Kovasti yritystä ja ajatusta

Keskiviikon vakiotunti ja samalla päivän kolmas ratsastus meni koulutunnin parissa. Minäkin pääsin vihdoin ja viimein ratsastamaan tälle kesää tämänkin tallin kentällä. Kuuden ratsukon tunnille sain Epperin, joka oli jo valmiiksi hommissa. Tunnin aikana treenasimme pääasiassa pohkeenväistöjä, mutta myös ravin ja laukan työstöä.

Pohkeenväistöjä teimme pitkän sivun alusta pituushalkaisijalle niin käynnissä kuin ravissa. Käyntiväistöissä sain Epperiin paikoin mukavan otteen, jolloin tehtävä sujui hyvin. Puolierotkaan eivät olleet kovin valtavat, ja opettajan ohjeita noudattamalla sain Epperiä aavistuksen ryhdistäytymään sekä pyöristymään. Ravissa sen sijaan väistöt menivät kehnommin. Epper joko pudotti käyntiin tai sitten valui lapa edellä väistöä karkuun. Hoh! En oikein tiedä, mikä ihme raviväistöissä saattoi olla näin vaikeaa. Ilmeisesti nyhräsin jotain niin paljon, että Epper näki parhaaksi yrittää vain karata tehtävältä äkkiä pois. Suurta parannusta emme raviväistöihin tämän tunnin aikana saaneet.

Ravia työstimme väistöjen päätteeksi niin volteilla kuin uralla. Laukkaa puolestaan työstimme ihan omana tehtävänään uralla ja kahdella voltilla. Sekä ravissa että laukassa sain nohitella Epperiä ensin liikkumaan kunnolla, kun se tykkäsi jäädä vähän matelemaan. Samalla yritin muistaa pitää ohjat tuntumalla, mutta välttää vetämistä. Sain myös yrittää keventää Epperiä edestä sen sijaan, että se huijasi pyöristymällä ja valumalla tavallistakin etupainoisemmaksi. Puuhaa siis oli, mutta hetkittäin sain palasia paikoilleen. Etenkin vasen laukka tarjosi tämän tunnin onnistumiset. Selkään tuntui, että sain Epperiä hitusen lyhyemmäksi ja ainakin ajattelemaan takaosalla työskentelyä. Muutamat voltit menivät aika rennosti ilman, että minun tarvitsi varmistaa jokaista askelta. Ne hetket tuntuivat hyviltä ja pyrin palkitsemaan Epperin silloin olemalla niin rento kuin vain saatoin. Oikea laukka ei ollut ehkä ihan niin hyvää, mutta siinäkin oli kovasti yritystä. Oma istuntani vain vähän tökki siinä suunnassa, jolloin en päässyt istumaan niin vakaasti kuin olisin tahtonut.

Loppuraveissa hevosten annettiin vähän venyttää eteen ja alas, mutta liikettä ei silti saanut unohtaa. Epper venytti mielellään ohjan perässä ja pienen nohittelun jälkeen säilytti myös eteenpäinpyrkimyksen aika mukavasti. Saimme kivoja, pidempiä pätkiä, jolloin saatoin antaa Epperin tehdä osuutensa enkä häirinnyt sitä turhaan. Vaikka tunnin väistöt eivät menneetkään ihan niin nappiin kuin olisin toivonut, ilahdutti laukkatehtävän onnistuminen paljon. Oma asenne oli kohdillaan, mikä varmasti auttoi Epperiäkin keskittymään hommin. Pyysin napakasti, mutta olin myös valmis rentoutumaan ja palkitsemaan. Tällainen ratsastustyyli tuntui toimivan ja auttavan pulmakohtien yli. Oli kiva huomata, ettei kaikki keskittyminen ollut kulunut päivän kahden muun tunnin aikana, vaan sitä riitti vielä. Niin ja peräti koulutunnille, kaikkea sitä!

Kaksi ratsua yhden tunnin aikana

Keskiviikon valmennusryhmän tunti yhdistettiin aiemman tunnin kanssa, ja pääsimme seitsemän ratsukon voimin treenailemaan puomeille ja kavaleteille. Sain jo aiemmin toivomani Jussin, jolla olen menossa seuran helatorstain estekisoihinkin. Yhdistetyllä tunnilla oli myös Jussin toinen kisakuski, joten opettajan ehdotuksesta päädyimme vaihtamaan ratsukoita reilun puolen tunnin jälkeen. Aloitin tunnin kuitenkin Jussilla.

Verryttelimme tovin ravaamalla loivalla kiemuralla olleita puomeja. Jussi liikkui aika mukavasti, kunhan en antanut sen aivan maata etuosallaan. Opettaja muistutti hakemaan ympyröillä asetukset läpi sekä nohittamaan Jussia alun jälkeen vähän isompaan raviin. Jussi oli hyvin kuulolla, jolloin näitä korjauksia oli aika helppoa tehdä. Puomit sujuivatkin aika tasaisesti, kunhan vain huolehdin ravin säilymisestä niin tehtävän aikana kuin muualla. Kavaleteilla hurautimme muutamat kerrat pelkkää viiden askeleen suoraa linjaa. Jussi laukkasi aika ryhdikkäästi ja riittävän pontevasti, jolloin viisi askelta sopi väliin helposti. Jussi ei myöskään yrittänyt loikkia kavaleteille mistä sattuu, vaan kuunteli ohjeeni ja odotti hienosti. Olipa ihanan helppoa ja vaivatonta! Maltoin itsekin odottaa kavalettia hyvin heittäytymättä silti matkustajaksi.

Seuraavaksi yhdistimme suoraan linjaan vielä kahden kavaletin kaarevan tien, joka oli sama kuin raviverryttelyssä tulemamme loiva kiemura. Siinä oli tarkoitus saada laukat vaihdetuiksi. Aloitimme tehtävän ensin vasemmassa laukassa. Suora linja sujui edelleen ihan hyvin. Loivan kiemuran kavaleteilla laukka ei vaihtunut kokonaan, vaan jäi ristilaukaksi. Välillä ehdin korjata laukan ravin kautta, välillä taas posotin lyhyen välin ristilaukassa. Jussi kuitenkin korjasi aina toisella kavaletilla ristilaukan joko myötä- tai vastalaukkaan. Olisin saanut tehdä laukankorjaukset ravin kautta hieman vikkelämmin, sillä nyt Jussi pääsi vähän hangoittelemaan vastaan ennen kuin siirtyi raviin ja nosti uuden laukan. Meno oli kuitenkin muutoin läpi tehtävän tasaista ja aika vaivatonta, joten olin siihen tyytyväinen.

Tässä vaiheessa vaihdoin Jussin toisen kisakuskin kanssa ratsuja ja sain alleni hyvin verrytellyn Epperin. Kylläpä Epper vain tuntui erilaisemmalta kuin Jussi, vaikka se olikin mukavasti hereillä. Sen selässä oli kuitenkin tuttu ja turvallinen olo, joten saatoimme alkaa tulla tehtävää vuorostaan oikeassa laukassa heti ilman kummempia säätöjä. Suora linja meni Epperinkin kanssa viidellä askeleella ihan hyvin. Pikkuisen sain kyllä nohittaa sitä, mutta se vastasi hyvin pyyntöihin. Loivan kiemuran kavaleteille hain vähän isompaa laukkaa, jotta saisin vaihdot tehtyä. Kertaalleen saimmekin hypyissä laukat vaihtumaan molempiin suuntiin sujuvasti. Muutoin Epper piti vanhan laukan, jonka ehdin välillä korjata lennosta toivotuksi laukaksi. Toisen kavaletin jälkeen tein myös tarvittaessa vaihdon lennosta myötälaukkaan. Epperinkin kanssa tehtävästä jäi hyvä mieli, vaikka laukanvaihdot eivät nappiin aina menneetkään. Kylläpä minä niin tykkään tästä ponista!

Loppuraveissa haeskelin vielä Epperiä pyöreämmäksi ja tasaiseen tahtiin. Molemmat löytyivät aika mukavasti, jolloin sain antaa Epperin venyttää vielä ohjan perässä eteen ja alas. Olipa hauskaa mennä kahdella ratsulla yhden tunnin aikana. Etenkin kun molemmat toimivat suunnilleen samoilla säädöillä ja tekivät tehtävät mukavasti. Jos Jussi on kisoissa yhtä kiva kuin nyt, pitäisi radan mennä mukavasti. Täytyy siis muistaa ratsastaa samaan tapaan tarkasti, mutta rennosti, niin jospa sillä hyvä tulisi.

Ei ihan

Keskiviikon valmennusryhmän tunnille toivoin etukäteen Epperiä, jolla ajattelin mennä oman seuran helatorstain estekisat. Tunnilla oli luvassa puomeja ja kavaletteja kuuden ratsukon voimin. Tallille päästyäni totesin Epperinkin saaneen suosiota kisaratsuna ja tulleen toivotuksi kisoihin maksimimäärän. No, sen kanssa oli silti kiva mennä tunnille treenaamaan.

Tunnin alusta asti pyrin miettimään, miten saisin Epperin edes hieman kantamaan itseään edestä ja miten minun pitäisi olla kyydissä, etten pahentaisi tilannetta. Epper liikkui kohtuullisen kivasti ravissa, jossa tahkosimme suoralla linjalla olleita kolmea puomia, joista keskimmäiselle pyöräytettiin iso ympyrä. Yritin ratsastaa Epperin liikkumaan ajoissa ennen puomeja, jolloin saisin rentoutua niiden aikana. Pääosin taktiikka toimi, mutta välillä Epper pääsi hidastamaan puomeilla. Olin kuitenkin tarkkana huomauttamaan asiasta, jolloin tehtävä alkoi sujua kivasti. Ympyröillä sain muistaa kunnollisen tien lisäksi myös sen etenemisen, ettei Epper yrittänyt hidastaa siellä.

Raviverryttelyn jälkeen tahkosimme lopputunnin laukassa puomeja sekä juuri ja juuri maasta irronneita kavaletteja. Tulimme pelkkää suoraa linjaa keskimmäiselle kavaletille edelleen ympyrän pyöräyttäen kuin pituushalkaisijalla olleen kavaletin kautta ensin ympyrää ja sitten suunnanvaihtoa yhdistettynä edelleen osaksi suoraa linjaa. Suora linja ei sinällään tuottanut enää uusia pulmia, lähinnä Epper pääsi venähtämään välillä pitkäksi, jolloin askel ei sopinut niin hyvin. Ympyrällä hypätty kavaletti sujui vähän tahmaillen, ja ensimmäisellä kerralla Epper hyytyi liki täysin sen eteen ennen kuin vaivoin möngersi itsensä siitä yli. Teimme samalle pituushalkaisijan kavaletille myös laukanvaihdot molempiin suuntiin. Saimme tehtyä nämä kertaalleen molempiin suuntiin, vaikka etenemisemme tuntui aika tahmaiselta. Epper pääsi välillä hidastamaan puomeja ja kavaletteja kohti. Lopputunnista aloin tajuta syyksi sen, että kippasin aina hitusen etukenoon niille lähestyttäessä. Se varmasti hyydytti Epperiä vielä, kun se jo ennestään oli itse etuosallaan kenottamassa. Siinä vaiheessa, kun sekä kuski että ratsu olivat etupainoisina, ei meno nyt vain voinut olla kovin sutjakkaa.

Loppuraveissa hain vielä meihin molempiin ryhtiä, ja saimmekin ihan kivaa etenemistä. Puomi- ja kavalettitehtävät jäivät vähän hampaankoloon, sillä olin jotenkin odottanut tarmokkaampaa menoa. Eihän Epper laiska ollut, vaan teki tehtävät ihan asiallisesti. Silti fiiliksenä oli vähän sellainen ei ihan, mutta sinnepäin. Ilmeisesti kaipasin siitä vielä muutamaa astetta viilatumpaa menoa, jota en kuitenkaan tainnut tulla ratsastaneeksi. Epperin kanssa ainakin oppisin istumaan satulassa kenottamatta, jos se näin selvästi vaikuttaa ratsun menoon. Tämän treenin perusteella olisi kyllä jäänyt arveluttamaan 80 sentin radan tahkoaminen, mutta eipä se tosiaan enää ollutkaan vaihtoehto. Kisojen luokkavaihtoehtoina olevat ristikko, 40–50 senttiä ja 80 senttiä sekä vähäisten hyppyhevosten yhtälö tuotti kyllä pulmia. Kisoihin teki silti mieli, joten lopulta lätkäisin itseni pienoisen jokeriratsun kanssa luokkaan, jota en tuolla tallilla ole koskaan kisoissa hypännyt. Joten Jussi ja 40–50 senttiä arvostelulla A.1.0, täältä toivottavasti tullaan! Sitä ennen meillä tosin on yhdet treenit Jussin kanssa. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Väistöjä vierailevan opettajan valvonnassa

Lomattoman hiihtolomaviikon kunniaksi ilmoittauduin O-Rin järjestämälle ylimääräiselle koulutunnille, jonka piti Petri Lopakka. Hänen opissaan olen ollut tasan kerran, Helvillä kesäkuussa 2011. Pidin silloin hänen opetuksestaan, joten kun hän tuli omalle vakiotallilleni, oli tunnille päästävä. Ratsukseni toivoin ja sainkin Epperin, sillä halusin jonkun mahdollisimman Jetin kaltaisen, jotta saisin samalla vinkkejä sen ratsastamiseen. Tunnin jaoin toisen ratsukon kanssa.

