan. Me Manun kanssa saimme ottaa ensimmäisen ratsukon paikan.

Matkaan lähdimme ravissa tullen keskihalkaisijaa pitkin kahden ratsukon pareissa. Manu sai kaverikseen Aten, ja ruunat hölköttelivät mukavasti samaan tahtiin keskihalkaisijaa pitkin. Sen jälkeen me Manun kanssa käännyimme oikealle niin kuin kaksi muutakin parittomalla numerolla varustettua ratsukkoa parillisten numeroiden kääntyessä vasemmalle. Siitä tulimme lävistäjän vähän keskiravia ajatellen, ja ratsukot pujahtelivat siinä toistensa lomista.

Lävistäjän jälkeen tulimme taas keskihalkaisijalle, mutta tällä kertaa yksittäin jonossa. Kun kaikki olivat keskihalkaisijalla, tehtiin noin kymmenen metrin voltti. Parittomalla numerolla olleet ratsukot tekivät voltin oikealle ja parilliset vasemmalle. Sen jälkeen matka jatkui keskihalkaisijan loppuun, ja me parittomat käännyimme taas oikealle. Kun kaikki olivat pitkällä sivulla, nostettiin laukka. Laukassa etenimme uraa myöten, me vähän sisempänä ja toinen porukka ulompaa kiertäen. Toisen pitkän sivun loppupuolella siirryimme raviin ja tulimme keskihalkaisijalle toisesta suunnasta pyramidina: me Manun kanssa kärjessä, seuraavat kaksi ratsukkoa rinnakkain ja loput kolme vielä niiden jälkeen rinnakkain.

Hitsit, että oli kivaa! Manu humputteli menemään rennosti siinä, missä muutamat ratsut vähän innostuivat. Ensimmäinen laukkapätkä meni kiihdytysravin kautta, mutta toisella kerralla Manu tarjosi todella mainiota, pyöreää laukkaa. Keskiraveissa oli vähän ajatusta, ja voltitkin menivät ihan asiallisesti. Kaikin puolin tunti oli todella mukava, kun sai ratsastaa rennosti eikä tarvinnut vääntää koulua hiki hatussa. Toki tunnilla tuli tehtyä koulukuvioita, mutta ne menivät sopivan huolettomasti. Olisipa ollut kiva nähdä, miltä katrilli lopulta näytti. Toisella kerralla ratsukot toimivat jo paremmin yhteen kokonaisuutena, kun ensimmäisellä kierroksella oli pientä hajanaisuutta. Tulipahan myös naurettua ja paljon. Ihanaa, kun välillä voi humputella menemään ilman suurempia säätöjä. Tällaista pitäisi tehdä useamminkin.

tiistai 15. joulukuuta 2015

Ratsastusta läpi tehtävien

Tiistaina oli Pian estetunti, jolle menin Hempalla. Jaoin tunnin Kaisan kanssa. Tunnilla pääsimme tahkoamaan niin ravipuomeja, lähestymisiä ravissa jumppasarjalle, suoraa linjaa laukassa sekä lävistäjällä olleita kavaletteja.

Teimme aluksi taas yksittäisiä tehtäviä, kunnes ne yhdistyivät yhdeksi radaksi. Summailen sen kulun tällä kertaa. Radalla lähdimme matkaan oikeassa kierroksessa ravissa ja tulimme hyvin loivan S:n mallisesti olleet yhdeksän puomia. Niiden jälkeen matka jatkui puomien ja esteiden suoralle linjalle, jolle lähestyminen tehtiin ravissa. Niiltä jatkettiin toiselle suoralle linjalle, jossa oli puomi, este ja puomi kolmen askeleen välein. Niiden jälkeen tultiin vielä lävistäjällä olleet kolme kavalettia, joiden jälkeen jarrutettiin raviin ja tultiin radan aloittaneet ravipuomit vielä uudelleen. Radalla treenattiin enemmän tekniikkaa, joten korkeudet pysyivät maltillisina, noin 60 sentin tuntumassa.

Kaisalle kiitos tästä!
Radalla raviosuudet olivat kaikista kinkkisimpiä. Alussa olleet ravipuomit olivat aiheuttaneet päänvaivaa läpi tunnin, emmekä Hempan kanssa vieläkään loistaneet niillä. En saanut Hemppaa riittävän lyhyeksi, mutta silti napakaksi saati pohkeita kunnolla läpi, jotta olisin päässyt asettamaan ja taivuttamaan sen tehtävän läpi. Jotenkuten saimme lopulta jumputettua puomit läpi. Ravissa tehty lähestyminen ensimmäiselle suoralle linjalle oli myös kamalan kinkkistä. Se ponnistuspuomi ei auttanut asiaa, minähän tunnetusti kammoksun moisia niiden älyttömän vaikeuden takia. En saanut Hemppaa oikein viriteltyä, jolloin se ei tuntunut tajuavan tehtävän ideaa. Niinpä tulimme aina ensimmäisen puomin ja esteen pahemman kerran puolivaloilla. Sen jälkeen Hemppa suunnilleen heräsi ja selvitti loput tehtävästä vähän paremmin. En kyllä myönnä matkustelleeni, mutta jotain ratsastuksessa olisi pitänyt muuttaa, jotta olisimme päässeet tälle osuudelle napakammin.

Matka jatkui tästä puomin, esteen ja puomin suoralle linjalle, jonka saimme tultua ihan asiallisesti. Aiemmin tunnilla olin saanut haeskella tähän napakampaa laukkaa, mutta nyt se alkoi löytyä jo hyvin. Sinällään välit eivät olleet Hempalle mitenkään pitkiä, mutta tietynlaista pontevuutta ja ajatusta menemisestä suoraan sai olla enemmän. Tästä pääsimme tulemaan vielä kavaletit. Kaarre söi hieman laukkaa, mutta pääsimme silti kavaleteille kohtuullisesti ja ihan asiallisesti niiden yli. Kuten olin aavistellut, oli edessä odottanut ravipuomiosuus vielä vaikeampi kuin alussa. Hemppa olisi mielellään mennyt isompaa ravia, joten sain toppuutella sitä melkoisesti. Samalla yritin muistaa ratsastaa pohkeella, jotta pontevuus säilyisi. Pientä parannusta tälle osuudelle ehkä tuli, mutta olihan se vieläkin sangen kimurantti.

Olipas taas ihanan haastavat tehtävät. Pian tunneissa hyvää on juuri se, että niillä pääsee tosissaan tekemään erilaisia asioita eikä mitään rataa voi vain humputella läpi. Tällä tunnilla tuli ratsastettua aika tavalla, jolloin Hemppakin pysyi kuulolla eikä keksinyt omia viihdenumeroitaan. Aika paljon enemmän olisin silti saanut ratsastaa sitä pontevammaksi ja aktiivisemmaksi, nyt vähän sammahtelimme tehtävillä. Ravitehtävät olivat kerrassaan kamalia, vaan siksipä niitä pitää treenata. Se hyvä puoli niissä on, että laukkaaminen tuntuu ihanalta palkinnolta niiden jälkeen. Tuntiin mahtui hyviä hetkiä, joissa sain näppärän otteen Hempasta, ja homma sujui mukavasti. Sellaisissa hetkissä saa fiilistä siitä, millaista kaiken pitäisi olla, ja se motivoi yrittämään aina uudelleen.

maanantai 14. joulukuuta 2015

Yritystä ymmärtää

Maanantaina tuli hinku tallille, joten kyselin vapaata tuntia ja hevosta. Mahduin mukaan sennutunnille viidenneksi ratsastajaksi. Ratsukseni arvelin saavani yllättäen jonkun tallin suomenhevosista, ja Tupuhan sieltä napsahti. Tunnin piti tuuraava opettaja, joka on aiemmiltakin kerroilta tuttu.

Aloitimme tunnin tekemällä pitkille sivuille loivia kiemuroita ja kulmiin voltit. Ensin piti aloittaa mahdollisimman kevyesti ja vasta hiljalleen alkaa pyytää hevosilta enemmän. Tällä tehtävällä ehti mukavasti tunnustella hevosta ja korjata asioita rauhassa. Volteille lisättiin tovin päästää kevyesti takaosan väistätystä vähän ulommas. Tupu liikkui ihan hyvin, ja keskityin itse olemaan kädellä kevyt. Osaan hyvin lietsoa hevoset etupainoisiksi jyriksi, mitä en tänään halunnut tehdä. Volteilla sain miettiä Tupun kääntämistä kunnolla ulkoa. Asetus meni oikealle ihan kohtuullisesti läpi, mutta vasemmalle sitä sai hakea enemmän. Loivat kiemurat menivät vähän huitaisten, kun ajatus oli jo tulevassa voltissa.

