Alkuverryttelyssä kävin aika nopeasti kaikki askellajit läpi. Tupu vaikutti vähän siltä, että se mieluusti kipitti kuuntelemisen sijaan. Mikään kaahottaja se ei ollut, mutta sillä selvästi oli tänään enemmän virtaa. Verryttelyn jälkeen hyppelimme yksittäisiä tehtäviä, mutta hyppään taas selostamaan varsinaista rataa. Tiivistettynä muut tehtävät menivät ihan kivasti. Tupu liikkui hyvin, emme päätyneet varsinaiseen vetokisaan, vaikka jarrut olivatkin välillä hukassa, ja kaikesta menimme yhteisymmärryksessä kerralla yli.
Hyppäsimme radan kahdesti, ensin noin 60-senttisenä ja sitten noin 70-senttisenä paitsi esteet 3 ja 6, jotka olivat kavaletteja. Ensimmäinen kierros Tupun kanssa meni mukavasti. Ykköselle tultaessa se hieman yritti painaa vasemmalle, mutta sain sen korjattua, ja väli meni sujuvasti viidellä askeleella. Kolmosella laukka vaihtui toivotusti oikeaksi. Nelosen ja viitosen linja meni seitsemällä askeleella. Kuutoselle ratsastin itse vähän hassun tien, kun unohdin kääntää ajoissa. Pääsimme kuitenkin sille ihan kohtuullisesti. Laukka ei tosin vaihtunut, vaan Tupu jäi ristilaukkaan. Sen korjasin pois ravin kautta.Toisella kierroksella Tupu oli jo hommasta innoissaan. Niinpä se pääsi hieman kurvailemaan enemmän heti ykköselle tultaessa. Sain sen taas kuitenkin riittävän asiallisesti esteelle. Kolmosen jälkeen Tupu puolestaan kurvasi niin, että lähestyminen neloselle oli sangen mielenkiintoinen. Mitä sitä nyt turhia metrejä laukkailemaan, taisi Tupu miettiä. Nelosestakin mentiin tiestä huolimatta yli, mutta sama punkeminen jatkui kaarevalla tiellä viitoselle. Tulimme sille hieman turhan paljon oikealle valuneena, jolloin askel ei sopinut parhaiten, ja hyppy oli töksähtävä. Sen jälkeen olimmekin ristilaukassa, jossa rämmimme vielä kuutosen yli. Tupulla näyttää olevan vähän sama meininki kuin minulla ja Jetillä aikanaan: ristilaukka on aivan yhtä hyvä kuin mikä tahansa muu laukka. Saimme kuitenkin uusia vielä nelosen ja viitosen kaarevan linjan. Sain nyt pidettyä Tupun päättämälläni tiellä ja opettajan ohjeen mukaisesti haettua linjalla vähän ulkoa tilaa. Näin pääsimme sen taas näppärän sujuvasti seitsemällä askeleella. Nelosen puomi tosin pyörähti mukaan, mutta se oli mielestäni niin sanottu tilastopuomi eikä minkään selvän virheen aiheuttama.
Loppuravissa annoin Tupun venyttää ohjan perässä. Fiilis tunnista oli selvä: kivaa! Tupu oli yhtä hauska hyppykaveri kuin muistinkin. Sillä on vähän imua esteille, mikä on vain hyvä juttu. Tuo pieni kurvailutaipumus pitää muistaa kisoissa, ettei Tupu aivan pääse omille teilleen. Muutoin hypyt varmasti sujuvat ihan mukavasti sen kanssa. Opettajan suosittelemana menemme kisoissa 60 ja 70 sentin luokat. Eipähän rimakauhu pääse iskemään ja voin toivottavasti keskittyä ratsastamaan kaikessa rauhassa hyvällä meiningillä.
