lauantai 30. toukokuuta 2015

Polkuja tallaamassa

Lauantaina lähdin koluamaan Jetillä toisen ratsukon kanssa taas Tallinmäen maastoja. Toinen ratsukko otti vetovastuun, joten pääsimme Jetin kanssa helpolla. Alun metsäosuudella sääsket olivat kiusana, mutta onneksi tiellä otetun ravipätkän aikana ne kaikkosivat. Pidemmällä metsäosuudella sääsket onneksi loistivat pääosin poissaolollaan.

Otimme reissun aikana kolme laukkapätkää, jotka menivät kohtuullisen asiallisesti. Vetoratsu eteni sen verran hyvin, että Jettikin pääsi laukkaamaan paremmin kuin mitä se esimerkiksi itse vetopaikalla ollessaan suostuu etenemään. Reissun jännin hetki oli ylemmältä reitiltä meidät ohittanut ravuri. Jetti-reppana meni ihan puihin ja tyrkkäsi itsensä vetohevosen kainaloon turvaan. Voi toista! Kun ravuri oli mennyt menojaan, tikitti Jetti hetken menemään ennen kuin lopulta rentoutui taas.

Kotimatkalla valitsimme niin sanotun vesipolun reitiksemme. Siellä pääsikin kahlaamaan pienen pätkän, minkä Jetti otti hyvin suvaitsevasti vastaan. Metsässä ollut porukka nuotion ääressä tosin oli hivenen epäilyttävä, mutta siitäkin pääsimme ohi. Loppumatka sujuikin leppoisasti, ja pääsimme tallille hyvillä mielin. Olipa taas mainio aloitus lauantaipäivälle.

perjantai 29. toukokuuta 2015

Kurinpalautus pohkeille

Perjantaina pääsin taas pienen tauon jälkeen Airan istuntatunnille Jetin kanssa. Jaoin tunnin tuttuun tapaaan Kaisan ja Vaken kanssa. Toivoin heti alussa treeniä lepattavien pohkeiden korjaamiseksi, ja aihe meni kaikeksi onneksi läpi. Niinpä sain tunnin ajan pohtia oikein hartaasti sitä, miten ne jalat oikein pitäisi pistää, jotta ne pysyisivät tuntumalla. Tunnilla ei ollut sen kummempaa tehtävää. Välillä työskentelimme pääty-ympyrällä sille voltteja pyöräytellen, välillä käytimme melkein koko kenttää hyödyksi. 

Tunnin aluksi Aira kävi korjaamassa pohkeeni oikeaan asentoon, joka onnistui avaamalla lonkat takareisien avulla, kannattelemalla kantapäitä sekä kääntämällä lantion alle. Näin pohkeet pääsivät luonnollisesti tuntumalle hevosen kylkiin, vaikka asento tuntui kaikkea muuta kuin luonnolliselta. Jäykkää kroppaa kiristi, mutta onneksi korjaus silti tuntui niin oikealta, että epämukavuuden kanssa saattoi olla. Tämän jälkeen pääsin treenaamaan samaa kaikissa askellajeissa. Lisäksi hyvänä kertauksena tuli kylkien käyttö kääntämisessä sekä ylävartalon tuominen lantion päälle.

Käynnissä homma onnistui suunnilleen, sillä siinä oli aikaa miettiä oman kropan palikoita. Haastavaa oli se, että sain pidettyä kantapään oikeassa kohdassa. Itsestä tuntui kuin kantapää olisi ollut taivasta kohti, vaikka opettaja totesi sen olevan aivan oikein. Samalla aloin vielä kipristellä varpaita, mikä vaikeutti jalustimen pitämistä päkiällä. Jetti huomasi taas minun keskittyvän itseni korjaamiseen eli kovin reippaalla tuulella se ei ollut. Välillä sitä piti erikseen nohitella liikkumaan, kunnes saatoin taas toviksi keskittyä fiksaamaan omaa istuntaani.

Ravissa pohkeiden korjaamiseen sai keskittyä tosissaan. Sen verran haastavampaa se oli käyntiin verrattuna. Avainsanoina olivat taas lonkkien kiertäminen auki ja etenkin kantapään kannatteleminen. Sinnikkäästi korjasin jalkojani oikein ja lähemmäs satulavyötä aina, kun ne lipsahtivat väärään paikkaan. Harjoitusravissa jalkojen asentoa oli hitusen helpompi korjata, mutta helppoa se ei ollut vieläkään. Sain kuitenkin aika ajoin pohkeet tuntumalle, jolloin Jetin ratsastaminen helpottui kummasti. Samalla sain tutkailla, miten muu kroppa reagoi jalkoihin ja yrittää rentouttaa muuta istuntaa jalkojen löytäessä oikean paikan.

Laukassa oli taas raviin verrattuna vähän helpompaa saada pidettyä pohkeet tuntumalla. Toki ne tässäkin askellajissa herpaantuivat, mutta väitän saaneeni pidettyä ne kohtuullisesti aloillaan. Lonkkia piti vain muistaa avata aktiivisesti ja saada siten pohkeet tuntumalle. Opettaja muistutteli myös ylävartalon oikeasta kohdasta, jotta en alkanut sillä vuorostani soutaa. Muutaman kerran sain laukassa todella hyvän tuntuman siitä, kun pohkeet pysyivät hyvin paikoillaan ja Jettiin saattoi siten vaikuttaa helposti. Olipa hauska ratsastaa kulmia tasapainottaen, kun Jetti ei ehdotellutkaan ravia, vaan tasoitti laukkaa puolipidätteillä ja puolestaan lähti kulman jälkeen jatkamaan laukkaa. Tässä sain hyvän muistutuksen siitä, kuinka kyljistä irti lepattavat pohkeet hidastavat pyyntöjen antamista.

Loppuravissa saimme vielä haeskella pohkeita paikoilleen. Nyt ne löytyivät jo alkutuntia paremmin, ja Jetti tarjosi mukavaa, rentoa ravia. Ravissakin sain hyvin otetta siitä, miten tasapainotus puolipidätteiden avulla tuntui aivan eriltä, kun omat pohkeet olivat hommassa mukana. Tämän tunnin opit tulivat kyllä niin tarpeeseen! Vinkit olivat tuttuja, mutta joskus sitä tarvitsee opettajan, joka opastaa suunnilleen kädestä pitäen ja tunnin, jossa sitten vaikka syynätään niitä pohkeita jokaisen minuutin ajan. Nyt on taas hyvä kertailla tänään havaittuja asioita muilla tunneilla, joten eiköhän tämä pohjepulmakin ala hitaasti, mutta toivottavasti varmasti mennä parempaan suuntaan.

torstai 28. toukokuuta 2015

Askelia oikeaan suuntaan

Torstaina lyöttäydyin ekstratunnille Tallinmäelle ratsastamaan Hilimalla. Kuuden ratsukon tunnilla luvassa oli koulua eli juuri sitä, mitä meidän Hiliman kanssa pitääkin harjoitella. Tunnilla pääsimme treenaamaan hyvän etenemisen löytämistä pitkien askeleiden kautta sekä hevosen kääntämistä ympyrällä kääntöpisteajattelua hyödyntäen.

Aluksi haimme hevosia kulkemaan käynnissä ja ravissa pitkin askelin lyhyillä miniaskelilla etenemisen sijaan. Jos annoin Hiliman hirveillä, lyheni askel samalla tahdin muuttuessa kiireiseksi. Kun taas sain Hilimaa vähän pyöristymään ja rentoutumaan, lähti askel venymään, ja tahtikin rauhoittui. Saimme niin käynnissä kuin ravissa hyviä hetkiä, ja oli hienoa huomata selvä ero Hiliman liikkumisessa. Samalla huomasin taas sen, etten omalla moottorillakaan varustetun ratsun kanssa voi jättää pohkeitani matkasta, vaan niitä on käytettävä. Hiliman kanssa olen yleensä joutunut keskittymään tamman toppuutteluun, mutta hiljalleen alan tajuta, että myös sitä pitää ratsastaa pohkeella. Olikin hauska huomata, kuinka hyvin Hilima rentona reagoi pohjepyyntöihin askelta venyttämällä.

Laukkaa työstimme pääty-ympyrällä, joka ratsastettiin kääntöpisteajattelua hyödyntäen mutterikuviolla. Oikea kierros tuntui meille vasenta kierrosta vähän vaikeammalta. En saanut Hiliman etuosaa niin hyvin kääntymään tässä suunnassa, jolloin käännökset menivät vähän pyöreinä, vaikka ne olisivat saaneet olla terävämpiä. Yritin ajatella etuosan siirtämistä sisemmäs ja sisäpohkeella hevosen pitämistä reitillä, mutta jokin jäi loksahtamatta. Hilima kuitenkin laukkasi ympyrällä asiallisesti. Pitkillä sivuilla päätyä vaihtaessa Hilima tosin pääsi vähän kipittämään, kun unohduin matkustamaan. Vasen laukka oli sen sijaan tunnin paras osuus. Jotenkin se vain loksahti kohdalleen. Hilima laukkasi aika rauhassa ja rennosti, jolloin mutterikuvion ratsastaminen oli helppoa eikä enempiä tarvinnut varmistella. Toki ratsastaa piti ja välillä vähän korjata, mutta meno pysyi silti tasaisena ja kohtuullisen vaivattomana. Kuten arvata saattaa, istuin selässä leveän hymyn kanssa. Kyllä ne onnistumiset vain palkitsevat!

Loppuun teimme muutamat väistöt lävistäjää myöten käynnissä ja ravissa. Väistöjä en Hiliman kanssa ole treenannut ja sen kyllä huomasi. Meno oli aika jännittynyttä enkä tiedä, kuinka rehellisiä väistöaskelia saimme lopulta. Tein asiasta jotenkin vaikeamman kuin mitä se oikeasti oli, mikä heijastui tehtävään. Ravissa oikeastaan en enää ajatellut virallisia väistöaskelia, kunhan sain Hiliman pysymään suunnilleen raiteillaan. Olipas vaikeaa! Suurimman pulman aiheutti varmasti oma jännittymiseni etenkin käsistä sekä pohkeiden unohtaminen, jolloin Hilimalla oli kova työ ymmärtää pyyntöjäni. No, pääsemme varmasti myöhemmin Hiliman kanssa treenaamaan näitäkin, joten sitten paremmalla keskittymisellä ja toivottavasti myös onnistumisella.

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Vaivatonta vastalaukkaa

Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla oli koulua tehoryhmässä, sillä ratsukoita oli vain neljä. Toivoin mielessäni ratsua, jonka kanssa pääsisin enemmän hienosäätämään. Pollearpajaisten tulos osui Loreen, mikä oli ihan ok. Ainakin sillä on oma moottori. Opettaja antoi meidän toivoa kahden vaihtoehdon väliltä: avotaivutuksia tai vastataivutuksia sekä vastalaukkaa. Hihkuin tietenkin vastalaukan sisältänyttä vaihtoehtoa, sillä aiemmin viikolla se jäi Jetin kanssa pahasti hampaankoloon.

Ensin jumppasimme hevosia ympyröillä, joilla tehtiin niin myötä- kuin vasta-asetuksia. Kun ne alkoivat sujua, sai tehdä myös vastataivutuksia. Lore tuntui hyväksyvän vasta-asetuksen ja -taivutuksen paremmin oikealle. Vasemmalle tehtynä Lore hangoitteli hieman vastaan eikä rentoutunut niin helposti. Asetusten työskentelyssä sain Lorea aina välillä hakeutumaan enemmän oikeinpäin, vaikka hetket olivat lyhyitä. Opettaja muistutteli hakemaan pyöreyttä siten, että Lore nostaisi etuosaansa, ei valuisi sinne. Sain muistaa pitää pohkeet mukana sekä käyttää tarvittaessa kohottavia puolipidätteitä. Ravissa meno oli käyntiä epätasaisempaa, mutta muuten aika samanlaista. Hyviä hetkiä mahtui mukaan, mutta ne olivat lyhyitä. En keksinyt keinoa, millä saisin Loren tarjoamaan parempaa menoa pidempään. Verryttelimme vielä tovin oikeassa laukassa, joka oli melkoista linkousta. Istuntani ei pitänyt yhtään, joten en voinut juuri vaikuttaa Loreen tai saada sitä rentoutumaan. Saimme pari aavistuksen verran tasaisempaa pätkää, mutta muutoin oikean laukan työstö jäi puolitiehen.

Vastalaukkakuviona oli nostaa vastalaukka pitkän sivun alusta ja mennä lyhyet sivut vähän soikiomaisesti. Aloitimme vasemmasta kierroksesta eli oikeasta laukasta. Lore laukkasi menemään ongelmitta, mitä nyt hieman kiireisesti. Saimme mentyä laukkaa ilman kummempia säätöjä myös ne oikeat vastalaukkakohdat. Opettaja neuvoi ratsastamaan laukkaa hieman lyhyemmäksi, jotta vastalaukkakaarre menisi tasapainoisemmin. Kun aloin säätää laukkaa, unohdin pitää pohkeet töissä ja turvauduin ohjaan. Niinpä Lore pääsi pudottamaan muutaman kerran raville. Niiden kertojen jälkeen muistin taas pohkeiden merkityksen, ja saimme vielä parit asialliset vastalaukat vasemmassa kierroksessa. Oikeassa kierroksessa eli vasemmassa laukassa meno oli helppoa, sillä olimme Loren lempilaukassa. Se olisi todennäköisesti mennyt vaikka mitä kuvioita vasemmassa laukassa pysyen. Tässä suunnassa sain säädettyä laukkaa paremmin, jolloin pääsimme tulemaan vastalaukkakaarteita tasaisemmin ja rauhallisemmin. Oli todella mainiota saada keskittyä istumaan rauhassa ja lähinnä vain pitämään vanhan laukan avut paikoillaan ja tarvittaessa hieman kannustamaan hevosta ylläpitämään laukan. Muuten ei tarvinnut panikoida mahdollisista pudotuksista raville saati pelätä hevosen alkavan tarjota vaihtoja. Lore oli aika ässä tässä tehtävässä, joten myhäilin selässä tyytyväisenä.

