Perjantaina oli taas tuplahevostelupäivä, joka alkoi Airan istuntatunnilla. Jaoin tunnin Kaisan kanssa, ja ratsunani toimi oli Hemppa. Pääsimme treenaamaan taas kylkien aktivointia. Samalla sain vinkkejä toivomaani aiheeseen eli istunnalla jarruttamiseen.
Käynnissä teimme muutamia pohkeenväistöjä etuosan uralla pitäen. Väistössä piti muistaa rutistaa sisäkylki tukemaan, jotta paino ei valahtanut väistön puolelle. Opettaja kyseli myös, miten tunsimme istuinluut. Minulla oikea istuinluu tuntuu yleensä paremmin. Vasemman löytämiseksi sain ohjeeksi siirtää hieman lantiota oikealle ja kantaa paremmin vasemman jalan ja löytää istuinluun sitä kautta. Kas kummaa, sieltähän se löytyi. Hemppa teki väistöt tänään aika asiallisesti. Ilmeisesti oman istunnan korjaaminen auttoi sitä väistämään helpommin. Opettajalta tulikin kommenttia, että korjausten avulla sain istuntani hyvin suoraksi.
Seuraavaksi siirryimme raviin ja pyöräytimme aina yhdelle pitkälle sivulle kaksi volttia. Näidenkin aikana saimme miettiä kunnolla oman kyljen käyttöä. Oikea kylki löytyi tällä tehtävällä ihan kivasti, mutta vasen oli jotenkin hukuksissa. Välillä sain vähän otetta siihen, mutta kyllä voltit vasemmalle olivat helpompia. Tehtävällä jäin miettimään ehkä vähän liikaakin kylkiä, sillä pohkeet unohtuivat paikoin matkasta. Niinpä voltit olivat muodoiltaan välillä sangen vaihtelevia.
Tämän jälkeen teimme pääty-ympyrällä siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Sain ohjeeksi muistaa säilyttää rintakehän lantion päällä, pitää katseen eteenpäin sekä kantaa kantapäitä, jotta pohkeet pysyivät paremmin tuntumalla. Näitä neuvoja yritin noudattaa ja hiljalleen sain korjattua hieman istuntaani. Ennen korjauksia erityisesti siirtymisissä alaspäin olin hytkynyt kyydissä sangen epätasapainoisesti. Tällä tunnilla huomasin selvästi sen, kuinka istunnalla jarrutusta yrittäessäni jännitän jalat samalla. Sen seurauksena puserran itseni irti satulasta, mikä tuskin auttaa hidastamisessa yhtään. Tämä huomio oli hyvä apu, jonka jälkeen sain keskityttyä pitämään jalat rentoina.
Lopuksi tarkoituksena oli tehdä vielä siirtymisiä ravista laukkaan ja takaisin. Meillä Hempan kanssa homma ei lähtenyt yhtään käyntiin. Nostot eivät onnistuneet oikein nimeksikään. Pari kertaa sain Hempan askeleen ajaksi laukkaan, kunnes se jo pudotti sen. Tässä meni aikaa niin paljon, että jouduimme jättämään tehtävän kesken ja siirtymään Hiliman vetoavulla laukkaan. Ihanan noloa. Mutta kun pääsimme laukkaan, homma sujui taas paremmin. Hemppa laukkasi molempiin suuntiin ihan hyvin, ja sain istuttua mukavan vakaasti kyydissä. En vain tajua, mitä ihmettä teen nostoissa niin päin prinkkalaa. Veikkaan, että istuntani ja pohjeapuni ovat vähän ristiriidassa, jolloin herkemmät hevoset jättävät tekemättä mitään. Tätä asiaa sietää miettiä.
Loppuravissa Hemppa oli kiva, kun pääsin keventämään ja sain kertailla tunnin oppeja. Väistöhetket jäivät positiivisesti mieleen, sillä niissä sain korjattua istuntaani hyvin. Laukkapulmat harmittivat, mutta onneksi siihen päästyämme homma toimi ihan ok. Taas tuli hyvää kertausta etenkin kylkien ja jalkojen osalta. Niitä on hyvä miettiä muillakin tunneilla.