Ravissa tehtävä pysyi muutoin samana, mutta kulmiin ratsastetut voltit korvattiin pääty-ympyröillä. Väistöaskeleiden saaminen ympyröillä taisi jäädä meiltä pitkälti tekemättä. Puolipidätteet olivat minulle taas sen verran mystisiä, etten aina saanut Tupua odottamaan ja sitten ottamaan pohjetta väistättävänä apuna vastaan. Ympyröillä sain kuitenkin vähän korjattua Tupun etuosaa takaosan eteen, kun lopulta tajusin, ettei se sisäohja ole vieläkään oikotie onneen. Loivilla kiemuroilla pyrin pitämään Tupin keskellä ilman, että se valahti johonkin suuntaan.

Tämän jälkeen jakaannuimme kahdelle pääty-ympyrälle, jossa teimme muutamia askeleen pidennyksiä väistöaskeleiden jälkeen. Väistöaskeleet käynnissä onnistuivat hitusen paremmin, mutta aika paljon niihin jäi viilattavaa. Minun olisi pitänyt saada Tupun etuosa rehellisesti kontrolliin ennen kuin yritin mitään muuta. Askeleen pidentäminen onnistui kuitenkin kohtuudella. Sama tehtävä tultiin myös ravissa. Väistöaskeleet katosivat taas pitkälti, mutta saimme kuitenkin eroa ravissa askeleeseen. Tupu tuli kohtuullisen helposti takaisin vähän pidemmästä askeleesta, kun en jäänyt apinoimaan ohjiin.

Teimme pääty-ympyrällä myös muutamat siirtymät ravin ja laukan välillä. Tupu innostui ensimmäisestä laukasta niin, että jarrut katosivat sitä myöten. Tupu kipitti ja kaatui ravissa sisälle, ja minä yrmyilin selässä. Laukannostot Tupu teki silti näppärästi, kunhan sain sen ensin odottamaan edes sekunnin ajan. Vasemmassa kierroksessa laukkasimme vielä tovin ympyrällä, ja se sujui paremmin. Tupu oli tyytyväinen, kun sai edetä. Sen jälkeen työstimme samaa tehtävää vielä oikeassa kierroksessa. Siitähän nyt ei tullut oikein mitään, Tupu yritti koko ajan livistää kipitysraville. Minä taas istuin ja venyttelin pinnaani parhaani mukaan.

Lopulta jätin siirtymät sikseen, palasin käyntiin ja opettelin taas uudelleen, miten Tupun saisi kuulolle. Hetkittäin onnistuin, hetkittäin en. Sain kuitenkin vähän nollattua tilannetta ja tehtyä vielä yhden asiallisemman laukkapätkän. Sen jälkeen muut alkoivat jo kävellä, ja me saimme Tupun kanssa opettajan ohjauksessa palautua takaisin asiallisempaan raviin. Tupua piti auttaa tasapainoon, jolloin sen ei tarvitsisi yrittää pysyä pystyssä lisäämällä vauhtia. Loppujen lopuksi sain molempiin suuntiin parit asialliset pätkät, joissa Tupu viimein rentoutui ja rauhoittui. Ne tuntuivat kivoilta, mutta olisin tietysti ottanut ne mieluusti jo heti alussa ja jatkanut yhtä kepoisin mielin koko tunnin.

Tunnin aikana sain lisäksi miettiä opettajan kommenttien perusteella jalkojani vähän taaemmas sekä lonkkia paremmin auki. Jalan paikkaa en itse asiassa ole toviin miettinyt. Liekö se sitten ollut paremmin paikoillaan vai onko se muuten vain jäänyt paitsioon. Lonkkien avaaminen puolestaan korostui nyt, kun alla oli vähän pyöreärunkoisempi hevonen. Tunnin treenit keskittyivät mukavasti pääajatusten ympärille, joita oli hyvä miettiä eri tehtävien aikana. Vauhti ei yleensä korjaa virheitä eikä kuskin hermostuminen ainakaan rentouta jo häseltävää ratsua. Siinäpä taas mietittävää.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Hyvää kokemusta

Sunnuntaina oli vuorossa tämän vuoden viimeiset kisat, jotka olivat Tallinmäen 1-tason estekisat. Olin ilmoittautunut niihin Tupulla 60 sentin (arvosteluna A.0.0) ja 70 sentin (arvosteluna 367.1) luokkiin sekä Hempalla 80 sentin (arvosteluna 367.1) luokkaaan. 60 sentissä oli eri rata, mutta 70 ja 80 sentin luokissa sama.

Tupun kanssa otin molemmat verkat aika maltillisesti. Sileän työskentelyssä kävin kaikki askellajit läpi ja sitten keskityin siihen, ettei Tupu yrittänyt punkea minnekään. Tupu oli mukavasti kuulolla, vaikka yritti välillä ehdotella, josko voisimme vähän oikaista reittiä. Hyppyjä otin molemmissa verryttelyssä yhteensä kuutisen kappaletta. Tupu hyppäsi kaikki tasaisen varmasti, joten niissä ei ollut mitään ongelmaa. Verryttelyiden perusteella molemmille radoille oli mukava lähteä.

Ratapiirroskuvasta kiitos Annulle!
60 sentin radalle (sinisellä numeroidut esteet 1–6) lähdimme oikeassa laukassa kaikessa rauhassa. Ykköselle tulimme hitusen lähelle, mutta pääsimme suoran linjan päässä olleelle kakkoselle asiallisesti viidellä laukalla. Kolmoselle lähdimme positiivisen askeleen kautta, ja este ylittyi ihan hyvin. Sen jälkeen olimme ristilaukalla, mutta Tupu järjesteli lopulta takaosansakin myötälaukkaan. Nelonen meni ihan ok, ja viitoselle pääsimme kuudella askeleella. Kannustin Tupua hieman siinä, ettei se tikkaisi miniaskelta mukaan. Tupu kuunteli hyvin, ja selvitimme senkin puhtaasti. Edessä oli enää radan viimeinen este. Sille tuli hieman jarruttava askel, mutta Tupu hyppäsi viimeisenkin esteen puhtaasti. Näin olimme maalissa ja tienanneet punavalkoisen ruusukkeen. Hieno Tupu!

70 sentin radalle (ratapiirros ylempänä) lähdimme Tupun kanssa vasemmassa laukassa. Ykköselle Tupu lähti hieman kauempaa ja kolautti puomia, joka onneksi pysyi ylhäällä. Kakkoselle olisimme saaneet tulla hieman suoremmin. Varmuudeksi rohkaisin Tupua vähän äänellä. Kakkonen ylittyi hyvin, mutta suora linja kolmoselle kävi nyt viidellä askeleella ahtaaksi. Tupu kiipesi kuitenkin hienosti kolmosen puhtaasti yli. Nelonen ylittyi mukavan sujuvasti. Viitosen ja kuutosen kaarre meni vastalaukassa, mutta molemmat esteet ylittyivät puhtaasti. Perusradan viimeinen este eli seiska meni myös puhtaasti, ja pääsimme jatkamaan uusintaan.

Uusinnan ensimmäiselle esteelle eli kasille kaarsin vain aavistuksen tiukemmin, ja se ylittyi hyvin. Ysille tein tiukemman tien, joka söi hieman laukkaa. Tupu kuitenkin kääntyi ja säilytti laukan, kun kannustin sitä äänellä. Kaiken lisäksi se hyppäsi esteen positiivisen askeleen kautta puhtaasti. Kympille tulimme myös hieman lyhyemmällä tiellä ja hitusen ehkä liian lähelle. Niinpä Tupu ei ehtinyt nostaa takasiaan, vaan otti niillä puomin mukaan. Tajusin pudotuksen, mutta sain jatkettua vielä viimeiselle esteelle eli yhdelletoista. Sille tuli hieman jarruttava hyppy, mutta Tupu selvitti sen puhtaasti. Näin pääsimme maaliin neljällä virhepisteellä. Pudotus harmitti, mutta muuten olin Tupuun tosi tyytyväinen. Se laukkasi ja kääntyi niin kuin toivoin. Se lähti hyppyihin rohkeasti ja puolestaan paikkasi, jos olimme ajautuneet vähän lähelle. Olipa kiva kisata sen kanssa! Tulosten selvittyä olimme ensimmäisiä ei-sijoittuneita, 5/13. Ei siis yhtään hullummin.