Loppuraveissa haimme vielä hevosia venyttämään eteen ja alas. Lorella oli hieman kiire, jolloin se ei juuri malttanut venyttää ohjan perässä. Sinnikkäällä houkutteluilla sain sen venyttämään aina pienen pätkän, kunnes se taas nousi sieltä ylös. Venytteleminen ei ilmeisesti ole Loren lempijuttu, ainakaan minun ohjauksessani. Vaan olipa kiva tunti! Oli niin mukava saada onnistuneita vastalaukkapätkiä etenkin, kun ne aiemmin Jetin kanssa olivat menneet pääosin mönkään. Loren kanssa tajusin hieman sen päälle, kuinka minun pitäisi istua rauhassa ja luottaa siihen, että hevonen kyllä osaa. Loren kanssa harjoittelu oli myös helpompaa, sillä se ei ole herkkä tarjoamaan laukanvaihtoja. Niitä se esittää lähinnä itsenäisesti esteradalla ollessaan kunnolla menossa. Nyt kyllä polttelee päästä pian Jetin selkään treenaamaan samaa asiaa. Ihanaa olla tällaisilla tunneilla, joista saa ideoita jalostettavaksi toisenkin hevosen kanssa.

tiistai 26. toukokuuta 2015

Ihanan vaikea bonustehtävä

Tiistain Tallinmäen tunnilla ratsukoita oli viisi, ja treeniaiheena oli pääosin koulua. Sain valita Jetin ja Hiliman väliltä, ja Jetti veti tälle tunnille pidemmän korren. Pääsimme miettimään tunnin aikana hevosen suoruutta sekä tahdin säilyttämistä.

Ensimmäisenä ratsastimme kenttää tovin ympäri ajatuksella pitää hevonen suorassa niin pitkillä kuin lyhyillä sivuilla. Oikeassa kierroksessa ei oikeastaan kummempia tarvinnut tehdä, mitä nyt hieman vartioida, ettei Jetti pullauttanut kaulaansa oikealta mutkalle. Tätä ei juurikaan onneksi tapahtunut. Vasemmassa kierroksessa sen sijaan sain liikutella Jetin etuosaa takaosan eteen, sillä se olisi mieluusti kulkenut etuosa enemmän oikealla, takaosa puolestaan enemmän vasemmalla. Pienet vasta-asetukset sekä etuosan korjaaminen ulkopohkeella auttoivat tähän. Jetin meno paranee aina kummasti, kun sen saa raiteilleen. Ero tuntuu yleensä heti, mikä motivoi suoristamaan hevosta sen sijaan, että antaisi sen mennä mutkalla ja koettaisi korvata vinouden aiheuttamaa hitautta hoputtamisella.

Tahkosimme myös ympyrän kaarella olleita puomeja tovin ravissa. Tarkoituksena oli säilyttää sama tahti ennen puomeja, niiden aikana sekä niiden jälkeen. Oikeassa kierroksessa näytti, ettemme pääse Jetin kanssa puomeja ikinä asiallisesti. Askel ei venynyt, jolloin Jetti joutui rämpimään puomit. Yritin nohitella sitä liikkumaan paremmin, mutta askeleen venymisen sijaan tahti kiihtyi. Opettelemista on vielä siinä, että saan Jetin venyttämään askelta. Tässä puomit ovat toki avuksi. Lopulta saimme oikeassa kierroksessa pari järkevämpää pätkää, kun ratsastin ravin ajoissa paremmaksi ja pysyin tehtävän ajan tuntumalla. Vasemmassa kierroksessa homma onneksi toimi helpommin. Ilmeisesti Jetti oli tajunnut tehtävän idean, jolloin toisesta suunnasta se oli helpompi tulla alusta asti paremmin. Tehtävä kuitenkin osoitti hyvin sen, kuinka välillä unohdan ratsastaa, mihin Jetti reagoi hieman hyytymällä.

Laukkaa työstimme tovin ratsastamalla kenttää oikeassa kierroksessa vähän neliskulmaisena. Kulmat piti ratsastaa siis huolellisemmin ja vähän terävämmin. Jetin kanssa ne onnistuivat kohtuullisen mukavasti. Välillä sain tosin pitää sisäpohkeella Jetin raiteilla, ettei se yrittänyt oikaista kulman jälkeen, vaan jatkoi suoraan. Tämän jälkeen työstimme laukkaa ratsastamalla salmiakkikuviota. Jetti toimi molempiin suuntiin aika kivasti. Vasemmassa laukassa sain taas muistaa suoristaa sitä, mutta kun se onnistui, tarjosi Jetti taas parempaa laukkaa. Tällaisten terävämpien kulmien ratsastaminen on kyllä tehokasta. Koko kenttää käyttäen kulmat tahtovat mennä hieman hutiloiden, kun jotenkin sitä on aina kiire sinne pitkälle sivulle.

Saimme Jetin kanssa loppuun vielä bonuksen: hieman sovelletun kolmikaarisen kiemurauran samassa laukassa pysyen. Tehtävä oli haastava, mutta silti tosi kiva. Jetti pääsi esittämään laukanvaihtoja monta kertaa, kun tie ja ratsastaja olivat hukassa. Välillä tein tiet liian tiukasti, välillä taas vain panikoin, mikä sai Jetin vaihtamaan. Lopulta tajusin pitää toivotun laukan avut paremmin tuntumalla, mutta olla käsistä rento sekä ratsastaa kuvion mahdollisimman loivana. Näin saimme molempiin suuntiin esitettyä etäisesti kolmikaarista kiemurauraa muistuttaneen kuvion, jolla pysyimme samassa laukassa koko ajan. Tätä pitää kyllä treenata enemmän. Kummasti tulee sekä itselle että hevoselle tasapainoharjoitusta.

Loppuraveissa hain vielä Jettiä etenemään riittävästi, kunnes annoin sen venyttää ohjan perässä eteen ja alas. Tunti oli kyllä kiva, etenkin se ihanan vaikea kolmikaarinen kiemuraura. Muutenkin olen taas viime aikoina tajunnut suoruuden merkitystä paremmin. Hassua, kuinka pienetkin muutokset näkyvät hevosessa toisinaan hyvällä tapaa isostikin. Nyt vain pitää muistaa haeskella niitä pieniä palasia joka tunti paremmin kohdilleen.

lauantai 23. toukokuuta 2015

Ensimmäiset vieraskisat ja takaisin hyvään

Lauantaina sain taas herätä aikaisin, sillä luvassa oli Pikkaralan palkinto -estekisat. Aamulla meinasi vähän jännittää, sillä olin ilmoittautunut kisoihin Hilimalla, meidän ensimmäisiin vierasestekisoihin! Onneksi luokkana meillä Hiliman kanssa oli 1-tason 70 senttiä, joten korkeuden puolesta ei tarvinnut jännittää. Jetin kanssa olin ilmoittautunut 1-tason 80 senttiin sekä 2-tason 90 senttiin. Kaikissa luokissa arvosteluna oli 367.1.

Päivä alkoi tietysti Hiliman kanssa. Kisapaikalla tamma oli oma itsensä, mutta pikkuisen viritettynä. Ulkona sen piti vähän huudella sekä olla tavallistakin reippaampi. Verryttelyssä Hilima taisi paikoin luulla olevansa Vermon maalisuoralla, sillä sellaista ravia se tikitti menemään. Yritin haeskella siitä kuulolle ja vähän rentoutumaan, mikä onnistui hieman puolittaisesti. Eteneminen tahtoi olla kipittämistä ja kulmat tuli oikaistua. Hassua kyllä, kun sain Hiliman estelinjalle, se muisti heti, mitä oli tekemässä. Niinpä verryttelyhypyt ristikolle, pystylle ja okserille sujuivat ihan hyvin. Uskalsin luottaa siihen, että Hilima rauhoittuisi viimeistään radalla, jossa ei olisi ratsukoita pörräämässä. Radalle sai mennä jo vuorossa olevan ratsukon aikana, joten ehdin hyvin kierrellä hieman kenttää Hiliman kanssa. Paikallaan seisomisesta tosin ei olisikaan tullut mitään, joten hyvä näin.

Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Hilima liikkui sopivan maltillisesti, mikä vahvisti verryttelyni arvelut sen tasoittumisesta radalla. Ensimmäinen este ylittyi ihan hyvin, ja laukka säilyi vasempana. Toisena olleelle trippelille lähdimme ehkä hitusen kaukaa, mutta Hilima oli silti luottavaisena menossa. Suoran linjan päässä olleelle kolmoselle askel ei sopinut. Hilima ratkaisi tilanteen lähtemällä mieluummin hieman kauempaa, vaikka selvästi pohti vielä miniaskelta. Niinpä hyppy oli vähän hätäinen, mutta Hilima selvitti esteen onneksi puhtaasti. Kolmosen jälkeen olimme ristilaukassa, mutta tajusin korjata sen ravin kautta pois, vaikka siihen meni aikaa. Nelonen ylittyi ihan ok, ja laukka vaihtui siinä oikeaksi. Viitonen meni myös ihan asiallisesti, ja sen jälkeen pääsimme laukkaamaan pidemmän pätkän ennen kuutosta. Laukka sujui ihan mukavasti eikä Hilima hätäillyt mitään. Olisin saanut kuitenkin tasapainottaa menoa aiemmin, sillä kuutoselle askel ei sopinutkaan. Ratkaisin tilanteen lähes ainoalla tavallani eli pyytämällä Hilimaa venyttämään kauempaa. Hilima tietysti totteli kiltisti. Tajusin kuitenkin kuutosen jälkeen, että tällä ratkaisulla seiska voi tulla liian lähelle, mutta en ehtinyt pidättää Hilimaa. Niinpä tulimme seiskalle hieman liian lähelle, jolloin puomi pyörähti siitä mukaan. Höh! Ehdin pyöritellä jo radan aikana päätäni nähdäkseni, ettemme pääsisi jatkamaan toiseen vaiheeseen. Hilima oli kuitenkin hienosti seiskan jälkeen myötälaukassa, joten pääsimme jatkamaan radan viimeiselle eli kasille esteelle hyvin. Se ylittyi puhtaasti, ja niin olimme maalissa. Neljä virhepistettä lakkasi harmittamasta nopeasti, sillä Hilima oli muutoin radan aikana niin hyvä. Kuinka hienosti se malttoikaan ja kuunteli pyyntöni tehden ne parhaansa mukaan. Aivan ihana hevonen! Taputtelin Hiliman hyväksi ja kehuin sen maasta taivaisiin, mikä varmasti sopi sille oikein hyvin. Sijoituksemme luokassa oli 6/8.



Hiliman jälkeen kävin tutustumassa 80 sentin rataan sekä varustin toisella kyydillä paikalle saapuneen Jetin ihanien apukäsien avulla. Ehdin kävellä ulkona hyvän pätkän ennen kuin pääsin siirtymään maneesiin. Verryttelyn sileällä osuudella Jetti oli hyvä. Sillä oli taas se ilme, jonka se ottaa keskittyessään oikeasti hommiin. Ravi rullasi ja laukka pyöri, ratti oli kunnossa jarrusta nyt puhumattakaan. Jokin napsahti niin hyvin kohdilleen, että kyydissä saattoi mukavasti jo rentoutua. Hyppyjen aikana tuli vähän tosin tahmailtua, mutta meno parani ratsastamalla aktiivisesti ja rentoutumalla homman toimiessa. Ristikolle, pystylle ja okserille otetut hypyt menivät kaikki ihan ok. Jetti ei epäröinyt saati ehdotellut muita ratkaisua. Ristilaukkoja se tosin tarjosi, mutta niitä sai korjattua lennosta pois. Hyppyjen jälkeen annoin Jetin kävellä hetken ja ravasin sitten vielä pienen pätkän ennen kuin siirryin ulos odottamaan vuoroani. Radalla vuorossa olleen ratsukon aikana kävin pyörähtämässä Jetin kanssa kaikissa kulmissa, jolloin se ehti nähdä kentän hyvin.

Jetin kanssa lähdimme myös radalla matkaan vasemmassa laukassa, joka eteni ihan ok. Ykköselle tuli silti hieman jarruttava hyppy, mutta ei pahin. Laukka säilyi vasempana, ja jatkoimme toisena olleelle trippelille. Nohitin Jettiä reipastumaan, mutta kakkoselle tulimme pahasti jarruttaen. Jetti kuitenkin kömpi trippelin yli puhtaasti. Kolmoselle pääsyssä kestikin sitten yhdeksän askelta, kun laukka ei pyörinyt. Sillekin otimme miniaskeleen kautta lähteneen hypyn eikä laukka vaihtunut hypyssä. Jetti kuitenkin korjasi itsensä parin askeleen jälkeen kerralla oikeaan laukkaan. Neljäntenä vastassa oli askeleen sarja, joka onneksi sujui asiallisesti. Sen jälkeen oli pidempi laukkapätkä ennen kuin olimme viitosella. Viitosen ja kuutosen suora linja meni viidellä askeleella, ja esteet ylittyivät ihan ok. Perusradan viimeiselle esteelle eli seiskalle ei myöskään tullut ongelmia, vaan se ylittyi puhtaasti, ja pääsimme jatkamaan uusintaan.

