Maanantaina lyöttäydyin viidenneksi ratsastajaksi Tallinmäen koulutunnille. Hevoslista paljasti mukavan yllätyksen: ratsukseni oli merkitty Elvira Madigan II eli Elviira. Tämä 1997 syntynyt tamma on majaillut tallilla jo tovin, mutta käsittääkseni alkanut tehdä tunteja vasta lähiaikoina. Pääsin itsekin nyt sen kyytiin ensimmäisen kerran. Elviirahan vaikuttaa kaikin puolin näppärältä ratsulta, sillä onhan se aiemman omistajansa Sanna Siltakorven kanssa voittanut 2005 junioreiden SM-kenttämestaruuden. Säkäkorkeudeltaan tamma on noin 159-senttinen, mutta harjatessa se onnistui näyttämään pienemmältä.
Tunnin tehtävänä oli lyhennykset ja pidennykset kaikissa askellajeissa. Lyhentämisissä sai ajatella vähän kokoamisen kaltaista menoa, jossa hevosen etuosaa ryhdistettiin ja tuotiin niskaa vähän ylemmäs. Pidennyksissä taasen hevosten sai antaa venyttää vähän pidempään muotoon. Elviira oli kyllä mitä mainion ratsu tähän harjoitukseen. Se kuunteli istuntaa todella mukavasti ja vastasi kevyisiin pohjeapuihin. Sain keskittyä tosi hyvin omaan istuntaani. Lyhennyksissä yritin muistaa pitää pohkeet mukana, ettei eteenpäinpyrkimys katoaisi. Samalla ajattelin istuntaa hieman enemmän takajalkojen päälle. Opettaja neuvoi ajattelemaan lyhennyksen askeleen niin kuin maa vähän polttelisi hevosen jalkoja. Pidennyksissä tehtäväni oli lähinnä rentoutua, mutta säilyttii silti ohjastuntuma.
Niin käynnissä kuin etenkin ravissa saimme Elviiran kanssa hyviä hetkiä. Elviira kuunteli tarkasti, mitä yritin kertoa ja toteutti pyynnöt hyvin. Muutamat ravilyhennykset tuntuivat tosi kivoilta selkään. Elvira lyheni, mutta säilytti aktiivisuuden sekä tasaisuuden aika kevyesti vieläpä. Elviira oli näppärä myös pidennyksissä, joiden eteen ei tarvinnut oikeastaan tehdä muuta kuin antaa hevosen venyttää. Enpä muista, milloin viimeksi olisin onnistunut tekemään askeleen säätämistä näin mutkattomasti. Erityisen kivaa oli se, kuinka hyvin hevonen teki osuutensa. Sen ansiosta sain miettiä enemmän omaa mukautumistani ja vaikuttamistani, jotta sain yrittää tehdä tehtävän sitä kautta hevosellekin helpommaksi. Erityisesti sain miettiä pohkiden käyttöä, etten jättänyt niitä matkasta ja jäänyt vain ohjan varaan.
Seuraavaksi verryttelimme hetken kahdella pääty-ympyrällä laukassa. Elviiran laukka oli sangen kulmikasta, ja istumisen eteen sai tehdä töitä. Vasen laukka tuntui oikeaa vielä vähän hankalammalta. Elviira kuitenkin laukkasi tasaisen rennosti ja melko pyöreänä ilman, että siihen tarvitsi kummemmin vaikuttaa. Suunnanmuutokset kuviolla teimme laukanvaihtojen kautta. Ensimmäisessä vaihtoyrityksessä Elviira alkoi ennakoida ja teki vaihdon ravin kautta. Kaksi muuta vaihtoa puolestaan onnistuivat lennosta, mutta ehkä hitusen ruosteisesti. Apuni eivät välttämättä olleet niin tarkatkaan, että Elviira olisi voinut ne nopeasti ymmärtää.
Tämän jälkeen työstimme vielä hetken askeleen pidentämistä ja lyhentämistä myös laukassa. Meille ohjeeksi tuli ajatella enemmän laukan pidentämistä. Elviira kyllä lyhensi myös ihan asiallisesti, mutta laukassa oma istunta ei pysynyt niin vakaana, että meno olisi ollut yhtä sujuvaa kuin käynnissä ja ravissa. Pidennykset puolestaan ratsastin itse vähän liikaa kaasuttaen sen sijaan, että olisin lähtenyt niihin maltilla ja rauhassa venyttäen. Elviira ei tosin tuntunut pahastuvan, vaan tuntui enemmänkin siltä, että se olisi voinut laukkailla mielellään pidempäänkin reippaasti. Elviira kuitenkin pysyi laukassakin hienosti kuulolla, ja siinäkin askellajissa tuntui olevan säädeltävyyttä molempiin suuntiin.
Loppuravissa tehtävänä oli antaa hevosten venyttää reilusti eteen ja alas. Elviira teki tämän todella hyvin. Olipa hauska tunti ja mitä mainion ratsu. Elviira keräsi kyllä pisteet kotiin. Se oli näppärä, kevyt ja kuuliainen ratsu, jolla oli ilo harjoitella tunnin tehtäviä. Tällä tammalla menisin kyllä mieluusti toistekin ja esitinpä saman toiveen ääneenkin. Ei siis muuta kuin seuraavaa kertaa odottamaan.