Treeniaiheena olivat pohkeenväistöt, ja niitä kyllä tahkottiin koko tunnin edestä. Pohkeenväistöjä teimme käynnissä ja ravissa lävistäjää pitkin. Laukassa sen sijaan teimme pohkeenväistön kaltaisia hetkiä pitkillä sivuille, joiden aikana käytimme hevosen takaosaa tovin sisempänä. Vietimme tunnin näiden tehtävien parissa, mutta niiden aikana sain kyllä rutkasti myös muita asioita korjattavaksi ja ajateltavaksi.

Pohkeenväistöissä sain keskittyä tekemään avut oikea-aikaisesti sekä käyttämään pohkeita enemmän "rummuttaen" kuin puristaen. Opettaja totesi hyvin, ettei hevosten kanssa voiteta voimalla, vaan nopeudella ja ketteryydellä. Minä taas olen höhlästi ajatellut, että jos vain halailen ratsua pohkeillani ajan X, niin kyllä se jossain vaiheessa tekee pyydetysti. Tällä tavalla kuitenkin vain nihkeytän ratsuja sen sijaan, että herkistäisin niitä avuille. Väistöissä sain myös huolehtia siitä, että Epper myös otti ne ristiaskeleet eikä punkenut lapojen kautta karkuun. Etuosan kontrolli jäi tällä kertaa vähän puutteelliseksi. Pohjetyöskentely vei sen verran huomiota, että siitä kärsi sitten muu ratsastus. Tehtävää onneksi tahkottiin niin tiiviisti, että sinne mahtui myös hyviä hetkiä. Suurin haaste oli saada sekä väistöaskeleet että säilyttää tahti. Molempien hallinta yhtä aikaa oli välillä haastavaa, mutta välillä palaset myös loksahtelivat paikoilleen.

Laukassa tehty takaosan väistätys uralta sisemmäs oli kyllä haastava! En edes muista, milloin olisin moista treenannut. Suurin pulma oli varmasti se, ettei minulla ollut kunnolla hallussa Epperin etu- saati takaosa. Lisäksi otin tehtävästä jotenkin todella paljon paineita, jolloin aloin ylisuorittaa. Suomennettuna häselsin ja puskin aivan liikaa, jotta Epper olisi voinut tehtävää kovin rennosti tehdäkään. Opettajalta tuli jossain vaiheessa myös kommentti, ettei Epper ainakaan lisää vauhtia laukkaan tarvinnut. Kommentti kyllä hymyilytti, sillä harvemmin saan noottia liiasta reippaudesta. Tajusin kuitenkin siitä, että tehtävä pääsi meillä lipsahtamaan tohottamiseksi keskittymisen sijasta. Sen tsemppaamana sain petrattua hieman. Loppujen lopuksi saimme molempiin suuntiin kohtuullisia pätkiä. Opettaja hoksautti vielä ratsastamaan myös suoristuksen eikä vain antamaan hevosen valua uralle. Olipa palikoita hallittavaksi!

Tunnin loppupuolella sekä minä että Epper aloimme olla aika puhki. Olimme kyllä tosiaan tehneet hommia kunnolla, ja sen kyllä huomasi. Tunnin aikana opettaja huomasi hyvin perusvirheitäni ja korjasi niitä. Sain myös kommenttia liian takana olleista pohkeistani, joita yritin sitten korjata oikealle paikalla. Opettaja myös neuvoi suoristamaan ylävartaloa nojaamalla jopa vähän taakse. Tämä neuvo tuntui tunnin aikana ainoalta, jota en osannut toteuttaa. Itsestä tuntui jotenkin väärältä mennä vastakkaiseen suuntaan, josta olen Airan tunneilla juuri pyrkinyt pois. Opettaja todennäköisesti vain suoristi minua pois etukumarasta, mutta ilman kunnon keskivartalon tukea tehty korjaus tuntui vievän oman istunnan väärään suuntaan. Tässäpä oli hyvä hoksautus taas itselle siitä, miksi keskivartalon tuen säilyttäminen on tärkeää. Kokonaisfiilis tunnista oli hyvä. Pidin edelleen opettajan opetustyylistä, ja korjauskehotukset tulivat tarpeeseen. Epperille myös pojot siitä, kuinka hienosti se teki töitä. On se vain mainio poni!

Ryhdittömät puomeilla

Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla oli puomeja, jee! Ratsuarpajaisissakin kävi hyvä tuuri, sillä sain Epperin. Olen jostain syystä kovin mieltynyt tähän ruunaan. Varmaankin siksi, että se on varma ja tasainen menijä. Sellaiset ratsut kun ovat minun mieleeni. Ratsukoita tunnilla oli viisi, ja pääsimme treenaamaan perusasioita puomeilla.

Käynnissä ja ravissa tehdyn alkuverryttelyn jälkeen tulimme ensin ympyrällä oikeassa laukassa yksittäistä puomia. Ponnistuspaikka piti nähdä, mutta olla säätämättä sitä turhia. Epper ei ollut alkutunnin laukassa ihan napakimmillaan, jolloin tämä tehtävä meni vähän venyen ja vanuen. Ponnistuspaikan kyllä näin, mutta jouduin pusertamaan Epperin pari kertaa puomin yli. Opettaja neuvoi hakemaan Epperin etuosaan ryhtiä ja takajalkoja alle. Olin tämän itsekin jo tunnin alussa tajunnut, mutta enpä vain osannut tehdä sitä. Tätä asiaa pitäisi varmasti harjoitella sileällä, jotta saisin vähän vihiä siitä.

Vasemmassa laukassa tulimme ympyrällä olleen puomin ja jatkoimme kahden puomin 17 metrin suoralle linjalle. Niin Epper kuin minä röhnötimme menemään, jolloin laukka ei pyörinyt eikä meno ollut kovin sujuvaa. Yritin kuumeisesti miettiä, miten Epperiä ryhdistetään, mutta en valaistunut vieläkään. Väli oli paras kuudella askeleella, vaikka yritin villitä Epperiä ensin viiteen askeleeseen. Epperistä kuitenkin saa hyvän laukan irti vasta sitten, kun se on vähän lyhyempi. Muutoin hoputtamalla se vain venyy ja venyy pitkäksi tavarajunaksi, mutta meno ei kyllä parane.

Seuraavaksi puomit nousivat minikavaleteiksi. Tulimme nyt vasemmassa laukassa suoran linjan, josta jatkoimme lävistäjällä olleelle minikavaletille. Siinä laukka piti yrittää vaihtaa oikeaksi. Linja meni nyt ihan mukavasti, kun en hoppuillut. Tie lävistäjäkavaletille oli asiallinen, mutta laukka ei vaihtunut. Sain kuitenkin hetken päästä Epperin vaihtamaan laukan lennosta oikeaksi. Sitten tulimme vasemmassa laukassa yksittäisen puomin ympyrällä, jatkoimme lävistäjäkavaletille ja tulimme vielä suoran linja toisesta suunnasta. Toistimme saman tehtävän vielä siten, että alun ympyrä jätettiin pois. Tiet kavaleteille olivat kunnossa, ja linjakin sujui asiallisesti. Vaihtoa kavaletilla ei tosin tullut vieläkään, mutta sain Epperin tekemään vaihdon lennosta oikeaan laukkaan.

Tunnin tehtävät olivatkin siinä. Päällimmäisenä mielessä oli pieni harmistuminen siitä, etten saanut Epperiä ryhdistettyä. Yritin istua itse ryhdikkäästi ja saada Epperiä seuraamaan esimerkkiä, mutta välillä kyllä itsekin sorruin könöttämään. Enemmän pohkeita, enemmän etuosaa kontrolliin? Ehkä. Jotain tuollaista kokeilinkin, mutta ilmeisen haparoivasti. No, täytyy yrittää ensi kerralla enemmän. Ehkä jopa toivon Epperiä koulutunnille, jossa asiaa voisi miettiä keskittyneemmin, kun edessä odottavat puomit eivät villitse kuskia.

Edelleen mainio poni

Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla hyppäsimme sovitusti toisen kerran putkeen. Olin toivonut ratsukseni Epperiä, ja toiveeni toteutui. Ratsukoita tunnilla oli ihanasti vain neljä. Tunnin treenit teimme suoralla linjalla, ympyröillä sekä lävistäjällä.

Alkuverryttelyssä pyrin pitämään Epperin riittävän suorassa. Tämä onnistui kohtuullisesti, vaikka välissä huomasin jääneeni nyhertämään sisäohjalla ja unohtaneeni ulko-ohjan. Epperiä sai tänään nohitella edelliskertaa enemmän, mutta laiska se ei onneksi ollut. Ylittelimme ravissa pääty-ympyrällä olleita puomeja, ja ne sujuivat ihan hyvin. Verryttelimme laukassa nostamalla sen lyhyen sivun keskeltä ja tulemalla ympyrällä olleet minikavaletit. Pitkät sivut menimme ravissa. Epper laukkasi hieman uneliaasti, mutta sain sen herätettyä kohtuullisesti. Minikavaletit menivät hyvin, kun muistin olla hätäilemättä ja antaa Epperin tehdä osuutensa.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme pääty-ympyrällä kavaletin, siitä kaksi estettä suoralla linjalla ja lopuksi vielä kaksi kavalettia pääty-ympyrällä. Tehtävä meni ihan kivasti, vaikka Epper olisi saanut laukata tarmokkaammin. Yritin itse välttää turhaa ajamista ja luottaa siihen, että poni herää muilla avuilla paremmin. Seuraava tehtävä oli tulla alkuun pääty-ympyrä kavaletin yli, siitä lävistäjäpysty ja loppuun vielä kaksi kavalettia pääty-ympyrällä. Laukkaa en hypyissä saanut vaihtumaan, mutta sain vaihdot tehtyä lennosta. Jälkimmäisellä pääty-ympyrällä Epper pääsi myös vähän valumaan ulos ennen kuin tajusin ohjata sitä paremmin.

Tämän jälkeen hyppäsimme suoran linjan esteet ensin vasemmassa laukassa. Epper pääsi ensin vähän venymään pitkäksi, jolloin ensimmäinen hyppy ei ollut sujuvin. Poni kuitenkin meni välin kolmella askeleella mainiosti. Sitten vaihdoimme suuntaa ja tulimme pari kertaa suoran linjan oikeassa laukassa ja jatkoimme vielä lävistäjäpystyn. Opettaja nosti esteet lopuksi siten, että linjan pystyt olivat noin 75–80 sentissä ja lävistäjäpystyn tolppien mukaan 90 sentissä. Maasta käsin tehty mittaus tosin laski esteen ehkä noin 85 senttiin. Tunnin viimeisellä kierroksella en saanut Epperiä vastaamaan lähestymisessä ensimmäiselle esteelle pohkeeseen, jolloin sorruin tuuppaamaan. Tämä hyydytti Epperin liki täysin, mutta superkilttinä ponina se kömpi esteen yli. En ajatellutkaan matkan keskeyttämistä, vaan ryhdistäydyin, ja menimme Epperin kanssa vielä suoran linjan toisen esteen yli neljällä askeleella. Pyysin sen jälkeen luvan aloittaa tehtävän alusta. Nyt tein tarvittavan herätyksen ajoissa ja lähestyin ensimmäistä estettä rauhallisemmin. Näin Epper sai laukata paremmin, ja suoran linjan esteet ylittyivät kivasti. Lävistäjäpystylle tuli myös ihan asiallinen hyppy, ja Epper vielä vaihtoi laukan siinä toivotusti vasempaan. Siihen päättyivät tunnin hyppelyt. Onneksi oli aikaa korjata aikaisempi sössimiseni, sillä näin tunti päättyi hyvään mieleen.



On se vain mainio poni tuo Epper! Niin kiltti ja yritteliäs, että siitä on vain tykättävä. Itse taas saisin oppia ratsastamaan, ihan sellainen pikkujuttu vain. Oli tässä tunnissa hyvääkin. En koko aikaa kuitenkaan häseltänyt, vaan sain annettua Epperille työrauhan. Opettajakin kehui Epperiin hypänneen tänään mainiosti. Kun Epperin etuosaa saa vähänkään kevenemään, paranee ponin meno paljon. Sen jälkeen esteet ylittyvätkin kivasti ilman suurempia häsellyksiä. Kerrassaan kiva tunti!

Videoista kiitos Alekseille!

Mainio poni

Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla oli kuin olikin esteitä. Koulua oli minun mittapuullani väännetty ihan riittävästi, joten oli korkea aika päästä hyppäämään. Ratsuvalinta ilahdutti erityisesti, sillä sain Epperin. Haihattelin muka, etten ollut mennyt sillä vuoteen, kunnes blogi paljasti minun hypelleen sillä viimeksi tämän vuoden heinäkuussa. Ratsukoita tunnilla oli viisi.

Verryttelimme ensin hetken ravissa ylittäen kahta puomia ympyrällä. Opettaja muistutti hakemaan reitin katseella puomille ajoissa. Epper tarjosi ensin köpötysravia, mutta uskoi nohitukseni helposti. Sen jälkeen se kulkikin koko tunnin aika mukavasti vaatien ihanan vähän nohitusta. Puomien ylittäminen sujui mukavasti. Tiet olivat kunnossa eikä Epper muuttanut sen kummemmin tahtia puomeja ylittäessään. Muutimme kuviota siten, että ylitimme oikeassa kierroksessa ravissa yksittäisen puomin ympyrällä. Ylityksen jälkeen nostettiin laukka ja tultiin vielä ympyrällä kaarella ollut toinen puomi, jonka jälkeen jatkettiin uraa myöten. Epper pyrki vähän puskemaan sisälle, mutta toimi heti, kun osasin korjata sitä pohkeella. Laukannostot olivat aluksi hitaita, kunnes vähän nohitin ratsua. Sen jälkeen tehtävä sujui mukavasti, kun muistin pitää Epperin riittävän suorana. Tulimme saman tehtävän vielä kokonaan laukassa. Ongelmia ei tullut, vaan tehtävä sujui helposti.