Hempan kanssa verryttely meni vähän höpöksi. Hemppa keksi kytätä katsomopäätyä, ja minä puolestaan annoin sille liikaa vapauksia siihen. Muutamat sätkytkin se keksi ottaa, mutta ihmeen hyvin sain jatkettua ratsastusta niistä huolimatta. Hypyissä hukkasin ensin ponnistuspaikkaa, mutta Hemppa meni kiltisti kaikesta yli. Lopulta ponnistuspaikat löytyivät, mutta oma keskittymiseni jäi vähän liikaa jo hypättyyn esteeseen kuin siihen, että olisin jatkanut ratsastusta heti hypyn jälkeen. Niinpä menomme oli hieman epätasaista. En onneksi alkanut sen kummemmin jännittää Hempan höpsöilyjä, mutta kyllähän ne jäivät loppujen lopuksi vähän mielen päälle. Olen kuitenkin hieman muuttunut rohkeammaksi. Aikaisemmin olisin arponut kovasti, starttaanko muka villin verryttelyn jälkeen ollenkaan. Nyt vain tuumin, että radalla saisin luvan pysyä hereillä paremmin. Sain seurata yhden radan ennen kuin tuli meidän vuoromme.

Hempankin kanssa lähdimme radalle vasemmassa laukassa. Verryttelyn pienet sätkyt eivät sinällään tutisuttaneet, mutta henkinen käsijarru oli ehtinyt silti napsahtaa päälle. Niinpä olimme vähän mummolaukassa. Hemppa ehti kyseenalaistaa haluni liikkua ollenkaan ja pudotti hetkeksi käyntiin, hah. Matka kuitenkin jatkui siitä, ja pääsimme kohti ykköstä. Ykköselle tulimme ehkä hieman lähelle. Laukka ei vaihtunut siinä, mutta tajusin sen turhan myöhään. Pääsimme kuitenkin kakkoselle ja siitä yli ihan asiallisesti. Suora linja kolmoselle meni viidellä askeleella, ja kolmonenkin ylittyi ihan hyvin. Sen jälkeen Hemppa tollotti omiaan, mutta sain jatkettua ratsastusta. Neloselle tulimme lähelle, mutta Hemppa hyppäsi sen puhtaasti. Nyt sain korjattua laukan ajoissa. Laukka kuitenkin pääsi hyytymään kaarteessa viitoselle. Sille tulikin sangen hidas hyppy enkä tajunnut ratsastaa sen jälkeen eteen. Hemppa taisi nyt harmistua ratsastukseeni ja alkoi kiemurrella muutamaa askelta ennen kuutosta. Yritin komentaa sen vielä siitä yli, mutta Hemppa päätti kuitenkin pysähtyä. No, ei muuta kuin uusi lähestyminen. Nyt kuutonen ylittyi asiallisesti. Perusradan viimeinen este eli seiska ylittyi myös hyvin. Näin pääsimme 80 sentin radalta neljällä virhepisteellä maaliin. Ei onneksi jäänyt harmittamaan, sillä olin itsekseni ratsastanut sinnikkäästi eikä henkinen kanttini heittänyt hanskoja tiskiin. Siihen olin todella tyytyväinen. Luokassa sijoituksemme oli 11/12.



Näin päättyivät tämän vuoden kisailut. Taas tuli roppakaupalla hyvää kokemusta ja uskoa siihen, että kyllä minä opin ratsastamaan muunlaisillakin hevosilla kuin vain Jetin kaltaisilla. Tupu oli ihanan sympaattinen kaveri, jonka kanssa tahdon kyllä vielä vähän hypellä ennen kuin se jää mammalomalle. Hempan kanssa treenit puolestaan jatkuvat ainakin toistaiseksi, joten pääsen kasvattelemaan aiheellisesti sen kanssa kanttiani sekä ratsastamaan paremmin keskittyen enkä niin matkustajaksi heittäytyen. Aiheellisia treenejä taas luvassa!

Videoista kiitos Noralle!

lauantai 12. joulukuuta 2015

Kirmaillen kavaleteilla

Mikä se sellainen talliton lauantai on? Tätä mietin loppuviikosta ja järjestinkin itseni silloin Tallinmäen estetunnille. Meille se Ellun kanssa tosin oli kavalettitunti, sillä tamma on palannut vasta takaisin tuntihommiin. Ratsukoita tunnilla oli kolme.

Ennen pariin kertaan hypättyä rataa tulimme muun muassa ravipuomeja, suoraa linjaa laukassa sekä kolmen hypyn pätkää. Skippaan niiden selostamisen toteamalla, että Ellu oli pienistä hypyistä innoissaan, ja sain vähän toppuutella sitä. Se pyrki myös hieman kaatumaan sisälle enkä saanut sitä ihan täysin karsittua. Tamma kuitenkin imi esteitä kohti ja oli selvästi hommasta mielissään. Vähän ehkä turhan reipasta menoa paikoin, mutta varmaa ja kivaa, niin kuskilla kuin hevosella.

Radan hyppelimme kahteen kertaan sellaisella kavalettitasolla. Ensimmäinen kierros meni ihan mukavasti. Ykköselle vähän tuli oikaistua kaarretta, mutta suora linja meni viidellä askeleella. Kolmosella Ellu nappasi vasemman laukan, ja pääsimme nelosen ja viitosen kaarevan linjan ihan asiallisesti. Kuutoselle tuli taas hieman oikaistua, mutta senkin yli pääsimme helposti, ja Ellu nappasi siinä vielä toivotusti oikean laukan. Toisella kierroksella Ellu oli jo ihan meno päällä. Ykkösen ja kakkosen suora linja meni ihan asiallisesti. Sen jälkeen yritin vähän rauhoittaa menoa, mutta Ellu pudottikin raville. Se häselsi sen verran, ettei uusi laukka ehtinyt enää nousta. En hätääntynyt tästä, vaan ohjasin Ellun kolmoselle ravissa. Se nappasi siitä vasemman laukan, ja matka jatkui. Nelosen ja viitosen kaareva linja meni taas reippaasti laukaten. Myös sen jälkeen yritin kerätä laukkaa lyhyemmäksi, mutta Ellu pääsi taas pudottamaan raville. No, mikäpä siinä. Tulimme kuutoselle ravissa, ja Ellu hyppäsi sen näppärästi napaten esteellä oikean laukan. Toinen rata meni tänään siis vähän epätasaisemmin, kaipa Ellu oli jo hieman väsyksissä enkä ollut ihan riittävästi tukemassa sitä. Kivaa oli kuitenkin se, että ravirikoista huolimatta saimme mentyä kaikki hypyt kerralla. Näin pienillä korkeuksilla ravilähestymisetkin ovat ihan ok.



Loppuravissa haeskelin Ellun vielä kuulolle. Se malttoikin hienosti ja pyöristyi ihan kohtuullisesti. Olipa kyllä hassua mennä sillä, tämä oli itse asiassa vasta kolmas kerta. Kivaa oli toki se, että Ellu oli pienistä hypyistä innoissaan. Toki olisin saanut ratsastaa sen paremmin kuulolle ja odottamaan, mutta en osannut nyt pahastua. Eihän se ilkeyttään kipittänyt, vaan innokkuuttaan. Sillä taitaa olla vähän purkamatonta energiaa, mutta varmasti se tuosta taas tasoittuu sopivasti.

Videosta kiitos Kaisalle!

perjantai 11. joulukuuta 2015

Ja lisää tuli

Perjantain toinen ratsastuskerta hurahti pienen huilitauon jälkeen Hempan kanssa Artsin koulutunnilla. Jaoin tämänkin tunnin Kaisan kanssa. Treeniaiheeksi saimme kevyesti tehdyt väistöt, askeleen säätämisen sekä laukannostot lyhyestä ravista.

Käyntiväistöt teimme nopeasti lävistäjää myöten. Ohjeeksi tuli pysähtyä aina, kun meno alkoi mennä jotenkin vinksalleen. Hempan kanssa vinksahdukset tulivat lähinnä siitä, kun se alkoi vastustella tuntumaa. Pysähdyksissä odotettiin sen aikaa, että Hemppa malttoi eikä nykinyt tuntumaa vasten. Väistöt lähtivät tänään muuten ihan kivasti. Hemppa teki jopa meille hankalampaan suuntaan eli oikealle paikoin ihan asiallisia väistöjä. Toki väistöt vasemmalle olivat edelleen sujuvampia, hetkittäin jopa varsin kivoja ja rentoja.