Uusinnan ensimmäinen este eli kasi oli suoran linjan päässä ja ylittyi sujuvasti. Jetti laukkasi nyt vähän paremmin, mutta silti ysinä ollut trippeli meni jo toisen kerran mönkien. Kaareva tie kympille meni nyt perusrataan verrattuna paremmin, sillä pääsimme sille kahdeksalla askeleella. Tällä kertaa Jetti nappasi oikean laukan jo hypyssä. Esteenä numero 11 oli perusradalta tuttu sarja, joka meni nytkin hyvin. Jetti oli tosin sen jälkeen ristilaukassa, mutta korjasi itsensä vasempaan laukkaan. En jäänyt säätämään laukanvaihtoa, sillä se olisi vain jarruttanut menoa. Jetti nappasikin myöhemmin oikean laukan, jonka jälkeen hyppäsimme esteen 12 puhtaasti. Uusinnan viimeiselle esteelle eli numerolle 13 käänsin hieman tiukemmin, mutta sain silti asiallisen lähestymisen. Näin pääsimme senkin yli puhtaasti, ja saimme nollaradan. Jes!



Olin luokan viimeinen lähtijä, ja suoritukseni jälkeen kuulin päässeeni sijoituksille. Rauhallisella nollalla nappasimme Jetin kanssa 17 ratsukon luokassa neljännen sijan ja punaisen ruusukkeen. Hieno Jetti! Tällaista Jettiä olen kyllä talvikaudella mönkään menneiden treenikertojen jälkeen kaivannut, mutta onneksi se näyttäisi palanneen taas.

Alun perin minun piti startata vielä ensimmäinen 2-tason ja 90 sentin luokka, mutta Lyyli-myrsky pisti pakan sekaisin. Voimakas tuuli kaatoi vuoron esteitä, vuoroin johteita, jolloin jätimme starttaamatta. Luokka vietiin kuitenkin loppuun, mutta turhan villiltä se välillä näytti, kun esteet kaatuivat kesken ratsukon suorituksen. Tällaista lisäjännitystä en tarvinnut, joten parempi oli istua se luokka katsomossa seuraamassa. Ensi kerralla sitten. Muuten kisapäivä oli mainio. Jetin kanssa saimme kiinni paremmin siitä hyvästä menosta, jota olen kaivannut. Hilima puolestaan pääsi ensimmäisiin vierasestekisoihin kanssani ja käyttäytyi radalla mallikelpoisesti. Päivästä jäi kaikkinensa hyvä mieli, mikä oli tietysti mainio juttu. Nyt vain seuraavia kisoja odottamaan ja sitä ennen jatkamaan treenejä.

Videoista kiitos Hanskille ja ratapiirroksista kiitos Kaisalle!

perjantai 22. toukokuuta 2015

Kisoja edeltävän illan maasto

Perjantain hevostelut jatkuivat vielä Hiliman jälkeen Jetillä, kun lähdimme Kaisan kanssa ratsuillamme köpöttelymaastoon. Tällä kerralla tuli muuten samalla täyteen 300. kerta Jetin selässä. Hevoset olivat saaneet viikolla hyvin liikuntaa, joten menimme maaston hyvin leppoisasti kävellen ja vähän ravaillen. Reitiksi valitsimme talven maastokerroilta tutun tiepainotteisen reitin, johon mahtui myös metsäosuus.

Tällä kertaa vuorottelimme vetoratsukon paikkaa. Kun Jetillä meni pupu pöksyyn (iso kivi, hui), niin uljas ja urhea Vake pelasti meidät pulasta. Jetti oli myös sen verran sunnuntaifiiliksillä liikkeellä, että Vake sai pääosin johtaa seuruettamme käynti- ja raviosuuksissa. Kotimatkalla vaihdoimme taas Jetin keulaan, kun se viimein alkoi ravata paremmin. Hurruuttelimme tutun reitin rennosti loppuun ja palasimme tallille tyytyväisinä. Kilometreiltään lenkki oli lyhyt, mutta leppoisalla tahdilla saimme kulutettua siihen noin tunnin. Vaan olipa kevyt ja helppo kerta, toivottavasti sopivan letkeä liikutus kisapäivää varten.

Malttia matkaan

Perjantaina oli tuplahevospäivä, joka alkoi Hiliman kanssa estetunnilla. Ratsukoita oli kolme, ja pääsimme treenaamaan vähän seuraavan päivän kisoja varten.

Alkuverryttelyssä ravasimme ja laukkasimme puomeja. Ravipuomit olivat suoralla linjalla lyhyen sivun suuntaisesti, jolloin niihin sai sihdata tien tarkasti. Laukkapuomit olivat puolestaan ympyrän kaarella. Ravipuomit menivät ihan asiallisesti, kunhan muistin rauhoittaa Hiliman ravin. Laukkapuomit menivät vasemmassa kierroksessa ensin ihan hänekseen. Hilima nimittäin hurautti niistä parikin kertaa oikealta ohi. Minne lie jätin ratin. Tarkemmalla tien ratsastamisella ja ylipäänsä ohjauksella pääsimme puomeille lopulta. Ne sujuivat sen jälkeen ihan ok, vaikka Hilimalla oli hieman kiire. Oikeassa kierroksessa kiire muuttui kipitykseksi, jolloin askel ei meinannut sopia millään ensimmäiselle puomille. Ratkaisin tilanteen niin kuin aina: odottamisen sijaan pyysin eteenpäin. Tämä ei sopinut tähän tehtävään, vaan puomit menivät entistä enemmän häseltäen. Lopulta opettajan ohjeiden avulla tajusin vaatia Hilimaa rauhoittumaan ja tasaamaan laukkaa. Kas kummaa, johan se askel alkoi sopia, ja puomit ylittyivät tasaisemmin.

Sitten tulimme kavalettia ja pystyä ympyrällä. Tärkeimpinä asioina tuli muistaa pitää Hilima riittävän suorana sekä rauhallisena. Kun muistin nämä, saimme asiallisia hyppyjä molemmissa kierroksissa. Muutamia vääriä laukkoja mahtui mukaan sekä pari kehnompaa ponnistuspaikkaa ja sukeltavaa kuskia, vaan tsemppasimme hyvin ja korjasimme virheitämme. Väärät laukatkin sain korjattua nopeasti ravin kautta myötälaukkaan. Tuota rauhallista, mutta etenevää tahtia saan kyllä miettiä jatkossakin. Homma helpottuu kummasti, kun kummallakaan ei ole kiire.

Tämän tehtävän jälkeen tulimme kertaalleen kavaletin ja muurin neljän askeleen suoran linjan. Kavaletille tuli hieman pieni hyppy, jolloin neljä askelta jäi hieman vajaaksi. Hilima kuitenkin hyppäsi reippaasti muurin, joskin minä olin omissa ajatuksissani ja jäin hieman matkasta. Sitten tulimme vesimattopystyn, josta jatkoimme kahden pystyn suoralle linjalle. Vesimattopysty meni näppärästi, ja Hilima vaihtoi siinä laukan oikeaan. Linjalle en tajunnut tasapainottaa, jolloin kuusi askelta jäi ahtaaksi. Ajattelin mielessäni jostain syystä viittä askelta, jolloin en tajunnut mahduttaa kuudetta mukaan. Saimme uusia linjan. Nyt tulimme paremmassa laukassa, jolloin kuusi askelta olisi sopinut mainiosti. Juuri ennen ponnistusta Hilima ilmeisesti kompastui ja horjahdin itse eteen. Tamma sai itsensä nopeasti kasaan ja hyppäsi vielä esteen, vaikka olin kyydissä miten sattuu. Hieno Hilima, kun pelasti meidät! Tulimme linjan tietysti vielä kerran, jolloin se viimein meni mukavasti.

Hurautimme vielä radan 70-senttisenä. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Ykkösenä ollut vesimattopysty ylittyi hyvin, ja laukka vaihtui siinä oikeaksi. Kahden pystyn suora linja esteillä 2–3 meni sujuvasti kuudella askeleella. Nelosena ollut muurilaatikolla varustettu okseri meni myös hyvin, vaikka intouduin ylimukautumaan hyppyyn. Matka jatkui vasta- ja ristilaukan kautta kaarevan linjan päässä olleelle viitoselle, jossa laukka korjaantui vasemmaksi. Kuutosena ollut kavaletti meni hyvin samoin kuin neljän askeleen päässä suoralla linjalla ollut muuri. Itse tosin taas hätiköin hypyssä, mutta Hilima hoiti osuutensa hyvin. Korjasin vielä radan viimeisen esteen jälkeen laukan vasemmaksi, niin tehtävä päättyi asiallisesti. Samoin kuin koko rata oli mennyt.



Nämä hypyt riittivät, ja loppukäynnit menimme peltolenkin kautta. Alkutunnin hutiloinnin jälkeen tunnista tuli aika kiva. Tällä fiiliksellä on hyvä lähteä ensimmäisiin yhteisiin vieraskisoihimme. Kunhan vain ratsastan enkä villitse Hilimaa, menee meillä todennäköisesti ihan mukavasti. Olen sanonut tämän jo sata kertaa ja sanon varmasti jatkossakin, mutta Hiliman kanssa on niin hienoa treenata. Sen kanssa opin odottamaan sekä miettimään mukautumistani hyppyihin, mitä Jetinkin kanssa saan tehdä. Ihanaa, että samalta tallilta löytyy kaksi ratsua, jotka ovat estetunneilla mieleeni.

Videoista kiitos Kaisalle!

torstai 21. toukokuuta 2015

Missä ne pohkeet?

Torstaina pääsimme Jetin kanssa pitkästä aikaa Pian estevalmennukseen. Menimme Kaisan kanssa tällä kertaa eri ryhmissä, joten saatoimme kuvata toistemme tunnit. Ratsukoita yhdellä tunnilla oli kaksi. Ehdimme verrytelyllä mukavasti ennen kuin opettaja saapui paikalle. Pääsimmekin heti tehtävien kimppuun. Verryttelyssä Jettiä sai nohitella, mutta paikoin sain sen liikkumaan. Sellainen kunnon herätys jäi ehkä kuitenkin tekemättä, mikä näkyi tehtävien aikana jatkuvana varmisteluna ja välillä jopa turhana puskemisena.

Aloitimme tulemalla kahdeksikolla neljän puomin sekä kavaletin, ristikon ja puomin tehtävää. Ensimmäisellä kierroksella pyöräytimme ympyrän molempien tehtävien jälkeen, sen jälkeen menimme tehtävän ilman niitä. Puomeilla meillä tahtoi olla hieman liian kiire, toisella tehtävällä taas vähän hyydyimme. Opettaja muistutti ympyröillä sekä taivuttamaan että laukkaamaan. Lisäksi esteillä piti muistaa mennä suoraan ja keskeltä, apuna tähän toimivat tietysti pohkeet. Saimme vasemman laukan vaihtumaan, mutta vaihdot oikeaan laukkaan tökkivät. Jetti tarjosi sinnikkäästi ristilaukkaa enkä saanut sitä aina sujuvasti vaihtamaan. Kertaalleen esitimme myös rämpimisen kavaletille, jolloin saimme ottaa sakkokierroksena vielä koko tehtävän uudelleen. Hoksautuksena tuli se, että laukanvaihdot piti tehdä ajatuksella eteen. Ei siten, että niissä hidastettaisiin ja sitten yritettäisiin löytää rytmi.

Toisena tehtävänä tulimme yksittäisen kavaletin, josta jatkoimme vesimattopystylle sekä aiemmalta tehtävältä tutulle kavaletin, ristikon ja puomin yhdistelmälle. Sen jälkeen tulimme vielä pystyn, kolmen puomin, okserin ja puomin linjan. Kavaletti meni hyvin, ja saimme tehtyä sen jälkeen asiallisen vaihdon oikeaan laukkaan. Vesimattopystynkin Jetti hyppäsi ihan ok ja nappasi siinä vasemman laukan. Kavaletti-ristikko-puomilinja tulimme oikealle valuneena. Sen jälkeen rämmimme taas hyvän tovin ristilaukassa, kunnes korjasin sen ravin kautta pois. Pystyn, puomien ja okserin linja meni ihan ok myös, joskin olimme sen jälkeen ristilaukassa. Jetti nappasi itsensä vasempaan laukkaan, joten sain korjata sen myötälaukkaan erikseen.

Kolmantena tehtävä oli vesimattopysty, portti, pysty-puomit-okseri, toinen portti sekä okseri. Vesimattopysty meni ok, ja Jetti vaihtoi laukan vasempaan. Portille tuli hieman jarruttava hyppy, mutta matka jatkui. Pysty-puomit-okseri-puomilinja meni ihan kohtuullisesti, vaikka sen jälkeen Jetti oli ristilaukassa. En saanut sitä vaihtamaan, joten suuntasin sitten ristilaukassa toisen portin ja okserin suoralle linjalle. Jetti venyi linjan toivotusti neljällä askeleella, vaikka ristilaukka toki vähän sekoitti pakkaa. Linjan jälkeen Jetti oli taas ristilaukassa, mutta nyt saimme vaihdon lennosta oikeaan laukkaan.

Sitten tulimmekin radan, jossa muutama este oli 90–95 sentin tuntumassa. Rata alkoi vesimattopystyllä, jolle tulimme taas vähän hitaasti. Opettaja komensikin käynnistämään laukan. Kunnon pohjeratsastuksen sijasta käytin taas ääntä liikaa. Voisinpa käyttää kaiken äänienergiani pohkeisiin! Pääsimme kuitenkin portin yli, ja muistin kehua Jettiä. Pysty-puomit-okserilinja meni hyvin, mutta olimme taas ristilaukassa sen jälkeen. En saanut korjattua, joten pyöräytin ympyrän ja tein korjauksen ravin kautta. En vain jaksanut nyt enää ristilaukkamöngerrystä. Toisen portin ja okserin suora linja meni hyvin, mutta olimme taas sen jälkeen ristilaukassa. Nyt jatkoimme siitä kuitenkin rataa eteenpäin ja ylitimme vesimattopystyn uudelleen. Laukka korjaantui siinä vasemmaksi. Siitä oli pidempi laukka kahden pystyn ja kolmen laukan linjalle, joka meni ihan asiallisesti. Saimme kuitenkin uusia sen vielä kertaalleen, jotta saisin itseäni paremmin kasaan. Samalla opettaja hilasi linjan toista pystyä hitusen ylemmäs. Opettaja neuvoi pitämään vatsan ja muun kropan tiukkana. Tehtävä meni myös yksittäisenä aika mukavasti, ja treenimme tältä päivältä päättyivät siihen.



