Ravissa tehty loiva kiemuraura sujui ihan ok, kunhan sain Jetin sekä asettumaan ja taipumaan että liikkumaan, kun se yritti tarjota aluksi vain toista. Laukassa ympyrät ja suunnanmuutokset laukanvaihtoineen olivat ihan toimivia, kun tajusin suunnanmuutoslävistäjien lopussa ajatella taas vähän pohkeenväistöä, jotta sain estettyä Jetin pienen punkemisen uuteen suuntaan. Laukatkin vaihtuivat kohtuullisen helposti molempiin suuntiin. Laukassa tehty loiva kiemuraura vaikutti ensin muka vaikealta, sillä siinä piti vaihtaa laukka niin alku- kuin loppupuolella. Loppujen lopuksi aiemmat laukanvaihdot olivat sujuneet sen verran hyvin, että Jetti vaihtoi tälläkin kuviolla laukat aika helposti. Oli itse asiassa aika hauska tehdä vaihtoja vähän erilaisemmalla kuviolla. Tätä täytyy kokeilla toistekin. Ensimmäiset hypyt otimme kahdeksikolla, jossa tuli saada vaihdettua laukat. Vasempaan laukkaan saimme vaihdettua kyllä, mutta oikean laukan vaihdoissa esitimme tuttuja ristilaukkoja. En ottanut niistä onneksi paineita, vaan korjasin ne lennosta pois. Pyrin kyllä tiedottamaan Jetille toiveeni oikeasta laukasta selvemmin, mutta vaihdot taisivat jäädä ehkä yhteen onnistuneeseen kertaan.
Tämän jälkeen tulimme kahden kavaletin suoran linjan sekä kahden pystyn suoran linjan putkeen. Molempien väli oli 17 metriä, ja sen toivottiin menevän viidellä askeleella. Kahdella samanmittaisella välillä oli myös helppo tarkistaa, pysyikö tahti samana läpi tehtävän. Tulimme tehtävän vielä siten, että toisen suoran linjan perään tultiin vielä noin 20 metrin kaareva linja, johon piti saada kuusi askelta. Arvelin ennakkoon, ettemme saisi samoja askelmääriä väleihin, sillä ongelmanamme on hieman vaihteleva tahti. Vaan vielä mitä! Jetti liikkui mukavasti eikä edes kaarre toiselle suoralle linjalle hidastanut menoa. Sen sijaan toinen väli jäi jopa ahtaaksi viidellä askeleella. Tulimme vielä samat suorat linjat sekä kolmantena vielä kaarevan linjan putkeen. Tällä kerralla annoin ensimmäisen välin ja sen jälkeisen laukan sujua. Toisen suoran linjan ensimmäisen hypyn jälkeen tein pienen pidätteen, jolloin viisi askelta mahtui väliin paremmin. Kaarevalla linjalla laukka ei vaihtunut ensimmäisessä hypyssä oikeaksi, vaan tulimme toiseen hyppyyn ristilaukalla. Sain tien kuitenkin kuntoon, jolloin otimme väliin toivotut kuusi askelta.
Tulevien kisojen vuoksi opettaja hyppyytti meillä vielä myös pari 90 sentin estettä. Jettihän sitä ei olisi tarvinnut, mutta minulle teki hyvää nähdä taas tämän korkuiset esteet ennen kisatilannetta. Niinpä hyppäsimme ratapiirroksen esteet A–C. Matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Kaarre ykköselle jarrutti hieman, mutta maltoin odottaa hyvin, ja Jetti hyppäsi esteen helposti. Laukka vaihtui siinä vasemmaksi, ja pääsimme kakkosta kohti. Laukka olisi saanut olla pontevampi, mutta annoin Jetille työrauhan enkä jäänyt pusertamaan sitä. Sen ansiosta kakkonenkin ylittyi ihan kohtuullisesti. Laukan korjasin hypyn jälkeen oikeaksi. Tässä vaiheessa opettaja neuvoi hakemaan vähän sujuvampaa etenemistä läpi kaarteen. Sain tästä kiinni, ja Jetti alkoi laukata paremmin. Kolmosena oli vastassa okseri, joka näytti muka isolta. Askeleet osuivat kuitenkin hyvin, ja Jetti ponnisti sujuvasti viimeisenkin esteen yli.
Siihen päättyivät tunnin hyppelyt, ja loppukäynnit menimme peltolenkin kautta. Tunnin onnistuminen oli ehdottomasti se, että sain rauhoitettua omaa ratsastamistani aika paljon. Annoin Jetille työrauhan enkä jäänyt säheltämään viimeisiä askelia ennen hyppyjä. Parannettavaa olisi ollut siinä, että Jetti olisi reagoinut rehellisemmin pohkeeseen. Nyt se tahtoi vähän olla kuuntelematta pyyntöjäni reipastumisen suhteen, jolloin ratojen eteneminen oli hieman liian rauhaisaa. Onneksi Jetille nämä esteet ovat vielä sellaisia, ettei niiden ylittämiseen tarvita peruslaukkaa enempää. Silti haluaisin oppia ratsastamaan Jetin sellaiseksi, että se vastaa pieniinkin apuihin nopeasti. Täytyy siis lakata olemasta itse hidas, mutta oltava silti häseltämättä. Melkoinen yhtälö toteutettavaksi.