Seuraavaksi tulimme vasemmassa laukassa pyöräyttäen pääty-ympyrän yksittäisen kavaletin yli ja jatkoimme siitä kahden esteen suoralle linjalle. Väli oli 11 metriä. Ensimmäisellä kierroksella väli meni ahtaasti neljällä askeleella. Päätin Epperin venyvän sen seuraavaksi kolmeen askeleeseen. Opettaja muistutti hakemaan sellaisen laukan jo ympyrän aikana eikä vain paahtamaan linjalle kovaa. Tämä onnistui aika mukavasti. Epper vastasi pohkeeseen hyvin, ja sain itse oltua menossa mukana. Opettaja tosin ohjeisti varomaan liiallista kippausta etukenoon, jolloin muutenkin etupainoisena mielellään menevän Epperin olisi vaikea kantaa meitä molempia.

Tunnin lopuksi tulimme vielä pelkän suoran linjan oikeassa laukassa. Aluksi ponnistuspaikka ensimmäiselle pystylle ei osunut millään. Kertaalleen ajattelin lähteä hoputtamaan Epperiä ihan järjettömästä paikasta yli, mutta onneksi tajusin hölmöyteni ennen kuin yllytin ratsua. Väli kuitenkin meni sinnikkäästi kolmella askeleella, vaikka jouduin pyytämään Epperiä heti ensimmäisen hypyn jälkeen eteen. Lopulta opettaja ehdotti lähestymisen lyhentämistä, jotta ponnistuspaikka löytyisi. Kaarsin vähän lyhyemmän tien ensimmäiselle esteelle ja tadaa, ponnistuspaikka löytyi kuin itsestään. Näin pääsimme päättämään tunnin hyppelyt vaivattomasti sujuneeseen suoraan linjaan. Tietysti olisi ollut kiva tajuta, miksi ponnistuspaikka ei löytynyt pidemmällä tiellä, mutta ei sitä kaikkea kerralla voi oppia.

Olipa kiva tunti! Epper oli niin sympaattinen menijä, ettei toista. Siksi kehtasin toivoa sitä ensi kerrankin tunnille. Pääsin myös muutaman kerran korjaamaan vääriä laukkoja, ja Epperhän veteli vaihdot lennosta kuin vanha tekijä. Mukava hypätä noin mainiolla ponilla, joka menee eikä keksi omia vinkeitään tai ihan hyydy paikoilleen. Vaikka sen möhkömäinen ulkokuori voi hämätä, löytyy sen alta mainio ratsastuskouluponi.

Pyöreitä hyppyjä etsimässä

Keskiviikkona oli luvassa tuplaratsastus ja vieläpä putkeen, kun en tietenkään malttanut jättää vakiotunnin estehyppelyitä välistä. Niinpä ennen kouluratakurssin toista kertaa kävin hyppäämässä seitsemän ratsukon tunnilla Epperin kanssa. Tunnilla keskityttiin tällä kertaa siihen, että ratsut saataisiin tulemaan sopivan lähelle estettä ja hyppäämään ne pyöreästi kaukaa lähtevien laakahyppyjen sijaan.

Epperille tunti oli päivän ainoa. Mietin etukäteen, millainen poni mahtaisi siitä johtuen olla, mutta sehän oli kiva. Jo alkukäynneissä se liikkui aika kivasti itse ja uskoi pyyntöni reipastua, mikäli se yritti hyytyä. Ravissakin meno oli mukavaa, kun muistin yrittää pitää Epperin lyhyenä. Laukassa ylitimme ympyrällä ollutta puomikasaa, jolle tultaessa Epper pääsi useampaan kertaan hyytymään. En tajunnut, mitä siinä tapahtui, mutta sorruin sen jälkeen hetkeksi puskemaan Epperiä puomikasaa kohti. Tämä ei parantanut tilannetta, jolloin onneksi tajusin lopettaa sen ja ratsastaa Epperin ajoissa hereille. Tämän jälkeen puomikasa ylittyi ihan kivasti. Laukassa tunsin Epperin olevan melkoisen etupainoinen, mutta tällä kertaa sain korjattua sitä heikosti. Yritin tehdä kohottavia pidätteitä etuosalle, mutta olisiko pohjeratsastus sitten jäänyt paitsioon. Epper kyllä laukkasi ihan mukavasti, mutta pitkänä ja etupainoisena.

Ensimmäisenä tulimme oikeassa laukassa ympyrällä pientä kavalettia. Tarkoitus oli tuoda hevoset lähelle ja saada pienestä hypystä pyöreä. Epper pääsi taas hyytymään kavalettia kohti enkä saanut sitä ajoissa hereille. Opettaja hoksautti pehmentämään sisäkättä, mistä huomasin molempien käsieni olevan turhan liikkumattomat. Hyppäsimme ympyrällä yhteensä neljä minihyppyä, joista puolet olivat ihan ok ja toiset heikompia.
Seuraavaksi tulimme kahdesti tehtävän, jossa ylitimme vasemmassa laukassa kavaletin ympyrällä ja jatkoimme siitä kahden ristikon suoralle linjalle, joka tuli mennä viidellä askeleella. Tehtävä meni molemmilla kerroilla ihan asiallisesti, vaikka Epperin pysymistä hereillä sai vähän vahtia. Olin itse tyytyväinen siihen, etten ennakoinut tai sukellellut, vaan maltoin odottaa. Suora linja meni helposti viidellä askeleella, kun annoin Epperin mennä omaan tahtiinsa, mutta silti hereillä ollen. Tämän tehtävän jälkeen jätimme kavaletin hyppäämättä ja tulimme suoraan pystyiksi nousseiden esteiden suoralle linjalle. Nyt väliin piti saada neljä askelta. Epper oli vähän unessa, ja herätin sen liian myöhään, jolloin pääsimme kyllä välin neljällä askeleella, mutta viimeinen askel jäi pystyltä kauas. Niinpä Epper laskeutui toiselta esteeltä ristilaukassa. Sen onneksi sai korjattua nopeasti pois. Harmitti vain, että unohdin herättää Epperin ajoissa, jolloin tällainen perusvirhe sattui mukaan.

Tämän jälkeen tulimme oikeassa laukassa tehtävän siten, että ensin oli kavaletti ympyrällä ja siitä jatkettiin kahden pystyn suoralle linjalle, joka tuli päästä kolmella askeleella. Siitä puolestaan jatkettiin vielä toiselle suoralle linjalle, johon tuli laittaa neljä askelta. Kavaletti ylittyi ihan ok, mutta Epper ei ollut ihan parhaiten hereillä. Yritin nohittaa sitä ajoissa ennen ensimmäistä suoraa linjaa, mutta olin myöhässä. Pääsimme linjan kolmella askeleella, mutta toisesta hypystä vähän kauas jääden. Toinen suora linja sentään meni ihan asiallisesti neljällä askeleella. Lopuksi tulimme vielä pelkät suorat linjat putkeen. Kolmen askeleen linja meni edelleen vähän kauas toiselta esteeltä jääden, kun taas neljän askeleen linja meni jälleen nätisti. Hyppelyt päättyivät tähän, vaikka kolmen askeleen linja jäikin kaivelemaan.



Tunnin treenit olivat todella hyödyllisiä. Oma ratkaisuni on liki aina pyytää hevosta lähtemään kauempaa kuin malttaa odottaa se viimeinen askel. Tietysti on tapauksia, jolloin onkin parempi lähteä kauempaa, mutta useimmissa minun tapauksissani odottaminen olisi viisaampi ratkaisu. Näiden tehtävien aikana osasin aika hyvin odottaa estettä enkä pyrkinyt lähtemään kaukaa. Muutaman kerran siihen tosin sorruin, mutta en onneksi mitenkään valtavasti ylilyöden. Tehtävät paljastivat myös hyvin sen, etten aina saa herätettyä ratsua ajoissa, vaan se jää vähän viime tippaan. Silloin askel ei venykään tuosta noin vain, ja linja saattaa käydä pitkäksi. Epperin liikkumisessa sinällään ei ollut moitittavaa, ja pienet hyytymiset johtuivat valtaosin etupainoisuudesta. Olisin saanut prässätä Epperiä vähän säpäkämmäksi ja pois nojaamasta etuosalle, jolloin laukkakin olisi voinut alkaa rullata paremmin. Muuten Epperin kanssa oli kiva hypellä. Se on kuitenkin useimmiten niin tasaisen varma menijä, ettei sen kanssa tarvitse huolehtia mistään ylimääräisestä, mikä on vallan mainio ominaisuus tuntihevosessa.

Videoista kiitos Alekseille!

Johtaminen treenissä

Keskiviikon tunnilla luvassa oli kavaletteja. Kahdeksan ratsukon tunnille sain Epperin, josta olin kovin mielissäni. Epperistä ehti tulla taukoa vuosi, sillä viimeksi olen mennyt sillä viime vuoden kesäkuussa. Epperissä hauskaa on se, että sen ulkomuoto kätkee taakseen ihan mukavan ratsun, jos sen saa houkuteltua esiin. Etenkin esteillä Epper voi olla tasaisen luotettava hyppääjä, joka tosin välillä unohtaa oman itsesuojeluvaistonsa ja pelastaa kuskin mitä hulluimmista paikoista. Nimimerkillä kokemusta on.

Alkuverryttelyssä keskityin heti siihen, että yritin ratsastaa takajalkoja töihin ja kohottamaan etuosaa. Epper tykkää mennä etupainoisena, jos sille annetaan se mahdollisuus. En halunnut kokeilla pienienkään kavalettien kohdalla etupainoista mönkimistä, mikä varmasti oli oikea ratkaisu. Epper liikkui aika mukavasti, mutta pyrki kyllä pysymään pitkänä ja etupainoisena. Keskityin sitten kohottaviin puolipidätteisiin ja pohjeratsastukseen, mikä välillä toi keveyttä ratsun etuosaan. Välillä taas huomaamatta Epper oli onnistunut venymään pitkäksi ilman, että olin huomannut. Epper ei kuitenkaan painanut missään välissä ohjille tai ollut tuntuvasti raskas, mutta kovasti se silti muistutti tavarajunaa.

Ehdimme ottaa ennen päätehtävää pari lyhyempää tehtävää, mutta kertaan nyt vain kaksi pidempää tehtävää. Päätehtävänä oli hypätä ensin ympyrällä minikavaletti ja jatkaa sen jälkeen lävistäjällä olleelle miniristikolle, jossa vaihdettiin laukka. Sen jälkeen hypättiin taas ympyrällä minikavaletti sekä edettiin toiselle lävistäjäminiristikolle tavoitteena vaihtaa laukka toiseenkin suuntaan. Minikavalettien yli pääsimme ympyröillä ihan mukavasti. Kertaalleen Epper tosin pääsi venymään pitkäksi, jolloin askel ei sopinut, ja möngimme kavaletista hassusti yli. Matka kuitenkin jatkui aika nopeasti pienen mokan jälkeen. Aiemmin tunnilla olin onnistunut vaihtamaan miniristikolla oikean laukan vasemmaksi, mutta tällä tehtävällä jouduin korjaamaan sen hypyn jälkeen. Epper osaa kuitenkin tehdä laukanvaihdon lennosta, jolloin sain korjattua laukan tällä tavoin näppärästi. Laukanvaihto hypyssä vasemmasta oikeaan sen sijaan sujui mukavasti.

Tämän tehtävän lisäksi ehdimme tulla lopuksi myös pelkät lävistäjäminiristikot kertaalleen. Epper laukkasi mukavasti, mutta opettaja muistutti pitämään sen lyhyenä. Olisin saanut ratsastaa tämän tarkemmin, mutta puolittainenkin onnistuminen riitti pitämään Epperin ihan hyvänä. Oikea laukka ei taaskaan vaihtunut hypyssä, mutta korjasin sen lennosta. Matka jatkui sen jälkeen sujuvasti, ja sen seurauksena saimme vaihdettua vasemman laukan hypyssä näppärästi oikeaksi. Itse olin molemmissa tehtävissä tyytyväinen siihen, että vaikka välillä hukkasin ponnistuspaikan, sain jatkettua ratsastusta enkä jäänyt arpomaan ylimääräistä. Johtamiseni oli välillä tuttuun tapaan liioiteltua. En tosin tiedä, mikä aiheutti näillä tehtävillä sen, ettei laukka enää vaihtunutkaan oikeasta vasemmaksi. Ehkä Epper oli aina tehtävän alussa vähän turhan pitkä, jolloin sen oli vaikea tehdä vaihtoa.

Loppuraveissa Epper liikkui oikein mukavasti, mitä nyt edelleen pituutta ja etupainoisuutta tavoitellen. Itse olin ratsuuni hyvin tyytyväinen. Sehän oli oikein kiva! Vuoden tauon aikana olin ehtinyt unohtaa, että Epper on hyvänä päivänä mukavaliikkeinen ratsu, joka tekee tehtävät kohtuullisen varmasti. Opettajalta tuli tunnin aikana kommenttia liioitellusta myötäyksestä ja varoitus siitä, etten sen aikana vahingossa vetäisi ohjasta taakse. Olen tottunut tekemään ison johtamisen, sillä sen avulla olen saanut useimmat hevoset vaihtamaan laukan hypyssä. Siksipä eleen pienentäminen olikin haastavaa, mutta yritin parhaani. Hiljalleen sain johtamista aavistuksen pienemmäksi, jolloin opettaja kertoi Epperin pysyvän paremmin minun allani eikä karkaavan liioitellun ohjasotteen perässä muualle. Kehuin ratsuani myös opettajalle, minkä seurauksena pääsenkin hyppäämään sillä ensi viikon estetunnilla. Toivottavasti meillä yhteistyö toimii silloinkin vähintään yhtä mukavasti.

