Tiistain Pian estetunnille menin Hempalla. Ratsukoita oli yhteensä neljä. Tällä kertaa olin alusta asti vähän topakammalla asenteella liikkeellä, minkä ansiosta Hemppa liikkuikin verryttelystä lähtien paremmin. Verryttelimme itsenäisesti kaikki askellajit läpi ennen kuin siirryimme tehtäville. Hemppa eteni ihan ok ja oli asiallisesti kuulolla.
Ensimmäiseksi tulimme ravissa S:n peilikuvan muotoista kuviota, jolla oli puomeja. Ensimmäisten ja toisten puomien jälkeen pyöräytimme voltit. Hemppa lähti kuviolle ihan hyvin, mutta jostain syystä pääsi aina toisten puomien jälkeen hyytymään. Niinpä kuvion kolmannet puomit menivät vähän tahmaillen. Yritin nohitella sitä liikkumaan ja samalla miettiä, mitä siinä kohtaa mahtoi tapahtua. En keksinyt ratkaisua, joten menomme tuppasi aina siinä vaiheessa menemään hieman nihkeäksi. Tulimme saman kuvion vielä laukassakin ilman voltteja, ja meno oli pitkälti samanlaista kuin ravissa. Alkoi hyvin, mutta hyytyi lopussa. Laukat eivät vaihtuneet, vaan ne piti korjata ravin kautta.
Sitten tulimme tehtävän laukassa aloittaen aiemmin viimeisinä olleilta puomeilta ja jatkaen S:n siis toisinpäin. Viimeisten puomien jälkeen jatkoimme lävistäjäpystylle ja siitä jumppasarjalle, jonka esteet olen hienosti jo unohtanut. Olisikohan siinä ollut kolme hyppy ja väleinä yksi ja kaksi askelta. Puomeilla emme saaneet laukkoja vaihtumaan, joten vaihdot piti tehdä ravin kautta. Lävistäjäpystyä ennen Hemppa keksi alkaa kyttäillä jotain päädyssä ja teki muutamat säntäilyt. Jouduin lopulta ravaamaan päädyssä pari ympyrää ennen kuin sain Hempan kuulolle ja pääsin jatkamaan tehtävää. Lävistäjäpysty samoin kuin jumppasarja meni omina tehtävinään ihan hyvin. Jumppasarjan välit toki tuntuivat hieman ahtailta, sillä ne taisivat olla kompromissi hevos- ja poniväleistä tunnin ratsut huomioiden.
Saimme ottaa pelkän jumppasarjan vielä pari kertaa yksistään. Se sujui ihan hyvin, vaikka omaa mukautumista olisi pitänyt viilata hieman. Tahdoin suoristautua hypyissä hieman liian aikaisin. Hemppa kuitenkin teki osuutensa todella hyvin, kun se jaksoi taas keskittyä. Hypyissä olisin myös saanut vähän antaa paremmin ohjalla myöten, mutta jumppasarja päättyi juuri siihen aiemmin säntäilyjä aiheuttaneeseen kohtaan, joten en ihan luottanut ratsuuni. Sain kuitenkin hyvin kehuttua Hemppaa enkä jäänyt ainakaan koko aikaa roikkumaan ohjiin niin sanotusti kaiken varalta.
Loppuraveissa Hemppa oli taas tarmokas ja väläytteli hyviä hetkiä. En vain vielä tajua sitä hevosta. Yhdessä hetkessä se on ihan tolkku, kun taas askelta myöhemmin se onkin sännännyt jonnekin. Tällä tunnilla en ymmärtänyt ollenkaan, mistä sätkyt tulivat. Opettaja neuvoi pitämään Hempan koko ajan hommissa, jolloin sille ei jäisi ylimääräistä aikaa keksiä muuta tekemistä. Tämä auttoi osittain, välillä Hemppa taas pääsi omille teilleen, vaikka kuvittelin ratsastaneeni sitä. Aivan varmasti Hemppa tuntee, että minua vähän jännittää eikä se auta tilannetta. Toistaiseksi Hempan säntäilyt ovat olleet lyhyitä enkä ole pahemmin niissä pelännyt putoavani. En vain ole kaikista rohkein ratsastajani, ja nämä ikävät hetket alkavat päästä ihon alle. Asiaa helpottaisi kovin, jos vain tajuaisin, mistä Hemppa ottaa kimmokkeet. Näin pystyisin ehkä vähän ennakoimaan ja jopa estämään niitä. Mutta katsotaan, miten treenit jatkossa sujuvat. Kuten opettajakin totesi, tekee erilaisemmalla hevosella ratsastaminen minulle hyvää niiden heräteltävien ratsujen jälkeen. Kivaa se ei välttämättä joka hetki ole, mutta sitäkin opettavaisempaa.
