Herätys ja rauha

Torstain Tallinmäen tunnilla oli esteitä, joten pääsimme Jetin kanssa treenaamaan tulevan viikonlopun kisaa varten. Ratsukoita tunnilla oli neljä, ja keli oli paahtavan lämmin ilta höystettynä muutamilla paarmoilla.

Alkuverryttelyssä herättelimme ratsut liikkumaan aktiivisesti. Pyörittelimme pääty-ympyröitä sekä menimme uraa myöten kaikissa askellajeissa. Jetti nihkeili alussa hieman enemmän, mutta alkoi herätä tomerammalla ratsastuksella. Oikeassa kierroksessa Jetti asettui turhankin paljon, jolloin sain hakea ulkopuolta paremmin haltuun. Vasemmassa kierroksessa sitten valuimmekin sisälle ennen kuin sain suoristettua Jettiä ja estettyä moisen. Laukassa Jetti liikkui verryttelyn askellajeista parhaiten. Opettaja muistutti säilyttämään laukan myös kaarteissa ja ympyröillä, kun päästin Jetin niissä vähän hidastamaan. Suorilla pätkillä Jetti pysyi melkein itsestään reippaampana ja paransi menoa muuallakin, kun tajusin ratsastaa hidastelut vähemmäksi.

Alkuverryttelyn jälkeen otimme kisaverryttelyn tyylisesti muutamat hypyt vasemmassa kierroksessa ristikolle, joka nousi pystyksi ja oikeassa kierroksessa okserille. Hypyt molemmissa kierroksissa sujuivat ihan ok, kun herätin Jetin ja annoin sen tehdä osuutensa. Sain jopa vähän mietittyä omaa mukautumistani, myödättyä kädellä ja palattua satulaan rauhassa, ei jo kesken hypyn. Oikean kierroksen hypyissä Jetti laskeutui ristilaukassa alas, mutta sain korjattua sen lennosta pois. En tajunnut vaikuttaa laukkaan hypyssä, mutta jatkossa saisin pyrkiä ehkäisemään näitä risti- tai vääriä laukkoja johtamalla selvemmin.

Verkkahyppyjen jälkeen hyppäsimme lyhyen, noin 80 sentin korkuisen radan. Herätin Jetin ja annoin sille rauhan, jolloin ykköspysty ylittyi ihan ok. Laukan korjasin hypyn jälkeen lennosta oikeaksi. Tie kakkosena olleen sarjan a-osalle tuli oikoen. Niinpä a-osan hyppy jäi vähän kömpimiseksi, mikä aiheutti saman ongelman b-osalle. Hukkasin oikean jalustimeni tässä vaiheessa ja aloin kaivella sitä takaisin suunnatessani kolmoselle. En löytänyt jalustinta, mutta päätin selvitä ilman. Kolmosen hyppy oli ihan ok, vaikka oma tasapaino oli hieman hukassa. Jetti laskeutui hypystä toivotusti vasemmassa laukassa. Jalustin oli edelleen hukassa, mutta jatkoin neloselle. Hyppy oli vähän hassu, mutta Jetti pysyi vasemmassa laukassa. Koetin nyt tosissani kaivella jalustinta takaisin, mihin Jetti lopulta kyllästyi ja käännähti suoraan menemisen sijaan vähän vasemmalle. Horjahdin hieman ja päätin, että mieluummin otan sen jalustimen jalkaani kuin testaan tasapainoni pitävyyttä. Kävimme hetken käynnissä, jolloin sain kalastettua jalustimen viimein takaisin. Jatkoimme tästä radan viimeiselle esteelle eli viitoselle. Rytmi oli kadonnut säheltämisen aikana, jolloin hyppy oli aika jarruttava ja tönkkö. Ei kovin kaunis lopetus radalle, jonka sujuvuus katosi, kun keskityin liiaksi hukkuneen jalustimen kaiveluun. Kyllä tällaisella korkeudella pitäisi vielä tohtia mennä esteiden yli, olivat ne jalustimet sitten mukana tai eivät.

Sain ottaa lopuksi noin 70 sentin korkeudessa vielä hyvän mielen hypyt esteille 1–2b. Odotellessa olimme vähän hyytyneet Jetin kanssa, jolloin kolmen esteen putki oli vähän vaisu. Kunnon herätys jäi tekemättä, ja sorruin vähän ajamaan rauhan antamisen sijaan. Jokaisesta esteestä menimme toki yli, mutta menomme olisi saanut olla sujuvampaa. Onneksi tunnin hyppelyt eivät aiheuttaneet jännityksiä, niin saatoin päättää hyppelyt tältä tunnilta tähän. Loppuraveissa menimme vielä tovin nelikaarista kiemurauraa. Jetti liikkui paikoin aika kivasti, mutta kaarteet vasemmalle tökkivät vielä vähän Jetin päästessä paikoin valumaan niissä sisälle. Suoristus auttoi taas kummasti, mutta oman istunnan korjaaminen jäi vähän paitsioon. Saimme kuitenkin mukavia hetkiä tehtävällä, joten tunti sai leppoisan päätöksen. Jatkossa saan kyllä luvan opetella joko löytämään kadonneen jalustimen nopeasti tai sitten selvittämään loppuradan ilman sitä. Sen verran oma säheltäminen jäi kuitenkin kaivelemaan.