Takajalkojen ratsastamista töihin

Tallinmäen tunnin jälkeen ehdin käydä vaihtamassa kotona vaatteet ja huristella vakiotallille. Ratsukseni koulutunnille sain Epperin, joka lähti mukaani tallista. Ratsukoita tunnilla oli yhdeksän, ja tunnin aikana pyrittiin saamaan hevosten takajalat töihin niin pohkeenväistöjen kuin askeleenpidennysten ja -lyhennysten kautta.

Pohkeenväistöjä tehtiin pitkältä sivulta keskemmäs ja siitä takaisin. Käynnissä sain Epperiä väistämään kohtuullisesti, joskin tahti hiipui joka kerta. Opettaja hoksautti huomioimaan myös, että etupää lähti väistöön mukaan, mutta ei pullahtamalla vain ulos. Tasapainottavat pidätteet ulkoa auttoivat Epperiä pitämään etuosan suorempana, jolloin takapääkin pysyi mukana. Väistöt vasemmalle tuntuivat helpommalta. Yritin aktivoida Epperiä väistämään tahdikkaammin napsuttelemalla pieniä merkkejä raipalla pohkeen taakse, mutta Epper ei oikein innostunut ajatuksesta. Huomasin väistättävän pohkeeni lipuvan aina pyynnöissä turhaan liian taakse, jolloin sain korjata sitäkin.

Ravissa väistöt olivat tihkaampia. Monina kertoina Epper taisi pääsi valumaan uralta sisemmäs ja takaisin ilman, että varsinaisesti otti väistöaskelia. Aktiivisuus oli pahasti miinuksen puolella, jolloin meno oli vetelää enkä saanut motivoitua ratsuani piristymään. Vasemmalle taisimme saada pari pohkeenväistöä esittävää liikettä, mutta oikealle meno oli käyntiäkin takkuisempaa. Voi myös olla, että Epper väisti, mutta sen verran hitaasti ja loivasti, etten sitä itse osannut takamustuntumallani huomata. Hieman kyllä epäilen. Ravissa huomasin Epperin ovelasti saavan hivutettua ohjia pidemmäksi, kun se salakavalasti lähti valumaan etupainoiseksi. Sain keräillä ohjia toistuvasti takaisin lyhyemmäksi ja samalla yrittää uskotella Epperille, että on kivempaa kantaa itsensä edestä ratsastajan käsillä roikkumisen sijaan. Tähän olisi tarvittu hyvin aktiiviset pohkeet, mutta onnettomat jalkani olivat jo väsyksissä. Ne eivät jaksaneet toimia niin paljon kuin Epperin etupään keventämiseksi olisi tarvittu. Lisää treeniä siis!

Väistöjen jälkeen aloimme säädellä askelta vuoroin sitä lyhentäen ja sitten pidentäen. Tarkoitus oli saada hevonen jälleen takajalkojen päälle kantamaan itsensä. Tätä harjoiteltiin kaikissa askellajeissa. Kuten arvata saattaa, askeleiden lyhentäminen kyllä onnistui, mutta ei aktiivisuuden kanssa. Koetin pitää avut ominaan enkä sekoittaa ohjia ja pohkeita samaan syssyyn, mutta ajoittain huomasin pyytäväni molemmilla yhtä aikaa. Sitten taas jaksotin apuja ja yritin houkutella Epperiä reipastumaan. Askeleiden pidentäminenkin tökki melkoisesti. Milläpä sitä pontevuutta yhtäkkiä taikoo, jos sitä ei ole ollut koko tunnin aikana. Vieterimäisyys jäi siis pahasti saavuttamatta, jolloin menomme Epperin kanssa oli enemmänkin laahustamista hitaasti ja aavistuksen verran vähemmän hitaasti.

Lopulta laukassa aloin saada tehtävästä vähän jujua. Muutaman kerran ympyrällä opettajan neuvoessa sain ratsastettua Epperiä sekä lyhyemmäksi että aktiiviseksi. Niinä hetkinä kuvittelen tunteneeni ja nähneeni, kuinka Epperin etuosa vähän kohosi, ja takajalat olivat töissä. Molemmissa suunnissa Epper vaati melkoisen ulkopuolen tuen, jotta sen sai ylipäänsä ensin suoristumaan ennen kuin asettamista saattoi ajatella. Pohkeilla sai myös ratsastaa niin, että paikoin ne olivat hätää kärsimässä. Kun kuitenkin sinnikkäästi jaksoin työstää, saimme muutamia kertoja palasia loksahtelemaan paikoilleen, ja ratsastaminen oli paljon helpompaa. Epper ei kuitenkaan syttynyt laukkatehtävästäkään, vaan vaati kannustusta liikkuakseen. Sen se osoitti pudottelemalla raville aina, kun keskittymiseni herpaantui. Sitä muuten tapahtui hävettävän usein. Epäilen myös pohkeiden käytön lomassa jääneeni punkemaan istunnalla, mitä Epper osaltaan varmasti protestoi pudottamalla raviin. Mitä pidempiaskeleiseen laukkaan tuli, niin sitä emme juuri päässeet esittämään. Opettaja neuvoi tulemaan pätkiä sellaista laukkaa, jossa olisi voinut hypätä 80 sentin okserin. Meidän laukallamme olisi ehkä ylittynyt maapuomi. Aktiivisuutta ei vain löytynyt riittävästi.

Loppuraveissa saimme hakea vielä keskiravia. Keskityin ensin suoristamaan Epperin ja hakemaan sen pyöreäksi ennen kuin kuvittelin moista. Kun sain näitä palasia paikoilleen, aloin hiljalleen vaatia pitkille sivuille vähän aktiivisuutta ohjat tuntumalla pitäen. Muutamia kertoja eroja ei juuri tullut, ja Epper pääsi pullahtamaan jostain suunnasta siten, että paketti levisi. Lopulta nyhräyksen ja yrittämisen tuloksena sain Epperin pari kertaa kohtuulliseen keskiraviin. Tällöin tunsin istunnalla, kuinka Epperin takajalat lähtivät työntämään askelta keskiraviin. Kauaa hetki ei kestänyt, mutta kokemus oli todellakin sen arvoinen. Ilmaiseksi Epper ei sitä antanut, vaan vaati uskottavat pyynnöt liikkuakseen. Harmikseni jäin varmasti varmistelemaan liikettä myös, jolloin hyvin alkanut keskiravi pääsi pusertamiseni takia sammumaan ennen aikojaan.

Tunnin pääongelmana oli juuri aktiivisuuden puute. Minun olisi pitänyt keksiä topakka tapa kertoa Epperille, että aiomme liikkua. Sen sijaan taisin jäädä pyyntöjeni kanssa sekä puolitiehen että epämääräiseksi. Minun olisi pitänyt saada pidettyä ohjat kädessä lyhentäen kilometriratsuani ja sitten vain pohkeilla saada hevonen tarmokkaaksi ilman, että istunnallani jarrutin tai puristin. Toistaiseksi osaan vain joko pitää ohjia tai sitten ratsastaa pohkeilla. Jostain syystä toinen tuppaa aina jäämään matkasta, jolloin tulos on pitkälti tällaista. Onneksi tunnista ei silti jäänyt pahaa mieltä, sillä pienenpienet onnistumiset jaksoivat ilahduttaa sen verran.

Ratsun työstämistä lyhyemmäksi ja pyöreäksi

Epper edustaa, kuski ei niinkään (kädet & katse!).

Keskiviikkona tallille päästyäni kouluvääntö ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Aiempi tunti meni vielä kavaletteja, joten vihersin kateudesta sitä seuratessani. Onneksi sain ratsukseni Epperin, jonka kanssa kouluvääntökin on useimmiten ihan kivaa. Kun sain noustua satulaan, unohtuivat harmitukseni kouluväännöstä kuin taikaiskusta. Pääasia oli, että pääsin satulaan. Tunnilla ratsukoita oli lisäkseni ihanasti vain neljä. Treeniaiheena oli puolestaan hevosen työstämistä lyhyemmäksi ja pyöreämmäksi, vähän neliömäiseksi siis. Tähän pyrittiin käynnissä tehdyillä avo- ja sulkutaivutuksilla sekä ympyröiden työstämisellä ravissa ja laukassa.

Hapuilevia ja jännittyneitä avotaivutusyrityksiä.

Työt aloitettiin pitkille sivuille käynnissä tehdyillä avotaivutuksilla ja ensin muutamaan kertaan käynnissä tehdyillä pääty-ympyröillä, kunnes ne tultiin jo ravissa. Epperin sai avotaivutukseen kohtuullisesti, mutta se ei juuri rentoutunut sen aikana. Yritin houkutella ja maanitella, mutta jokin jäi kinnaamaan eikä Epper hetkeä tai paria enempää koko tehtävän aikana suostunut myötämään avotaivutuksen aikana. Avotaivutuksissa takapää tahtoi sammua pahemman kerran, mikä saattoi selittää rentouden puutteen. Samalla taisin itse jäädä pusertamaan eri apuja niin sinnikkäästi, että oma jännityneisyyteni varmaan tarttui Epperiin. Huomasin oman ylimäääräisen äherrykseni jo selässä ollessani ja pyrin rauhoittamaan pyyntöjäni, mutta niin vain seuraavassa hetkessä pyysin pohkeella yhtä, vaadin ohjalla toista ja istunnalla taas epämääräisesti kerroin kolmatta. Etenkin pohkeeni olivat tässä tehtävässä lennossa. Hippoksessa olleen artikkelin mukaan pohje liikkuu paikaltaan maltillisesti, ehkä pari senttiä. Minulla se taas taisi ottaa eroa lähtöpisteeseen parikymmentä senttiä. Kaikeksi onneksi avotaivutuksia eikä sitä myöten sulkutaivutuksia tehty tällä kertaa muussa kuin käynnissä, sillä muutoin olisin ollut ihan pulassa. Avotaivutukset tuntuivat onnistuvan omalta osalta paremmin oikeassa kierroksessa.

Pohkeillani on oma elämä sulkutaivutusyrityksissä.

Sulkutaivutukset vasemmassa kierroksessa olivatkin sitten tavattoman vaikeita. Istuntani meni ihan mutkalle, kun yritin saada Epperin takaosan sisemmäs ja etuosan pysymään omalla paikallaan. Sitten vielä joko asetin Epperiä liikaa tai sitten annoin sen pullahtaa oikean lavan kautta karkuun. Eniten kismitti se, kuinka oma istunta jarrasi kaikkea vastaan ja kuinka vaikea sitä oli yrittää korjata. Samaa ongelmaa oli toki myös oikeassa kierroksessa, mutta aavistuksen maltillisempana. Sulkutaivutuksissa kuitenkin sain avotaivutuksia paremmin Epperiä rentoutumaan ja hakeutumaan pyöreäksi. Hetket olivat tosin lyhyitä ja vaativat melkoista työstöä, mutta kovasti Epper yritti ymmärtää pyyntöjäni. Ongelmaksi tuli lähinnä se, että keskityin säätämään liikaa sisäavuilla, jolloin ulkopuoli jäi välillä huomiotta, ja Epper pääsi pullahtamaan sieltä karkuun. Aika paljon sain tehdä töitä sen kanssa, että tajusin pitää etupään odottamassa takapäätä, ettei koko ratsu päässyt venymään tavarajunaksi. Sulkutaivutuksissakin Epper hidasteli ja paikoin suorastaan mateli. En toisaalta voinut keskittyä siihen, sillä pelkästään palasten asettaminen kohdilleen vei suuren osan keskittymisestäni. Naureskelin kyllä mielessäni, kuinka esittämämme avot ja sulut olivat niin kaukana niistä oikeaoppisista ja tarmokkaista suorituksista, joita esimerkiksi koulukisoissa näkee.

Melkein istunta paketissa, melkein.

Työskentely pääty-ympyröillä ravissa ja laukassa tuntui sujuvan lopulta paremmin kuin taivutusten teot. Toisaalta niiden työstäminen varmasti auttoi myös ympyröillä. Pääongelmana ympyröillä oli se, että annoin Epperin jäädä pieneen sievään menoon sen sijaan, että olisin pyytänyt sitä liikkumaan kunnolla takapäästä. Niinpä paikoin esitimme nättiä muotoa, mutta puutteellista eteenpäinpyrkimystä. Keskeisimpänä oppina tuli huolehtia siitä, että Epper on tasaisesti molempien ohjien tuntumalla, ja että olen itse kääntymässä sen mukana enkä jää omalla istunnallani olemaan liikettä vastaan. Istunta vaati korjaamista etenkin vasemmassa kierroksessa, jossa en hevillä saa käännettyä vartaloani hevosen mukana, vaan vasen puoleni jää matkasta. Opettaja syynäsi menoamme mukavan tarkasti, ja ohjeiden avulla sain paikoin istuntaani parannettua. Kertaalleen opettaja tuumasi jonkin loksahtaneen kunnolla paikoilleen, kun Epper ryhdistäytyi ja laukkasi rennosti eteenpäin ihan kuin olisi ajatellut, että nyt viimein saa edetä kunnolla. Saimmepa kertaalleen yhden näpsäkän laukannoston siten, että se oikeasti lähti ylämäkeen. Pieniä onnistumisen hetkiä, mutta sitäkin kivemmilta tuntuvia.

Mikä tuota pohjettani oikein riivaa?