Sitten siirryimme säätelemään askelta lyhyesti ensin käynnissä ja sitten ravissa. Idea oli saada askel lyhentymään ilman, että aktiviisuus katosi. Kun lyhennys onnistui, sai siitä päästää askelta hieman venymään. Tätä asiaa oli treenattu juuri edellisviikon tunnilla, jolta olin poissa. Sain siis ensin vähän mietiskellä, miten Hemppa mahtaisi toimia. Sain askelta lyhenemään kyllä, mutta samalla aktiivisuus katosi. Lopulta tajusin ratsastaa lyhennyksessä vielä enemmän pohkeella, mutta säilyttää ohjastuntuman, jotta Hemppa ei päässyt venymään. Tämän myötä saimme ainakin kovasti sinnepäin menneitä hetkiä. Lyhennysten jälkeen Hemppa lähti ihan mielellään vähän pidempään raviin.

Seuraavaksi yhdistimme lyhennettyyn raviin laukannoston ensin vapaasti valitussa kohdassa uralla, sitten lävistäjän aikana. Ravi lyheni edelleen ihan ok, mutta laukannostot eivät silti lähteneet kovin kivasti. Aloin ilmeisesti säätää sen verran, että ravi pääsi lössähtämään, jolloin nostokaan ei voinut lähteä kovin hyvin. Jäin myös arpomaan aika pitkiksi ajoiksi kohtaa, jossa Hemppa olisi tuntunut hyvältä. Lävistäjällä opettaja auttoi ajoittamaan laukan nostamisen oikein eli siihen kohtaan, kun hevonen oli astumassa ulkotakajalalla alle. Tehtävä vaati edelleen työstöä, mutta muutamia kertoja sain Hempan lyhenemään, mutta pysymään aktiivisena. Kun sain siihen vielä ajoitettua laukan nostamisen oikein, teki Hemppa sen ihan todella makeasti. Laukat nousivat kevyesti ja pontevasti ilman mitään kiirehtimistä. Hitsit, että ne olivat kivoja! Hyvää oli myös, että nostojen aikana en tehnyt mitään ylimääräistä, vaan sain odotettua ja luotettua, että Hemppa tekee osuutensa.

Nostojen jälkeen laukkasin aina pienen pätkän, ja lopulta pääsimme vielä laukkaamaan vasemmassa kierroksessa vähän enemmän. Tässä huomasi, että tunnin työstöt olivat menneet mukavasti läpi. Hemppa laukkasi todella makeaa laukkaa pyöreänä ja rentona pysyen. Se ei kiirehtinyt, mutta ei myöskään ollut lötkö. Se oli kevyesti ohjailtavissa eikä menoon sen kummemmin tarvinnut edes puuttua. Hitsit! Hymyilin selässä hyvin leveästi, sillä meno tuntui niin hyvältä. Oli vähän pakko hihkua ääneenkin. Kyllä siinä Hempassa vaan on hienoja puolia, kun vain saan ratsastettua ne esiin. Loppuravissakin sama meno jatkui. Hemppa oli pyöreä, tasainen ja aktiivinen, älyttömän kiva lyhyesti sanottuna.

Niin kiva tunti! Leijuin hyvän tovin fiiliksissä. Hassua oli se, että vaikka tunti ei mennytkään jokaisen tehtävän osalta kerralla nappiin, tuli siitä silti näin hyvä mieli. Hemppa oli tänään taas todella hyvin ratsastettavissa eikä se jumitellut tai säntäillyt, vaan keskittyi hyvin. Sain itsekin ratsastettua tarkemmin, mikä auttoi löytämään Hempan hyvät puolet. Kylläpä se vain onkin mainio kaveri parhaimmillaan. Nämä fiilikset pitää pistää talteen, sillä näillä pärjää taas. 

Kyljet ja jalat kertauksessa

Perjantaina oli taas tuplahevostelupäivä, joka alkoi Airan istuntatunnilla. Jaoin tunnin Kaisan kanssa, ja ratsunani toimi oli Hemppa. Pääsimme treenaamaan taas kylkien aktivointia. Samalla sain vinkkejä toivomaani aiheeseen eli istunnalla jarruttamiseen.

Käynnissä teimme muutamia pohkeenväistöjä etuosan uralla pitäen. Väistössä piti muistaa rutistaa sisäkylki tukemaan, jotta paino ei valahtanut väistön puolelle. Opettaja kyseli myös, miten tunsimme istuinluut. Minulla oikea istuinluu tuntuu yleensä paremmin. Vasemman löytämiseksi sain ohjeeksi siirtää hieman lantiota oikealle ja kantaa paremmin vasemman jalan ja löytää istuinluun sitä kautta. Kas kummaa, sieltähän se löytyi. Hemppa teki väistöt tänään aika asiallisesti. Ilmeisesti oman istunnan korjaaminen auttoi sitä väistämään helpommin. Opettajalta tulikin kommenttia, että korjausten avulla sain istuntani hyvin suoraksi.

Seuraavaksi siirryimme raviin ja pyöräytimme aina yhdelle pitkälle sivulle kaksi volttia. Näidenkin aikana saimme miettiä kunnolla oman kyljen käyttöä. Oikea kylki löytyi tällä tehtävällä ihan kivasti, mutta vasen oli jotenkin hukuksissa. Välillä sain vähän otetta siihen, mutta kyllä voltit vasemmalle olivat helpompia. Tehtävällä jäin miettimään ehkä vähän liikaakin kylkiä, sillä pohkeet unohtuivat paikoin matkasta. Niinpä voltit olivat muodoiltaan välillä sangen vaihtelevia.

Tämän jälkeen teimme pääty-ympyrällä siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Sain ohjeeksi muistaa säilyttää rintakehän lantion päällä, pitää katseen eteenpäin sekä kantaa kantapäitä, jotta pohkeet pysyivät paremmin tuntumalla. Näitä neuvoja yritin noudattaa ja hiljalleen sain korjattua hieman istuntaani. Ennen korjauksia erityisesti siirtymisissä alaspäin olin hytkynyt kyydissä sangen epätasapainoisesti. Tällä tunnilla huomasin selvästi sen, kuinka istunnalla jarrutusta yrittäessäni jännitän jalat samalla. Sen seurauksena puserran itseni irti satulasta, mikä tuskin auttaa hidastamisessa yhtään. Tämä huomio oli hyvä apu, jonka jälkeen sain keskityttyä pitämään jalat rentoina.

Lopuksi tarkoituksena oli tehdä vielä siirtymisiä ravista laukkaan ja takaisin. Meillä Hempan kanssa homma ei lähtenyt yhtään käyntiin. Nostot eivät onnistuneet oikein nimeksikään. Pari kertaa sain Hempan askeleen ajaksi laukkaan, kunnes se jo pudotti sen. Tässä meni aikaa niin paljon, että jouduimme jättämään tehtävän kesken ja siirtymään Hiliman vetoavulla laukkaan. Ihanan noloa. Mutta kun pääsimme laukkaan, homma sujui taas paremmin. Hemppa laukkasi molempiin suuntiin ihan hyvin, ja sain istuttua mukavan vakaasti kyydissä. En vain tajua, mitä ihmettä teen nostoissa niin päin prinkkalaa. Veikkaan, että istuntani ja pohjeapuni ovat vähän ristiriidassa, jolloin herkemmät hevoset jättävät tekemättä mitään. Tätä asiaa sietää miettiä.

Loppuravissa Hemppa oli kiva, kun pääsin keventämään ja sain kertailla tunnin oppeja. Väistöhetket jäivät positiivisesti mieleen, sillä niissä sain korjattua istuntaani hyvin. Laukkapulmat harmittivat, mutta onneksi siihen päästyämme homma toimi ihan ok. Taas tuli hyvää kertausta etenkin kylkien ja jalkojen osalta. Niitä on hyvä miettiä muillakin tunneilla.

torstai 10. joulukuuta 2015

Tupulla treeneissä

Torstaina vuorossa oli hyppytreenit Tupun kanssa. Olen menossa sillä tuleviin kotiestekisoihin hyppäämään joitain sopivia luokkia. Viimeksi olen hypännyt Tupulla yli kaksi vuotta sitten, joten ehkä yksi treenikerta oli ihan tarpeen. Ratsukoita tunnilla oli kolme.