Tulipahan tehtyä hommia, mutta samalla luistettua paikoin todella pahasti pohjeratsastuksesta. Saisin teipata suuni kiinni, jolloin en voisi turvautua mölisemiseen. Opettajalta tuli taas liuta hyviä muistutuksia, joista kirkkaimpana jäivät mieleen laukan säilyttäminen kaarteissa, vaihtojen teko unohtamatta ajatusta etenemisestä, istuminen tiiviisti hevosen ympärillä sekä etenemisen ja rauhan tasapainon säilyttäminen. Tunnissa positiivista oli se, ettei estekorkeus tuntunut missään, ja Jettikin oli menossa mukana. Muutamat huonommat paikat ja hitaammat laukat eivät hyydyttäneet Jettiä, vaan se hyppäsi kuitenkin. Videoita katsoessa piti taas välissä laittaa kädet silmien eteen, sen verran liitelin itse satulassa. Lonkat auki, pohkeet kiinni ja takamus penkkiin sekä rento käsi! Siinäpä komboa, jota opetella. Mutta jos lauantain kisamme menevät yhtään niin kuin tänään, ei meillä pitäisi olla mitään murehtimisen aihetta. Sama asenne, niin hyvin se toivottavasti menee.

Videoista kiitos Kaisalle!

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Avotaivutuksen osien hakemista

Keskiviikon valmennusryhmän tunti yhdistettiin taas aiemman tunnin kanssa. Ratsukoita oli silti vain kuusi, joten ainakin oli tilaa treenata. Ratsukseni sain Elmon. Koulutunnin aiheena olivat avotaivutukset, joita tehtiin niin käynnissä kuin ravissa.

Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi ilman sen kummempaa kuviota. Keskityin ratsastamaan Elmoa pyöreäksi yrittäen samalla muistaa, että sen pitäisi silloinkin kantaa etuosansa. Sain kyllä pyöreyttä, mutta Elmo piti painoaan sinnikkäästi etuosallaan. Ei nyt mitenkään selvästi nojaten, mutta olisin saanut ratsastaa poniin enemmän ryhtiä. Vasemmassa laukassa sain vähän palasia kohdilleen, mutta oikeassa laukassa jäimme molemmat Elmon kanssa tuuliajolle. Vauhti korvasi määrän ja laadun, kunnes opettajan kommentin avulla tajusin alkaa ratsastaa Elmoa vähän rauhallisemmaksi ja enemmän takajalkoja ajatellen.

Verryttelyn jälkeen siirryimme avotaivutusten pariin. Kuviona oli pyöräyttää pitkän sivun alkuun voltti, jonka jälkeen jatkettiin avotaivutuksessa. Pitkälle sivulle sai pyöräyttää tarvittaessa voltteja. Tätä tehtävää tulimmekin pääosan tunnista, ja askellajeina olivat käynti ja ravi. Meille Elmon kanssa helpompi suunta tuntui olevan vasen kierros. Molemmissa kierroksissa Elmo tosin hieman harasi asettumista vastaan, mutta sain itse ratsastettua tehtävän paremmin vasemmassa kierroksessa. Käynnissä oli hyvin aikaa hakea avotaivutuksen osia paikoilleen, jolloin saimme muutamia asiallisia pätkiä. Niiden aikana Elmo ryhdistäytyi edestä ja oli kohtuullisen pyöreä, jolloin sain hyvää tuntumaa siihen, miltä ponin pitäisi muutenkin tuntua.

Ravissa osien hakeminen kohdilleen olikin hieman hankalampaa. Paikoin Elmo jännittyi pyynnöistäni enkä saanut hallittua sitä kokonaan. Kun sain yhtä osaa vähän sinnepäin, pullahti jokin toinen osa pois paikoiltaan. Opettaja tuumasikin avotaivutusten olevan Elmolle vielä vähän vaikeita, jolloin niitä kannattaisi treenata pala kerrallaan. Sen jälkeen keskityinkin aina ensin hakemaan etuosaa oikeaa kohtaan, jonka jälkeen vasta mietin asettamista, jos sinne saakka saattoi mennä. Oikea kierros tökki ravissakin enemmän vastaan. Siinä oli kuitenkin se ilo, että peili oli apuna. Pulmana tahtoi olla se, että joko etuosa ei siirtynyt minnekään tai jos siirtyi, meni Elmo samalla liikaa kaulasta mutkalle. Aika paljon sain tasapainoilla eri apujen välillä sekä yrittää kiittää Elmoa sen tarjoamista pienistäkin hyvistä hetkistä. Omatkin aivonystyrät olivat mukavasti koetuksella, kun saimme treenata pitkästä aikaa tällaista tehtävää.

Loppuraveissa haeskelin vielä Elmoa hyvään raviin sekä houkuttelin sitä ryhdistäytymään edestä. Käytin apuna kohottavia puolipidätteitä ja pyrin kiittämään aina, kun Elmo vähän nousi edestä. Samalla sain muistaa ratsastaa pohkeilla riittävästi ja pitää ne tuntumalla. Saimme taas kovasti ainakin sinnepäin olleita hetkiä, jotka tietysti ilahduttivat. Saisin silti ajatella takajalkojen päällä istumista sekä niiden aktivoimista hommiin entistä enemmän. Monesti tuppaan keskittymään liikaa etuosaan ja sen pyöreyteen, jolloin takajalat jäävät paitsioon. Pienen ravisäädön jälkeen annoin Elmon vielä venyttää ohjan perässä eteen ja alas. Poni on sangen näppärä tässä harjoituksessa, joten tuntimme päättyi mukavan rentoihin tunnelmiin.

tiistai 19. toukokuuta 2015

Hiliman kanssa kouluvalmennuksessa

Tiistaina tarjoutui mahdollisuus Artsin tuntiin Tallinmäellä, ja onnekseni pääsin osallistumaan. Pyysin ratsukseni Hiliman, sillä arvelin Artsin oppien olevan senkin kanssa oikein hyödyllisiä. Tunnin jaoin toisen ratsukon kanssa, ja pääsimme treenaamaan hyvin perusjuttuja. Valtaosan tunnista pysyimme pääty-ympyrällä.

Ratsastimme pääty-ympyrälle ensin neljään kohtaan pysähdykset. Hilimahan ei meinannut jaksaa seisoa, vaan pyrki aina liikkeelle. Saimme kertailla hyvän tovin pysähdyksiä ennen kuin Hilima malttoi seistä vaaditun ajan. Sen jälkeen aloimme ajatella ympyrää salmiakkikuviona, jossa oli neljä selvää kääntöpistettä. Salmiakkikuvio muuttui lopulta mutterikuvioksi ja lopulta ihan ympyräksi. Käännöksissä ohjeeksi tuli viedä sisäohjalla johtaen hevoset etujalat toivottuun suuntaan ja korjata sisäpohkeella tarvittaessa, jos hevonen yritti valua sisälle liikaa. Pidätteet tehtiin puolestaan ulko-ohjalla. Oikea kierros oli meille helpompi, sillä siihen suuntaan sain Hilimaa kääntymään oikein, asetukset läpi ja vähän rennompia ja pyöreämpiä pätkiä. Vasemmassa kierroksessa asetusten läpisaanti samoin kuin etuosan vieminen toivottuun suuntaan olivat hankalampia. Opettaja ohjeisti ihanan sinnikkäästi tekemään asiat oikein sekä kiittämään sisäkädellä taputtamalla, jotta homma ei menisi vetokisaksi. Oli muka vaikea hahmottaa, että ohjia saattoi käyttää toisistaan riippumattomina. Jotenkin sisäkäsi tahtoi aina lähteä mukaan, jos yritin tehdä ulkokädellä pidätteitä. Kun taas sisäkäsi teki jotain, herpaantui ulkokäsi omille teilleen. Sain kuitenkin kohtuullisesti kiinni sisäpohkeella korjaamisesta, mikä suoristi Hilimaa ja helpotti käännöksiä.

Tahkosimme samaa kuviota myös ravissa. Kuvio muuttui sen verran, että pääty-ympyrän pitkien sivujen kohtiin pyöräytimme voltit. Ravissa Hilima tahtoi muuttua kiireiseksi, joten sain toppuutella sitä melkoisesti. Samalla kuitenkin piti olla herkkänä myötäämässä, etten lietsonut ratsua vetokisaan. Välillä menomme oli melkoista hirveilyä, kun Hilima jännittyi avuistani enkä saanut sitä kuulolle saati rentoutumaan. Välillä taas sain jotenkin itseäni järjestykseen, jolloin Hilima pääsi rentoutumaan ja väläytti taas hyviä pätkiä. Opettaja muistutteli myötäyksen tärkeydestä, sillä Hilima reagoi siihen hyvin myötäämällä vastineeksi. Neuvoksi tuli myös ajatella istumista Hiliman takajalkojen päällä, sillä tahdoin välillä keikahtaa etukenoon. Puhumattakaan siitä, että vasemman kylkeni tuki tuppasi katoamaan, jolloin Hiliman kanssa molemmat kenotimme vasemmalle.

Otimme kuviolle myös vaihtelevasti puolikkaan ympyrän verran laukkaa, välillä taas ihan ympyränkin yhteen menoon laukaten. Laukan jälkeinen ravi oli taas sellaista kipitystä, että oksat pois. Laukka itsessään paljasti taas hyvin pulmani pitää hevonen reitillä, vaan hetkittäin saimme korjattua tätä paremmaksi. Opettaja muistutteli edelleen myötäämään, mutta silti kääntämään sekä istumaan takajaloilla. Sama mantra siis kuin aiemmin, ja pisteet opettajalle sen sinnikkäästä kertaamisesta. Itselleni vaikeinta taisi olla se, että sain sekä käännettyä etuosaa että vartioitua tarvittaessa sisäpohkeella. Tuppasin unohtamaan sisäpohkeen, jolloin Hilima pääsi kaatumaan sisälle. Paremman pohjetuntuman avulla oli helpompi korjata tarvittaessa, jolloin myös pääsin kääntämäänkin Hilimaa paremmin. Kun sain näitä palikoita kohdalleen, tarjosi Hilima mainioita hetkiä laukassakin.

Laukkatyöskentelyn jälkeen palasimme vielä toviksi ravaamaan pääty-ympyrälle, jolle pyöräytimme myös ne tutut voltit. Laukan jälkeen meno oli tovin ja toisenkin kiireistä, mutta sinnikkäästi yrittämällä sain Hilimaa aina välillä kuuntelemaan. Samoja palikoita ja apuja sain siis rakennella yhä uudelleen kohdilleen, mikä toimi hyvänä kertauksena. Loppuun saimme molempiin suuntiin aivan asiallisia pätkiä, joihin oli hyvä päättää tunti. Ennen pitkien ohjien antamista opettaja neuvoi tekemään vielä yhden pysähdyksen, jossa Hilima odottaisi rauhassa. Siitä piti neuvotella pieni hetki, mutta lopulta Hilima malttoi seisahtua odottamaan rauhassa. Siihen saimme päättää tämän tunnin treenit.

Huh! Tuo oli kyllä päällimmäinen ajatus tunnista. Tunnin tehtävät olivat juuri sopivia peruasioiden opettelua meille Hiliman kanssa. Neuvot olivat tuttuja, mutta jotenkin ne silti muka unohtuvat monella tunnilla. Hiliman kanssa saan kyllä kiinnittää huomioita eri asioihin kuin Jetin kanssa. Se on tosin hyvää vaihtelua samoin kuin treeniä. Toki Jetinkin kanssa minulla on samankaltaisia pulmia, mutta ilmeisesti Jetin oman osaamisen takia ne korjautuvat hieman helpommin. Hilimassa hienoa on se, ettei sen kanssa tarvitse murehtia eteenpäinpyrkimyksestä. Päinvastoin, sillä meillä on välillä jarrut hukassa. Hilimassa kivaa on myös se, kuinka se pienen häsellyksen jälkeen malttaa taas keskittyä ja palkitsee hyvät hetket selvästi. Tiedänpähän ainakin, kun olen saanut tehtyä asioita oikein, kun Hilima pyöristyy ja rentoutuu. Onhan meillä vielä työnsarkaa edessä, mutta toistaiseksi tuntuu siltä, että yhteistyömme virittäminen parempaan suuntaan on aivan mahdollista. Se juuri motivoi treenamaan lisää.

maanantai 18. toukokuuta 2015

Oikea asenne palkitsee

Maanantaina meillä piti olla valmennustunti Tallinmäellä, mutta se korvautui oman opettajan tunnilla. Olin onneksi ehtinyt asennoitua valmennushenkisesti, joten olin läntännyt mielikuvitussilinterin syvälle päähäni. Tunnille lähdin sillä asenteella, että nyt muuten ratsastan enkä vain vikise. Ratsunani oli tietysti Jetti, ja jaoin tunnin Kaisan kanssa.

Alkukäynnit hoidimme näppärästi peltolenkin kautta. Kentälle päästyämme aloimme ravissa miettiä hevosen muotoa. Välillä tuli ratsastaa hevosta vähän lyhyemmäksi ja korkeammalle niskalle, välillä taas pidemmäksi eteen ja alas -ajatuksella. Opettaja hoksautti minulle sen, että Jetin piti liikkua myös lyhyemmässä muodossa eikä vain silloin, kun se sai mennä pidempänä. Muistutuksena tuli myös pitää ne ohjat käsissä, kun Jettiä pyysi liikkumaan. Sain ratsastettua alusta asti aika napakasti, jolloin Jetti tarjosi hyvin sekä lyhyempää että etenkin eteen ja alas -ajatuksen pidempää muotoa tuntumalla pysyen. Raviin saimme paikoin mukavaa tahtia etenkin, kun muistin huolehtia Jetin suoruudesta. Niin ja pitää ne ohjat tuntumalla. Sekä tietysti käyttää niitä pohkeita. Monta palasta oli siis hoidettavana, mutta ihmeen hyvin ne tänään pysyivät näpeissä.

