Tiistain ratsastus hurahti Tallinmäen tunnilla, jolla oli mukavasti niin kouluvääntöä kuin puomitehtäviäkin. Ratsukseni sain Hempan, ja ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä. Alkuverryttelyssä annoimme hevosten vertyä rauhassa ravissa isoja kuvioita käyttäen. Hemppa eteni ihan mukavasti, mutta oli hieman levoton edestä. Yritin muistaa pitää pehmeän tuntuman siitä huolimatta ja ratsastaa Hemppaa pohkeilla eteen. Hiljalleen meno tasoittui, ja Hemppa tarjosi asiallista ravia. Opettaja hoksautti varomaan, ettei Hemppa painunut edestä turhan alas ja sitä myöten etupainoiseksi.
Seuraavaksi teimme tovin siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin. Ideana oli tietysti tehdä siirtymiset niin alas- kuin ylöspäin huolellisesti valmistellen siten, että ne olisivat hevoselle mahdollisimman helpot. Muistuttelin itseäni myös tasaisesta ja pehmeästä tuntumasta. Kuten edelliskerralla havaitsin, tuppaavat käteni paikoin muuttumaan jähmeiksi ja joustamattomiksi. Siirtymiset ylöspäin eli käynnistä raviin onnistuivat helpommin. Ehdin valmistella ne hyvin, jolloin Hempan oli helppo tajuta, mitä hain. Siirtymisissä ravista käyntiin jännityin itse liikaa enkä saanut valmisteltua saati tehtyä niitä pehmeästi. Siirtymisissä käyntiin turvauduin lisäksi liikaa ohjaan, kun en saanut istuntaani kuosiin ja käytettyä sitä jarruttamisen apuna.
Sitten ravasimme muutamia kertoja molemmista suunnista kolmea suoralla linjalla ollutta puomia. Hemppa eteni ne ihan ok, mutta sain itse kiinnittää tiehen ja suoruuteen huomiota. Alussa tuppasin kääntymään linjalle vähän myöhässä, jolloin jouduin korjaamaan reittiä kesken kaiken. Kun sain alun tien kuntoon, meni itse linjakin hyvin. Vasen kierros tuntui helpommalta. Oikeassa kierroksessa Hemppa tuntui jäävät vähän vinoon, vaikka yritinkin suoristaa sitä. Itselle jäi tunne, että Hemppa olisi jotenkin kenottanut oikeassa kierroksessa vasemmalle, joten keskityin suoristamaan sitä ulkoavuilla.
Tämän jälkeen tulimme samat puomit siten, että ylitimme kaksi ensimmäistä ravissa. Sen jälkeen siirryimme käyntiin, käännyimme ympyrälle ja nostimme laukan, jossa tulimme kolmannen puomin. Siirtymiset ravista käyntiin venyivät tälläkin tehtävällä, kuten aiemman perusteella saattoi olettaa. Ensimmäiset laukat eivät nousseet sujuvasti, eikä Hemppa tarjonnut kovin pontevaa laukkaa. Pääsipä se pudottelemaan ravillekin. Opettajan ohjeiden mukaan keskityin valmistelemaan laukannoston mahdollisimman hyvin sekä pyytämään Hemppaa heti nostosta eteen. Näillä vinkeillä tehtävä alkoikin toimia, ja Hemppa nosti parit laukat todella kivasti. Laukka olisi silti saanut olla napakampaa, mutta Hemppa oli kuitenkin kohtuullisen rento ja tasainen.
Lopuksi tulimme vielä toista suoraa linjaa, jossa oli kaksi maata vasten ollutta kavalettia sekä niiden välissä puomi. Tulimme linjaa oikeassa kierroksessa, ensimmäisen kerran ravissa. Sen jälkeen nostimme laukan ja tulimme sitä pari kolme kertaa. Lopulta ensimmäisenä ja viimeisenä olleet kavaletit käännettiin irti maasta, ja pääsimme ottamaan pienet hypyt. Väleihin pistettiin yksi askel, ja Hempan tapauksessa sekin sai olla sangen lyhyt. Hemppa lyhensi tosi kivasti, mutta olisin saanut muistaa silloinkin ratsastaa pohkeella paremmin. Nyt jäimme vähän hiippailemaan. Alun haparoinnin jälkeen Hemppa tajusi tehtävän idean, jonka jälkeen pääsimme tulemaan sen sangen näppärästi. Pysyin itse hyvin tuntumalla ja annoin Hempalle työrauhan, jolloin tehtävä menikin ihanan helposti.
Loppuun ehdin ravata vielä pienen tovin ennen kuin piti siirtyä käyntiin. Hemppa oli tosi kiva! Se antoi taas ratsastaa itseään mukavasti, ja oma asenteenikin oli jotenkin rennompi. Kun kumpikaan ei yrittänyt vängätä kummempia, tulimme hyvin juttuun ja saimme tehtyä tehtävät ihan hyvin. Tunnin tehtävissä riitti meille taas puuhaa, mutta onneksi en jäänyt päsmäröimään ylimääräisiä, vaikka yritinkin aina parantaa menoa. Omalla mielentilalla on kummasti vaikutusta siihen, miten tunti menee. Tällaisella sopivan rennolla ja paineettomalla fiiliksellä kannattaisi nousta satulaan useamminkin.
