Torstaina Tallinmäen tunnilla oli jo melkein ruuhkaa, kun ratsukoita oli kuusi. Pääsimme Jetin kanssa treenaamaan odotetusti tallin lauantaisia harjoitusestekisoja varten. Alkuverryttely mentiin tällä kertaa mukavan tarkasti ohjattuna ja sopivasti koko ajan jotain tehden, mikä viritti mielen keskittymään aika hyvin.
Teimme käynti-ravi-käyntisiirtymiä, harjoitusravissa istuen väistätimme takaosaa uralta sisemmäs ja teimme täyskaartoja sekä laukkasimme tehden laukanvaihtoja täyskaartojen avulla. Oli älyttömän näppärää, kun opettaja ilmoitti aina, kun piti tehdä siirtymä tai täyskaarto, jolloin oma keskittyminen sai olla kokonaan itse tehtävän tekemisessä. Tämä tuntui parantavan hieman ratsastustani, sillä Jetti oli verryttelyssä aika mukava. Siirtymisissä sitä sai toki herätellä, mutta sen jälkeen esimerkiksi takaosan väistätykset ja etenkin laukanvaihdot täyskaartojen avulla sujuivat mukavasti. Tällä kertaa laukat vaihtuivat molempiin suuntiin ilman kummempia ongelmia.
Ennen rataa hyppäsimme muutamia yksittäisiä tehtäviä hyviä, tilaa käyttäviä teitä ja laukanvaihtoja miettien. Koska yksittäiset tehtävät ja niiden ideat tulivat pitkälti mukaan radalle (ratapiirroksen esteet 1–7), kertaan tällä kertaa vain sen sujumisen. Seitsemän esteen rata oli noin 70–80 sentin tuntumassa. Matkaan lähdimme oikeassa laukassa ykkösenä olleelle kavaletille tähdäten. Unohdin herättää Jetin, jolloin kömmimme kavaletin yli, kuski päättömästi virheelle hymyillen. Sen jälkeen ratsastin Jettiä vähän eteen, jolloin kaareva linja esteeltä 2 esteelle 3 sujui ihan ok. Tien kanssa olisin saanut olla hieman tarkempi tosin. Kolmosen jälkeen muistutin Jettiä säilyttämään laukan kaarteenkin ajan, jolloin pääsimme neloselle ihan hyvin. Siitä kaareva linja viitoselle meni paremmin kuin aikaisempi kaarre, mutta laukka piti korjata viitosen jälkeen lennosta oikeaksi. Kuutosen kaarre teki taas tepposet eli Jetti pääsi hidastamaan sen aikana. Tuijotin kuutosta ja mietin, että jotain tarvitsisi tehdä. Ratkaisu? En tehnyt mitään. Nerokasta, hah. Niinpä kuutoselle tuli jarruttava hyppy, jolloin tiesin suoralle linjalle tulevan yhden turhan askeleen. Niinpä menimme neljän askeleen välin viidellä askeleella. Suurempaa ongelmaa siitä ei seurannut, vaan pääsimme hyppäämään seiskan ihan asiallisesti, ja rata oli siinä. Itseä jäi vain harmittamaan oman reagoinnin hitaus. Onhan se toki edistystä, että huomaan, milloin tulisi reagoida. Vielä kun saisi sen huomion jälkeen tehtyä ajoissa jotain. Positiivista oli kuitenkin se, että osasin ottaa paikoin sopivan rauhassa enkä pusertanut Jettiä joka askeleella.
Radan jälkeen saimme ottaa vielä neljän hypyn miniradan (esteet A–D) kisakorkeudessa eli meille esteet nousivat noin 90 senttiin. Päätin tsempata tälle kierrokselle, jotta emme rämpisi yhtään enempää enää. Lähdimme matkaan vasemmassa laukassa. Ykkönen ylittyi hitusen jarruttaen, jonka jälkeen tajusin ratsastaa eteen ja rauhoittua. Sen avulla pääsimme kakkosesteelle sujuvasti viidellä askeleella. Kaarteessa kolmoselle muistin pitää Jetin liikkeellä, jolloin kolmonenkin ylittyi asiallisesti. Laukan tosin sai korjata ristilaukasta oikeaksi lennosta. Huolehdin taas kaarteen aikana laukasta, jonka jälkeen pääsin rauhoittumaan. Nelonen näytti muka isolta, mutta keskityin katsomaan esteen yli. Siten Jetti pääsi tekemään oman osuutensa rauhassa ja hyppäsi miniradan viimeisenkin esteen puhtaasti ja ongelmitta. Jeij!
Hyppelyt päättyivät tähän, ja loppukäynnit menimme peltolenkin kautta. Hassua oli se, kuinka kivaa tänään tunnilla oli, vaikka tehtävät eivät menneetkään aina prikulleen oikein. Jotenkin meno ja meininki olivat kuitenkin niin kohdillaan, että hymyilin pöllönä selässä ja kehuin Jettiä tuon tuosta. Ehkä se hyvä fiilis tuli siitä, kun sain soviteltua ratsastamisen ja rauhassa olemisen yhtälöä taas vähän paremmin. Kivaa, että hyvään fiilikseen ei tarvita täydellistä suoritusta, vaan yrittäminen ja onnistumiset ilahduttavat myös. Tämä oli just sopiva treeni kisoja ajatellen. Nyt taas vain hermoja kasailemaan, niin jospa kisapäiväkin hurahtaisi mukavissa merkeissä.