Seuraavaksi mietimme suoruutta laukassa. Meillä Jetin kanssa erityisesti vasen kierros on vaikea, sillä Jetti tykkää nakata siinä takaosansa sisemmäs. Tällä kertaa tämä pulma korostui alussa tavallistakin enemmän. En tiedä, mitä ihmettä tein, kun Jetti meni niin vinkkarassa. Yritin korjata tilannetta, mutta Jetti vastasi pyyntöihini poikittamalla enemmän. Tässä vaiheessa minun piti jo käydä käynnissä ja juttelemassa opettajan kanssa. Ohjeeksi tuli hyödyntää vasta-asetusta ja pitää pohkeilla hevonen raiteilla. Vasemman pohkeeni pidin tuntumalla, jotta Jetti ei yrittänyt enempää tyyrätä takaosaansa siihen suuntaan. Oikea pohje puolestaan vasta-asetuksen kanssa pyrki siirtämään etuosan moottorin eli takaosan eteen. Vinkiksi tuli ajatella sulkutaivutusta oikealle, kun Jetti pyrki tarjoamaan sulkutaivutuksen kaltaista menoa vasemmalle. Tämä mielikuva auttoi lopulta, ja sain omia apujani kohdilleen. Kas kummaa, niin se Jettikin vain suoristui paremmaksi. Laukka muuttui heti Jetin ollessa suorempana paljon rennommaksi ja tasaisemmaksi. Ero oli selvä, mikä auttoi huomaamaan aina, jos Jetti oli valumassa taas mutkalle. Työstimme suoruutta myös oikeassa laukassa, jossa oikeastaan sain keskittyä hakemaan asetuksen oikealle rehellisemmin läpi. Kun se löytyi, muuttui laukka taas paremmaksi. Paikoin Jetti laukkasi rennosti ja kohtuullisessa muodossa, jolloin piti tietysti testata vähän isompaa laukkaa. Se lähtikin mukavasti eikä istuminen siinä ollut sen vaikeampaa. Ai, että tuntui hyvältä!

Lopuksi treenasimme vielä vastalaukkaa. Kuviona oli nostaa pitkän sivun alusta käynnistä vastalaukka ja laukata kierroksen verran. Lyhyet sivut sai ratsastaa vähän loivemmin siten, että niidenkin aikana tuli hetki etenemistä suoraan. Aloitimme vasemmassa kierroksessa eli oikeassa laukassa. Ensimmäinen lyhyen sivun kaarre meni heti nappiin ja aika helposti vieläpä, joten aloin hihkua. No, Jettihän pudotti heti raville, mutta oli se silti hieno aloitus. Sen jälkeen sain ratsastettua kierroksen ja toisenkin siten, että Jetti säilytti vastalaukan kaarteissa ja meni itse asiassa aika kivan tasapainossa ja helposti. Yritin itse olla heilumatta selässä, vaikka hieman ylivarmistelin laukan säilymistä. Vastalaukka oikeassa kierroksessa eli vasemmassa laukassa oli hieman tihkaampi aluksi. Jetti pääsi pudottamaan raville enkä aluksi saanut aina korjattua sitä vastalaukkaan, kun Jetti tarjosi myötälaukkaa. Hiljalleen sain tehtyä avut selvemmin, jolloin pääsimme tahkoamaan varsinaisia vastalaukkakaarteita. Varmistelin tässä suunnassa aiempaan kierrokseen verrattuna enemmän. Ilmeisesti suunta tuntui minulle vaikeammalta oikeaan verrattuna. Opettaja neuvoi asettamaan rohkeasti oikealle, mikä lopulta auttoi. Kun Jetin sai asettumaan sinne vastalaukan säilyttäen, löysi se omia palasiaan kohdalle ja pyöristyi kivasti. Niinä hetkinä vastalaukkakaarteet menivät taas aika tasapainoisesti ja helposti. Hitsit! Tämä tehtävä kyllä palkitsi niin, että taputtelin Jetin kiitoksena superhyväksi.

Loppuraveissa piti vielä vähän fiilistellä vähän suorempaa hevosta. Jetti ravasi mukavasti ilman suurempia prässäilyjä. Kyllähän se toki ehdotti myös hitailua ja vinkkarallaan menemistä, mutta korjaantui kyllä takaisin paremmaksi. Tämä tunti oli kyllä taas niitä, joiden voimalla jaksaa monet mönkään menevät kerrat. On se vain älytön ero, kun saa ratsastettua oikealla asenteella. Hommat luistavat paljon helpommin, kun oikeasti yrittää eikä nakkaa hanskoja heti tiskiin ja siirry siihen mutkuemmäosaakuoonniinhuono-voivotteluun. Oli siistiä saada omalla ratsastuksella Jettiä näyttämään osaamistaan. Hitsit, kivaa! Tätä lisää!

lauantai 16. toukokuuta 2015

Kotikentän koulukisaharjoitukset

Verryttelyssä Jetilas edustaa, kun kuski taas leikkii
peliä nimeltä bongaa 101 ratsastajan perusvirhettä. © Kaisa
Lauantaina Tallinmäellä järjestettiin koulukisaharjoitukset. Luokkina oli perusmerkki, C-merkin kouluohjelma sekä K.N. Special. Minulle ja Jetille noista järkevin oli K.N. Sen lisäksi pyysin luvan ratsastaa kokemuksen ja palautteen vuoksi A-merkin kouluohjelman. Tuomarina oli aiemmistakin kotikoulukisoista tuttu opettaja, jonka tunneillakin olen ollut. Skaala arvioinnissa oli tuttuun tapaan kiltti.

K.N. Specialin verryttelyssä testailin ohjelmasta parit laukkalävistäjät sekä keskiravit. Jetti oli hitusen tahmeana, mutta alkoi verryttyään toimia tuttuun tapaansa. Laukkalävistäjät menivät vähän puskemiseksi, jolloin Jetti jännittyi ja pudotti raville hieman liian aikaisin. Keskiravit lähtivät keventäen mukavasti, harjoitusravissa epävakaa istuntani söi liikettä. Sen isompia en verryttelyssä tehnyt ja omaa vuoroa odottaessani keskityin vain pitämään Jetin hereillä.

K.N. Specialin alkutervehdykseen tulimme kohtuullisen suorassa, mutta pysähdyksessä hieman vinoon jääden. Matkaan pääsimme kohtuullisesti, ja tuomari antoi numeroksi 7,5 terävyyttä toivoen. Ensimmäinen loiva kiemura jäi vajaaksi. Huomasin sen radalla, mutta en ehtinyt korjata. Tuomari oli kiltti ja antoi numeroksi 7,5. Lävistäjän keskiravista en odottanut kummoisia, sillä Jetti oli kouluaitojen sisällä lakannut reagoimasta pohkeeseeni. Jonkinlaista muutosta saimme aikaiseksi, mutta luovutin itse ennen aikoja. Tuomari antoi numeroksi 7 ja kehotti jatkamaan loppuun saakka. Kymmenen metrin voltti oikealle oli hitusen iso, mutta muuten ok. Tuomarilta tästä 8. Toinen loiva kiemura meni paremmin, vaikka jäi lopusta vähän vajaaksi, numeroksi 8. Lävistäjän kolmen askeleen käyntisiirtymä oli ihan ok, toki raviin palaaminen olisi saanut olla napakampi, numeroksi 8. Kymmenen metrin voltti vasemmalle oli kuvioltaan ok, mutta tuomari toivoi taivutusta sisäpohkeella ja antoi numeroksi 7,5. Siirtyminen käyntiin oli hitusen töksähtävä. Tuomari toivoi parempaa valmistelua, numeroksi 7,5. Pysähdys I:ssä oli ok. Liikkeelle lähtemisen jälkeen aloin nohittaa Jettiä, ettei se hyytyisi. Tuomari pyysi antamaan hevosen kävellä rauhassa. Numeroksi 7.

Oikea laukka nousi hitusen ennen pistettä ja hieman tuupaten. Numeroksi silti 8, kehotuksena olla nojaamatta nostossa eteenpäin. Laukka ei lähtenyt rullaamaan, vaan meno oli hidasta. Pääty-ympyrän laukasta saimme numeroksi 7,5 samoin kuin lävistäjän laukasta, joka loppui hieman liian aikaisin. Vasen laukka nousi myös hieman ennen pistettä. Tuomari kehotti säilyttämään kyynärkulman ja suoristamaan hevosen nostoon, numeroksi 7,5. Pääty-ympyrän laukka oli myös tahmeaa. Tuomari neuvoi ratsastamaan hevosen paremmin ohjan ja pohkeen väliin ja antoi numeroksi 7,5. Lävistäjällä laukka putosi taas liian aikaisin, numeroksi 6,5. Niinpä esitimme siirtymän käyntiin raviaskeleiden kautta, numeroksi 6,5. Lopputervehdykseen pääsimme hieman hitaasti edeten, mutta tuomari kehui sitä hyväksi ja suoraksi. Numeroksi 8. Huh, ensimmäinen rata oli pulkassa.

Tuomari kommentoi suoritustamme näin: ”Hyvä + varma ratsastus, aktiivisuutta (mutta ei vauhtia) lisää läpi ohjelman. Hyvä.” Pisteitä saimme 184,5 ja prosentteja 73,8. Tällä tuloksella sijoituimme kuuden ratsukon luokassa toiseksi. Hassua, miten rata videolta katsottuna ei ollut ihan niin tervassa kahlaamista kuin miltä se selkään tuntui. Sorruin omassa ratsastuksessani hätäilemään melkoisesti ja sitä myöten tuuppaamaan, mikä varmasti jarrutti Jettiä. Jotain hyvää oli kuitenkin siinä, että käteni olivat nousseet ainakin pari milliä ylöspäin. Vielä kun saisin pidettyä ne kevyesti kyljissä kiinni ja nyrkit vierekkäin kannettuina.





A-merkin verryttelyssä testasin muutamat vastalaukannostot sekä keskilaukat. Samalla yritin herättää Jetin liikkumaan paremmin. Kouluaitojen ulkopuolella tämä onnistuikin, ja sain jopa säädettyä laukkaa ilman pudotuksia raville. Jetti tuntui verryttelyssä aika kivalta itse asiassa. Näillä eväillä lähdimme tahkoamaan päivän toisen ohjelman.

A-merkin radan alkutervehdykseen tulimme kohtuullisesti. Tuomari kehui suoruutta ja antoi numeroksi 7. Kymmenen metrin voltti oikealle, vaihtoura ja samanlainen voltti vasemmalle olivat vähän epätasaisia. Tuomari kommentoi ulkoapujen ja pyöreyden puutetta sekä Jetin kaatumista vasemmalle. Ensimmäisestä voltista numeroksi 7, vaihtourasta 6,5 ja voltista vasemmalle 7. Pohkeenväistö vasemmalle lähti hieman takaosa edellä, ja loppupuolella takaosa puolestaan tuntui jäävän, numeroksi 6,5. Keskiravi lähti odotetun nihkeästi, ja tuomari toivoi sitä enemmän ylämäkeen, numeroksi 6,5. Pohkeenväistö oikealle lähti vaisummin, ja tuomari toivoikin terävyyttä, numeroksi 7. Peruutuksessa askelia tuli pari ylimääräistä, ja muutenkin suoritus oli jännittynyt. Tuomari toivoi pehmeyttä eikä liikaa kädellä ottamista, numeroksi 6,5. Keskikäynnissä sorruin taas tuuppaamaan, siitä 7,5. Ensimmäinen vastalaukka eli vasen laukka nousi hieman ponnettomasti, ja Jetti pääsi pudottamaan raville liian aikaisin. Se oli muutenkin aika vinossa laukan ajan. Numeroksi 6. Oikean laukan saimme pisteessä, mutta etenimme aika tahmeasti kymmenen metrin voltilla. Numeroksi 7. Keskilaukkaympyrä ei ollut keskiaskellajia nähnytkään, numeroksi 6,5. Sen jälkeen Jetti pääsi pudottaman raville liian aikaisin. Yritin saada sitä takaisin laukkaan, vaan en enää ehtinyt.

Lävistäjänkään keskiravi ei lähtenyt kummoisesti, tuomari totesi sen löysäksi ja antoi numeroksi 6,5. Keskikäyntiin siirtyminen oli helppoa, siitä numeroksi 7. Toisen vastalaukan eli oikean laukan nostaminen lipui hitusen pisteen yli, mutta säilyi toivotun ajan. Jetti oli tähänkin suuntaan vinossa, kuten tuomarikin kommentoi, numeroksi 7. Vasemman laukan nostin puolestaan hitusen ennen pistettä, ja voltti oli samanlainen kuin aiemminkin, hieman ponneton siis. Näistä molemmista numeroksi 7. Keskiympyrä keskilaukassa oli minun ja tuomarin sanoin ponneton, numeroksi 6,5. Muutenkaan laukka ei pyörinyt, ja lävistäjällä menin vielä tuuppaamaan Jetin takaosan vinoon. Laukka putosi sen seurauksena vallattoman aikaisin, numeroksi 6. Lopputervehdykseen tulimme kiemurrellen, mutta onneksi rata päättyi siihen. Tuomari kommentoi painoni karkaamista vasemmalle sekä Jetin kiemurtelua. Ohjelman viimeisestä kohdasta numeroksi 6,5.

