Perjantaina luvassa oli Tallinmäen maasto Jetin kanssa. Reissu toimi samalla tuttuun tapaan hyvänä valmisteluna seuraavan päivän seuraestekisojen 80 sentin luokkaa varten. Kelikin oli kohdillaan, sillä aurinko helotti puolipilviseltä taivaalta, ja lämpöasteita oli asiallisesti vähän päälle +20. Ratsukoita maastoon lähti yhteensä viisi.
Reissu sujui mukavan letkeästi. Otimme vain pari lyhyttä laukkapätkää ja nekin hyvin maltillisesti. Jetti oli mukavan tasainen, jolloin kyydissä sai nautiskella menosta. Reissun kivoin hetki tuli eteen niin sanonut vesireitin varrella. Siellä oli mänty kaatunut polun yli, joten pääsimme hyppäämään sen yli. Naurettavan pienihän se runko oli, mutta kyllä se minulle maastoesteestä meni. Jetti nosti laukan ja eteni pientä estettä kohti aika innokkaasti. Pienellä, kepoisalla hypyllä pääsimme sen yli. Olihan se kivaa! Hihkuin ääneenkin, että pääsinpähän viimein hyppäämään Jetilläkin maastoesteen. Olipahan vielä kunnolla luonnon oma este.
Loppumatkan samoilimme kotiin rauhallisesti käynnissä. Mukavan kepoisa maasto sopi vallan mainiosti kisapäivää edeltäväksi treeniksi, niin ei tarvinnut ratsun saati ratsastajan ajatella ylimääräisiä tai vääntää mitään kamalan monimutkaista. Kyllä kelpasi!