Tunnin aikana opettaja hoksautti yleisesti, että hevoselle piti jättää vastuu itsensä kantamisesta eikä jäädä turhaan näpertelemään koko ajan itse jotain. Tämän jälkeen tajusin, kuinka huonosti annan hevoselle mahdollisuuden tehdä oman osuutensa. Niinäkin hetkinä, kun Epper kulki oikein, olin varmistelemassa. Hiljalleen opettajan kommenttien pohjalta aloin muistutella itseäni jättämään hevonen rauhaan, kun palikat olivat oikein ja puuttumaan menoon vasta sitten, kun se sitä tarvitsi. Aika paljon keskittymistä se vaati, mutta hiljalleen aloin nopeammin osata rentoutua. Tämä taas näkyi siinä, että Epper rentoutui paremmin ja pysyi kuin pysyikin toivotusti, kun annoin sen vain olla. Tällä kertaa en sekoittanut rentoutta ja matkustajaksi heittäytymistä niin pahasti kuin yleensä, vaan pysyin omasta mielestäni edelleen ratsastajana, mutta annoin silti hevoselle työrauhan. Järjettömän pieneltä kuulostava asia, mutta aika merkittävä, kun sen unohtaa.



Lopputunnista opettaja tuumasi, että onnistuimme Epperin kanssa mukavasti tunnin tehtävässä eli hevosen ratsastamisessa lyhyemmäksi ja pyöreäksi. Jatkotyöstöä varten opettaja neuvoi ratsastamaan takapäätä kunnolla töihin, jotta liike lähtisi sieltä, ja Epper pääsisi kantamaan itseään paremmin. Olinpa ihanan turhaan ennen tuntia vastustellut kouluvääntöä, kun se jälleen kerran paljastui ihan mukavaksi puuhaksi. Epper on kuitenkin kohtuullisen mutkaton ratsu, jonka kanssa jaksaa yrittää vääntää sitä kouluakin. Tunnin aikana ehdin myös miettiä, että kai sitä on jotain oppinut, kun Epper ei ihan joka hetki enää mene kaula pitkällä kilometrin mittaisena, vaan pyrkii jokaisessa askellajissa aina hetkellisesti kulkemaan oikeinpäin. Ratsastus, mikä ihana tekosyy oppia jotain uutta.

Kuvista ja videoista kiitos Alekseille!

Mukavasti sujuneet estekisat

Sekä perus- että uusintaradan ensimmäinen este.

Helatorstaina järjestetyt seuran Kevätmalja-estekisat olivat pitkä, mutta sitäkin mukavampi koitos. Päivä alkoi yhdeksältä radan rakennuksella ja jatkui hieman yli kolmeen. Osallistuin Epperin kanssa luokkaan IIIb eli kaikille avoimeen 70-80 sentin luokkaan, jonka arvosteluna oli AM5. Eli kaikki puhtaan perusradan ratsastaneet pääsivät erillisenä ratsastettuun uusintaan. Ratsastajia luokassa oli 12, joista kymmenen pääsi uusintaan saakka. Minä ja Epper mukaan lukien. Lopulta olimme luokassamme viidensiä eli ensimmäitä ei-sijoittuneita. Olin ja olen edelleen hurjan tyytyväinen hienoon Epperiin. Se oli ihanan tasainen ja nöyrä ratsu, joka vei minut puhtaasti niin perus- kuin uusintaradan esteiden yli eikä ollut mistään moksiskaan. Päätin ennen kisasuoritusta yrittää parhaani ja katsoa, mihin se riittää, ja tällä kertaa se riitti aika mainioon tulokseen siinäkin mielessä, että nämä olivat ensimmäiset yhteiset kisamme Epperin kanssa.

Epper meni ennen minun vuoroani luokat ristikko-40 cm ja 50-60 cm. Ensimmäisessä luokassa se hyytyi yhdelle esteelle saaden neljä virhepistettä kiellosta ja toisessa luokassa puolestaan meni hienosti puhtaan nollan. Verryttelyn pidin hyvin kevyenä, sillä en halunnut väsyttää Epperiä täysin. Verryttelyhyppyjä taisin ottaa kolme: ensin pienempi pysty (este numero 8), sitten sama pysty kisakorkeudessa ja lopuksi vielä kisakorkeudessa ollut toinen pysty (este 4). Kaikki verryttelyhypyt tultiin vasemmassa laukassa, ja Epper liikkui tasaisen rauhallisesti, kuten aina. Oma lähtövuoroni oli sopivasti heti toisena, joten en ehtinyt onneksi pitkään jännittää, mutta ehdin nähdä kuitenkin yhden suorituksen alle.

Perusradalle lähdin sillä mielin, että menen rauhassa ja tasaisesti, jotta mahdollisuus puhtaaseen suoritukseen on suurin. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa ylittäen ykkösokserin. Este ylittyi ihan hyvin, mutta laukka jäi vaihtumatta. Epper oli kuitenkin hereillä ja vaihtoi vasemman laukan lennosta oikeaksi. Tie kakkoselle oli ihan hyvä, vauhti tosin pääsi hieman hiipumaan. Epper kuitenkin ylitti esteen siitä huolimatta, mutta laukka jäi jälleen vaihtumatta. Etupään Epper vaihtoi itse, mutta takapää jäi matkasta. Tunsin sen kaarteessa kolmoselle, mutta aikaa ei ollut enää korjata. Päätin sitten antaa Epperin selviytyä omista kavioistaan kerran se ei viitsinyt takapäätään ottaa vaihdossa mukaan. Se taisikin juuri ennen hyppyä saada korjattua ristilaukan pois. Suora linja esteillä 3-4 oli 21 metriä, ja pistimme siihen seitsemän askelta. Kuudella olisi mennyt, jos olisin patistanut Epperin alun perinkin liikkumaan. Seitsemän askelta ei silti tuottanut onneksi mitään ongelmaa. Viitoseste koostui valkoisista lankuista, mistä Epper ei korvien höristystä enempää piitannut. Hypyn jälkeen Epper oli vanhassa eli vasemmassa laukassa ja ilmeisesti yrittäessään vaihtaa sen lennosta oikeaksi kompastui hieman. Säikähdin hetken ajan, että se menee nurin, mutta onneksi se sai tasapainonsa kohdilleen ja saattoi jatkaa matkaa. Videolta katsottuna pieni kompastuminen ei näyttänyt edes pahalta, vaikka selkään se tuntuikin vähän pelottavammalta. Tie kuutosokserille oli hyvä muutoin, mutta laukka pääsi sammumaan. Yritin pyytää Epperiä lähtemään kauempaa, mutta kaikeksi onneksi se ei totellut minua. Sen sijaan se tuli lähelle ja hienosti kömpi esteen yli. Muistin kiittää sitä heti hienon pelastuksen takia. Se jopa laskeutui mönkimisen jälkeen toivotusti uudessa eli vasemmassa laukassa alas. Suora linja esteillä 7-8 meni jälleen poniaskelilla eli viidellä, mutta silti sujuvasti. Näin perusrata oli virheettä läpi ja uusintarata odotti.

Uusintaradan lähtövuoroamme saimmekin odotella sellaiset 50 minuuttia. Annoin Epperin käydä välissä hengähtämässä karsinassa, kunnes tulin sen kanssa takaisin kentälle ja verryttelin nopeasti. Lähtöjärjestys oli sama kuin perusradalla eli olimme toisena vuorossa. Saimme ottaa ennen omaa vuoroamme kaksi verryttelyhyppyä alle esteille 1 ja 4 vasemmassa laukassa. Testasin mahdollista oikoreittiä kääntämällä ykkösen jälkeen kakkosta kohti ykkösen ja nelosen välistä. Reitti vaikutti liian tiukalta ja koska uusinnassa oleva este numero 2 oli noussut 80 senttiin, päätin pelata varman päälle ja ottaa pidemmän tien. Esteet 1, 2, 4, 7 ja 8 sisältäneelle uusintaradalle lähdettiin myös vasemmassa laukassa. Ykkösesteelle tuli pieni miniaskel vielä ennen hyppyä, jonka jälkeen Epper vaihtoi laukan lennosta vasemmasta oikeaan. Nohitin sitä, jottei se hyytyisi kaarteessa, ja pääsimmekin kakkoselle ihan kohtuullisesti. Aktiivisuutta olisi tosin voinut olla hitusen enemmän. Kolmannelle esteelle kaarsimme kolmos- ja kuutosesteiden välistä. Este ylittyi mutkitta, ja pääsimme kääntymään viimeisille esteille eli suoran linjan esteille 7 ja 8. Toiseksi viimeinen este näytti suurimmalta, vaikka se oli kiltisti vain sen 80 sentin korkuinen. Epper hyppäsi senkin tuttuun tapaansa eli varmasti, jolloin pääsimme viidellä askeleella uusintaradan viimeiselle esteelle ja senkin puhtaasti yli. Tuloksena oli siis nolla virhepistettä uusinnasta ja sangen aurinkoinen kuski kiittelemässä hienoa esteratsuaan.

En ehtinyt nähdä tuloksia tallilta lähtiessäni, joten kotona sainkin ilahtua viidennestä sijastamme. Eroa voittajaan oli 2,34 sekuntia eli ei nyt mitenkään järjettömän paljon. Ruusukkeelle olisimme päässeet, mikäli olisimme olleet 0,42 sekuntia nopeampia. Se ei kuitenkaan jäänyt harmittamaan enempää, sillä olin iloinen Epperin suorituksesta ja myös siitä, että maltoin olla riskeeraamatta puhdasta ja tasaisesti sujunutta rataa turhan tiukalla tiellä ja vielä sitä seuranneella vinolla hypyllä. Olisihan Epper siitä voinut mönkiä yli, mutta en kokenut ratkaisua silti mahdollisen puomin pudotuksen arvoiseksi. Epper selviytyi kuitenkin hienosti luokassa, jossa tuntiratsuja oli sen lisäksi neljä ja loput yksityisratsuja.



Sellainen kisapäivä tällä kertaa. Seuraavaksi olisi sitten tämän kuun 26. päivä koulukisat, jotka päättävät seuran kevään kisakauden. Saa nähdä, millä ratsulla sinne menen. Samahan tässä olisi pistää pakka sekaisin ja ottaa taas jokin villi kortti sinnekin. Hah, ehkäpä ei, nutta enpä sano vielä juuta tai jaata tuohon, onhan tässä parisen viikkoa aikaa arpoa asiaa.

Videoista kiitos Kaisalle! Kuvat on napattu videolta.

Päivän superyllättäjä

Perjantain pienryhmätunnin ratsuni arvasin etukäteen aivan oikein. Koska Pera ei vieläkään ole toipunut täysin, ei se pääse helatorstain estekisoihin. Niinpä ilmoittautumislistaa aiemmin tutkaillessani huomasin muiden suosikkieni jo menneen ja jäljellä olleen Epperin, ja niinhän opettaja oli sen minulle jakanut. Ennen tuntia vähän murehdin sitä, etten saa Epperiä liikkeelle, vaikka se kyllä kömpii kisaluokkani eli 70-80 sentin esteet pääsääntöisesti kiltisti yli. Samalla mietin, pitäisikö pyytää lupaa saada vaihtaa luokka 50-60 senttiin, mutta päätin antaa tunnin vielä näyttää, miten meillä sujuisi. Ratsukoita tunnilla oli viisi.

Alkuverryttelyn saimme mennä käynnissä ja ravissa itsenäisesti. Patistelin Epperiä liikkumaan eikä se onneksi ollut läheskään laiskimmalla tuulellaan. Hieman ympyröillä ja välillä pitkillä sivuilla tahti vähän hyytyi, mutta Epper pisti kaviota toisen eteen kohtuullisesti nohittamalla. Taisin olla myös hieman tavallista päättäväisempänä ratsastamassa. Testailin myös muutamat vaatimattoman temponvaihtelut, joihin Epper vastasi ihan kivasti. Opettaja muistutti kääntämään Epperiä kunnolla ulkoa, jotta se ei jäisi nojailemaan etenkin kaarteissa ulkolapaansa, vaan kantaisi itsensä sieltä.

Jalustimille seisomaan ja korvista kiinni.

Verryttelyhyppyinä tulimme ensin oikeassa kierroksessa ristikkoa (ratapiirroksen este 5) ja sitten vasemmassa kierroksessa kertaalleen pystyn ja sitten okseria (este 1). Epper liikkui ihan kohtuullisesti suoraan mennessä, mutta kaarteessa päästin sen vähän hiljentämään. Pääosin sain laskettua laukat oikein esteille, joten pieniin hyppyihin mukautuminen ei ollut vaikeaa. Opettaja tosin hoksautti, etten saisi nykäistä kättäni nopeasti myötäyksestä takaisin, vaan tuoda se siitä rauhallisemmin paikoilleen. Testasimme tässä vaiheessa vielä vesimatolla varustetun pystyn ylittämisen oikeassa kierroksessa. Epper pääsi kaarteessa taas vähän hyytymään, jolloin komensin äänelläkin aika reippaasti. Positiivista oli kuitenkin se, ettei Epper piitannut kummempia vesimatosta, vaan hyytyi ihan hyytymisen eikä pelkäämisen ilosta.

Toisessa ääripäässä ei sitten myödätä lainkaan.

Seuraavana tehtävänä hyppäsimme yksittäistä pystyä (este 2) kahdeksikolla. Tarkoituksena oli siis saada vaihdettua hypyssä laukat. Tehtävä ei sujunut meiltä oikein nimeksikään, sillä sain vaihdettua vain kerran laukan hypyssä. Muut kerrat Epper pitäytyi vanhassa laukassa myös hetken aikaa esteen jälkeen, kunnes suostui pyynnöstäni vaihtamaan laukan myötäiseksi lennosta. Tieni esteelle taisivat olla hieman pielessä enkä saanut nohitettua Epperiä tasaiseen, mutta aktiiviseen laukkaan. Taisin jäädä soutamaan selkään ihan turhaan, mikä häiritsi hevosen keskittymistä. Oman ylimääräisen häseltämisen tunsi kyllä selvästi, kun tehtävän jälkeen puuskutin varmaan tuplasti enemmän kuin ratsuni. Oli kuitenkin kivaa, että Epper vaihtoi laukat lennosta eikä niiden vaihtamisen takia tarvinnut käyttää ravissa.