Tuomarin kommentit ohjelmastamme: ”Saisi olla terävämpi läpi ohjelman, nyt hieman löysä + pitkä. Oma istunta karkaa hieman vasemmalle.” Pisteitä saimme 180,5 ja prosentteja 66,85. Sain vielä suullista palautetta tuomarilta. Hän sanoi perusratsastuksen olevan siistiä, mutta saisin topakammin ratsastaa Jetin avuille ja ennen kaikkea suoraksi. Sitä kautta olisi helpompi myös ratsastaa hevoseen aktiivisuutta. Saimme myös kommenttia liian avonaisesta muodosta helpon A:n ohjelmaa ajatellen. Sekin on totta ja työn alla. Suoruuden ja paremman pohjeratsastuksen myötä tämäkin ongelma varmasti voisi korjaantua parempaan suuntaan.







Irtosihan se hymy viimein. © Kaisa
Ohjelmien tahkoaminen oli taas opettavaista. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka oma ratsastus muuttuu heti, kun verryttelyalueelta siirtyi kisaradalle. En enää jännitä koulukisoja niin paljon kuin aikoinaan, mutta jokin kehossani silti niiden aikana muuttuu. Ilmeisesti ratsastuksestani tulee niin paljon suorituskeskeisempää, jolloin rentous jää matkasta. Tuomarilta saadut palautteet auttavat taas treeneissä eteenpäin. Siksipä niihin koulukisoihin tuleekin osallistuttua. Ulkopuolisen arvioijan kommentit antavat aina ajateltavaa.

Videoista ja kuvista kiitos Kaisalle!

perjantai 15. toukokuuta 2015

Maaston viemää

Kaisa ehti napata kuvatodisteita
reissustamme.
Perjantaina lähdimme Kaisan kanssa ratsuillamme maastoon tutuille kangasmetsäpoluille. Maasto toimi taas kerran näppäränä valmistautumisena seuraavan päivän kotikoulukisoihin. Otimme Jetin kanssa vetopaikan, ja löntystelimme tutun rauhalliseen tahtiin menemään. Ensimmäisen ravipätkän otimme tiellä. Jetillä ei ollut minnekään kiire, joten mummoilimme rauhassa menemään.

Ensimmäisen laukkapätkän otimme metsäpolun alkupäässä. Jetti laukkasi kaikessa rauhassa menemään, joten se ehti muka jännittää paria kiveä ja kantoa. Laukassa lähdimme uuteen suuntaan, mikä pisti Jetin pakan sekaisin. Reittihän oli toki sille tuttu, mutta tälle keväälle emme siellä vielä olleet käyneet. Siksipä Jetin piti saada vähän ravata ja kävelläkin, kunnes sain taas laukan jatkumaan.

Kahdessa osassa menneen laukkapätkän jälkeen samoilimme käynnissä ja ravissa. Tieosuudelle tultaessa pyörähdimme mutkan toisella tiellä ja suunnistimme pikkupolkua myöten toiselle tutulle reitille. Sieltä taas palasimme samalla tielle, jota pitkin otimme taas ravia sekä pätkän laukkaa. Vaihdoimme laukassa paikkoja niin, että Kaisa ja Vake vetivät. Eihän se meno siitä sen vauhdikkaammaksi muuttunut, vaan kummasti Jetti rentoutui ja eteni soljuvammin, kun sen ei tarvinnut kantaa huolta sapelihammastiikereistä.

Lopulta tallin jo häämöttäessä näköpiirissä alkoi Jetistä irrota vähän parempaa ravia. Annoin sen sitten jolkotella menemään ja vähän venyttää ohjan perässä. Loppumatkan käppäilimme, ja uljas Jetti ei keksinyt pällistellä edes monena muuna kertana sangen epäilyttävää postilaatikkoa. Reissussa hurahti aikaa noin puolitoista tuntia, ja se oli mainio kaikin puolin. Olen niin iloinen, että maastoreissut sujuvat näin mukavasti ihan kahdenkin ratsukon voimin. On niin kivaa ja rentouttavaa samoilla metsässä vailla kiirettä. Parasta rentoilua!

Kuvasta kiitos Kaisalle!

torstai 14. toukokuuta 2015

Uusia korkeuksia

Torstain kolmas ja sen päivän viimeinen kerta satulassa meni ihanan Hiliman kyydissä. Tälläkin tunnilla ratsukoita oli neljä, ja pääsimme treenaamaan esteillä samoja asioita kuin juuri aiemmalla tunnilla. Alkuverryttelyssä kiinnitin Hiliman kanssa huomiota siihen, että sain asetuksia läpi ja sitä kautta vähän pyöreämpää menoa. Käynnissä ja ravissa tämä onnistui kohtuullisesti, laukassa ei ihan niin hyvin vielä, mutta saimme pieniä, parempia pätkiä ja sitä kautta pysyimme suunnitelluilla reiteilläkin paremmin.

Hyppäsimme ennen kahdesti tultua rataa samoja tehtäviä kuin edellistunnilla: kavaletteja kaarevilla teillä, kahden kavaletin ja esteen tehtävää, askeleen sarjaa sekä pituushalkaisijalla ollutta estettä kahdeksikolla suoraa lähestymistä hakien. Hilima oli pääosin ok, mutta välillä meno meni kipittämiseksi, jolloin lähestymiset ja hypyt olivat vähän rämpimisiä. Asiaa ei auttanut oma sukelteluni, kun olin epätahdissa Hiliman kanssa. Onneksi tajusin tasoittua ja rauhoittua itse, mikä näkyi Hilimankin menossa. Niinpä esimerkiksi sarja samoin kuin pituushalkaisijan este menivät jo ihan asiallisesti. Tärkeintä oli pitää yllä sopivan rento meno pohkeella ratsastaen ja enemmän hölläten kuin prässäten.

Radan tulimme kahdesti, ensin noin 70-senttisenä ja sitten minulle ja Hilimalle uudessa korkeudessa eli 80-senttisenä. 70-sentin radalla räpelsin hieman ja muun muassa keksin heittäytyä hyppyihin ylävartalolla aivan vallattomasti. Sain onneksi vähän karsittua tätä pois. Hilima eteni reippaan rohkeasti, vaikka ihan jokainen paikka ei osunutkaan kohdilleen. Meno oli välillä kipittävää, mikä tosiaan sotki vähän ponnistuspaikkoja. Tiet esteille sentään olivat aika kohtuullisia, siihen olin tyytyväinen. Emme muutenkaan kurvailleet niin pahasti kuin joskus. Radalta nappasimme ainakin viitosesteen puomin mukaan, mutta se nyt ei menoa haitannut. 80 sentin rata meni Hilimalla myös kepoisasti. Hillitsin itseänikin hieman enkä enää niin sukellellut hyppyihin. Nappasimme taas ainakin viitosesteen puomin mukaan. Me emme vissiin Hiliman kanssa arvostaneet mustavalkoisia puomeja tänään. Muuten rata meni kivasti. Korkeus ei tuntunut missään, ja Hilima meni ihanan varmasti. Kivaa! Kunhan saan omaa ratsastustani parannettua Hiliman kanssa, pääsemme ihan kunnolla treenaamaan tätäkin korkeutta.

Siinä oli se tunti samoin kuin päivän ratsastelut. Tästä päivästä jäi kyllä kaikkinensa hyvät fiilikset. Kolme erilaista hevosta, joiden jokaisen kanssa sai kaivattuja onnistumisia ja pieniä ahaa-hetkiä. Koska tunti Hilimankin kanssa meni hyvin, kehtasin ehdotella opettajalle, että jos treenaisin Hiliman kanssa vähän enemmän, saisimmeko loppukaudesta startata 80 senttiä. Lupa irtosi, jes! Pitääpä siis ujutella kalenteriin sopivasti myös Hiliman kanssa treenailuja, niin voimme tähdätä tuota tavoitetta kohti.

Äkäinen kuski

Torstain hevostelut jatkuivat estekisojen jälkeen teemaan sopivasti estetunneilla Tallinmäellä. Ensimmäisenä vuorossa oli Jetti. Neljän ratsukon tunnilla ehdimme treenata taas tehtäviä osissa sekä kokonaiseksi radaksi yhdistettynä. Tämän tunnin tavoitteeksi otin olla tunnin alusta asti mahdollisimman napakka, jotta pääsisimme tekemään tehtävät paremmin.

Alkuverryttelyssä Jetti oli oma, rauhallinen itsensä. Pyrin herättämään sitä siirtymillä ja olemalla ylipäänsä riittävän jämy pyytämään sitä liikkeelle. Onnistuin osittain, osittain taas en. Laukassa minua alkoi jo keljuttaa oma nyhräykseni, jolloin ratsastin tomerammin. Johan se Jettikin alkoi liikkua! Pitäisi yksinkertaisesti oppia olemaan napakka ja kiittämään, kun homma toimii. Ei nyhertämään ja nypläämään koko tuntia vailla kunnon muutosta.

Ennen kahdesti hypättyä rataa tulimme kavaletteja kaarevalla tiellä, kahden kavaletin ja yksittäisen esteen tehtävää, askeleen sarjaa ponnistus- ja välipuomin kera ja ilman sekä kahdeksikolla suorituksen kautta hypättyä pituushalkaisijalla ollutta estettä. Tehtävät menivät niin kuin meillä Jetin kanssa yleensä: välillä edeten, välillä taas tahmaillen. Jetti kehtasi jopa kieltää kahden kavaletin ja esteen tehtävälle, kun este oli vasta ristikko. Myönsin tehneeni itse virheen (usutin laukkaa eteen, vaikka väli kävi ahtaaksi ja sitten lässähdin etukenoon odottamaan), mutta opettaja totesi, että olisi Jetti nyt voinut niin pienen esteen mennä minä vaikka satulassa päälläni seisten. Totta tuokin, vaan ihan hyvä, ettei Jetti opeta minua heittäytymään matkustajaksi. Sarjalle sain vähän hakea sopivaa laukkaa, mutta sekin löytyi lopulta. Pituushalkaisijalla olleen esteen yli pääsimme puolestaan ihan kohtuullisilla teillä ja oikein menneillä laukanvaihdoilla.

Hyppäsimme radan kahdesti, ensin noin 80-senttisenä ja sitten pitkästä aikaa 90-senttisenä (olipa radalla yksi este peräti 95 senttiä). Molemmilla radoilla oli samat onnistumiset ja ongelmat: laukka rullasi suorilla pätkillä kohtuullisesti, mutta pääsi hyytymään kaarteissa. Ykkösen ja kakkosen välin pääsimme toivotusti kolmella askeleella, ja sarjakin sujui askeleella asiallisesti. Pituushalkaisijan esteelle laukka hyytyi ehkä eniten, mutta olin niin selvästi menossa, ettei Jettikään arponut asiaa. 90 sentin radalla jännitin hieman ja pistinkin äänijänteitäni sen seurauksena käyttöön. Varmistelin ja korjasin asioita siis valtaosin äänellä, pohkeet tulivat vasta sitten. Vielä joskus opin tekemään tämän toisinpäin. Jetti kuitenkin eteni 90 sentin radankin ilman suurempia epäröintejä. Kuutonen kehtasi tällä radalla näyttää valtavalta 95-senttisenä. Sille ratsastinkin kaikista eniten varmistellen, ja Jetti kiltisti kesti pienesti panikoivan kuskin. Ratojen paras onnistuminen oli siinä, että pääsimme ilman yhtään ristilaukkaa. Vau! Menomme oli muutenkin hieman varmempaa, vaikka pieniä hyytymisiä ja ponnettomia hyppyjä mahtuikin mukaan. Kokonaisfiilis oli kuitenkin vahvasti plussan puolella.

Tunnin jälkeen oli jotenkin helpottunut olo. Pääsimme pitkästä aikaa takaisin tavoitekorkeudellemme eli 90 senttiin eikä se sinällään tuottanut ongelmia. Sen korkeuden treenaaminenkin onkin minun pääkopastani kiinni. Minun täytyy oppia se, että Jetille on yksi ja sama, hyppääkö se 70 senttiä vai 90 senttiä. Ongelmia tulee millä korkeudella hyvänsä, jos en saa itseäni ratsastamaan ja sitä kautta Jettiä kuulolle. Tämä tunti tuli tarpeeseen, ja aion pitää tästä hyvästä tunteesta kiinni. Jetin kanssa sopiva äkäisyys on tarpeen, mutta se ei voi jäädä päälle. Lyhyet äkäisyyspuuskat ovat ok, kunhan muistan myös kiittää Jettiä ja rentoutua, kun se vastaa pyyntöihini oikein. Siinäpä taas opettelemista.

Kerrassaan kiva kisarata

Helatorstaina oli oman seurani 1-tason estekisat, joihin olin ilmoittautunut Jussilla 40–50 sentin luokkaan. Arvosteluna oli A.1.0. Luokka oli jaettu kahteen osaan: junnut ja sennut. Meitä sennuja oli tosin vain kolme. Useamman päivän sateet olivat muuttaneet kentän mutalammikoksi, jossa saattoi vain kävellä. Verryttely ja rata mentiin maneesissa.

Koska Jussilla oli samassa sennujen luokassa toinenkin kuski, kävin verryttelemässä jo junnujen viimeisessä verryttelyryhmässä. Jussin kanssa sain nopeasti tarkistettua kaasun, jarrun ja ratin. Verkkahypyt otimme oikeassa kierroksessa pystylle (ratapiirroksen este numero 5) ja vasemmassa kierroksessa okserille (ratapiirroksen este 3). Pystyhypyt menivät ongelmitta. Esteellä Jussi tosin vaihtoi turhaan laukan vasemmaksi, mutta sen korjaus onnistui ravin kautta. Ensimmäiselle okserihypylle Jussi roikaisi kaukaa. Näin tämän mahdollisuuden, mutta en saanut toppuuteltua Jussia odottamaan. Olinpahan kuitenkin hypyssä mukana. Toisella yrittämällä olin taas puikoissa, jolloin Jussi kuunteli minua, ja pääsimme esteen sujuvasti. Tämä riitti meille, ja luovutin Jussin toisen ratsastajan käyttöön. Minun vuoroni oli luokan viimeisenä.

