Keskiviikon toinen ratsastus meni kuuden ratsukon koulutunnilla Aten kanssa, joten päivä hurahti suomenhevosten kyydissä. Tunnin teemana oli asettaminen ja taivuttaminen. Kuviona oli pyöräyttää yhdelle pitkälle sivulle kaksi ympyrää ja toiselle lyhyelle sivulle pääty-ympyrä. Ensin ravasimme tehtävää muutoin, mutta teimme pienimmät ympyrät käynnissä. Myöhemmin tehtävä tultiin siten, että pitkien sivujen isommat ympyrät mentiin käynnissä ja muut ympyrät laukassa.
Aten kanssa sain tehdä paljon töitä ulkopuolen kanssa. Etenkin oikeassa kierroksessa Aten etuosa jäi selvästi ulommas kuin takaosa. Etuosaa sai siis tyyrätä takaosan eteen. Sisäohjasta piti puolestaan antaa tilaa reilusti eikä jäädä kantamaan hevosta sillä. Aluksi olisin halunnut korjata kaikki maailman ongelmat sisäohjalla, mutta kohtuullisen nopeasti aloin jättää sen rauhaan ja keskittyä tarkemmin ulkoapuihin. Käynnissä oli hyvin aikaa järjestellä apuja kohdilleen, kun taas ravissa Atte yritti välillä kipittää. Silloin ympyrät menivät vähän pikaisesti pyörähtäen enkä ehtinyt saada Atesta oikein otetta. Kun taas sain toppuuteltua ruunaa ja käännettyä kunnolla ulkoavuilla, tarjosi Atte tasaisempia ja helpompia ympyröitä.
Laukassa Atte tarjosi taas tunnin kivoimmat hetket. Laukka oli aika tasaista ja letkeää. Sain jätettyä sisäohjan mukavasti rauhaan ja ratsastettua Attea paremmin ulkoa, mikä auttoi paljon. Välillä Atte tarjosi hieman nelitahtisempaa mökellystä, mutta pienellä kannustuksella jaksoi taas tsempata. Pienet ympyrät olivat aika haasteellisia koon puolesta, mutta tarkalla ohjauksella saimme nekin tehtyä muutaman kerran sangen kivasti. Laukan jälkeinen ravi oli puolestaan hyvin kipittävää eivätkä pidätteet menneet aina läpi edes useamman yrityksen jälkeen. Tämä tohottaminen ärsytti hieman, ja jupisinkin Atelle paheksuntaani, mutta kaikeksi onneksi se rauhoittui aina ennen kuin olin villinnyt itseni lähtemään vetokisaan sen kanssa.
Loppuravissa hevosten annettiin venyttää ohjan perässä. Atte ehdotteli kovasti kipittämistä sen tilalle, mutta malttoi onneksi aina hetkittäin. Tässä tunnissa hyvää oli se, että Atte pysyi läpi tunnin edestä kevyenä. Sain myös itse oltua yllättävän hyvin irti sisäohjasta ja ratsastettua paremmin ulkoa. Atte tuntui tällaisella ratsastuksella oikein kivalta. Jos olisin vielä saanut sen kipityshetket karsittua pois, olisi ruunasta jäänyt varsin hyvä fiilis. Vaan ei kaikkea kerralla sentään. Kiva kaverihan se Atte on, vaikka joskus hieman malttamaton.
