Perjantain hevostelut jatkuivat vielä Hiliman jälkeen Jetillä, kun lähdimme Kaisan kanssa ratsuillamme köpöttelymaastoon. Tällä kerralla tuli muuten samalla täyteen 300. kerta Jetin selässä. Hevoset olivat saaneet viikolla hyvin liikuntaa, joten menimme maaston hyvin leppoisasti kävellen ja vähän ravaillen. Reitiksi valitsimme talven maastokerroilta tutun tiepainotteisen reitin, johon mahtui myös metsäosuus.
Tällä kertaa vuorottelimme vetoratsukon paikkaa. Kun Jetillä meni pupu pöksyyn (iso kivi, hui), niin uljas ja urhea Vake pelasti meidät pulasta. Jetti oli myös sen verran sunnuntaifiiliksillä liikkeellä, että Vake sai pääosin johtaa seuruettamme käynti- ja raviosuuksissa. Kotimatkalla vaihdoimme taas Jetin keulaan, kun se viimein alkoi ravata paremmin. Hurruuttelimme tutun reitin rennosti loppuun ja palasimme tallille tyytyväisinä. Kilometreiltään lenkki oli lyhyt, mutta leppoisalla tahdilla saimme kulutettua siihen noin tunnin. Vaan olipa kevyt ja helppo kerta, toivottavasti sopivan letkeä liikutus kisapäivää varten.