Ensimmäiseksi hyppäsimme radan esteillä 1-5. Opettaja korotti toiveestani esteet noin 70-80 senttiin eli tulevaan kisakorkeuteen. Ykköselle vasemmassa laukassa tultaessa nohitin Epperiä aika jämäkästi myös äänellä. Olin kyllä yrittänyt ottaa hyvän lähdön alle, mutta suoralla Epper tuntui yrittävän hyytyä. Pääsimme kuitenkin ykkösokserin yli, joskin Epper kopsautti kaviollaan puomia. Ei onneksi pudonnut. Tie kakkosesteelle tuli turhan vinosti, jolloin laukka pääsi sammumaan. Yritin viime hetkellä nohittaa Epperiin vauhtia, mutta katsoin hyppypaikan vielä väärin. Laukka ei tietenkään vaihtunut hypyssä enää, mutta Epper korjasi sen kohtuullisesti lennosta. Kaarre kolmoselle hyydytti taas laukkaa, vaikka kuinka yritin pitää aktiivisuuden yllä. Tulimme ehkä hieman liian lähelle kolmosestettä, mutta Epper ylitti sen onneksi siitä huolimatta. Laukka ei taaskaan vaihtunut, mutta en jäänyt säätämään sitä. Tulimme 21 metrin välin seitsemällä askeleella, ja okseri ylittyi taasen ihan hyvin. Laukka tosin ei vaihtunut senkään ylittämisessä, mutta kaarteessa Epper vaihtoi sen itse lennosta. Viimeiselle esteelle sain vielä nohittaa Epperiä liikkumaan. Se otti pyynnön ihan hyvin vastaan ja lähti laskelmieni mukaan hyppyyn. Tällä kertaa ehkä hieman liian kaukaa, mutta onneksi siitä ei koitunut ongelmia. Kuten opettajakin radan jälkeen tuumasi: ei se kasikymppi tunnu missään, kunhan Epper vain etenee. Itseä tosin radalle lähtiessä jännitti, kun pari estettä näytti taas muka hurjan korkeilta.

Loppuun otimme vielä toisen radan esteillä A-E. Matkaan lähdettiin oikeassa laukassa, ja tällä kertaa Epper ylitti ykkösesteen kivasti ja vaihtoi vielä laukankin oikeasta vasempaan. Kakkoselle päästiin edelleen seitsemällä askeleella, ja jotenkin kuvittelin, että olisimme voineet lähteä hyppyyn hieman kauempaa. Kolmoselle Epper lähti hyppyyn jo vähän kauempaa, jolloin laukkakin vaihtui siinä vasemmasta oikeaan. Kaarsin kohtuullisen nopeasti nelosesteelle, sillä tarkoituksena oli samalla harjoitella uusintaradan ratsastamista. Epper kääntyi aika kivasti, joskin laukka sammui aavistuksen. Se ei onneksi vaikeuttanut esteen hyppäämistä. Laskeuduimme vanhassa laukassa, mutta Epper vaihtoi vikkelään itsensä myötälaukkaan. Viimeiselle esteelle pääsin kääntämään myös aika nopeasti, mutta suoristamisessa kesti aikansa enkä tajunnut ratsastaa tässä enää riittävästi eteen. Opettaja pistikin meidät ottamaan viimeisen hypyn vielä uudelleen. Toinen kerta ei hirveästi parantunut, mutta sentään tulimme hetken ajan suorempana esteelle kuin radalla.

Tunnin loppuverryttelyssä olin aika yllättynyt. Epper liikkui paljon paremmin kuin yleensä, vaikka ei nyt ihan ilmaiseksi kaikkea antanutkaan. Se meni kiltisti kaikkien esteiden yli, kuten yleensäkin. Omaa ratsastustani olisin saanut parantaa rutkasti, sillä välillä soudin selässä kuin paraskin kalamies ja hypyissä joko syöksyin tai palasin vikkelästi takaisin. Ja sitä äänenkäyttöä voisin hillitä, vahingossa livahtaneesta ärräpäästä nyt puhumattakaan. Videolta tarkistettuna nousin jalustimilla enemmänkin seisomaan kuin olisin ollut oikeassa kevyessä istunnassa ja paikoin myötäämiseni oli sangen onnetonta tai rutkasti liioiteltua. Perusmokia, huoh! Sellainen tasaisuus ja rauhallisuus olivat kaukana. Lisäksi saisin muistaa opettajan lukuisten huomautteluiden pohjalta tasapainottaa Epperiä ulkopuolelta. Epper kuitenkin kesti villin lännen ratsastustyylini hienosti ja suoritti tehtävät riittävän hyvin. Tämän tunnin perusteella ei tunnu enää täysin poissuljetulta vaihtoehdolta mennä kisoissa Epperillä se 70-80 sentin luokka. Kyllähän se vaatii sen, että saan Epperin ajoissa hereille ja maltan olla itse sopivasti rauhallinen, mutta silti napakka. Epper toivottavasti kömpii kisoissakin esteiden yli puomeja pudottamatta, kunhan en itse sitä sille tee liian vaikeaksi. Mutta saa nähdä, minkä ratsun hevosten jakamisesta vastaavat opettajat minulle sitten kisoihin laittavat.

Videoista kiitos Noralle! Kuvat on kaapattu videolta.

Hyppäämässä laukanvaihtokoneella

Perjantain neljän ratsukon pienryhmätunnilla pääsin jatkamaan hyppäämistä Epperin kanssa, kuten olin arvellutkin. Epper oli valmiiksi edeltävällä puomitunnilla ja oli päässyt siellä menemään oman mielensä mukaan, joten meillä oli aluksi melkoiset neuvottelut siitä, edetäänkö minun vai sen ajatusten mukaan. Alkuverryttelyssä tulimme kahden puomin suoraa linjaa siten, että ensimmäisen puomin jälkeen siirryttiin ravista käyntiin ja sen jälkeen nostettiin laukka, jossa ylitettiin toinen puomi. Epperhän ei enää muistanut, mikä laukka oli, joten opettaja pisti meidät tekemään laukannostoja käynnistä ja pysähdyksistä. Napakalla ratsastuksella Epper lopulta muisti osaavansa myös laukata, jolloin tehtävä alkoi sujua paremmin. Ennen tätä muistutusta Epper ei nostanut laukkaa oikein millään, vaan tarjosi laiskaa ravia. Onneksi pieni kurinpalautus tehosi, ja Epper alkoi toimia tuttuun tapaansa. Verryttelimme ravissa vielä tulemalla kahta puomia ympyrällä. Epper yritti hieman painaa sisäpuolelle, mutta kohottavilla pidätteillä ja sisäpohkeen muistutuksilla meno parani kummasti.

Ensimmäisenä hyppytehtävänä tulimme oikeassa laukassa alemman ratapiirroksen esteitä 1 ja 2 sekä vasemmassa laukassa esteitä 1 ja 4. Tavoitteena oli saada laukat vaihtumaan hypyssä. Epper kokeili taas nihkeillä, jolloin laukka ei pyörinyt koko aikaa riittävän hyvin. Niinpä yleensä ensimmäinen este ylittyi kohtuullisesti, mutta toiselle esteelle tulimme hieman hyytyneenä. Pohkeeni eivät olleet läpi, jolloin yrittäessäni johtaa selvästi päästin Epperin käännähtämään turhan tiukasti heti hypyn jälkeen. Opettaja neuvoi ajattelemaan reitin paremmaksi ja samoin ratsastamaan sen siten. Muutamia kertoja esitimme ihan hölmöjä töksähdyksiä ja naurettavan kaukaa hyppyyn lähtemisiä, jolloin sorruin vain hirnumaan selässä sen sijaan, että olisin tsempannut. Onneksi hiljalleen sain vaihdettua hihitykseni pienoiseen keskittymiseen, jolloin saimme tehtävälle paremmin pyörivän laukan. Sen sijaan hypyissä en laukkaa saanut vaihtumaan, mutta Epperin alkaessa herätä työskentelemään kunnolla alkoi se vaihtaa laukkoja aika kivasti toisen esteen jälkeen lennosta.

Seuraavaksi harjoittelimme vinoja hyppyjä piirroksen mukaisesti. Ennen ensimmäistä hyppyä pyöräytettiin pari pääty-ympyrää, joiden aikana haettiin sopiva laukka. Ympyrällä Epper laukkasikin todella mainiosti, mutta estettä lähestyttäessä meno aina sammui hieman. Mahdoinko jäädä itse puskemaan ja häseltämään liikaa taas kerran? Joka tapauksessa pääsimme hypyt aika hyvin vinottainkin eikä Epper epäröinyt niiden kohdalla. Laukat eivät vieläkään vaihtuneet hypyissä, mutta onneksi ensimmäisen esteen jälkeen kaarteen aikana oli hyvin aikaa vaihtaa lennosta samoin kuin toisen esteen jälkeen. Hetkittäin kuvittelin tulevani jopa liian vinosti, mutta siltikään Epper ei hätkähtänyt reittivalintaani, vaan ylitti esteen omaan tutun varmaan tyyliinsä. Oli mukava voida luottaa siihen, että ratsu hyppää sillä tiellä, minkä sille suunnittelin. 

Lopuksi hyppäsimme vielä radan, jonka korkein este oli 70 senttiä. Se näytti taas muka isolta, sillä tunnin aiemmat hyppykorkeudet olivat miniristikosta noin 50 senttiin. Matkaan lähdettiin oikeassa laukassa hyppäämällä ykköspystyn yli. Siitä jatkettiin kakkospystylle, jolla piti vaihtaa laukka. Meillä se ei onnistunut vieläkään, mutta Epper oli hereillä ja vaihtoi laukan esteen jälkeen lennosta. Tie kolmoselle tuli ihmeen hyvin, kun en pilannut hommaa liian tiukalla kurvauksella. Laukka ei tosin vaihtunut vieläkään, mutta Epper vaihtoi itse laukan vasemmasta oikeaan. Neloseste näytti jännältä, sillä vaikka se oli vinossa, tuli sen yli hypätä suoraan. Epper ei onneksi hämääntynyt, vaan saimme suoran tien, ja uljas ratsuni hyppäsi esteen ongelmitta. Tunnin varmin poni eli Eetu puolestaan hämääntyi tästä hypystä sen verran, että stoppasi sille muutamia kertoja. Siksi sainkin olla hurjan ylpeä Epperistä, joka ihanan varmasti loikkasi tämänkin viritelmän yli. Vaikka laukat pitikin vaihtaa aina esteen jälkeen, oli minirata muutoin mielestäni ihan ok. Epper liikkui jo kohtuullisesti itse ja kääntyi siten kuin toivoin. Ilmeisesti me molemmat jaksoimme viimein alkaa keskittyä tehtäviin sen sijaan, että menimme ne vähän sinnepäin.

Tunnin päätteeksi opettaja tuumasi, että Epperhän oli ollut melkoinen laukanvaihtokone. Niin kuin se olikin. Tunnin alkupuolella ärsytyskäyräni oli melkoisen korkealla, kun Epper kyseenalaisti kaiken, mutta onneksi homma alkoi toimia kohtuullisen väännön jälkeen. Laukanvaihdot lennosta sujuivatkin ihmeen kivuttomasti tänään, ja Epper oli itsekin valmis niitä vaihtamaan ennen kuin ehdin aina ehdottaa. Hypyt olivat pääosin ihan ok, vaikka olisin sinä napakkuutta kaivannut lisää. Tietenkin olisi ollut kiva saada vaihdot suoraan jo hypyn aikana, mutta tulipahan nyt treenailtua melkein sileällä vaihtamista. Epper kyllä tarjosi pyörivää laukkaa paikoin aina hyvissä ajoin ennen ensimmäistäkään estettä, mutta jostain syystä en osannut sitä hyppyihin saakka säilyttää. Joka tapauksessa tunnin fiilikset jäivät loppujen lopuksi hyvin plussan puolelle, joten eipähän tarvinnut lähteä naama mutrulla kotiin, vaan sain kiittää Epperiä, joka lopulta teki työnsä.

Ihmeitä estetunnilla

Viikon ensimmäisen oman tallin ekstratuntini otin vasta torstaina, hurjaa. Senkin siitä syystä, että luvassa oli esteitä vain seitsemän ratsukon voimin. Olin toivonut ratsukseni Manua, mutta reppanalla oli ollut ähky juuri edellispäivänä, joten niinpä sain esteratsukseni Epperin. Valmistauduin siis työlääseen tuntiin. Epperhän on melkoisen varma hyppääjä, mutta helposti se ei hommasta syty ja vaatiikin tomeraa ratsastusta.

Alkuverryttelyssä tulimme ravissa keskihalkaisijan suuntaisesti olleita kahta puomeja aina yksi kerrallaan ylittäen puomiympyrällä reitillä. Epper kääntyi ja ravasi ihan mukavasti puomin yli, kun muistin kääntää ulkoavuilla. Opettaja muistuttikin olemaan jäämättä sisäohjaan kiinni, jolloin hevoset kääntyisivät paremmin. Muualla ratsastaessa Epper vähän yritti aina hyytyä, mutta patisteluiden jälkeen esitti ihan hyvää ravia. Opettaja neuvoi huolehtimaan, että Epper kantaa etuosansa eikä valu etupainoiseksi. Yritin sitten puolipidätteillä saada Epperiä kohoamaan edestä samalla, kun ratsastin pohkeilla eteen. Hetkittäin temppu onnistuikin, mutta huomasin monesti Epperin vaivihkaa hivuttautuneen taas nojailemaan etuosallaan.