Alkuverryttelyssä kävin aika nopeasti kaikki askellajit läpi. Tupu vaikutti vähän siltä, että se mieluusti kipitti kuuntelemisen sijaan. Mikään kaahottaja se ei ollut, mutta sillä selvästi oli tänään enemmän virtaa. Verryttelyn jälkeen hyppelimme yksittäisiä tehtäviä, mutta hyppään taas selostamaan varsinaista rataa. Tiivistettynä muut tehtävät menivät ihan kivasti. Tupu liikkui hyvin, emme päätyneet varsinaiseen vetokisaan, vaikka jarrut olivatkin välillä hukassa, ja kaikesta menimme yhteisymmärryksessä kerralla yli.

Hyppäsimme radan kahdesti, ensin noin 60-senttisenä ja sitten noin 70-senttisenä paitsi esteet 3 ja 6, jotka olivat kavaletteja. Ensimmäinen kierros Tupun kanssa meni mukavasti. Ykköselle tultaessa se hieman yritti painaa vasemmalle, mutta sain sen korjattua, ja väli meni sujuvasti viidellä askeleella. Kolmosella laukka vaihtui toivotusti oikeaksi. Nelosen ja viitosen linja meni seitsemällä askeleella. Kuutoselle ratsastin itse vähän hassun tien, kun unohdin kääntää ajoissa. Pääsimme kuitenkin sille ihan kohtuullisesti. Laukka ei tosin vaihtunut, vaan Tupu jäi ristilaukkaan. Sen korjasin pois ravin kautta.

Toisella kierroksella Tupu oli jo hommasta innoissaan. Niinpä se pääsi hieman kurvailemaan enemmän heti ykköselle tultaessa. Sain sen taas kuitenkin riittävän asiallisesti esteelle. Kolmosen jälkeen Tupu puolestaan kurvasi niin, että lähestyminen neloselle oli sangen mielenkiintoinen. Mitä sitä nyt turhia metrejä laukkailemaan, taisi Tupu miettiä. Nelosestakin mentiin tiestä huolimatta yli, mutta sama punkeminen jatkui kaarevalla tiellä viitoselle. Tulimme sille hieman turhan paljon oikealle valuneena, jolloin askel ei sopinut parhaiten, ja hyppy oli töksähtävä. Sen jälkeen olimmekin ristilaukassa, jossa rämmimme vielä kuutosen yli. Tupulla näyttää olevan vähän sama meininki kuin minulla ja Jetillä aikanaan: ristilaukka on aivan yhtä hyvä kuin mikä tahansa muu laukka. Saimme kuitenkin uusia vielä nelosen ja viitosen kaarevan linjan. Sain nyt pidettyä Tupun päättämälläni tiellä ja opettajan ohjeen mukaisesti haettua linjalla vähän ulkoa tilaa. Näin pääsimme sen taas näppärän sujuvasti seitsemällä askeleella. Nelosen puomi tosin pyörähti mukaan, mutta se oli mielestäni niin sanottu tilastopuomi eikä minkään selvän virheen aiheuttama.

Loppuravissa annoin Tupun venyttää ohjan perässä. Fiilis tunnista oli selvä: kivaa! Tupu oli yhtä hauska hyppykaveri kuin muistinkin. Sillä on vähän imua esteille, mikä on vain hyvä juttu. Tuo pieni kurvailutaipumus pitää muistaa kisoissa, ettei Tupu aivan pääse omille teilleen. Muutoin hypyt varmasti sujuvat ihan mukavasti sen kanssa. Opettajan suosittelemana menemme kisoissa 60 ja 70 sentin luokat. Eipähän rimakauhu pääse iskemään ja voin toivottavasti keskittyä ratsastamaan kaikessa rauhassa hyvällä meiningillä.

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Arvoitukselliset avotaivutukset

Keskiviikon toinen ratsastus meni Aten kyydissä viiden ratsukon koulutunnilla. Luvassa oli avotaivutuksia, voltteja sekä siirtymisiä.

Kuviona oli ratsastaa keskihalkaisijalle ravissa, tehdä keskelle pysähdys, josta palattiin takaisin raviin. Päädystä käännyttiin vuorotellen molempiin suuntiin. Käyntiin siirryttiin kulman jälkeen ja siitä vähän matkan päässä pyöräytettiin voltti. Sen jälkeen palasimme uralle, jossa tehtiin avotaivutusta muutaman kirjaimen verran. Siitä sitten suoristettiin, palattiin raviin ja samalla kuvion alkuun. Tehtävä tultiin kokonaan myös ravissa.

Avotaivutukset olivat tänään pahemman kerran hukassa niin käynnissä kuin ravissa. Joko en saanut pohjetta tai pidätettä läpi, toisinaan en kumpaakaan. Tämän seurauksena Atte liiraili avotaivutusyritelmässä kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Ulko-ohjan pidätteiden ja sisäpohkeen yhteistyö ei alkanut onnistua enkä saanut Aten etuosaa hallintaan. Sisäohja oli taas paras ystäväni, mikä tietysti sössi tehtävän aika pitkälle. Loppujen lopuksi saimme tehtyä muutamia parempia askelia avotaivutusta oikealle. Avotaivutukset vasemmalle eivät onnistuneet oikein nimeksikään. Kontrolli Atteen oli hukassa, joten liirailimme ja kipitimme pääosin sen puolen avotaivutuskohdat läpi. Olipas kinkkistä!

Laukkakuviolla nostimme laukan lyhyen sivun keskeltä ja pyöräytimme pitkälle sivulle voltin, keskiympyrän keskilaukkaa tavoitellen ja sen jälkeen toisen voltin vielä kontrollin vuoksi. Toisella lyhyellä sivulla siirryimme oman valinnan mukaan raviin tai käyntiin ja teimme vielä pätkän avotaivutusta toiselle pitkälle sivulle. Aten laukka oli tänäänkin aika hyvää, ja sain käytettyä ulkoapuja kohtuullisen hyvin. Oikeassa kierroksessa tosin sisäpuolen avut sitten vähän unohtuivatkin, kun Atte pääsi hieman punkemaan niitä vastaan. Keskilaukkaympyröissä oli ajatusta, vaikka se pidempi laukka jäikin sitten päälle. Sain Aten kerittyä taas takaisin harjoituslaukan kaltaiseen vasta toisen voltin avulla. Kivaa oli kuitenkin se, kuinka näppärästi Atte kääntyi voltilla, vaikka olikin vähän kiireinen. Laukka pyöri mielestäni aika asiallisesti, ja Atte oli muutenkin kevyt ratsastaa. Tuntuu kuin sen laukka olisi parantunut aikaisemmasta. Toisen pitkän sivun käynnissä tehdyt avotaivutusyritelmät olivat puolestaan yhtä kehnoja kuin aiemmin. Jotain ajatusta sain niihin aina välillä, mutta vaikeita kehtasivat olla vieläkin.

Loppuravissa annoimme hevosten venyttää ohjan perässä. Atte oli reippaana, mutta enemmänkin pitkällä askeleella kuin pienellä tikityksellä. Avotaivutukset menivät tänään kyllä pääosin päin prinkkalaa, mutta muu työskentely Aten kanssa oli kivaa. Se on mielestäni kevyempi kuin ennen tai sitten en vain itse houkuttele sitä enää joka kerta vetokisaan. Aika paljon työtä olisi kuitenkin sen kanssa, että saisin pidätteet aina rehellisesti läpi. Nyt Atte pääsi vähän vitkuttelemaan niiden kanssa, enkä jostain syystä ollut riittävän napakka vaatimaan ne kunnolla läpi. Pitäisi osata olla sopivan vaativa, mutta reilu. Se taitaisi olla aika hyvä yhdistelmä.

Tällaista lisää

Keskiviikkona olin taas hurjan pitkän eli kuuden ratsastuksettoman päivän jälkeen taas tallilla. Tuplahevostellen vieläpä. Päivän ensimmäinen ratsastus meni estetunnilla Hempalla, jotta saisin päätettyä, menenkö sillä tulevissa kotiestekisoissa. Ratsukoita tunnilla oli kolme.

