Leiriviikon jälkeen paluu arkiratsastukseen sujui kivasti Tallinmäen harjoitusestekisoissa. Ratsunani oli tietysti
Jetti, ja luokkavalintani olivat 75 ja 85 senttiä. Molemmissa arvosteluna oli 367.1. Kisapäivän kelinä oli helteinen puolipilvinen, mikä sai paarma-armeijat niin ihmisten kuin hevosten riesaksi.
Ennen 75 sentin ryhmäverryttelyä olin ehtinyt kävellä ja ravailla Jetin kanssa. Se tuntui olevan hereillä, mikä varmasti oli osittain paarmojen ansiota. Verryttelyssä ehdin hypätä niin pystyn kuin okserin kahdesti. Ensimmäiset hypyt kummallekin olivat vähän hätäisiä ja löysiä. Sitten tajusin ratsastaa sopivan laukan ennen estettä, jolloin hypyistä tuli ihan hyvät. Se riitti verryttelyksemme, ja siirryimme odottamaan vuoroamme. Luokassa oli muistaakseni 17 osallistujaa, ja oma lähtövuoroni oli toiseksi viimeisenä.
Lähdimme matkaan vasemmassa laukassa. Komensin Jetin heti alussa liikkeelle, ja se vastasi pyyntööni kohtuullisesti. Sen jälkeen yritin muistaa rentoutua enkä jättää ajovaihetta päälle. Ykkönen ylittyi ok, ja vasen laukka säilyi. Hyvä meno jatkui myös kakkosen yli, ja Jetti teki puhtaan vaihdon jo hypyssä. Hurraa! Esteiden 3 ja 4 suora linja meni ensimmäisen esteen jälkeen vasemmassa laukassa, mutta muuten hyvin viidellä askeleella. Sain Jetin korjaamaan laukan lennosta oikeaksi ajoissa ennen viitosta. Viitoselle lähdin vähän ajamaan Jettiä, jolloin se lähti hyppyyn hieman liian kaukaa. Tästä ei onneksi tullut ongelmia, ja vasenkin laukka säilyi siitä huolimatta. Kuutosen ja seiskan kaarevan linjan esteet menivät mukavasti samoin kuin väli viidellä askeleella. Perusrata oli siinä, ja lähdimme uusintaan. Koska homma oli toiminut tähän asti, päätin lähteä ratsastamaan aikaa.
 |
| Este 7 ja 11. |
Seiskan jälkeen pääsin kaartamaan kohtuullisen nopeasti kasia kohti. Tie sille oli vähän vino, ja Jetti ajautui lähelle, mutta ylitti esteen puhtaasti ja vaihtoi laukan taas jo hypyssä oikeaksi. Kaarre ysille söi laukkaa, mutta olin niin menossa, että Jetti ponnisti sen yli kiltisti vasempaan laukkaan vaihtaen. Kympille lähdin kääntymään lopulta liian aikaisin, kun ahneus iski. Päätin Jetin selviytyvän kaarteesta, mutta lopulta tulimme esteelle liian vinosti. Se tuli vähän Jetille yllätyksenä, mutta hieno ruuna hyppäsi sen silti. Harmiksi Jetin takajalka ei noussut tarpeeksi, vaan se kolautti puomin alas. Voi jehna! Ehdin todeta tilanteen hypyn jälkeen, mutta sain ihme kyllä jatkettua vielä viimeiselle esteelle eli numerolle 11. Sille tuli vähän jarruttava hyppy, mutta este ylittyi puhtaasti, ja olimme maalissa.
 |
| Este numero 6. |
Ahneus ja siitä seurannut huolimattomuus poiki tällä kertaa toiselta vaiheelta neljä virhepistettä. Että harmitti! Asiaa ei auttanut se, että aikani oli luokan nopein. Kierin kyllä huolellisesti harmituksessani, kunnes tajusin jotain lohduttavaa. Uskallan ottaa riskejä tälläkin korkeudella, mikä on hyvä juttu. Jetti myös tuntui radalla mukavalta ja kääntyi aika asiallisesti, joten ratsuun sai olla oikein tyytyväinen. Riski on aina riski, jolloin voi käydä näin. Joskus taas puomit pysyvät paikoillaan. Noiden ajatusten voimin pääsin harmituksesta lopulta yli. Rauhalliset nollat ovat myös hyviä, mutta en halua loputtomiin niitäkään tahkota. Haluan oppia ratsastamaan nopeammin, mutta samalla puhtaasti. Treenit siis jatkukoot!
Minun oli ollut tarkoitus startata kisoissa vielä 85 sentin luokka, mutta kaatosade ja ukkonen pistivät pillit sen osalta pussiin. Ehkäpä pääsemme hyppäämään rataa ensi viikon estetunnilla, niin saisin senkin kokemuksen takataskuuni. Jos ei, niin kyllähän noita rataharjoituksia on vielä luvassa, niin yhden voi antaakin mennä ohi.
Videosta kiitos Noralle ja kuvista kiitos Kaisalle!
