Hyvällä tapaa alkupisteessä

Radalla Jetson II. © Eeva K.

Lauantaina minulla ja Jetillä oli luvassa LidRidin seuraestekisat, joissa sai valita korkeuksista 70 ja 80 senttiä. Noista ilmoittauduimme tietysti 80 senttiin. Arvosteluna oli kiltti A.1.0, ja ratamestarina mukavan asiallisia ratoja tekevä taho. Kisamieli oli siis korkealla etenkin, kun myös Kaisa ja Vake olivat Tallinmäen kisatiimissä mukana.

Verryttely oli maneesissa ja kisat onneksi kentällä. Lähtövuoroni oli 25:s 40 ratsastajan luokassa. Välissä 70 sentin rata tietysti korotettiin 80 senttiin. Ennen verryttelyyn pääsemistä olin ehtinyt vähän kävellä Jetin kanssa. Maneesissa Jetti vähän katseli ympärilleen, kunnes alkoi keskittyä mukavasti. Hain ensin sileällä Jettiä vähän hereille tekemällä temponmuutoksia ja siirtymiä. Temponmuutosten erot olisivat saaneet olla selvempiä, mutta muutoin Jetti toimi ihan ok. Tämän jälkeen menin muutaman kierroksen laukkaa, kunnes otin verkkahypyt ristikolle. Jetti kehtasi pällistellä estettä ja tehdä sille tosi hassuja hyppyjä. Sain tulla esteen kolmesti ennen kuin sain sille asiallisen hypyn. Tämän jälkeen otin vielä kertaalleen pystyn yksittäisenä sekä okserin ja pystyn putkeen. Jetti olisi saanut olla terävämpi, mutta maltoin itse odottaa ja luottaa siihen, että Jetti hyppää. Niin kuin se tekikin. Viimeinen hyppyni pystylle tuntui sen verran asialliselta, että luotin hyppyjen riittävän. Sen jälkeen pääsimme hetkeksi ulos odottamaan, kunnes saimme siirtyä radalle suoritusvuorossa olevan ratsukon ajaksi. Hyödynsin tämän ajan näyttämällä Jetille kuutosena olleen sarjan a-osan portin varmuuden vuoksi. Ruunaa se ei kiinnostanut, joten pysyttelin suoritusvuorossa olevan jaloista poissa, kunnes oli oma vuoroni aloittaa. Tervehdin tuomaria (joka oli hauskasti oma ratsastuksenopettajani) ja aloitin suorituksen.

Este numero 5 oli okserin sijasta pysty.
Kaisalle kiitos ratapiirroksesta!

Lähdimme matkaan ehkä vähän turhan sunnuntaifiiliksillä. Yritin kuitenkin olla puskematta ja häseltämättä liikaa, sillä se on aina pahentanut suoritustamme parantamisen sijaan. Ykköselle tuli hieman jarruttava hyppy, mutta ei paha. Jetti oli sen jälkeen ristilaukassa, mutta vaihtoi itsensä pian vasempaan laukkaan. 

Ilmeratsastusta parhaimmillaan esteellä 3. © Eeva K.

Kaarevan linjan päässä olleelle kakkoselle tuli asiallinen hyppy, vaikka tie jäi vähän vinoksi. Jetti oli taas ristilaukassa, mutta sain sen korjaamaan laukan oikeaksi. Kolmoselle tuli taas vähän jarruttava hyppy, mutta matka jatkui siitä suoralla linjalla olleelle neloselle ihan hyvin. Sille pääsimme kuudella askeleella ehkä hitusen kauas jääden. Esteen jälkeen olimme taas ristilaukassa, kunnes Jetti korjasi kavionsa oikeaan laukkaan. Viitoselle tuli mukavan sujuva hyppy, jonka jälkeen Jetti vaihtoi itsensä vasempaan laukkaan. Kuutosena olleen sarjan a-osalle lähdin kääntämään vähän liian aikaisin. Rohkaisin vähän äänellä, ja Jetti selvitti niin a- kuin b-osan aika kivasti, ja olimme b-osan jälkeen jopa oikeassa laukassa. Seiskaa kohti laukka rullasi mukavasti, mutta aloin itse tuijotella ponnistuspaikkaa. Lopulta tajusin hukanneeni sen ja ratsastamisen sijasta aloin hymyillä höhlänä. Minua vain nauratti ajatus siitä, että taas yritän säätää liikaa. Onneksi valitsin häseltämisen sijaan hymyilyn, sillä Jetti katsoi paikan, otti vähän jarruttavan viimeisen askeleen ja hyppäsi radan viimeisenkin esteen puhtaasti. Maalilinjan ylitettyämme sain hymyillä vielä leveämmin ja taputella Jettiä kiitokseksi. Puhdas 80 sentin rata hyvillä mielin, jes!

Ihana, tötterökorvainen treenikaverini esteelle 6b.
© Eeva K.

Radan jälkeen oli hyvä mieli monesta syystä. Päällimmäisenä oli se, että 80 sentin rata tuntui kivalta ratsastettavalta. Verryttelyssä kauhistelin pystyn ja okserin kokoa, mutta radalla unohdin sen täysin. Jetti teki myös osuutensa vakuuttavan tasaisesti: se pelasti muutamat ponnistuspaikat ja eteni niin kuin sitä pyysin. Suorituksemme olisi saanut olla vähän pontevampi, mutta toisaalta sain ratsastettua nyt maltilla ja rauhassa. Tällaisiakin suorituksia on kiva tehdä, kun ei tarvitse miettiä aikaa vastaan ratsastamista ollenkaan. Oli myös hauska huomata, että liki päivälleen vuosi sitten (4.8.2013) starttasin samassa paikassa Jetin kanssa ensimmäiset vieraskisamme. Silloinkin arvostelu oli sama, mutta korkeutena oli 70 senttiä. Olimme tänään siis hyvällä tapaa alkupisteessä. Siellä, missä yhteinen estekisataipaleemme alkoikin. Olihan sitä kiva fiilistellä. Muutenkin koko Tallinmäen nelihenkinen tiimi teki itse asiassa hienot suoritukset: viisi starttia, viisi punavalkoista ruusuketta. Hienosti! 

Videosta kiitos Alekseille ja kuvista kiitos Eevalle!