Ensimmäiseksi tahkosimme puomeja ravissa ja laukassa. Ravissa tulimme niitä suoralla linjalla kahden ja neljän puomin ryppäinä molemmista suunnista. Hemppa ravasi puomit aika kivasti eikä siihen tarvinnut vaikuttaa itse tehtävällä, kun ravin oli hakenut hyväksi ajoissa ennen sitä. Tehtävällä sain kuitenkin pitää Hempan suorassa, sillä muutoin se pääsi vähän valumaan sisälle tai ulos. Tehtävässä hyvää oli Hempan tasaisuus ja oman vaikuttamiseni suhde. En näpertänyt puomeilla ylimääräistä, mutta pysyin silti tuntumalla ja valmiina tekemään korjauksia.

Laukassa tulimme ensimmäiset puomit, joiden jälkeen käänsimme ympyrälle. Puolivälissä sitä kävimme parin askeleen ajan ravissa, kunnes nostimme laukan ja ylitimme vielä toiset puomit. Tehtävällä pääsimme treenaamaan kontrollin säilyttämistä siirtymisten avulla. Hemppa nihkeili hieman tehtävällä ensin, mutta lopulta sain heräteltyä sen etenemään paremmin. Puomit menivät myös laukassa aika kivasti. Sain myös pyydettyä Hemppaa vähän venyttämään askelta ja tarvittaessa lyhentämään, jos tilanne vaati sitä. Sain ratsastettua yllättävän hyvin pohkeilla, mikä varmasti auttoi. Siirtymiset laukasta raviin venyivät hieman, ja laukkaan palaamisen jälkeen Hemppaa sai hieman patistella eteenpäin. Pontevuutta olisi saanut olla siinä kohdassa enemmän.

Sitten hurauttelimme kavaleteilla muutaman kerran kolmikaarisen kiemurauran. Hemppa vaihtoi hyvin vasemmasta laukasta oikeaan, mutta vaihdot oikeasta vasempaan jäivät matkasta. Niinpä jätimme koko kiemuran tahkoamisen ja keskityimme hakemaan vaihdot myös siihen suuntaan. Muutaman yrityksen se vaati, mutta lopulta Hemppa nappasi kavaletilla myös vasemman laukan. Sen piti vain päästä esteelle riittävän suorana eikä vanhaan suuntaan vielä asettuneena.

Seuraavaksi hyppäsimme pelkän suoran linjan pystyn ja okserin pari kertaa omana tehtävänään. Esteet olivat ensin 80 sentissä, sitten 90 sentissä. Väli piti tulla neljällä askeleella. 80 sentin hypyt menivät ihan hyvin. Mitä nyt itse ampaisin hypyissä ylävartalolla liiaksi mukaan. 90 sentin ensimmäisellä kierroksella emme osuneet pystylle hyvin, vaan kiipesimme sen yli. Niinpä väliin tuli otettua suunnitellusti viisi askelta, mutta ajauduimme sen verran lähelle okseria, että siltä lähti puomi mukaan. Toiselle kierrokselle tsemppasin paremmin, ja se meni todella makeasti. Hemppa hyppäsi molemmat esteet kepoisasti ja laukkasi neljän askeleen välin todella helposti. Oma mukautumiseni oli kunnossa, ja hypyt tuntuivat ihanan helpoilta. Jes!

Loppuun saimme Hempan kanssa hypätä vielä pienen radan. Lähdimme matkaan vasemmassa laukassa, ja Hemppa eteni kivasti. Hyppäsimme kavaletin, jossa Hemppa vaihtoi toivotusti oikeaan laukkaan. Sen jälkeen tulimme suoran linjan, joka meni ihanan helposti neljällä askeleella. Siitä tulimme toisen kavaletin, jolta jatkoimme kaarevan tien suoran linjan pystylle. Väli meni asiallisesti viidellä askeleella, ja Hemppa nappasi vasemman laukan pystyllä. Sen jälkeen Hemppa alkoi vähän innostua. Sain tehtyä riittävän puolipidätteen, mutta en jäänyt roikkumaan ohjiin, jolloin Hemppa malttoi, ja saimme hypättyä vielä radan viimeisenä olleen kavaletin asiallisesti. Laukka ei tosin siinä vaihtunut oikeaksi, mutta korjasin sen ravin kautta.

Nämä tehtävät riittivät tälle tunnille. Hemppa oli kiva! Aluksi sitä sai herätellä, mutta sitten se taisi huomata olevansa estetunnilla ja alkoi liikkua itse. Hypyt olivat helppoja ja sujuvia, ja Hemppa tuntui tosi mukavalta. Tällaisella Hempalla voisin hypellä todellakin enemmän. Tästä innostuneena rustasin itseni sitten kisoihin Hempalla 80 sentin luokkaan. Eihän se selviä muuten kuin testaamalla, oliko tämä kerta tuuria vai ei. Kivaa oli joka tapauksessa!

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Asetellen ja taivutellen

Keskiviikon toinen ratsastus meni kuuden ratsukon koulutunnilla Aten kanssa, joten päivä hurahti suomenhevosten kyydissä. Tunnin teemana oli asettaminen ja taivuttaminen. Kuviona oli pyöräyttää yhdelle pitkälle sivulle kaksi ympyrää ja toiselle lyhyelle sivulle pääty-ympyrä. Ensin ravasimme tehtävää muutoin, mutta teimme pienimmät ympyrät käynnissä. Myöhemmin tehtävä tultiin siten, että pitkien sivujen isommat ympyrät mentiin käynnissä ja muut ympyrät laukassa.

Aten kanssa sain tehdä paljon töitä ulkopuolen kanssa. Etenkin oikeassa kierroksessa Aten etuosa jäi selvästi ulommas kuin takaosa. Etuosaa sai siis tyyrätä takaosan eteen. Sisäohjasta piti puolestaan antaa tilaa reilusti eikä jäädä kantamaan hevosta sillä. Aluksi olisin halunnut korjata kaikki maailman ongelmat sisäohjalla, mutta kohtuullisen nopeasti aloin jättää sen rauhaan ja keskittyä tarkemmin ulkoapuihin. Käynnissä oli hyvin aikaa järjestellä apuja kohdilleen, kun taas ravissa Atte yritti välillä kipittää. Silloin ympyrät menivät vähän pikaisesti pyörähtäen enkä ehtinyt saada Atesta oikein otetta. Kun taas sain toppuuteltua ruunaa ja käännettyä kunnolla ulkoavuilla, tarjosi Atte tasaisempia ja helpompia ympyröitä.

Laukassa Atte tarjosi taas tunnin kivoimmat hetket. Laukka oli aika tasaista ja letkeää. Sain jätettyä sisäohjan mukavasti rauhaan ja ratsastettua Attea paremmin ulkoa, mikä auttoi paljon. Välillä Atte tarjosi hieman nelitahtisempaa mökellystä, mutta pienellä kannustuksella jaksoi taas tsempata. Pienet ympyrät olivat aika haasteellisia koon puolesta, mutta tarkalla ohjauksella saimme nekin tehtyä muutaman kerran sangen kivasti. Laukan jälkeinen ravi oli puolestaan hyvin kipittävää eivätkä pidätteet menneet aina läpi edes useamman yrityksen jälkeen. Tämä tohottaminen ärsytti hieman, ja jupisinkin Atelle paheksuntaani, mutta kaikeksi onneksi se rauhoittui aina ennen kuin olin villinnyt itseni lähtemään vetokisaan sen kanssa.

Loppuravissa hevosten annettiin venyttää ohjan perässä. Atte ehdotteli kovasti kipittämistä sen tilalle, mutta malttoi onneksi aina hetkittäin. Tässä tunnissa hyvää oli se, että Atte pysyi läpi tunnin edestä kevyenä. Sain myös itse oltua yllättävän hyvin irti sisäohjasta ja ratsastettua paremmin ulkoa. Atte tuntui tällaisella ratsastuksella oikein kivalta. Jos olisin vielä saanut sen kipityshetket karsittua pois, olisi ruunasta jäänyt varsin hyvä fiilis. Vaan ei kaikkea kerralla sentään. Kiva kaverihan se Atte on, vaikka joskus hieman malttamaton.

Lyhennysten ja pidennysten parissa

Kuinka ollakaan, keskiviikkokin oli tuplaratsastuspäivä. Ensimmäisen tunnin menin Tallinmäen kahden ratsukon koulutunnilla. Sille tunnille olin toivonut Tupun, jolla mielelläni hyppäisin tulevissa kotikisoissa. Treenit teimme aika kevyesti askeleen pidennysten ja lyhennysten parissa. Alkukäynnit käppäilimme peltolenkin kautta ja ennen tehtäville siirtymistä verkkasimme nopeasti kaikissa askellajeissa.

