Keltainen kisapäivä

Mikä olennaisinta: paita ja satulahuopa
mätsäävät viimein!

Sunnuntaina sain taas venytellä kisahermojani, sillä luvassa oli ABC Ratsastajien seuraestekisojen 80 sentin luokka Jetin kanssa. Luokassa lähtöjä oli yhteensä 45, ja arvosteluna oli 367.1. Verryttely oli maneesissa, mutta kisat onneksi voitiin pitää edellispäivän ja -yön kestäneestä sateesta huolimatta kentällä.

Lähtönumeroni oli 36 eli ehdin odotella hyvän tovin vuoroani ennen kuin pääsin verryttelyyn. Ravasin ja laukkasin ensin sileällä antaen Jetin pällistellä maneesia. Nyt ruuna jaksoi katsella paria kohtaa vähän enemmänkin, mutta sain keskityttyä siitä huolimatta ratsastamiseen. Jarrut, kaasu ja ratti löytyivät, joten otin pikaisesti yhdet hypyt ristikolle molemmista suunnista sekä yhden hypyn pystylle vasemmassa kierroksessa. Sen jälkeen opettajan silmän alla hyppäsin vielä oikeassa kierroksessa pystyn ja okserin sekä vasemmassa kierroksessa okserin. Kaikki muut hypyt sujuivat ihan hyvin, mutta ensimmäinen yritys oikeassa kierroksessa okserille oli aika kamala. Lamaannuin hukattuani ponnistuspaikan, ja se tarttui Jettiin välittömästi. Se jarrutti esteelle ja melkein pysähtyi, mutta löysin lopulta tahtoni ylittää esteen, ja Jetti ponnisti hidastuksesta hyppyyn. Kiitin sitä välittömästi ja opettajan komennuksen mukaisesti tulin okserille heti uudestaan. Sain tultua sille paremmin, jolloin Jetti sai hypätä sille hyvän hypyn. Tämä yksi moka ei onneksi sekoittanut pasmojani, vaan saatoin siirtyä odottamaan vuoroani kohtuullisen tasaisin mielin. Radalle pääsi jo vuorossa olevan ratsukon aikana ja hyödynsin sen näyttämällä Jetille kentän rapakon sekä käymällä toisessa päädyssä. Sen jälkeen palasin vähän takaisinpäin, kunnes sain lähtömerkin ja pääsin aloittamaan.

Matkaan lähdimme vasemmassa kierroksessa Jetin liikkuessa ihan hyvin. Ykkönen ja kakkonen menivät mukavasti, ja niiden väliin mahtui hyvät kuusi askelta. Kolmosena olikin jo askeleen sarja, jonka a-osalle Jetti lähti vähän kauempaa. Se jäi siten vähän b-osasta, mutta venytti silti välin hienosti yhdellä askeleella ja oli kaiken huipuksi b-osan jälkeen oikeassa laukassa! Nelonen ja viitonen sekä niiden välissä ollut kaareva tie sujuivat myös ihan kivasti. Jetti tuntui vähän vilkaisseen viitosena ollutta musta-oranssia trippeliä, mutta hyppäsi silti reippaasti sen yli. Kuutosen hyppäsimme tahattomasti aavistuksen vinosti, mikä tosin auttoi Jettiä vaihtamaan laukan jo hypyssä oikeaksi. Seiskalle eli perusradan viimeiselle suunnatessamme Jetti vähän vilkaisi yleisöä, mutta onneksi esteelle oli vielä hyvin matkaa eikä tämä haitannut. Seiskalle tuli hieman jarruttava hyppy, mutta se ei sekoittanut pakkaa, joten pääsimme perusvaiheen puhtaasti maaliin ja saimme suunnata uusintaradalle.

Uusinnan ensimmäinen este eli kasi oli kaarevalla linjalla seiskan kanssa. Se ylittyi mutkattomasti, ja pääsin kaartamaan ysinä olleelle sarjalle suunnitellulla reitillä. Sarjan a-osalle tuli jarruttava hyppy Jetin katsoessa paikan kuntoon, mistä johtuen kolautimme puomia. Pienestä jarrutuksesta huolimatta Jetti selvitti välin taas ihanasti yhdellä askeleella ja laskeutui b-osan jälkeen toivotusti oikeassa laukassa alas. Kympille otin vähän lyhyemmän tien, mutta kovin en tohtinut oikaista. Sillekin tuli vähän jarruttava hyppy, jonka jälkeen Jetti laskeutui vasemmassa laukassa alas. Edessä, suoran linjan päässä oli uusinnan viimeinen este, numero 11. Pääsimme sille sujuvasti kuudella askeleella, ja Jetti hyppäsi sen vaivatta. Sen jälkeen olimmekin maalissa puhtaalla suorituksella, jes!



Loppujen lopuksi suorituksemme riitti näinkin isossa luokassa viidenteen sijaan eli keltaiseen ruusukkeeseen. Ei yhtään hullummin, sillä kotiin sai lähteä taas hyvillä mielin. Alkaako pääni hiljalleen tottua tähän 80 senttiin? Jos kyllä, niin mahtavaa. Päivän hienoimman asian tajusin vasta kotona videota tutkiessani: meillä ei ollut yhtään ristilaukkaa ja vain yksi väärä laukka, sekin suoralla linjalla mitään haittaamatta. Jes, jes ja vielä kerran jes!

Videosta kiitos Kaisalle! Kuva napattu videolta.