Keskiviikkona oli luvassa tuplaratsastus ja vieläpä putkeen, kun en tietenkään malttanut jättää vakiotunnin estehyppelyitä välistä. Niinpä ennen kouluratakurssin toista kertaa kävin hyppäämässä seitsemän ratsukon tunnilla Epperin kanssa. Tunnilla keskityttiin tällä kertaa siihen, että ratsut saataisiin tulemaan sopivan lähelle estettä ja hyppäämään ne pyöreästi kaukaa lähtevien laakahyppyjen sijaan.
Epperille tunti oli päivän ainoa. Mietin etukäteen, millainen poni mahtaisi siitä johtuen olla, mutta sehän oli kiva. Jo alkukäynneissä se liikkui aika kivasti itse ja uskoi pyyntöni reipastua, mikäli se yritti hyytyä. Ravissakin meno oli mukavaa, kun muistin yrittää pitää Epperin lyhyenä. Laukassa ylitimme ympyrällä ollutta puomikasaa, jolle tultaessa Epper pääsi useampaan kertaan hyytymään. En tajunnut, mitä siinä tapahtui, mutta sorruin sen jälkeen hetkeksi puskemaan Epperiä puomikasaa kohti. Tämä ei parantanut tilannetta, jolloin onneksi tajusin lopettaa sen ja ratsastaa Epperin ajoissa hereille. Tämän jälkeen puomikasa ylittyi ihan kivasti. Laukassa tunsin Epperin olevan melkoisen etupainoinen, mutta tällä kertaa sain korjattua sitä heikosti. Yritin tehdä kohottavia pidätteitä etuosalle, mutta olisiko pohjeratsastus sitten jäänyt paitsioon. Epper kyllä laukkasi ihan mukavasti, mutta pitkänä ja etupainoisena.
Ensimmäisenä tulimme oikeassa laukassa ympyrällä pientä kavalettia. Tarkoitus oli tuoda hevoset lähelle ja saada pienestä hypystä pyöreä. Epper pääsi taas hyytymään kavalettia kohti enkä saanut sitä ajoissa hereille. Opettaja hoksautti pehmentämään sisäkättä, mistä huomasin molempien käsieni olevan turhan liikkumattomat. Hyppäsimme ympyrällä yhteensä neljä minihyppyä, joista puolet olivat ihan ok ja toiset heikompia.
Seuraavaksi tulimme kahdesti tehtävän, jossa ylitimme vasemmassa laukassa kavaletin ympyrällä ja jatkoimme siitä kahden ristikon suoralle linjalle, joka tuli mennä viidellä askeleella. Tehtävä meni molemmilla kerroilla ihan asiallisesti, vaikka Epperin pysymistä hereillä sai vähän vahtia. Olin itse tyytyväinen siihen, etten ennakoinut tai sukellellut, vaan maltoin odottaa. Suora linja meni helposti viidellä askeleella, kun annoin Epperin mennä omaan tahtiinsa, mutta silti hereillä ollen. Tämän tehtävän jälkeen jätimme kavaletin hyppäämättä ja tulimme suoraan pystyiksi nousseiden esteiden suoralle linjalle. Nyt väliin piti saada neljä askelta. Epper oli vähän unessa, ja herätin sen liian myöhään, jolloin pääsimme kyllä välin neljällä askeleella, mutta viimeinen askel jäi pystyltä kauas. Niinpä Epper laskeutui toiselta esteeltä ristilaukassa. Sen onneksi sai korjattua nopeasti pois. Harmitti vain, että unohdin herättää Epperin ajoissa, jolloin tällainen perusvirhe sattui mukaan.
Tämän jälkeen tulimme oikeassa laukassa tehtävän siten, että ensin oli kavaletti ympyrällä ja siitä jatkettiin kahden pystyn suoralle linjalle, joka tuli päästä kolmella askeleella. Siitä puolestaan jatkettiin vielä toiselle suoralle linjalle, johon tuli laittaa neljä askelta. Kavaletti ylittyi ihan ok, mutta Epper ei ollut ihan parhaiten hereillä. Yritin nohittaa sitä ajoissa ennen ensimmäistä suoraa linjaa, mutta olin myöhässä. Pääsimme linjan kolmella askeleella, mutta toisesta hypystä vähän kauas jääden. Toinen suora linja sentään meni ihan asiallisesti neljällä askeleella. Lopuksi tulimme vielä pelkät suorat linjat putkeen. Kolmen askeleen linja meni edelleen vähän kauas toiselta esteeltä jääden, kun taas neljän askeleen linja meni jälleen nätisti. Hyppelyt päättyivät tähän, vaikka kolmen askeleen linja jäikin kaivelemaan.
Tunnin treenit olivat todella hyödyllisiä. Oma ratkaisuni on liki aina pyytää hevosta lähtemään kauempaa kuin malttaa odottaa se viimeinen askel. Tietysti on tapauksia, jolloin onkin parempi lähteä kauempaa, mutta useimmissa minun tapauksissani odottaminen olisi viisaampi ratkaisu. Näiden tehtävien aikana osasin aika hyvin odottaa estettä enkä pyrkinyt lähtemään kaukaa. Muutaman kerran siihen tosin sorruin, mutta en onneksi mitenkään valtavasti ylilyöden. Tehtävät paljastivat myös hyvin sen, etten aina saa herätettyä ratsua ajoissa, vaan se jää vähän viime tippaan. Silloin askel ei venykään tuosta noin vain, ja linja saattaa käydä pitkäksi. Epperin liikkumisessa sinällään ei ollut moitittavaa, ja pienet hyytymiset johtuivat valtaosin etupainoisuudesta. Olisin saanut prässätä Epperiä vähän säpäkämmäksi ja pois nojaamasta etuosalle, jolloin laukkakin olisi voinut alkaa rullata paremmin. Muuten Epperin kanssa oli kiva hypellä. Se on kuitenkin useimmiten niin tasaisen varma menijä, ettei sen kanssa tarvitse huolehtia mistään ylimääräisestä, mikä on vallan mainio ominaisuus tuntihevosessa.
Videoista kiitos Alekseille!