Radalla lähdimme matkaan oikeassa laukassa. Jussi laukkasi ihan kohtuullisesti ja näin matalalla esteradalla sopivasti. Ykköselle tultaessa pyysin Jussia eteen, sillä mittailin matkan voivan päätyä miniaskeleeseen. Jussi vastasi pyyntöön hyvin ja venytti askelta sopivasti. Näin pääsimme ykkösen yli, ja laukkakin vaihtui toivotusti vasempaan. Kakkoselle tulimme myös ihan mukavasti, ja suoran linjan päässä olleelle kolmoselle pääsimme ihan hitusen kiemurtaen, mutta silti kuudella askeleella. Kolmosen jälkeen oli hyvä matka istua rennosti ja nauttia menosta. Neloselle tuli tehtyä asiallinen tie, jolloin se ylittyi ihan ok. Jussi vaihtoi hypyssä etuosansa, mutta ei takaosaansa ja korjasi esteen jälkeen itsensä nopeasti kokonaan vasempaan laukkaan. Korjasin Jussin sitten ravin kautta oikeaan laukkaan. Viitoselle tulimme hitusen lähelle, mutta tietoisesti sen valiten. Pidin Jussia hieman kiinni, ettei se päässyt kuvittelemaan hyppyä kaukaa. Jussi totteli oikein kivasti, ja viitonen ylittyi ihan ok. Kuutoselle pääsimme pistämällä suoralle linjalle seitsemän askelta. Kuutonen ylittyi hyvin, mutta Jussi oli sen jälkeen ristilaukassa. Ei muuta kuin ravin kautta korjaus. Seiskalle teimme taas ihanan asiallisen tien, jolloin radan viimeinenkin este ylittyi puhtaasti ja helposti.



Hitsit, että oli kivaa, ja Jussi oli kyllä niin mainio! Oli niin mukavaa mennä rata näin tasaisella hevosella, jonka kanssa saattoi ratsastaa ajatuksella teitä ja lähestymisiä, ja joka kuunteli ohjeet mukisematta. Ehdin jo radan aikana fiilistellä hyppäämisen helppoutta ja ennen kaikkea mukavuutta. Taputtelin Jussin hyväksi, ja pääsimme vielä tietysti puhtaalla suorituksella pokkaamaan punavalkoisen ruusukkeen. Palkintojenjaossa selvisi myös, että tuomari valitsi meidän suorituksemme luokan siisteimmäksi. Jeij! Hymy oli kyllä leveä ja fiilis mitä mainioin. Joskus on kyllä ihan paikallaan käydä hakemassa tällainen kisakokemus, jossa saa nautiskella menosta täysin omalla mukavuusalueella pysyen. Jussi on kyllä kiva hyppykaveri pienemmillä esteillä. Taidan kyllä toivoa sitä aina silloin tällöin estetunneille.

Videosta kiitos Kaisalle!

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Kaksi ratsua yhden tunnin aikana

Keskiviikon valmennusryhmän tunti yhdistettiin aiemman tunnin kanssa, ja pääsimme seitsemän ratsukon voimin treenailemaan puomeille ja kavaleteille. Sain jo aiemmin toivomani Jussin, jolla olen menossa seuran helatorstain estekisoihinkin. Yhdistetyllä tunnilla oli myös Jussin toinen kisakuski, joten opettajan ehdotuksesta päädyimme vaihtamaan ratsukoita reilun puolen tunnin jälkeen. Aloitin tunnin kuitenkin Jussilla.

Verryttelimme tovin ravaamalla loivalla kiemuralla olleita puomeja. Jussi liikkui aika mukavasti, kunhan en antanut sen aivan maata etuosallaan. Opettaja muistutti hakemaan ympyröillä asetukset läpi sekä nohittamaan Jussia alun jälkeen vähän isompaan raviin. Jussi oli hyvin kuulolla, jolloin näitä korjauksia oli aika helppoa tehdä. Puomit sujuivatkin aika tasaisesti, kunhan vain huolehdin ravin säilymisestä niin tehtävän aikana kuin muualla. Kavaleteilla hurautimme muutamat kerrat pelkkää viiden askeleen suoraa linjaa. Jussi laukkasi aika ryhdikkäästi ja riittävän pontevasti, jolloin viisi askelta sopi väliin helposti. Jussi ei myöskään yrittänyt loikkia kavaleteille mistä sattuu, vaan kuunteli ohjeeni ja odotti hienosti. Olipa ihanan helppoa ja vaivatonta! Maltoin itsekin odottaa kavalettia hyvin heittäytymättä silti matkustajaksi.

Seuraavaksi yhdistimme suoraan linjaan vielä kahden kavaletin kaarevan tien, joka oli sama kuin raviverryttelyssä tulemamme loiva kiemura. Siinä oli tarkoitus saada laukat vaihdetuiksi. Aloitimme tehtävän ensin vasemmassa laukassa. Suora linja sujui edelleen ihan hyvin. Loivan kiemuran kavaleteilla laukka ei vaihtunut kokonaan, vaan jäi ristilaukaksi. Välillä ehdin korjata laukan ravin kautta, välillä taas posotin lyhyen välin ristilaukassa. Jussi kuitenkin korjasi aina toisella kavaletilla ristilaukan joko myötä- tai vastalaukkaan. Olisin saanut tehdä laukankorjaukset ravin kautta hieman vikkelämmin, sillä nyt Jussi pääsi vähän hangoittelemaan vastaan ennen kuin siirtyi raviin ja nosti uuden laukan. Meno oli kuitenkin muutoin läpi tehtävän tasaista ja aika vaivatonta, joten olin siihen tyytyväinen.

Tässä vaiheessa vaihdoin Jussin toisen kisakuskin kanssa ratsuja ja sain alleni hyvin verrytellyn Epperin. Kylläpä Epper vain tuntui erilaisemmalta kuin Jussi, vaikka se olikin mukavasti hereillä. Sen selässä oli kuitenkin tuttu ja turvallinen olo, joten saatoimme alkaa tulla tehtävää vuorostaan oikeassa laukassa heti ilman kummempia säätöjä. Suora linja meni Epperinkin kanssa viidellä askeleella ihan hyvin. Pikkuisen sain kyllä nohittaa sitä, mutta se vastasi hyvin pyyntöihin. Loivan kiemuran kavaleteille hain vähän isompaa laukkaa, jotta saisin vaihdot tehtyä. Kertaalleen saimmekin hypyissä laukat vaihtumaan molempiin suuntiin sujuvasti. Muutoin Epper piti vanhan laukan, jonka ehdin välillä korjata lennosta toivotuksi laukaksi. Toisen kavaletin jälkeen tein myös tarvittaessa vaihdon lennosta myötälaukkaan. Epperinkin kanssa tehtävästä jäi hyvä mieli, vaikka laukanvaihdot eivät nappiin aina menneetkään. Kylläpä minä niin tykkään tästä ponista!

Loppuraveissa haeskelin vielä Epperiä pyöreämmäksi ja tasaiseen tahtiin. Molemmat löytyivät aika mukavasti, jolloin sain antaa Epperin venyttää vielä ohjan perässä eteen ja alas. Olipa hauskaa mennä kahdella ratsulla yhden tunnin aikana. Etenkin kun molemmat toimivat suunnilleen samoilla säädöillä ja tekivät tehtävät mukavasti. Jos Jussi on kisoissa yhtä kiva kuin nyt, pitäisi radan mennä mukavasti. Täytyy siis muistaa ratsastaa samaan tapaan tarkasti, mutta rennosti, niin jospa sillä hyvä tulisi.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Tutumman Jetin kanssa treenaamassa

Tiistain Tallinmäen tunnilla aloitimme puomeilla ja jatkoimme koululla. Ratsukoita tunnilla oli viisi. Jetti oli saanut huilia edellispäivän, joten se oli ehtinyt levätä sunnuntain kisojen jälkeen.

Puomitehtävässä ylitimme puomeja ympyrän kaarella ja kokonaan ympyrällä pysyen ravissa ja laukassa. Ravissa homma alkoi toimia, jahka sain Jetin uskomaan, että sen askel voi venyä edes millin, ja sihtasin sen sopivasta kohdasta puomien yli. Oikeassa laukassa meno oli aluksi vaikeaa. Rämmimme puomeilla niin monta kertaa ravin ja laukan sekoituksessa, etten pysynyt laskuissa mukana. Yritin hakea parempaa reittiä sekä herättää Jettiä, mutta kumpikaan ei luonnistunut. Herätä ja rentoudu -mantra unohtui ihan täysin. Sen sijaan aina hetkeä ennen puomeja iski paniikki, jonka seurauksena yritin tuupata Jetin jotenkuten tehtävän läpi. Yllättäen tämä taktiikka ei toiminut. Lopulta sain tehtyä jotain mystistä, jolloin pääsimme puomit kohtuullisesti pari kertaa. Vasemmassa laukassa olin paremmin kartalla, jolloin sain jopa herätettyä Jetin, ja se alkoi ajatella enemmän eteen. Sillä fiiliksellä se venytti puomeilla askelta tarvittaessa ja selvitti ne yhden rämpimisen jälkeen mainiosti.

Tämän jälkeen siirryimme treenaamaan koulukiemuroita tulevan lauantain koulukisaharjoituksia silmällä pitäen. Siirryimme työskentelemään kentälle rajatulle 20 x 40 metrin alueelle. Ensimmäisenä ratsastimme lävistäjille niin keskiravia kuin muutaman askeleen käyntisiirtymiä. Muistin ratsastaa lävistäjän alussa Jettiä suoremmaksi, mikä auttoi etenkin keskiravipätkissä. Jetti tarjosi aika kivoja keskiraveja, mutta istuntani petti ihan totaalisesti. Väliin tein parit keskiravit keventäen, jotta Jetin ei tarvinnut kärsiä perunasäkkeilystäni. Muutaman kerran sain istuntapalikoitani kohdalleen, ja vatsalihakset poltellen istuin parit keskiravit hitusen asiallisemmin. Aika paljon olisi silti ollut korjattavaa istunnan rentoudessa ja jalkojen pitämisessä paikoillaan. Hyvää oli se, että Jetti reagoi pyyntöihin aika kivasti. Toiselle lävistäjälle tehdyt käyntisiirtymät sujuivat mukavasti. Pääsimme niin ravista käyntiin kuin käynnistä raviin ilman sen kummempia säätöjä.

Seuraavaksi teimme muutaman kerran laukannoston lyhyen sivun keskeltä käynnistä, jonka jälkeen laukkasimme pääty-ympyrän ja siirryimme pitkän sivun keskellä raviin. Laukat nousivat ihan ok, ja pääty-ympyrän kuvio oli suunnilleen selvä. Jetti laukkasi ihan asiallisesti, ja sain istuttua satulassa hieman alkutuntia paremmin. Siirtymät raviin olisivat saaneet olla valmistellumpia. Jostain syystä saan hieman valmisteltua siirtymiä ylöspäin, kun ne taas alaspäin tehtyinä tuppaavat unohtumaan. Voisin kuvitella, että riittämätön pohjeratsastukseni vaikuttaa siihen, etten juuri voi lyhentää askelta ilman, että hevonen ehdottaa jo siirtymistä. Tässäpä asia mietittäväksi ja korjattavaksi.

Tunnin lopun ravitehtävän tein muiden tekemän täyskaartokuvion sijasta pohkeenväistötreeninä. Väistätin Jettiä pituushalkaisijalta noin viiden metrin eli yhden kirjainvälin kohti uraa. Väistöt lähtivät aika mukavasti. Väistöissä oikealle sain olla tarkkana pitämässä Jetin ulko-osaa hallussa, jotta se ei pullahtanut sieltä matkoihinsa. Väistöt vasemmalle luonnistuivat aika kivasti. Onnistuneimmissa väistöissä tahti säilyi, ja Jetti väisti helposti. Tällaisia väistöjä olisi kiva esittää kouluradalla. Jetin ravi oli muutenkin lopputunnista jo sen verran letkeää, että tehtävien teko helpottui kummasti. Tämä päätti tunnin mukavasti.

Olipa kiva tunti! Mukava, kun yhden tunnin aikana voi treenata sekä puomeja että koulua. Jetti tuntui tänään taas mukavasti itseltään, sillä viime viikolla se oli minun kanssani hieman tavallista laiskempi. Liekö sitten vähän lämpimämmät ilmat sekä talvikarvan viimeiset rippeet tehneet olon tukalaksi. Nyt kuitenkin sujui taas pitkälti niin kuin yleensä, joten jospa loppuviikonkin treenit menisivät samaan tapaan. Niistä lauantain koulukisaharjoituksista nyt puhumattakaan. Siellä olisi tarkoitus tahkota niin K.N. Special kuin A-merkin kouluohjelma. Hui ja jee, jälleen kerran.

maanantai 11. toukokuuta 2015

Estetamman kanssa koulutunnilla

Maanantaina oli vuorossa ylimääräinen Tallinmäen koulutunti ja kaiken lisäksi Hilimalla. Sain luvan osallistua Hiliman kanssa kotitallin ulkopuolisiin kisoihin, kunhan vain treenaisin sen kanssa myös koulua. Niinpä löysin itseni aurinkoisena maanantai-iltana Kaisan kanssa jaetulta koulutunnilta.

Tunnin treeniaihe oli selkeä, vaikkakin haastava: hevoset tuli saada kulkemaan pääosin pyöreänä ja niskastaan rentoina. Hiliman kanssa tämä on tärkeää sen takia, että kaasu ja ratti löytyvät silloin, kun Hilima ei menee pää pilvissä. Pyöreyden saamisessa Hilimaa tuli ratsastaa alusta asti sillä ajatuksella, ettei hirvimeininki kelvannut. Sain siis pistää pohkeeni töihin, tehdä puolipidätteitä roppakaupalla sekä ratsastaa asetukset rehellisesti läpi. Tunnin aikana pyörimme ympyröillä, mutta ratsastimme myös koko kenttää käyttäen. Laukassa puolestaan työskentelimme pääty-ympyröillä ratsastaen kenttää isona kahdeksikkona. Suuntaa vaihdoimme ratsastamalla kentän poikki siirtyen laukasta ravin kautta käyntiin ja siitä taas uuteen suuntaan ja laukkaan jatkaen.

