Hyvää kokemusta

Sunnuntaina oli vuorossa tämän vuoden viimeiset kisat, jotka olivat Tallinmäen 1-tason estekisat. Olin ilmoittautunut niihin Tupulla 60 sentin (arvosteluna A.0.0) ja 70 sentin (arvosteluna 367.1) luokkiin sekä Hempalla 80 sentin (arvosteluna 367.1) luokkaaan. 60 sentissä oli eri rata, mutta 70 ja 80 sentin luokissa sama.

Tupun kanssa otin molemmat verkat aika maltillisesti. Sileän työskentelyssä kävin kaikki askellajit läpi ja sitten keskityin siihen, ettei Tupu yrittänyt punkea minnekään. Tupu oli mukavasti kuulolla, vaikka yritti välillä ehdotella, josko voisimme vähän oikaista reittiä. Hyppyjä otin molemmissa verryttelyssä yhteensä kuutisen kappaletta. Tupu hyppäsi kaikki tasaisen varmasti, joten niissä ei ollut mitään ongelmaa. Verryttelyiden perusteella molemmille radoille oli mukava lähteä.

Ratapiirroskuvasta kiitos Annulle!

60 sentin radalle (sinisellä numeroidut esteet 1–6) lähdimme oikeassa laukassa kaikessa rauhassa. Ykköselle tulimme hitusen lähelle, mutta pääsimme suoran linjan päässä olleelle kakkoselle asiallisesti viidellä laukalla. Kolmoselle lähdimme positiivisen askeleen kautta, ja este ylittyi ihan hyvin. Sen jälkeen olimme ristilaukalla, mutta Tupu järjesteli lopulta takaosansakin myötälaukkaan. Nelonen meni ihan ok, ja viitoselle pääsimme kuudella askeleella. Kannustin Tupua hieman siinä, ettei se tikkaisi miniaskelta mukaan. Tupu kuunteli hyvin, ja selvitimme senkin puhtaasti. Edessä oli enää radan viimeinen este. Sille tuli hieman jarruttava askel, mutta Tupu hyppäsi viimeisenkin esteen puhtaasti. Näin olimme maalissa ja tienanneet punavalkoisen ruusukkeen. Hieno Tupu!

70 sentin radalle (ratapiirros ylempänä) lähdimme Tupun kanssa vasemmassa laukassa. Ykköselle Tupu lähti hieman kauempaa ja kolautti puomia, joka onneksi pysyi ylhäällä. Kakkoselle olisimme saaneet tulla hieman suoremmin. Varmuudeksi rohkaisin Tupua vähän äänellä. Kakkonen ylittyi hyvin, mutta suora linja kolmoselle kävi nyt viidellä askeleella ahtaaksi. Tupu kiipesi kuitenkin hienosti kolmosen puhtaasti yli. Nelonen ylittyi mukavan sujuvasti. Viitosen ja kuutosen kaarre meni vastalaukassa, mutta molemmat esteet ylittyivät puhtaasti. Perusradan viimeinen este eli seiska meni myös puhtaasti, ja pääsimme jatkamaan uusintaan.

Uusinnan ensimmäiselle esteelle eli kasille kaarsin vain aavistuksen tiukemmin, ja se ylittyi hyvin. Ysille tein tiukemman tien, joka söi hieman laukkaa. Tupu kuitenkin kääntyi ja säilytti laukan, kun kannustin sitä äänellä. Kaiken lisäksi se hyppäsi esteen positiivisen askeleen kautta puhtaasti. Kympille tulimme myös hieman lyhyemmällä tiellä ja hitusen ehkä liian lähelle. Niinpä Tupu ei ehtinyt nostaa takasiaan, vaan otti niillä puomin mukaan. Tajusin pudotuksen, mutta sain jatkettua vielä viimeiselle esteelle eli yhdelletoista. Sille tuli hieman jarruttava hyppy, mutta Tupu selvitti sen puhtaasti. Näin pääsimme maaliin neljällä virhepisteellä. Pudotus harmitti, mutta muuten olin Tupuun tosi tyytyväinen. Se laukkasi ja kääntyi niin kuin toivoin. Se lähti hyppyihin rohkeasti ja puolestaan paikkasi, jos olimme ajautuneet vähän lähelle. Olipa kiva kisata sen kanssa! Tulosten selvittyä olimme ensimmäisiä ei-sijoittuneita, 5/13. Ei siis yhtään hullummin.



