Keskiviikkona jatkuivat kesäloman jälkeen myös Saaran tallin tunnit. Ilmoitin itseni tuttuun tapaan keskiviikon valmennusryhmään, jonka tunnilla tällä kertaa oli vain viisi ratsukkoa. Ratsukseni sain Lennin, joka oli ihan hauska yllätys. Ennen tuntia ehdin kuulla, ettei ruuna ollut tehnyt vielä lomansa jälkeen yhtäkään tuntia. Tunnilla väänsimme tovin koulua perusratsastuksen merkeissä ja loppuajan läträsimme läheisellä lammikolla, joka helteiden takia oli kuivunut melkoiseksi läntiksi.
Noin puolen tunnin kouluväännön aikana menimme perusratsastusta pääty-ympyröitä pyöritellen käynnissä ja ravissa ja laukassa puolestaan ympyrällä työskennellen. Lenni on mielestäni mukavan yritteliäs ratsu, mutta sangen levoton päänsä kanssa. Se jännittyy ohjasotteista melkoisesti ja alkaa näpertää suullaan melkoisesti. Tiesin tämän asian jo satulaan istuessani, minkä takia yritin keskittyä ratsastamaan mahdollisimman paljon pohkeella ja pitämään ohjaa melkein koristeena. Ohjaan rakastuneelle moinen on kyllä sangen vaikeaa, mutta muutamia hyviä yrityksiä ainakin oli.
Käynnissä pääty-ympyröillä sai käyttää apuvälineenä takaosan väistätystä vähän ulommas. Kokeilin tätä pari kertaa, mutta meillä tuli Lennin kanssa sen verran isoja mielipide-eroja siitä, että näin järkevämmäksi jättää ne vähemmälle. Sen sijaan keskityin siihen, että saisin oltua kädellä rento, mutta silti pidettyä hevonen aktiivisena. Käynnissä Lennillä oli kunnon show päänsä kanssa, sillä ötökät ärsyttivät ruunaa todella paljon. Välillä sain Lennin malttamaan ja vähän rentoutumaan, kunnes kolmen askeleen päästä työ oli valunut hukkaan. Ulkoapujen käyttöä sain taas treenata ihanan paljon, sillä Lenni lähti liirailemaan heti, jos unohdin ne. Käyntityöskentely oli kuta kuinkin kamalin osuus tunnista.
Ravityöskentelyssä tuli muutamia vähän tasaisempia pätkiä. Nekin taisivat johtua enemmän siitä, etteivät ötökät päässeet Lennin kimppuun niin helposti kuin käynnissä. Lenni tarjosi paikoin pyöreämpää muotoa, mutta tajusin sen ovelasti jättävän takapäänsä matkasta. Sain aika hyvin puututtua tähän eli en jäänyt ihastelemaan pyöreää kaulaa, vaan ratsastin niinä hetkinä pohkeella eteen. Lennin reagointi olisi saanut olla vähän reippaampaa, mutta toisaalta ei juuri kesälomalta palanneelta ratsulta nyt ihan mahdottomia voinut heti vaatia. Ravissa teimme myös pitkille sivuille muutaman askeleen käyntisiirtymiä. Siirtymät alas venyivät hieman, mutta olivat piirun verran parempia kuin siirtymät ylöspäin. Niissä kun Lenni pääsi jännittymään aina kerta toisen jälkeen. Opettaja neuvoi hakemaan Lennin ensin käynnissä paremmaksi ennen kuin yrittäisinkään siirtymistä raviin. Tämän avulla saimme pari sellaista siirtymää, ettei Lenni ihan muuttunut hirveksi. Pyöreys ja rentous tosin olivat kaukana, mutta sentään jotain yritystä näkyi.
Ehdimme vielä työstää tovin oikeaa laukkaa pääty-ympyrällä. Opettajan neuvot olivat olla ulkopuolen avuilla tarkkana, saada etuosaa malttamaan ja sitten ratsastaa takajalkoja töihin. Laukka oli ehdottomasti tasaisin askellaji, mitä tuli Lennin pääshow'hun. Ruuna oli kuitenkin aika jännittynyt, mutta se säilytti laukan kohtuullisesti. Etuosan odotuttaminen ja takajalkojen aktivoiminen tuottivat melkoista pähkäilyä molemmille, mutta loppujen lopuksi saimme pari kovasti sinnepäin ollutta yritystä. Niinä kertoina Lenni taas vähän pyöristyi ja rentoutui, jolloin se laukkasi paljon paremmin. Hetket eivät olleet pitkiä, mutta tuntuivat kivalta etenkin, kun opettaja tuumasi tällaisen asian tekemisen olevan Lennille vielä aika vaikeaa.
Näiden tehtävien jälkeen suuntasimmekin sitten läheiselle lammikolle. Kävimme ensin kierroksen verran kahlaamassa kävellen, kunnes saimme laukata lätäkköön muutaman kerran. Lenni oli hommasta ihan mielissään. Korvat tötteröllä se laukkasi lätäkön läpi ja siirtyi käyntiin kuivalla maalla. Kahlatessa sillä olisi kovasti tehnyt mieli kauhoa vettä kaviolla ja ehkä heittäytyä makuullekin. Onneksi sitä ei päässyt tapahtumaan, sillä itseni uittaminen ei kuulunut suunnitelmiin. Oli kiva aloittaa syyskauden ensimmäinen tunti näin rennoissa fiiliksissä etenkin, kun hevoset näyttivät nauttivan. Ihanaa, kun ei tarvitse aina tiukkapipoilla, vaan voi ja ennen kaikkea saa ottaa rennomminkin.
