Tiistain Tallinmäen tunnille arvelin aiheeksi koulua ja olin oikeassa. Niinpä pääsimme Jetin kanssa treenaamaan ympyröitä, siirtymiä, askeleenpidennyksiä sekä lävistäjiä. Ratsukoita tunnilla oli kuusi. Jetti oli pitkästä aikaa jo edellisellä tunnilla töissä, joten se oli ehtinyt verrytellä hyvin.
Ravissa pyöräytimme pääty-ympyrät molemmille lyhyille sivuille ja suuntaa vaihdoimme lävistäjän kautta. Lävistäjällä teimme muutaman askeleen käyntisiirtymät sekä parit askeleenpidennykset. Ratti oli minulla tänään hukassa, jolloin ympyrät olivat melkoisia esityksiä. Jetti pääsi oikaisemaan tai puskemaan liki mielensä mukaan minun voivotellessa menoa. Jokin istunnassani ja apujeni käytössä tökki pahasti vastaan. Yritin käyttää ulkopohjetta, mutta roikuin edelleen sisäohjassa. Ei hyvä. Ympyrät paranivat toistojen ja oman istunnan korjauksen avulla, mutta kroppani selvästi kiukutteli vastaan. Parin askeleen käyntisiirtymät sekä askeleenpidennykset olivat myös valjuja. Molemmista puuttui napakkuus, jolloin tehtävät jäivät puolitiehen. Sisäinen kouluratsastajani ei ollut herännyt tähän päivään eikä estekuskini viitsinyt alkaa säätää koulukuvioita.
Seuraavaksi teimme lyhyeltä sivulta laukannostoja käynnistä, pyöräytimme pari pääty-ympyrää ja laukkasimme lävistäjän. Parit nostot lähtivät käynnistä, mutta esitimme myös raviaskeleita sisältäneitä nostoja. Ponnettomuus oli edelleen pulmana, jota en saanut ratkaisua. Ympyrällä ohjausongelmatkin jatkuivat, ja Jetti vei taas minua tovin minne mieli. Nyt sentään napakoiduin, kunhan olin ensin naureskellut onnettomalle ratsastukselleni. Ympyrät paranivat heti, kun sain Jetin ulkopuolen haltuun. Sisäpuolelta piti lähinnä rentoutua. Ulkopohje ja -ohja olivat korvaamaton apu pitämään Jetin oikealla tiellä. Molemmissa suunnissa ympyrät kuitenkin vaihtelivat jatkuvasti kokoaan. En tainnut kertaakaan ratsastaa aivan oikeaoppista ympyrää, vaan ne pysyivät pienempinä.
Laukkalävistäjät aiheuttivat taas harmaita hiuksia. Miten onkin niin vaikea laukata moinen tie? Saan ilmeisesti jonkinlaisen hätäilyhetken hyvissä ajoin, jolloin Jetti päättää ratkaista tilanteen omalla tavallaan. Oikean laukan lävistäjillä pulmana oli laukan putoaminen raviin liian aikaisin. Tähän suuntaan saimme pari asiallista hetkeä, jolloin pääsimme lävistäjän laukassa pysyen. Pientä ylivarmistelua oli vieläkin ilmassa, mutta siitä huolimatta Jetti piti laukan, kunnes pyysin sitä siirtymään ravin kautta käyntiin. Vasemman laukan lävistäjillä Jetti puolestaan esitti hienoja lennosta tehtyjä vaihtoja oikeaan laukkaan. Meillä olisi mennyt oikein mainiosti, jos tehtävänä olisi ollut tosiaan esittää laukanvaihtoja. Taisin siis taas olla turhan hätäinen, jolloin Jetti ratkaisi tilanteen tarjoamalla vaihtoa. Turhan panikoimisen vähentäminen, vanhan laukka-avun säilyttäminen sekä pieni asetus oikealle auttoivat sen verran, että saimme loppujen lopuksi pari kohtalaista suoritusta.
Loppuraveissa hurruuttelimme nopeasti ravipuomit muutaman kerran, jonka jälkeen tunti olikin pulkassa. Voi kouluratsastus ja sen vaikeus! Minulla olisi aika paljon työtä siinä, etten turhaan etukäteen hätäilisi tulevaa tehtävää, vaan osaisin ottaa siitä osan kerrallaan. Toki tulevaa pitää ajatella, mutta ei niin, että juuri sen hetken ratsastaminen unohtuu. Napakkuuden puute oli taas oma mokani. Jos en ole itse kovin hereillä, on vaikea vaatia sitä samaa hevoselta. Vaan tulipahan tahkottua taas yksi koulutunti. Täytyy kyllä seuraava koulutunti ratsastaa paremmin ajatuksen kanssa, sillä kotikoulukisat häämöttävät jo puolentoista viikon päässä.