Laukkaverryttelynä tulimme vasemmassa laukassa keskihalkaisijalla olleita puomeja siten, että uralta käännyimme puoliympyrää seuraavalle tielle ja ylitimme ensimmäisen puomin. Sen jälkeen laukkasimme pääty-ympyrän loppuun, kävimme lyhyen pätkän uralla ja käänsimme sieltä toisen pieneksi kavaletiksi muuttuneen puomin yli jälleen pääty-ympyrä sen jälkeen loppuun laukaten. Epper laukkasi ennen ympyrää hyvin, mutta hyytyi aina muutamaa askelta ennen puomia ärsyttävästi. Ilmeisesti puskin itse liikaa, johon Epper reagoi hidastamalla. Kavalettihypyssä liioittelin mukautumista, jolloin opettaja muistutti pitämään ylävartalo suorempana eikä menemään Epperin mukana etukumaraan. Kääntämiset onnistuivat pääosin ihan hyvin, joskin kertaalleen ensimmäisen puomin jälkeinen ympyrä oli vähän eriskummallisen muotoinen. Eniten itseä harmitti se, kuinka laukka pääsi kerta toisen jälkeen sammumaan juuri ennen puomia, vaikka kuinka koetin sitä viritellä ja säilyttää aktiivisena.

Seuraavaksi hyppäsimme ratapiirroksesta esteet 1 ja 2 vasemmassa laukassa aloittaen. Ykköskavaletti ylittyi aina vähän niin ja näin, kun en vieläkään saanut tsempattua Epperiä pysymään liikkeessä koko ajan. Reitti kakkosokserille oli aika hyvä, mutta johtamiseni oli hätäinen huitaisu, jolloin laukka ei vaihtunut. Epper kuitenkin onneksi viitsi vaihtaa lennosta laukan oikeaksi. Muilla yrittämillä laukka ei edelleenkään vaihtunut, mitä en kyllä ihmettele. Sisäpohkeeni toimimattomuus, painoni valuminen vasemmalle ja muut pulmat pitivät siitä huolen. Olisin kuitenkin toivonut saavani Epperin viriteltyä sellaiseen laukkaan, että se vaihtaisi lennosta näppärästi. Nyt vaihto kyllä tapahtui, mutta aika tönkösti. Oma pusertamiseni ja häseltämiseni tuskin auttoi Epperiä asiassa, mutta oma pakkani menee sekaisin turhan helposti eikä silloin rauhallisuus valitettavasti ole valttini.

Lopuksi tulimme lyhyen radan kahdesti, ja maksimikorkeus taisi olla 65 senttiä. Vasemmassa laukassa ykkönen ylittyi edelleen vähän tönkösti, mutta en jaksanut enää piitata siitä. Kakkoselle tie oli edelleen kunnossa, mutta toimimattoman oikean pohkeeni takia päästin Epperin käännähtämään hypyn jälkeen liian jyrkästi oikealle. Laukka jäi vaihtumatta hypyssä, mutta Epper kuitenkin vaihtoi lennosta. Tie kolmoselle oli vähän turhan tiukka, mutta tsemppasin Epperiä, jolloin se viimein heräsi. Niinpä viiden askeleen väli jäi meille jopa hieman ahtaaksi. Epper teki neloselle hassun tuijotushypyn, kun se huomasi itsekin päätyneensä liian lähelle ja päätti vielä tarkastella montaa muutakin heppaa ihmetyttänyttä perusestettä etukoipiensa välistä.

Toisella kierroksella meno oli pitkälti samanlaista, mutta korjasin tien kakkoselta kolmoselle paljon paremmaksi, kun en edes yrittänyt kakkoshypyssä vaihtoa. Näin Epper jatkoi paremmin suoraan, jolloin tie kolmoselle oli jopa järkevä. Epper liikkui hyvin, mutta jäin varmistelemaan ja kehtasinpa vielä komentaa sitä eteen kolmosesteen jälkeen. Tuloksena oli vielä ahtaammaksi käynyt väli, johon Epper sai kuitenkin survottua sen viidennen töpöaskeleen. En voinut muuta kuin hihittää amatöörimäisesti, sillä tätä ei tosiaan tapahdu juuri koskaan. On melkein ennenkuulumatonta, että jokin väli jää Epperille ahtaaksi, kun se yleensä pistää niihin aina yhden askeleen lisää. Opettaja vähän paheksui eteenratsastustani, ja myönsinkin sen suosiolla virhearvioksi. Jotenkin muka välin aikana katsoin, että viisi askelta ei välttämättä yllä, niin pitihän sitä sitten kannustaa. Ensi kerralla voisi nähdä vähän paremmin.

Että sellainen estetunti. Oma kuntoni meinasi loppua paikoitellen, mutta hiljalleen Epper kaikeksi onneksi reipastui. Melkoinen ihme kyllä tuo välin käyminen ahtaaksi. Positiivista kuitenkin näiden pienien esteiden hyppelyssä oli se, ettei oma istuntani hajoillut niissä muistaakseni nimeksikään. En tainnut edes pahemmin kiinnittää siihen huomiota, kun tuntui, että se toimi itsestäänkin. Enkä onnekseni edes sukellellut, hyvä minä! Tosin näiden pienempien esteiden jälkeen tulee taas joskus sitten järkytyksenä hypätä mitätön 80-senttinen este, sillä sen hyppykaari on kuitenkin jo vähän erilainen. Toisaalta ehkä opin pitämään istuntani kasassa näillä korkeuksilla, jolloin en ala liioitella hyppyäni muillakaan korkeuksissa.

Vinojen lähestymisten harjoittelua

Perjantain toinen ratsastukseni meni tuttuun tapaan pienryhmätunnilla, jolla oli vuorossa puomeja. Neljän ratsukon tunnille opettaja oli pistänyt minulle Epperin. Arvelin tunnin sujuvan ihan hyvin, mikäli saan Epperin liikkumaan vähänkään reippaasti. Samalla mietiskelin, ovatko nämä ratsut samalla meidän ensi viikon estetuntimme valinnat. Puomitunnin aiheena oli joka tapauksessa vinojen lähestymisten harjoittelu, jota puolestaan jatkettaisiin luonnollisesti varsinaisella estetunnilla.

Ennen siirtymistä vinojen lähestymisten pariin tulimme ravissa suoraa puomilinjaa, jossa oli kuusi puomia aina kahden pareissa. Tavoitteena oli tulla suoraan ja tasaisesti aivan kuin puomeja ei olisikaan. Muualla sai tehdä tarpeen mukaan sitä, minkä aiheelliseksi koki. Epper oli ehtinyt olla päivän ensimmäisellä tunnilla, joten sillä oli useamman tunnin lepo alla. Niinpä se ei ollut alussa reippaimmillaan, vaan vaati nohitusta. Toisella pitkällä sivulla se hetkittäin esitti aika mukavaa ravia, mutta puomisuoralle käännyttäessä kaarre ja ilmeisesti häseltämiseni veivät ponnekkuutta. Loppujen lopuksi pääsimme puomilinjaa aika kivasti suoraan, mutta paikoin Epper hieman hyytyi puomeja ylittäessä. Opettaja muistutti komentamaan ajoissa Epper liikkumaan hyvin ja muistamaan antaa sen tehden työt, kun se liikkui. Keskityin olemaan rento, mutta tuntumalla Epperin toimiessa hyvin, jolloin saimme hyviä hetkiä molempiin suuntiin.

En luottanut sanalliseen kykyyni selittää tehtäviä, joten tein tuollaisen mystisen piirroksen. Ensimmäiseksi tulimme siitä tehtävää 1 eli ravipuomeja, jotka olivat vinossa. Ohjeena oli tulla keskeltä hevonen mahdollisimman suorana pitäen. Vasemmassa kierroksessa ensimmäiset puomit olivat hankalia, sillä Epper tahtoi hieman oikaista eli lähteä vasemmalle ennen aikojaan. Puomienkin aikana se vähän pyrki valumaan vasemmalle, mikäli annoin sen tehdä sen. Sen sijaan toiset puomit menivät kuin vettä vain, ja pääsimme niidenkin jälkeen jatkamaan vielä suorana helposti ennen kuin käänsin Epperin uralle. Oikeassa kierroksessa molemmat ravipuomit ylittyivät helposti. Liekö Epper hoksannut homman jujun vai minä tsempannut. Joka tapauksessa tässä kierroksessa en huomannut ongelmia kummankaan käännöksen aikana.


Kakkostehtävässä puomit pidettiin pitkän sivun suuntaisesti, mutta ne eivät olleet kohdikkain toisiinsa nähden, vaan hieman eri kohdissa. Opettaja kertoi sen mahdollisesti aiheuttavat ongelmia hevosille, joille puomit näkyisivät tällä tavalla hieman optisena harhana. Siksipä saikin olla tarkka, jotta hevosen sai puomien yli keskikohdasta. Epper ei piitannut puomien vinoudesta, vaan puksutti muitta mutkitta suorana puomien läpi. Sen sijaan se yritti kyllä kovasti viimeistään toisien puomien aikana huilailla, sillä niille sattui muutamia töksähtäviä askelia Epperin hyytyessä. Tämän jälkeen heräsin taas tarkkailemaan, että Epper liikkui, jolloin sain korjattua hieman aiemmin, mikäli Epper yritti hidastaa. Näin pääsimme molemmat puomit taas paremmin yli. Kolmostehtävässä jatkettiin vielä ravissa tullen nyt vinoittain olevia puomia suoralla linjalla. Alussa molemmissa suunnissa ensimmäiset puomit tahtoivat mennä aavistuksen verran ulos liiraten, mutta sain Epperin aina suoraksi muiden puomien ajaksi. Opettaja huomautti Epperin myös hieman nojaavan ulkolapaansa, mikä selitti painamisen. Tein ulko-ohjalla kohottavia puolipidätteitä ja vartioin ulkopohkeella, jolloin Epper alkoi kantaa ulkopuoltaan. Näiden korjauksien avulla puomit ylittyivät jälleen mukavan suoraan.

Seuraavaksi tulimme tehtävän numero 4 laukassa. Tehtäväpiirroksessa on piirretty vasemman kierroksen kulku, mutta tulimme tehtävää molemmista suunnista. Vaikeimpia tällä kertaa olivat pääty-ympyröillä olleiden puomien ylittäminen. Laukka ei lähtenyt rullaamaan kunnolla, enkä saanut käännettyä Epperiä kunnolla. Niinpä ympyrä oli kaikkea muuta kuin ympyrä, ja kolme viimeistä askelta puomille vaikka millaisia. Jäin tyhmästi näpertelemään sisäohjan kanssa, kun oikeasti minun olisi pitänyt pistää Epper ruotuun ulkoavuilla. Homma parani hieman, kun älysin ajatella ympyrää koko ajan, jolloin aloin kääntää ajoissa enkä yhtäkkiä vääntänyt Epperiä kohti puomia. Suora sen sijaan meni hyvin. Puomien väleihin tuli pääsääntöisesti tasaiset neljä laukka-askelta eikä Epper enää tässä vaiheessa jaksanut juuri mutkitella. Tosin keskittymiseni herpaantui viimeisen puomin jälkeen, jolloin Epper pääsi hieman valumaan seinää kohti. Unohdinpa muutamia kertoja myös pyöräyttää tehtävän loppuun toisen pääty-ympyrän, hups.

Lopuksi tulimme vielä kertaalleen puomiradan aloittaen vasemmassa kierroksessa. Ykköspuomi ylittyi hyvin, mutta laukka ei vaihtunut siinä toivotusti. Päätin yrittää vaihtoa lennosta, mutta se ei onnistunut, ja kakkospuomi tuli vastaan. Sen jälkeen Epper viimein viitsi vipsauttaa itsensä vasemmasta laukasta oikeaan. Kolmospuomilla piti taas saada laukanvaihto aikaan, mutta tällä kertaa etupää taisi vaihtaa takapään jäädessä matkasta. Pusersin vaihtoa lennosta, mutta suoran linjan puomit tulivat vastaan. Epper oli kerännyt virtaa vaihtoyrityksistäni, jolloin huomasin olevamme reippaamassa laukassa. Ehdin ensimmäisessä välissä hihkaista opettajalle, että tulemme nyt välit neljän sijasta kolmella askeleella. Epper venytti laukkaansa hyvin, ja pääsimmekin välit ihan järkevästi kolmellakin askeleella. Epper sai myös kavionsa oikeaan järjestykseen, kun olimme päässeet suoralta pois, ja pyysin sitä vaihtamaan sekamelskalaukkansa vasempaan.

Ennen loppuraveja opettaja komensi meidät vielä laukkaamaan vasemmassa kierroksessa kunnolla eteen. Otin kevyen istunnan ja patistin Epperin liikkeelle. Se lähti ihan mukavasti, mutta valui samalla etupainoiseksi. Sitten opettaja käski ottamaan laukkaa kiinni ja tekemään lävistäjällä lennosta laukanvaihdon vasemmasta laukasta oikeaan. Ohjeena oli tehdä puolipidäte, asettaa oikealle ja vaihtaa. Taisin ottaa puolipidätteen epämääräisesti, sillä ehdimme lävistäjää myöten pitkälle sivulle ja siitä kaarteeseen ennen kuin Epper huomasi vastalaukan ja vaihtoi viimein oikeaan. Vaikka vaihto oli kaukana sujuvasta, tuli se kuitenkin, ja sain olla tyytyväinen Epperiin. Opettajalle totesinkin, että Epper pitäisi saada reippaaseen, mutta hallittuun laukkaan siten, ettei se valu etupainoiseksi, mikäli sillä haluaa kunnon vaihtoja. Epperhän osaa vaihtaa ihan hyvin laukan askeleessa, jos nämä edellytykset täyttyvät.