Hempan kanssa verryttely meni vähän höpöksi. Hemppa keksi kytätä katsomopäätyä, ja minä puolestaan annoin sille liikaa vapauksia siihen. Muutamat sätkytkin se keksi ottaa, mutta ihmeen hyvin sain jatkettua ratsastusta niistä huolimatta. Hypyissä hukkasin ensin ponnistuspaikkaa, mutta Hemppa meni kiltisti kaikesta yli. Lopulta ponnistuspaikat löytyivät, mutta oma keskittymiseni jäi vähän liikaa jo hypättyyn esteeseen kuin siihen, että olisin jatkanut ratsastusta heti hypyn jälkeen. Niinpä menomme oli hieman epätasaista. En onneksi alkanut sen kummemmin jännittää Hempan höpsöilyjä, mutta kyllähän ne jäivät loppujen lopuksi vähän mielen päälle. Olen kuitenkin hieman muuttunut rohkeammaksi. Aikaisemmin olisin arponut kovasti, starttaanko muka villin verryttelyn jälkeen ollenkaan. Nyt vain tuumin, että radalla saisin luvan pysyä hereillä paremmin. Sain seurata yhden radan ennen kuin tuli meidän vuoromme.

Hempankin kanssa lähdimme radalle vasemmassa laukassa. Verryttelyn pienet sätkyt eivät sinällään tutisuttaneet, mutta henkinen käsijarru oli ehtinyt silti napsahtaa päälle. Niinpä olimme vähän mummolaukassa. Hemppa ehti kyseenalaistaa haluni liikkua ollenkaan ja pudotti hetkeksi käyntiin, hah. Matka kuitenkin jatkui siitä, ja pääsimme kohti ykköstä. Ykköselle tulimme ehkä hieman lähelle. Laukka ei vaihtunut siinä, mutta tajusin sen turhan myöhään. Pääsimme kuitenkin kakkoselle ja siitä yli ihan asiallisesti. Suora linja kolmoselle meni viidellä askeleella, ja kolmonenkin ylittyi ihan hyvin. Sen jälkeen Hemppa tollotti omiaan, mutta sain jatkettua ratsastusta. Neloselle tulimme lähelle, mutta Hemppa hyppäsi sen puhtaasti. Nyt sain korjattua laukan ajoissa. Laukka kuitenkin pääsi hyytymään kaarteessa viitoselle. Sille tulikin sangen hidas hyppy enkä tajunnut ratsastaa sen jälkeen eteen. Hemppa taisi nyt harmistua ratsastukseeni ja alkoi kiemurrella muutamaa askelta ennen kuutosta. Yritin komentaa sen vielä siitä yli, mutta Hemppa päätti kuitenkin pysähtyä. No, ei muuta kuin uusi lähestyminen. Nyt kuutonen ylittyi asiallisesti. Perusradan viimeinen este eli seiska ylittyi myös hyvin. Näin pääsimme 80 sentin radalta neljällä virhepisteellä maaliin. Ei onneksi jäänyt harmittamaan, sillä olin itsekseni ratsastanut sinnikkäästi eikä henkinen kanttini heittänyt hanskoja tiskiin. Siihen olin todella tyytyväinen. Luokassa sijoituksemme oli 11/12.



Näin päättyivät tämän vuoden kisailut. Taas tuli roppakaupalla hyvää kokemusta ja uskoa siihen, että kyllä minä opin ratsastamaan muunlaisillakin hevosilla kuin vain Jetin kaltaisilla. Tupu oli ihanan sympaattinen kaveri, jonka kanssa tahdon kyllä vielä vähän hypellä ennen kuin se jää mammalomalle. Hempan kanssa treenit puolestaan jatkuvat ainakin toistaiseksi, joten pääsen kasvattelemaan aiheellisesti sen kanssa kanttiani sekä ratsastamaan paremmin keskittyen enkä niin matkustajaksi heittäytyen. Aiheellisia treenejä taas luvassa!

Videoista kiitos Noralle!