Tunnin ajan pysyimme omilla ympyröillämme kaikissa askellajeissa pidennyksiä ja lyhennyksiä työstäen. Ideana oli kerätä askelta lyhyeksi, vähän kumipallomaiseksi ilman, että aktiivisuus kärsi. Tällä tehtävällä Tupun kanssa huomasi hyvin, milloin jäin näpräämään liikaa ohjalla ja unohdin pohkeet. Niinä hetkinä Tupu nimittäin valui edestä sangen raskaaksi ja lakkasi kuuntelemasta pidätteitä. Käynnissä oli eniten aikaa työstää asiaa, ja siinä sain tehtyä lyhennykset ehkä asiallisimmin. Pidennykset jäivät ehkä vähän puolitiehen, kun keskityin enemmän siihen lyhentämiseen ja unohdin ratsastaa pidennykset ajatuksen kanssa.

Ravissa en oikein saanut Tupusta aina otetta. Se tahtoi mennä koko ajan samaa, hieman kiireistä vauhtia. Minä taas roikuin ohjissa ja mietin, miksi homma ei toimi. Hoh. Kun sain istuntaan jämäkkyyttä ja pidätteisiin järkeä sitä kautta, sain vähän eroja raviaskeleisiin. Olisin kuitenkin tahtonut paljon selvempiä ja onnistuneempia eroja, mutta se jäi nyt vähän puolitiehen. Meillä oli Tupun kanssa välillä liian kiire leikkiä vetokisaa, kun omalla ratsastuksellani menin yllyttämään sen siihen.

Laukassa sama meno jatkui hieman, mutta tsemppasin paremmin ja sain jopa tehtyä vähän lyhennyksiä. Tupu opetti hyvin olemaan roikkumatta ohjissa ja sen sijaan panostamaan vakaaseen istuntaan ja pohkeiden käyttöön. Pidennykset lähtivät laukassa ihan hyvin, sillä Tupu lähti vähän isompaan laukkaan mielellään. Sen jälkeen menikin taas pieni tovi ja toinenkin, kunnes sain sen taas tavalliseen laukkaan ja siitä vähän lyhentämään. Kivaa oli huomata se, kuinka helposti Tupu kuitenkin lähti reippaaseen menoon eikä sitä sen kummemmin tarvinnut nohitella.

Loppuravissa hevosten annettiin venyttää ohjan perässä. Tupu touhotti tovin, mutta rauhoittui sitten vähän. Ihan kunnolla en saanut sitä venyttämään, mutta puoliväliin nyt ainakin. Ensi viikolla olisi vielä tarkoitus ottaa muutama hyppy sen kanssa, jotta näen, miten meillä se puoli tauon jälkeen sujuu. Jos kaikki menee mukavasti, rustaan kyllä itseni sen kanssa johonkin sopivan pieneen luokkaan kotiestekisoissa.

tiistai 1. joulukuuta 2015

Hyvää käynti- ja ravityöskentelyä

Tiistaikin hurahti tuplahevostellen. Hempan jälkeen ratsastin taas Mintun. Tällä kertaa otin ainoaksi tavoitteeksi saada Mintun pyöreämmäksi ja rennommaksi. Askellajeiksi valitsin käynnin ja ravin, sillä tiesin pakan leviävän viimeistään laukassa, jossa en saa istuttua riittävän hyvin ja sitä myöten vaikutettua vakaasti.

Tunti hurahti pitkälti erikokoisia ympyröitä ja kiemuroita pyöritellen. Testasin myös muutamia peruutuksia, jotka Minttu teki edelleen aika kivasti. Työstin Minttua ensin hyvän tovin käynnissä. Asettelin ja annoin itse aina periksi, kun Minttu vähänkään antoi myöten. Yritin myös pitää pohkeet tuntumalla, mutta istunnan muutoin rentona. Hiljalleen Minttu alkoikin ymmärtää, ettei kipittäminen ollut vastaus. Se alkoi tasoittua ja pyöristyä tosi kivasti. Sitä myöten siitä tuli kevyt ja aika hyvin kuulolla pysyvä. Se tuntui edelleen samanlaiselta molempiin suuntiin eli kovin selviä puolieroja en vieläkään huomannut.

Ravissa työskentely jatkui samalla kaavalla. Minttu pyrki siinä kipittämään enemmän, mutta sain aina toppuuteltua sen. Kummasti hallintalaitteet toimivat paremmin, kun ratsu ei jäkittänyt vastaan tai hirveillyt, vaan oli pyöreähkö. Ravikin saatiin aika kivaan kuosiin. Minttu tarjosi pitkiä pätkiä tasaista ja rentoa etenemistä, jota oli kiva fiilistellä. Minttu vaikuttaa sangen kivalta ratsulta, kunhan sen tosiaan saa malttamaan. Kevyt ja omalla moottorilla varustettu hevonen on tietysti hyvä juttu.

Tämä kerta Mintun kanssa oli kyllä tosi kiva. Sain ratsastettua yllättävän keskittyneesti enkä lähtenyt ratsun kipityshetkiin mukaan. Muistin myös olla mahdollisimman nopea kiittämään aina, kun se ymmärsi pyyntöni. Tänään meillä sujui aika mukavasti. Jos saisin Mintun toimimaan näin myös laukassa, olisi se varmasti mainio treenikaveri.

Tarpeellista vaihtelua

Tiistain Pian estetunnille menin Hempalla. Ratsukoita oli yhteensä neljä. Tällä kertaa olin alusta asti vähän topakammalla asenteella liikkeellä, minkä ansiosta Hemppa liikkuikin verryttelystä lähtien paremmin. Verryttelimme itsenäisesti kaikki askellajit läpi ennen kuin siirryimme tehtäville. Hemppa eteni ihan ok ja oli asiallisesti kuulolla.

Ensimmäiseksi tulimme ravissa S:n peilikuvan muotoista kuviota, jolla oli puomeja. Ensimmäisten ja toisten puomien jälkeen pyöräytimme voltit. Hemppa lähti kuviolle ihan hyvin, mutta jostain syystä pääsi aina toisten puomien jälkeen hyytymään. Niinpä kuvion kolmannet puomit menivät vähän tahmaillen. Yritin nohitella sitä liikkumaan ja samalla miettiä, mitä siinä kohtaa mahtoi tapahtua. En keksinyt ratkaisua, joten menomme tuppasi aina siinä vaiheessa menemään hieman nihkeäksi. Tulimme saman kuvion vielä laukassakin ilman voltteja, ja meno oli pitkälti samanlaista kuin ravissa. Alkoi hyvin, mutta hyytyi lopussa. Laukat eivät vaihtuneet, vaan ne piti korjata ravin kautta.

Sitten tulimme tehtävän laukassa aloittaen aiemmin viimeisinä olleilta puomeilta ja jatkaen S:n siis toisinpäin. Viimeisten puomien jälkeen jatkoimme lävistäjäpystylle ja siitä jumppasarjalle, jonka esteet olen hienosti jo unohtanut. Olisikohan siinä ollut kolme hyppy ja väleinä yksi ja kaksi askelta. Puomeilla emme saaneet laukkoja vaihtumaan, joten vaihdot piti tehdä ravin kautta. Lävistäjäpystyä ennen Hemppa keksi alkaa kyttäillä jotain päädyssä ja teki muutamat säntäilyt. Jouduin lopulta ravaamaan päädyssä pari ympyrää ennen kuin sain Hempan kuulolle ja pääsin jatkamaan tehtävää. Lävistäjäpysty samoin kuin jumppasarja meni omina tehtävinään ihan hyvin. Jumppasarjan välit toki tuntuivat hieman ahtailta, sillä ne taisivat olla kompromissi hevos- ja poniväleistä tunnin ratsut huomioiden.

Saimme ottaa pelkän jumppasarjan vielä pari kertaa yksistään. Se sujui ihan hyvin, vaikka omaa mukautumista olisi pitänyt viilata hieman. Tahdoin suoristautua hypyissä hieman liian aikaisin. Hemppa kuitenkin teki osuutensa todella hyvin, kun se jaksoi taas keskittyä. Hypyissä olisin myös saanut vähän antaa paremmin ohjalla myöten, mutta jumppasarja päättyi juuri siihen aiemmin säntäilyjä aiheuttaneeseen kohtaan, joten en ihan luottanut ratsuuni. Sain kuitenkin hyvin kehuttua Hemppaa enkä jäänyt ainakaan koko aikaa roikkumaan ohjiin niin sanotusti kaiken varalta.

