Viisi päivää ilman hevosia sujui yllättävän kivuttomasti. Apua, onko minusta tulossa kohtuukäyttäjä? Torstaina oli kuitenkin jo tosi kiva päästä takaisin ratsastamaan etenkin, kun luvassa oli Tallinmäen neljän ratsukon tunti Jetin kanssa. Tunti oli mukava sekoitus niin kouluvääntöä, puomeja, kavaletteja kuin lopulta vähän esteitäkin.
Tunnin aloitimme ratsastamalla huolellisia kulmia sekä keskiympyröitä kaikissa askellajeissa. Jetti tahmaili jokaisessa askellajissa tovin ennen kuin sain ratsastettua sitä hereille. Kulmat ja keskiympyrät oikeassa kierroksessa menivät aika kivasti. Muistin jopa tehdä puolipidätteitä valmisteluina enkä jättänyt kaikkea sisäohjan varaan. Vasemmassa kierroksessa sain taas vähän kertailla apuja, jotta sain Jetin ensin vähän suoremmaksi ja siitä sitten asettumaan rehellisemmin. Kulmissa Jetti pääsi välillä oikomaan, kun unohdin ulkoavut enkä saanut vartioitua sisäpohkeella riittävästi. Pienellä täsmennyksellä saimme tultua kulmia vähän paremmin, mutta olisin kaivannut niihin enemmän helpoutta. Ravissa Jetti esitti muutamia kivoja pätkiä. Laukka tuntui tihkaimmalta, vaikka sekin lähti tarpeeksi päättäväisesti ratsastamalla sujumaan ihan kohtuullisesti. Oma istuntani vain tuntui vähän jäävän matkasta, mikä varmasti söi laukan sujuvuutta.
Seuraavaksi tulimme kahta suoralla linjalla ollutta puomia ravissa pyöräyttäen alkuun ja loppuun voltit. Suuntaa myös vaihdettiin aina jatkamalla tehtävän jälkeen eri suuntaan kuin mistä sille oli tultu. Jetti alkoi liikkua ravissa aika mukavasti, jolloin sain keskittyä ratsastamaan teitä paremmin. Voltit oikealle menivät edelleen kivasti, kun taas volteilla vasemmalle esiintyi vähän valumista sisälle. Puomit kuitenkin ylittyivät kivan tahdikkaasti. Opettaja tosin hoksautti vartioimaan, että Jetti pysyy tehtävällä suorana, sillä välillä se pyrki kenottamaan vähän vasemmalle.
Sama tehtävä tultiin myös laukassa, mutta voltit muuttuivat vapaaehtoiseksi, ja puomit nousivat kavaleteiksi. Lisäksi suunnanmuutoksissa laukka vaihdettiin lennosta viimeistään kulman tullessa vastaan. Pääsimme välin kohtuullisen tasaisesti kuudella askeleella, mutta tahti ei säilynyt koko aikaa yhtä hyvin. Välillä Jetti pääsi hidastamaan, välillä taas tyrkkäsin sitä liikaa eteen. Ihmeellisesti sain vähän rauhoituttua aina tehtävälle, jolloin välin ratsastaminen onnistui. Laukanvaihdot sujuivat kohtuullisen kivasti, joskin edelleen oikean laukan vaihtaminen vasempaan oli hieman hankalampaa. Saimme kuitenkin tehtyä vaihdot puhtaasti. Maltoin myös itse istua kohtuullisesti, vaikka vähän ehkä yritinkin ottaa satulassa pieniä lentoja.
Lopuksi tulimme pariin kertaan kolme estettä putkeen. Ensin korkeus oli noin 70, sitten noin 80 senttiä. Matkaan lähdimme vasemmassa kierroksessa hypäten lävistäjällä olleen pystyn. Siitä laukka vaihdettiin oikeaksi ja hypättiin toinen yksittäinen pysty, joka sijaitsi lyhyen sivun lähellä vähän kulmassa. Siitä laukka vaihdettiin takaisin oikeaksi ja tultiin vielä okseri toisella lävistäjällä vaihtaen laukka vielä vasemmaksi. Ensimmäiselle esteelle lähestyimme ihan asiallisessa laukassa, mutta viime hetkellä Jetti livahti vasemmalta ohi. Hölmistyin täysin enkä ehtinyt reagoida ollenkaan. Kasasin kuitenkin itseni nopeasti ja suuntasin esteelle päättäväisesti uudelleen. Nyt Jetti meni siitä yli ilman mitään ongelmia. Ruuna ei vissiin ymmärtänyt, että tällä tunnilla voi tulla esteitäkin vastaan ja hämmentyi hiiteen, kun moinen yhtäkkiä olikin turvan edessä. Loppurata meni ihan asiallisesti, vaikka jouduin korjaamaan ristilaukat pois kokonaan oikeaan laukkaan aina hyppyjen jälkeen.
Esteiden korotus sinne 80 senttiin vähän vissiin sotki pakkaani, sillä toinen kierros olikin melkoista kiipeämistä. Jotenkin jäin sähläämään ponnistuspaikkojen kanssa (vaikka ei pitäisi!), jolloin laukka pääsi hyytymään. Tässä lohdutti kuitenkin se, että olin menossa esteistä yli, jolloin Jettikin hyppäsi ne. Saimme lopulta uusia toisena ollutta lävistäjäokseria, sillä tie sille oli valunut vallattomasti vasemmalle. Jopa niin paljon, että kertaalleen nappasin tolpan puomeineen jalallani mukaan. Hups tai siis kas noin! Saimme onneksi uusia esteen parisen kertaa, jolloin lopulta sain siihen paremmalla tiellä siedettävämmän hypyn. Kohellusteni jälkeen tuumasin vain, että onneksi tämä ei ole tyylilaji!
Tunnin varsinaiset tehtävät loppuivat siihen, ja lyhyen ravipätkän jälkeen käppäilimme tallille peltolenkin kautta. Olipa taas mukavan monipuolinen tunti, tykkäsin! Vaikka meno esteillä olikin melkoisen haparoivaa, olin jokaisesta ylityksestä tyytyväinen. Vielä puoli vuotta sitten Jetti olisi hyvin todennäköisesti stopannut useamman kerran, sillä silloin oma asenteeni ei ollut se, että tästähän muuten mennään yli. Nyt en uhrannut ajatustakaan sille, että jokin muu kuin ylittäminen olisi vaihtoehto. Tietysti haluan oppia ratsastamaan useimmat hypyt sujuvasti yli, mutta on myös hyvä tietää, että Jetti auttaa tarvittaessa ja lähtee vähän huonommastakin paikasta, kun vain itse olen päättäväisesti menossa. Joka tapauksessa oli erityisen kivaa olla taas satulassa pienen tauon jälkeen! Ensi kerralla voi taas mennä sitä paitsi myös paljon sujuvammin.
