Keskiviikon Tallinmäen tunnilla pääsimme tahkoamaan puomeja ja vähän kavaletteja. Olin tosin haikaillut estetunnin perään, mutta oli tämäkin kuitenkin jotain. Ratsukseni sain taas Hempan. Ratsukoita tunnilla oli viisi. Tunnin päätehtävinä olivat suoralla linjalla vinottain olleet puomit sekä toisella suoralla linjalla olleet puomit ja kavaletit.
Vinottain suoralla linjalla olleet puomit tulimme ensin käynnissä ratsastaen ne kiemurauralla. Sen jälkeen tulimme niistä ensimmäisen ja viimeisen ravissa, jonka jälkeen saimme alkaa kiemurella ne kaikki peräkkäin. Tällä tehtävällä pääsi treenaamaan kääntämistä sekä aktiivisuuden säilyttämistä. Itse keskityin erityisesti siihen, etten roikkuisi ohjissa, vaan käyttäisin pohkeita myös kääntämisessä. Hemppa selvitti tehtävän niin käynnissä kuin ravissa aika hyvin. Pontevuus toki välillä hieman katosi, mutta Hemppa meni tehtävän muutoin asiallisesti ja puomien keskeltä edeten. Sain oltua itsekseni todella hyvin turvautumatta käännöksissä pelkkiin ohjiin, mikä oli hyvä saavutus. Vielä kun olisin keksinyt, miten olisin säilyttänyt Hempan tasaisen pontevana koko tehtävän, niin homma olisi ollut hyvin paketissa. Tulimme vinot puomit vielä niiden keskeltä suoraan mennen. Tämä ei tuottanut ongelmia, kun vain löysi sen suoran tien ja pysyi sillä puomien ajan. Yllättävää.
Toisena tehtävänä tulimme kahden puomin ja kahden ensin maata vasten olleen kavaletin suoraa linjaa. Ensin treenasimme sillä kevyttä istuntaa ravissa. Toisella pitkällä sivulla puolestaan kiemurtelimme puomien väleistä esteistunnassa. Kevyt istunta löytyi aika hyvin, mutta esteistunta oli vähän hukassa. Jäin könöttämään johonkin epämääräiseen asentoon perusistunnan ja kevyen istunnan välillä. Näemmä esteistunnan treenaaminen on jäänyt pahasti paitsioon. Itse linja sujui ihan ok, mitä nyt edelleen sitä pontevuutta olisin menoon kaivannut. Ilmeisesti tällaisilla tehtävillä keskittymiskyky menee johonkin muuhun, jolloin unohdan ratsastaa myös eteenpäin.
Laukassa tulimme vielä samaa linjaa, ja kavaletit nousivat viimein irti maasta. Hemppaa sai nohitella etenemään, sillä se tarjosi hieman laiskaa etenemistä. Vasemmassa kierroksessa saimme tultua tehtävän aika sujuvasti, oikeassa kierroksessa askel ensimmäiselle puomille ei ottanut ensin osuakseen, kun en saanut Hemppaa suoristettua. Lopulta tajusin kääntää linjalle ajoissa roikkumatta sisäohjassa, ja meno parani heti. Positiivista tehtävällä oli myös se, että oma asento pysyi kohtuullisesti. Kunhan siis ensin olin ylimukautunut pari kertaa. Sain lopulta pidettyä pohkeet paremmin tuntumalla, jolloin Hemppakin tuli tehtävän tasaisemmin.
Loppuravi mentiin lyhyesti, ja annoin siinä Hempan venyttää vähän ohjan perässä. Tämäkin tunti oli ihan mukava, mutta tuo pontevuuden puute jäi vaivaamaan. En lopulta tohtinut patistella Hemppaa riittävästi, vaan annoin sen hurruutella vähän puoliteholla. Silläkin pääsimme nämä tehtävät, mutta olisivat ne kyllä sujuneet vähän helpommin paremmalla aktiivisuudella. Täytyypä jatkossa muistaa herätellä niin itseni kuin ratsukin töihin, etteivät kaikki tunnit mene ihan näin puoliunessa.
