Aika asiallista

Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla oli ihanasti vain neljä ratsukkoa ja aiheena esteitä tulevan viikonlopun kisojen vuoksi. Ratsukseni sain odotetusti Loren, jolla pääsen menemään myös seuraestekisojen 70–80 sentin luokan.

Alkulämmittelyn jälkeen otimme verryttelyhypyt kahden pienen pystyn suoralle linjalle, jonka väli tuli päästä kuudella askeleella. Tulimme tehtävän vasemmassa kierroksessa kolmesti, ja Lore suoriutui siitä mallikelpoisesti. Kertaakaan ei ollut ongelmia askelmäärissä, vaan Lore kuunteli ja odotti hienosti. Sain myös itse ratsastettua riittävästi, mutta en liikaa. Seuraavaksi tulimme saman tehtävän, mutta nyt oikeassa kierroksessa siten, että ensimmäisenä oli okseri, toisena pysty. Väliin piti nyt saada viisi askelta. Kolmen kierroksen aikana esitimme yhden lähelle tulleen, yhden vähän lähelle tulleen ja yhden kohtuullisen suorituksen. Lisäpulman Lore toi tehtävälle vaihtamalla aina ensimmäisessä hypyssä turhaan laukan vasemmaksi. Toisen esteen ponnistuspaikkaongelmat lähtivät liikkeelle siitä, kun en saanut okserille sopivaa paikkaa. Jostain syystä ratsastin tehtävälle varovaisesti, vaikka nyt olisi saanut edetä sujuvammin. Näiden jälkeen hyppäsimme kertaalleen yksittäisen portin. Lore jarrutti hieman esteelle, mutta ei piitannut siitä pahemmin. Veikkaan jarrutuksenkin johtuneen portin sijasta liian pitkäksi venyneestä laukasta.

Sitten pääsimme tulemaan pienen radan (ratapiirroksen esteet 1–4). Lähdimme matkaan oikeassa laukassa ylittäen nyt puomilla korotetun portin. Tulimme edelleen vähän liian pitkällä laukalla, mutta päätin odottaa mieluummin kuin usuttaa Loren liian kaukaa. Sen seurauksena tulimmekin aika lähelle porttia, mutta Lore hyppäsi sen kiltisti. Siitä matka jatkui lävistäjällä olleelle okserille, jolle odotin myös vähän pienempää askelta. Lore kuitenkin ratkaisi tilanteen hyppäämällä kauempaa, vaikka en omasta mielestäni rohkaissut sitä siihen, vaan juuri päinvastoin. Vaihtuipa laukka kuitenkin toivotusti vasemmaksi. Matka jatkui toiselle lävistäjällä olleelle pystylle, jonka hyppy oli ok. Siitä oli kaareva linja ensimmäisenä hypätylle portille. Unohdin tehdä kaarretta, jolloin oikaisin vähän liikaa. Tuloksena oli hieman lähelle ajautunut hyppy, josta Lore kuitenkin selviytyi mallikelpoisesti. Mitä nyt vaihtoi laukan turhaan vasemmaksi, mutta korjasin sen radan päätteeksi ravin kautta pois.

Seuraavaksi tulimme kuuden hypyn radan esteillä 1–6. Lähdimme matkaan oikeassa laukassa hypäten portin, joka meni tällä kertaa aika ok. Siitä jatkoimme lävistäjäokserille, jota maltoin odottaa nyt hyvin. Lore seurasi esimerkkiäni ja tuli kakkoselle aika hyvään paikkaan ja vaihtoi vielä hypyssä laukan toivotusti vasemmaksi. Kolmosena ollut lävistäjäpysty samoin kuin nelosena kaarevan linjan päässä ollut pysty menivät nyt tasaisesti, kun tie oli aiempaa parempi. Laukan jouduin korjaamaan nelosen jälkeen ravin kautta oikeaksi. Sen jälkeen jatkoimme kohti viitosen ja kuutosen suoraa linjaa. Viitoselle huomasin hukanneeni ponnistuspaikan, mutta arvelin Loren löytävän sen. Vaan mitä! Lore alkoi nirsoilla ja livahti viitosokserista vasemmalta ohi. En yhtään ehtinyt ennakoida tätä. Niinpä pääsimme ottamaan uuden lähestymisen, jossa olin hyvin tarkka, ettei Lore kuvittelisi voivansa livahtaa minne halusi. Nyt pääsimme viitosen asiallisesti ja kuutoselle ylsimme helposti, jopa vähän ahtaastikin viidellä askeleella. Se ylittyi myös hyvin, jonka jälkeen ratamme oli siinä. Laukan toki sain vielä korjata kuutosen jälkeen ravin kautta oikeaksi, sillä Lore oli vaihtanut sen viitosella vasemmaksi.

Lopuksi tulimme vielä lyhyen radan (ratapiirroksen esteet 1, 3 ja 2), jolla sai halutessaan vähän oikaista mutkia, mutta ei mennä ihan päättömästi. Lähdimme matkaan vasemmassa kierroksessa ja hyppäsimme portin nyt toisesta suunnasta. Se ylittyi kivasti, jolloin matka jatkui kakkosena olleelle lävistäjäpystylle. Otin sille tietoisesti hieman tiukemman tien ja hyppäsin sen hitusen vinosti. Lore suhtautui tähän hyvin, mutta ei vaihtanut odotetusti hypyssä laukkaa oikeaksi, vaan sain korjata sen ravin kautta pois. Sen jälkeen kaarsimme vielä kolmosena olleelle lävistäjäokserille. Sain oltua taas rauhassa ja nähtyä ponnistuspaikan, jolloin tulimme viimeiselle hypylle tosi nätisti. Lore palkitsi homman vielä vaihtamalla hypyssä laukan toivotusti vasemmaksi. Siihen päättyivät samalla meidän tunnin hyppelymme.



Kaiken kaikkiaan ja tuosta yhdestä ohimenosta huolimatta tunnista jäi tosi hyvä fiilis. Menomme Loren kanssa oli aika asiallista. Ei tietoa mistään kaahottamisesta saati hidastelusta, vaan sujuimme aika hyvin. Oli huippua huomata, kuinka osasin vaikuttaa ja olla rennosti jälleen kerran sopivassa suhteessa. Se kun ei ole minulle mikään helppo juttu. Lore tuntui tänään mukavan rennolta, jolloin sitä oli mukava ratsastaa. Tämän treenin perusteella odotan sunnuntain estekisoja kohtuullisen luottavaisin mielin. Kunhan maltan pitää sielläkin pääni sopivan kylmänä, niin eiköhän ratamme mene ihan mukavasti.

Videoista kiitos Alekseille!