Käynnissä sain Hilimaa mukavasti pyöreämmäksi, kun siinä oli hyvin aikaa laitella omia palasia kohdilleen. Kaiken muun lisäksi sain olla tarkkana siitä, ettei tahti kiihtynyt, vaan säilyi tasaisena. Pohkeilla ratsastaminen pääsi välillä unohtumaan, mutta onneksi muistin ottaa ne aina takaisin hommiin. Ohjilla sain myös uskaltaa vaikuttaa, mutta muistaa palata nopeasti kuminauhamaiseen tilaan, kun Hilima antoi periksi. Saimme käynnissä molemmissa suunnissa ihan mukavia onnistumisia.

Ravissa Hilima tarjosi paikoin kipittämistä, joten sain hakea sitä odottamaan. Sen jälkeen sain työskennellä herkeämättä sen kanssa, ettei Hilima päässyt hirveilemään pahasti, vaan pysyi kuulolla ja rentoutui. Teimme muutamia ravi-käynti-ravisiirtymiä, joissa pyrin myös miettimään hevosen pitämistä oikeinpäin. Muutamat siirtymät käynnistä raviin onnistuivatkin ihan asiallisesti, mutta toiseen suuntaan en tahtonut saada rentoutta säilymään niin hyvin. Harjoitusravissa istuminen tuntui paikoin auttavan Hiliman kipittämiseen, välillä taas pahentavan sitä. Saimme ravissakin kohtuullisia pätkiä, kunhan muistin olla tarkkana rentoutumaan itse hyvissä hetkissä ilman, että nakkasin tuntumaa kokonaan pois.

Laukka oli haastavin askellaji, kuten olin arvellut. Kun Hilima ei ollut yhtään oikeinpäin, en saanut vaikutettua siihen, ja se karkasi omille teilleen. Hurautimme molempiin suuntiin varsin kamalia ympyröitä, joissa Hilima pisti mutkat suoriksi, ja minä kenotin hätää kärsien selässä. Välillä taas tajusin ratsastaa ja rohjeta vaikuttaa Hilimaan, jolloin saimme lyhyitä, mutta kivoja hetkiä. Ero vähän pyöreämmän ja rennomman Hiliman ja hirvi-Hiliman välillä oli melkoinen. Sillä paremmalla versiolla löytyi myös ratti, jolloin ympyrätkin alkoivat muistuttaa ympyröitä. Vasen kierros oli meille selvästi vaikeampi. Välillä Hilima oli vahvasti vasemmassa ohjassa kiinni, jolloin en saanut sitä asettumaan saati pyöristymään ja rentoutumaan. Silloin Hilima taas oikoi reittiä, mutta ihme ja kumma kyllä säilytti tahdin rauhallisena. Yritin leikitellä kuolaimen kanssa siten, että Hilima olisi päästänyt siitä irti, vaan nyt en keksinyt oikeaa tapaa. Vasen laukka jäi hieman keskeneräiseksi, vaikka saimme ennen tätä loppupuolen kehnompaa esitystä pari asiallista hetkeä siihenkin suuntaan.

Loppuraveissa haeskelin vielä Hiliman kuulolle molempiin suuntiin, joten tunti päättyi leppoisampaan fiilikseen. Hilima on kyllä ihan eri maata kuin Jetti, mutta hyvällä tavalla. Sillä on oma moottori, jolloin minun aikani ei mene pelkästään hevosen herättelyyn. Toisaalta Hilima on minun taidoillani hieman työläämpi ratsastaa oikeinpäin, kun taas Jetillä on liki vakiomuoto, jossa työskentely on helppoa. Vaan jos pääsen Hilimastakin paremmin kartalle kouluväännössä, on meillä luvassa entistäkin mukavampia estetunteja. Siinäpä hyvä syy treenata Hilimankin kanssa silloin tällöin koulua.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Huhkien ja puhkuen maaliin

Radan ensimmäinen este. Kuvasta kiitos Saaralle!
Kaunis, aurinkoinen sunnuntai tuli kuin tilauksesta, sillä vuorossa oli Oulun Ratsastajien 1-tason estekisat 2-tason kisojen yhteydessä. Luokkavaihtoehtoja oli tasan yksi, joten eipä tarvinnut pähkäillä. Niinpä ilmoitin itseni ja Jetin 80 sentin luokkaan, jossa arvosteluna oli A.1.0. Kisat pidettiin kentällä, ja verryttely oli puolestaan maneesissa, jossa tila oli jaettu sileän puolen verryttelyyn sekä esteverryttelyyn.

Me olimme Jetin kanssa lähtönumerolla 22. Saavuin maneesille sopivaan aikaan ja pääsin verryttelemään sileällä puolella mukavan ruuhkattomasti. Otin alusta asti napakamman asenteen ja aloin tehdä siirtymiä. Tavoitteena oli herättää Jetti. Käynti-ravi-käyntisiirtymät alkoivat sujua aika kivasti. Testasin myös muutamat peruutukset, jotka lähtivät asiallisesti. Niiden jälkeen siirryin laukkaan, joka ei lähtenytkään niin vain. Aloin tehdä vaihtoja, jotka sujuivat tahmeasti. Yritin sitten spurttailla, vaan eivät nekään lähteneet kovin mainittavasti. Lopulta yritin saada laukkaa rullaamaan olemalla kevyessä istunnassa ja nohittamalla sinnikkäästi. Laukka rullasi hitusen paremmin, mutta ei niin näppärästi kuin olisin toivonut. Oli kuitenkin vuoro siirtyä esteverryttelyn puolelle, jossa hyppäsin pari kertaa ristikon ja pystyn sekä kertaalleen pystyltä okserille jatkaen. Jetti hyppäsi kaiken, vaikka pari kertaa laukka hyytyi melkoisesti ennen estettä. Vaikka laukka ei lähtenyt rullaamaan niin kuin olisin halunnut, päätin ratsastaa radalla sen verran päättäväisesti, että menisimme jokaisesta esteestä kerralla yli. Verryttelyni meni sen verran viime tippaan, etten ehtinyt kentälle pyörimään suorittavan ratsukon ajaksi, vaan kirmasin sisään oman vuoroni koittaessa.

Matkaan lähdimme pienen hituroinnin jälkeen oikeassa laukassa. Yritin pistää Jetin liikkumaan, ja laukka oli tovin ihan ok. Ykkönen ylittyi hieman hidastaen, mutta vielä ihan kohtuullisesti. Jetti tosin laskeutui alas vasemmassa laukassa, mutta sain sen lopulta vaihtamaan oikeaan laukkaan. Kakkoselle tulimme miniaskeleen kautta, mutta Jetti kiipesi pystyn yli. Huolestuin heti siitä, miten selviäisimme suoran linjan päässä odottaneen kolmosokserin yli. Jetti ei vastannut pyyntöni edetä, joten tahmailimme kolmoselle peräti kahdeksalla askeleella. Kolmonenkin ylittyi, vaikka hitaasti. Jetti oli tietysti kolmosen jälkeen väärässä laukassa. Vaihtoapu ei mennyt läpi, joten päätin korjata laukan ravin kautta. Siinä meni tovi, mutta lopulta olimme oikeassa laukassa. Koetin taas nohitella menoa paremmaksi, ja Jetti laukkasikin tovin paremmin. Nelonen menikin kohtuullisesti, ja Jetti laskeutui toivotusti vasemmassa laukassa. Viitoselle pääsimme suhteellisen asiallisesti, ja se ylittyi samaan tapaan. Kuutosta kohti laukka taas hyytyi, jolloin sille tuli jarruttava askel, mutta puhdas hyppy. Jetti oli esteen jälkeen taas väärässä laukassa, joten korjasin senkin ravin kautta oikeaksi. Edessä oli enää radan viimeinen este, jolle pääsimme jo tuttuun tapaan: hieman hitaasti, mutta puhtaasti sen hypäten. Näin olimme maalissa puhtaalla suorituksella ja punavalkoisen ruusukkeen ansainneena.



Olipas tahmeaa, mutta onneksi olimme Jetin kanssa molemmat menossa sen verran, että pääsimme jokaisen esteen kerralla yli. Ei kovin sujuvaa, mutta eipähän kuitenkaan tullut kieltoja tai ohimenoja. Plussaa siitä, että omasta mielestäni ratsastin kuitenkin aika päättäväisesti ja pyrin liimailemaan pohkeitani erityisesti hitaammissa lähestymisissä kiinni Jetin kylkiin, jotta se lähtisi hyppyyn. Tämän viikon muut treenit menivät Jetin kanssa vähän hitaasti, joten kai se oli vain odotettavaa, ettei kisaradallakaan mitään sen kummempaa tapahtunut. Nämä olivat tällaiset kisat, joissa ei onneksi mitään aivan kamalaa sattunut. Treenit jatkuvat, joten katse niitä kohti, ja jääköön tämä kerta yhtenä kokemuksena mieleen.

Videosta kiitos Annulle ja kuvasta kiitos Saaralle!

lauantai 9. toukokuuta 2015

Ratsasta loppuun saakka

Lauantaina kävin pyörähtämässä Jussin kanssa C-tunnin seitsemäntenä ratsastajana. Ilmoittauduin tosiaan Jussilla oman seurani estekisojen 40–50 sentin luokkaan (arvosteluna A.1.0). Olin mennyt Jussilla viimeksi joulukuussa ja silloinkin esteitä, mutta oli niitä hyvä käydä nyt silti palauttelemassa mieleen.

Alkuverryttelyssä ravasimme suoralla linjalla olleita puomeja. Jussi liikkui kohtuullisesti ja ohjautui ihan hyvin, joten tehtävät menivät mukavasti. Tulimme samaa suoraa linjaa vielä pienenä ristikkona ja pystynä. Sain pidettyä Jussin kuulolla, jolloin linja meni nätisti viidellä askeleella. Kertaalleen Jussi pääsi tosin roikaisemaan liian kaukaa, jolloin hurruuttelimme linjan sitten ohjat pitkinä. Seuraavaksi hurautimme kaarevan linjan, joka oli kuudella askeleella hyvä. Jussi pääsi taas esittämään parit liian kaukaa lähteneet hypyt, vaikka yritin saada sitä odottamaan. Onneksi sain päästettyä ohjista niinä kertoina, jolloin en tullut kiskaisseeksi Jussia suusta. Jussi kuitenkin eteni ihan hyvin, joten sinällään roikaisut eivät pistäneet pakkaa ihan sekaisin. Matka kun jatkui niidenkin jälkeen ilman ylimääräisiä kuvioita.

Loppuun hyppäsimme kahdesti saman radan 40–50 sentin tuntumassa. Kakkosesteellä oli yksi laine koristeena, kolmosella puolestaan mustapunainen portti. Muuten esteet olivat tavallisia pystyjä. Ensimmäisellä kierroksella Jussi rykäisi ykköselle taas kaukaa, vaikka olin juuri laskenut hyppyyn olevan kolme hyvää askelta. Horjahdin sen verran, että aloitimme radan kokonaan alusta. Nyt pääsimme ykkösen järkevästi, kun odotutin Jussia selvästi. Kakkoselle tuli myös hieman liian kaukaa lähtenyt hyppy, mutta pääsimme silti kolmoselle asiallisesti, laukkakin vaihtui siinä toivotusti vasempaan. Nelosena oli pelkkä puomi, jolla piti yrittää laukanvaihtoa. Jussi vaihtoi kyllä etuosansa, vaan ei takaosaansa, joten korjasin sen oikeaan laukkaan ravin kautta. Viitosen ja kuutosen linja meni ihan ok.

Toiselle kierrokselle sisuunnuin hieman, sillä en halunnut Jussin pääsevän itse valitsemaan höhliä ponnistuspaikkoja. Ykköselle ponnistuspaikka ei osunut ihan nappiin, jolloin tietoisesti pyysin Jussia venyttämään. Matka jatkui siitä asiallisesti kakkosesteelle, joka ylittyi ihan ok. Kolmoselle taasen lähdettiin hieman kauempaa, mutta ei onneksi ihan vallattomasti. Nelosena olleella puomilla laukka ei edelleenkään vaihtunut kokonaan, jolloin sain korjata sen ravin kautta. Viitoselle odotutin Jussia kunnolla, jolloin pääsimme sen samoin kuin suoran linjan kuutoselle asiallisesti viidellä askeleella. Tämä oli paljon parempi rata, vaikka jokainen ponnistuspaikka ei ollutkaan täydellinen. Pääsin kuitenkin itse päättämään ratkaisut eikä Jussi valinnut vallatonta kohtaa lähteä hyppyyn.

Olipa kyllä hassu tunti ja sangen opettavainenkin. Jussin kanssa jokainen lähestyminen pitää yksinkertaisesti ratsastaa loppuun asti. Ei auta ynnäillä kolmea askelta ennen hyppyä ja heittäytyä sitten matkustamaan. Jussille menee silloin heti pakka sekaisin, jolloin se hieman höpsömpänä tapauksena ratkaisee tilanteet yleensä lähtemällä liian kaukaa. Jussin kanssa oppisin kyllä älyttömästi hevosen tuomisesta esteelle. Pitääpä melkein toivoa sitä erikseen joskus estetunnille. Sitä ennen meillä on kuitenkin ne estekisat luvassa. Kunhan vain sielläkin saan oltua se, joka tekee päätökset, niin menee meillä toivottavasti ihan hyvin. Tasaista ja puhdasta rataa siis hakemaan.