Loppuraveissa Hemppa oli taas tarmokas ja väläytteli hyviä hetkiä. En vain vielä tajua sitä hevosta. Yhdessä hetkessä se on ihan tolkku, kun taas askelta myöhemmin se onkin sännännyt jonnekin. Tällä tunnilla en ymmärtänyt ollenkaan, mistä sätkyt tulivat. Opettaja neuvoi pitämään Hempan koko ajan hommissa, jolloin sille ei jäisi ylimääräistä aikaa keksiä muuta tekemistä. Tämä auttoi osittain, välillä Hemppa taas pääsi omille teilleen, vaikka kuvittelin ratsastaneeni sitä. Aivan varmasti Hemppa tuntee, että minua vähän jännittää eikä se auta tilannetta. Toistaiseksi Hempan säntäilyt ovat olleet lyhyitä enkä ole pahemmin niissä pelännyt putoavani. En vain ole kaikista rohkein ratsastajani, ja nämä ikävät hetket alkavat päästä ihon alle. Asiaa helpottaisi kovin, jos vain tajuaisin, mistä Hemppa ottaa kimmokkeet. Näin pystyisin ehkä vähän ennakoimaan ja jopa estämään niitä. Mutta katsotaan, miten treenit jatkossa sujuvat. Kuten opettajakin totesi, tekee erilaisemmalla hevosella ratsastaminen minulle hyvää niiden heräteltävien ratsujen jälkeen. Kivaa se ei välttämättä joka hetki ole, mutta sitäkin opettavaisempaa.

maanantai 30. marraskuuta 2015

Tutustuminen jatkuu

Maanantaina ratsastin vielä Hempan jälkeen itsenäisesti tuntiratsukokelaan eli Mintun. Tällekään kerralle en ottanut sen kummempia tehtäviä, kunhan vain puolittain humputtelin menemään tammaan tutustuen.

Minttu oli tällä kertaa hieman edelliskertaa rauhallisempi, mutta virtaa riitti kyllä silti vaikka muille jaettavaksi. Hain jarruja tekemällä kipityshetkistä peruutuksia, jotka tamma teki aika kivasti. Testasin lyhyesti parit käyntiväistöt, jotka Minttu tosin tulkkasi enemmän pyynnöksi reipastua kuin ottaa väistöaskeleita.

Laukassa meno oli taas melkoista kaahaamista. Jarrut eivät vieläkään menneet siinä perille, ja jäin sitten vähän matkustajaksi. Mintun kanssa saisi varmasti naulita istunnan niin vakaaksi kuin mahdollista, jotta pidätteetkin saisi tehtyä selvemmin. Nyt taisin vähän keikkua kyydissä, mikä varmasti vain innosti Minttua jatkamaan kipitystään.

Loppuravissa taas yritin haeskella tammaa kuulolle, mikä onnistui vaihtelevasti. Energiaa tässä 19-vuotiaassa mummossa ainakin on. Ei ihme, että olen vähän sen kanssa hukassa. Minulle kun on helpompi hakea tahmeampaa ratsua hereille kuin rauhoittaa reippaampaa tapausta. Mintun kanssa meneminen on tosin siksi hyvää ja tarpeellista vaihtelua.

Pyöristelyä

Uusi ratsastusviikko alkoi jo maanantaina, jolloin menin Tallinmäen koulutunnille viidenneksi ratsastajaksi. Ratsunani oli Hemppa. Tunnin aikana keskityimme asetuksiin ja hevosten muotoon vaikuttamiseen.

Ensimmäisellä varsinaisella tehtävällä jaoimme maneesin kahdeksi neliöksi, joiden kulmat ratsastettiin mahdollisimman tarkasti ja huolellisesti asettaen. Kulmissa pyrittiin saamaan hevosia pyöristymään asetusten avulla. Takajalat piti toki muistaa pitää aktiivisesti mukana. Kuviota tultiin niin käynnissä kuin ravissa. Hempan kanssa sainkin miettiä niin takajalkoja kuin ulko-ohjan pitämistä tuntumalla. Meno oli paikoin nihkeää, ja Hemppaa sai hoputella välillä melkoisesti liikkumaan. Hetkittäin sain vähän paremmin sitä hommiin, jolloin pääsin keskittymään kulmien ratsastamiseen. Kun sain asetuksen läpi ja enkä nakannut ulko-ohjaa menemään, pyöristyi Hemppa kivasti. Niinä hetkinä takaosakin pysyi paremmin aktiivisena.

Laukassa tulimme pitkän sivun alusta pari väistöaskelta keskemmäs ja jatkoimme siitä mahdollisimman suoraan sivun loppuun. Toisen pitkän sivun menimme normaalisti ja toiselle lyhyelle sivulle pyöräytimme pääty-ympyrän. Hemppa otti väistöaskeleet laukassa aika kivasti, ja saimme jatkettua sen jälkeen aika hyvin suoraan. Laukassa Hemppa liikkui helpommin, jolloin se vähän ryhdistäytyi ja tarjosi sitä parempaa laukkaa. Etenkin pääty-ympyrällä sain siihen otetta, ja meno oli sangen mukavaa. Hempan kanssa tulee hyvin treenattua sitä, että pidän ohjat käsissä ja pohkeet töissä. Jos jompikumpi unohtuu, leviää pakka odotetusti.

Loppuravissa hevosten annettiin venyttää ohjan perässä eteen ja alas. Hemppa oli nyt päässyt paremmin työvireeseen, jolloin ravikin oli aika mukavaa. Hemppa myös venytti hyvin ohjan perässä. Hempalla oli tänään vähän laiskempi päivä, jolloin sitä sai patistella enemmän eteen kuin ottaa kiinni. Onneksi se kuitenkin heräsi laukassa hommiin, jolloin sain taas tuntumaa siihen, millainen se parhaimmillaan osaa olla. Hemppa on kyllä minun ratsastamanani jännä tapaus: yhtenä päivänä se on melkoinen sätkyilijä, toisena päivänä tahmakavio. Olisipa hauska päästä siitä kunnolla perille ja löytää se tasapaino noiden välille.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Kokelaan kyydissä

Sunnuntain ratsastukset eivät päättyneet vielä katrillinkaan jälkeen, vaan hyppäsin vielä kolmannen kerran satulaan. Tällä kertaa ratsunani oli uusi tuntiratsukokelas, 1996 syntynyt suomenhevostamma Vintturella. Tallinmäellä sen lempinimeksi oli pistetty Minttu. Tammasta en sen kummemmin tiedä, mutta käsittääkseni se taitaa yhtä lailla niin koulu- kuin estepuolen. Säkäkorkeudeltaan se on 157-senttinen.

Menin Mintulla noin puolisen tuntia ihan vain siihen tutustellen. Se oli sangen reipas pakkaus, joten eteenpäin sitä ei tarvinnut nohitella. Lähinnä sain miettiä, miten sille sai tehtyä pidätteet läpi. En tehnyt mitään kummempia tehtäviä, kunhan pyörittelin ympyröitä ja mietiskelin, miten ratsu saattaisi toimia. Mintulla tuppasi olemaan kiire kaikissa askellajeissa, mutta ravissa ja laukassa se oli melkoisen vikkelä tapaus. Se tosin oli aika ymmärrettävää, sillä olihan tammalla pari lepopäivää alla ja vielä ihan vieras paikka katseltavana. Eikä reipas suomenhevonen jännitä yhtään samalla tavalla kuin esimerkiksi puoliverinen, mikä on toki vähän hassua.

Laukassa Minttu tosiaan viiletti menemään ilman, että sain siihen juuri otetta. Tulipahan ainakin purettua vähän tamman virtaa. Laukan jälkeen ravikin oli melkoista Vermon takasuoran kiihdytystä, mutta lopulta sain tammaa hitusen kuulolle. Ihan helposti se ei tapahtunut, mutta sainpahan loppuun välähdyksen siitä, millainen se malttaessaan voisi olla. Tämän testin perusteella Minttu oli luvatusti reipas kaveri eikä se tuntunut kumpaankaan suuntaan erityisemmin toispuoleiselta, ainakaan näin kevyessä testissä. Siitä tuli hieman Hilima mieleen, joten siinä mielessä satulassa oli aika tuttua istua. Saa nähdä, saadaanko tästä tammasta uusi vahvistus tuntiratsujen joukkoon.