Loppuraveissa annoin Epperin mennä omaan tahtiinsa hieman pidemmällä ohjalla. Kovin suuria menohaluja sillä ei enää ollut, mutta ei sitä onneksi enää tarvinnut kummemmin patistella liikkumaankaan. Loppukäynnit hurahtivat sopivasti maasta käsin, kun kannoin puomeja yhteen kasaan. Tunnista jäi hyvä fiilis. Vaikka tehtävät eivät menneetkään kuin ajatuksen voimalla, ne sujuivat kohtalaisen mukavasti tekemällä. Epperiä sai ratsastaa, mutta missään kohtaa ei iskenyt epätoivoista oloa saati halua luovuttaa. Epper mennä puksutti, kun kerroin sille, minne ja missä askellajissa. Tämän perusteella voisi olla järkevää hypätä sillä ensi viikon estetuntikin, mutta opettaja päättäköön, millä ratsulla sitten menen.

Satulattomuuden pieni autuus

Ei varmaan tule yllätyksenä, mutta hilpaisin ihan muuten vain torstainakin seitsemän ratsukon tunnille. C-B-tason vakiotuntilaiset olivat sopineet keskenään menevänsä ilman satulaa. Koska opettaja oli jakanut minulle Epperin, jätin itsekin mieluusti satulan matkasta. Epperin selkä ja tasaiset askellajit ovat omiaan satulatta ratsastamiseen. Tunnilla mentiin hyvin perusratsastusta eli työskenneltiin niin ympyröillä kuin suoralla hevosia oikeinpäin ja pienenä bonuksena harjoiteltiin pitkästä aikaa peruutuksia.

Käynnissä työskennellessä Epper hakeutui kyllä kauniisti pyöreälle kaulalle, mutta sammutti samalla takapäänsä kokonaan ja siirtyi hiippailemaan. Opettaja neuvoi hakemaan Epperin etuosaa ensin ryhdikkäämmäksi, jonka jälkeen sitä voisi alkaa työstää pyöreämmäksi. Epperhän tuppaa helposti olemaan hyvin etupainoinen, ja minun ratsastustyylilläni tyrkkään sen tuplasti edestä raskaammaksi alkamalla heti ajatella vain pyöreää kaulaa takaosasta piittaamatta. Ratsastan siis usein edestä taaksepäin, joka on kaukana siitä oikeasta tavasta. Epperin etuosaa sai kevennettyä kohottavilla pidätteillä, jonka jälkeen pidin ohjat tuntumalla ja ratsastin pohkeella eteen. Välillä Epper ymmärsi kantaa itsensä ja tuoda jopa pikkuriikkisen painoa takajaloille sen sijaan, että yritti valuttaa kaiken painonsa eteen. Tätä sai kyllä pyydellä sinnikkäästi, sillä parin hyvän askeleen jälkeen Epper oli ehtinyt unohtaa, miten piti kulkea ja tarjosi taas pitkäksi ja etupainoiseksi muuttumista.

Ravissa ongelma pysyi samana eli Epper yritti hiippailla itsensä etupainoiseksi, joten sain taas ryhdistellä sitä ennen kuin kuvittelin mitään muuta. Harjoitusravi ei onneksi tuottanut ongelmia, sillä Epperin ravi on ihanan tasaista. Opettaja keskittyi taas hetkeksi korjaamaan istuntaani eli kehottamaan ajattelemaan lantiota alle, vetämään vatsaa sisään, jotta alaselän notko häviäisi ja huolehtimaan siitä, että ylävartalo pysyi luontevasti tämän paketin jatkona. Nyt ensimmäistä kertaa ilman satulaa taisin saada korjattua asentoni niin, että tunsin selvästi eron. Toki vatsalihaksia alkoi poltella hyvin nopeaa, kun en ole tottunut tätä asentoa pitämään yllä. Oli kuitenkin kiva huomata, kuinka asento tuntui sekä suoralta että rennolta, ei väkisin väännetyltä, kuten jotkin yrittämäni korjaukset ovat tuntuneet. Tosin eipä asento vieläkään itsestään tullut, mutta ainakin nyt on hyvä tuntuma siihen, miltä sen pitäisi tuntua. Ravissa oli myös jännä huomata se, kuinka etenkin takareisiin tuntui ilman jalustinten tukea meneminen. Olen näemmä oppinut varaamaan jalustimille hyvin paljon painoa sen sijaan, että osaisin kantaa jalkani itse. Niinpä varatessani paljon painoa jalustimille, en voi istua niin syvällä satulassa, jolloin olen enemmän irti hevosesta kuin pitäisi.

Peruutuksia emme ole tainneetkaan tehdä tunneilla taas hyvään toviin. Siksipä oli hauska virkistää muistia niidenkin suhteen. Epper oli mukavasti kuulolla ja siirtyi käynnistä pysähdyksiin kevyesti. Opettaja neuvoi hakemaan omaa painoa hieman istuinluiden etuosalle, ajattelemaan istuinluita osoittamaan taakse ja tarvittaessa viemään vähän ylävartaloa myös eteenpäin. Liikettä sai aluksi liioitella, jotta tunsi varmasti asennon, jonka jälkeen sitä tietysti viilattiin vähän eleettömämmäksi. Muutamina kertoina Epper lähti peruutukseen todella kevyesti ja suorana. Askeleet se olisi voinut ottaa hieman aktiivisemmin, mutta muutoin peruutus oli mielestäni täsmällinen ja hallittu. Välillä taas Epper lakkasi ymmärtämästä, mitä yritin pyytää ja joko seisoi paikoillaan tai vipsautti itsensä vinoon parilla askeleella. Noina kertoina Epper tuntui edestä raskaammalta, joten olisiko se voinut jo pysähdyksessä jäädä niin etupainoiseksi, että väärin oleva istuntani korosti asiaa ja peruutus muuttui tahmeaksi? Kenties. Tai sitten syynä oli jokin muu vinkkarallaan ollut kohta.

Laukassa tulivat tunnin kivoimmat hetken, kun muutamien pätkien verran sain Epperin edestä kantamaan itsensä pyöreänä. Työtä se tosin vaati, ja opettaja sai huomautella hevosen pitämistä molempien ohjien keskellä ja etenkin ulkopuolen kontrollointia. Kun lopulta aina sain Epperin tasaisesti molemmille ohjille, napsahti se ihanan kevyeksi ja pyöreäksi, ja laukkakin rullasi ihan uudella tavalla. Jotenkin tuntui, että ilman satulaa pääsin vaikuttamaan hevoseen paljon paremmin kuin yleensä, jolloin saatoin vaatia nopeammin, jos meno tuntui muuttuvan väärään suuntaan. Väliin Epper myös kehtasi pudotella laukan raville, jolloin komensin sen napakasti takaisin laukkaan. Välillä Epper uskoi suosiolla, välillä taas yritti edelleen pysyä ravissa. Tulipahan pysyttyä hereillä, kun ei voinut jäädä matkustelemaan. Tuntuipa myös samalla siltä, että nämä pienet hyvät hetket laukassa olivat parhaimpia, mitä Epperin kanssa tähän mennessä olen saanut.

Tunnin lopussa olikin varsin hyvä mieli. Kaikki ratsastajat pysyivät kyydissä, ja itsestä tuntui, että ilman satulaa meneminen antoi taas aivan uusia vinkkejä omaan istuntaan. Kuten viimeksikin ilman satulaa menemisen jälkeen taisin tuumata, niin näitä pitää kyllä ottaa jatkossakin. Kun vain on sopiva ratsu alla, voi tavalliseltakin tunnilta jättää sen satulan matkasta. Tuleepahan taas tehtyä itse kunnolla töitä, kun ei voi ripustautua sen satulan varaan joka hetki.

Väärin käytetty energia

Lauantaina päädyin B-tunnin seitsemänneksi ratsastajaksi Epperillä. Koska tunti alkoi kello 13, oli osa hevosista vielä ulkona, Epper mukaan lukien. Jussilla ja Epperillä oli leikit parhaillaan kesken, ja ne esittivätkin pukkilaukkoja ja Jussi vieläpä pieniä pystyynnousemisia. Ilmeisesti niitä oli yritetty saada jo tovi kiinni, mutta kiinniottajat olivat luovuttaneet häntä tötteröllä painaltaneiden hevosten suhteen. Ehdin hetken kuvatakin pikselimössöistä videota kaksikon menosta, mutta tietenkään ne villeimmät hetket eivät päätyneet kameralle. Tulipahan kuitenkin taas todistettua, kuinka Epperistäkin irtoaa hienoa ja reipasta liikettä, jos se niin vain tahtoo.

Epperin ja Jussin hevosenleikkiä.

Tunnin alussa toivoin Epperiltä yhtä energistä menoa kuin tarhassa, mutta pukit se voisi jättää suosiolla pois. Tunnin aiheina olivat viisikaarisella kiemurauralla asettaminen ja taivuttaminen sekä vastalaukka kolmikaarisen kiemurauran avulla. Viisikaarista kiemurauraa tahkottiin hyvä tovi käynnissä ja ravissa. Melkoisen mutkikasta oli. Käynnissä Epper pyöristyi ja asettui ihan kohtalaisesti, mutta energisyys oli jäänyt sinne tarhaan. Vasemmalle asettaminen oli tihkaampaa, ja opettaja neuvoikin huolehtimaan silloin Epperin oikeasta lavasta, jotta sekin kääntyisi. Ravissa meno paheni, sillä ravi oli tihkasta ja asetukset vielä tahmeampia. Turhauduin jotenkin normaalia pahemmin enkä jaksanut kunnolla enää keskittyä ainakaan parantamaan suoristusta. Lähinnä taisin vain toivoa mielessäni, että tehtävä loppuisi pian. Ravissa emme tosiaan saaneet oikeastaan yhtään hyvää pätkää syystä, joka ei varsinaisesti minulle selvinnyt. Kenties jäin ähertämään ja pusertamaan liikaa, kenties en ollut tarpeeksi vaativa. 

Laukassa saimme ensin mennä uraa myöten viritelläksemme hevoset tulevaan tehtävään. Laukka ei meinannut Epperillä nousta alussa lainkaan, ja opettajakin joutui huomauttamaan minua ottamaan selvemmät pidätteet ennen laukan nostoyritystä. Kadonneen keskittymiskykyni takia yritin nolosti vain tuupata Epperin laukkaan. Laukatessa koetin hyödyntää sitten kevyttä istuntaa, jotta Epper muistaisi tarhaleikeistään sen, että osaa laukata myös sujuvan reippaasti. Ilmeisesti se oli jo autuaasti unohtanut kykynsä tai sitten käyttänyt kaiken energiansa leikeissään, sillä kovin kummoista laukkaa en siitä saanut irti. Varsinaisena tehtävänä oli tulla kolmikaarista kiemurauraa koko ajan laukaten. Eli keskikaarteeseen muodostui näin hetkellisesti vastalaukkaosuus. Suoristuskohtia ei tosin tarvinnut mennä niin suoraan eikä kaarien tarvinnut olla kauniin pyöreitä, vaan kuviota sai jalostaa sen mukaan, miten homma toimi. 

Molemmissa laukoissa Epperiä sai koko ajan nohittaa liikkumaan. Muutamia kertoja se pääsikin tipauttamaan raville, kun en ollut itse hereillä. Vastalaukkahetket menivät pääsääntöisesti ihan ok, kun muistin pitää ratsun liikkeellä ja toivotun laukan avut paikoillaan. Otin kaaret aina loivina samoin kuin suoristuskohdat vähän vinommin, sillä yksi yritelmäni mennä täsmällisempää kuviota meni ihan metsään Epperin pudottaessa välittömästi laukan raviin. Hieman helpommalta suunnalta tuntui vasen laukka, vaikka siinä ei ollut suurta eroa oikeaan. Siinä pieni vastalaukkaosuus tuntui hieman sujuvammalta, kunhan Epper vain viitsi laukata. Tehtävä olisi ollut paljon kivempi, jos olisin saanut Epperin kunnolla liikkeelle, jolloin olisin voinut keskittyä paremmin teihin ja laukan tasaisuuteen. Nyt jouduin tuhlaamaan paljon aikaa pelkkään nohittamiseen, jolloin jotkin kohdat tehtävästä menivät vain parasta toivoen, ei parasta yrittäen.

Loppuravit pyöräytettiin aika nopeaa alta pois eikä niissä tullut enää mitään ihmeellistä. Loppukäynnit käytiin puolestaan maastossa, josta Epper ei jaksanut innostua myöskään. Hitaasti, mutta varmasti se käppäili menemään eikä harmistunut, vaikka edellä mennyt kaveri sai usean metrin etumatkan. Tunnista jäi vähän paha maku suuhun, kun annoin itseni turhautua niin perusteellisesti. Olisi pitänyt kanavoida turhautuminen sopivaksi kiukustumiseksi, jolloin olisin piiskannut itseni tekemään asiat paremmin. Nyt lähinnä tuli sellainen olo, että olisin halunnut hypätä satulasta alas ja heittäytyä maneesin hiekkaan itkupotkuraivarin pariin. Onneksi en sentään sitä tehnyt. Olen vain niin pahasti hukassa hevosten kanssa, joihin en saa liikettä. Pusertaminen ja ähertäminen käyvät voimille, jolloin turhaudun ja taas mennään ojasta allikkoon. Ensi kerraksi sopiva zen-henki päälle, niin jospa siitä sitten tulisi jotain.